torstai 22. lokakuuta 2015

Kirjamessuiluni historiaa, tulppaaneista ja orvokeista


En ole oikein messuihminen. En käy millään muilla messuilla kuin kirjamessuilla. Kerran kokeilin matkamessuja, mutta en saanut niistä irti paljon mitään. Matkoja on paljon hauskempi suunnitella netissä kuin jonkin mainospöydän ääressä hälinässä.

Helsingin Kirjamessuilla olen käynyt lähes joka vuosi siitä asti, kun niitä on järjestetty, siis 2001 alkaen. Teen aina hyvän suunnitelman ja pyrin näin muokkaamaan messuista itselleni kirjallisuusseminaaria muistuttavan tapahtuman. Viime vuonna vietin paljon aikaa yläkerran saleissa Aino ja Kullervo, joissa on suljettava ovi ja kulloinenkin haastattelu tai keskustelu kestää yleensä tunnin. Pöytien ääressä haahuileminen ja keskustelunpätkien kuuntelu seisaaltaan jää siis minulta aika vähälle. Kivaa sekin on, vähäisessä määrin.

Alkuun kävin messuilla vain lauantaisin, sitten venytin Helsingin reissuani yön yli. Eläkkeelle jäätyäni aloin lähteä liikkeelle jo torstaina. Oli hauska odottaa porttien aukaisua yhdessä koululaisryhmien kanssa ja mennä kuuntelemaan avajaispuhetta. Kaksi aktiivista päivää on minulla nykyään maksimi.

Olen lähtenyt monesti messuille yksin. Minusta on hauskaa kulkea yksikseni ihmisjoukossa. Pidän myös yksin matkustamisesta. Siltä varalta, että perheenjäsenet käyvät täällä, on lisättävä, että painotus on sanalla 'myös'. Perhematkat ja viime vuosien kolmen sukupolven matkat ovat olleet huippuihania!
Messuilla kävellessä yleensä aina törmää - minunkin "seminaarityylilläni" - johonkuhun tuttuun jopa Kuhmon ajoilta ja pääsee päivittämään kuulumisia. 
Tänä vuonna tiedämme jo tapaavamme ystävän, joka on tullut messuille Sodankylästä asti. 

Mieheni lähtee huomenna mukaan, kivaa! Teemme monipuolisen kulttuurimatkan. Suunnitelma on muotoutumassa. Näyttää siltä, että olemme messuilla perjantaina ja sunnuntaina. Perjantai-iltana menemme katsomaan Slavan Kansallisteatteriin ja lauantain omistamme näyttelyille ja ystävien tapaamiselle.

Olen innoissani lähtökuopissa, oikein pikku matka edessä. Hotelliyöpyminen viehättää. On ylellistä mennä juuri petattuun vuoteeseen ja valmiiseen aamiaispöytään.

Eilisen Helsingin Sanomien kulttuurisivuilla Hanna Mahlamäki on otsikoinut kolumninsa "Kirjallisuus on portti ymmärrykseen" ja toteaa, että lukeminen kehittää empatiaa, jota ilman emme ole oikein edes ihmisiä.

Minä pyrin ilmeisesti kovasti ihmiseksi, koska empatia-aiheet vetävät puoleensa. En mene suurten nimien perässä. Susanna Alakoski ja Mathias Rosenlund kiinnostavat minua enemmän kuin Sofi Oksanen. Haluan myös joka vuosi nähdä ja kuulla messuilla esikoiskirjailijoita.

Miestäni kiinnostaa minua enemmän Venäjä-teema, mutta löytyi myös paljon samoja valintoja. Pitkä liitto tekee kaltaisekseen. 

Eräs kiinnostava aihe on perjantaina Kullervossa (Ah, kunnon salissa!) Saako sanoa? Minusta nykyään sanotaan liikaa, töräytellään mitä sattuu yhtään valikoimatta. Minusta ei siis tarvitsisi sanoa ihan niin paljon. Mitähän keskustelijat ovat mieltä?

Kansalaisopiston kirjoituspiirissäni on läksynä kirjoittaa jostain, mihin osallistui messuilla. Ehkä väsään jotain juuri tästä aiheesta, mitä saa ja ei saa sanoa. Se sopii hyvin elämäkertakirjoittamisen yhteydessä pohdittavaksi.

Ai, miksi minulla on kirjoitukseni alkukuvana tulppaanikimppu eikä kirja-aihetta?
No, löysin Matti Nykäsen lentävistä lauseista ajatuksen, joka jäi pyörimään mieleeni kirjallisena korvamatona.
Kyllä tulppaani on tulppaani, mutta orvokillekin kiitos!
Voi ... orvokillekin kiitos...! Sovellan tätä aivan kaikkeen. Kyllä leivos on leivos, mutta pullallekin kiitos! Kyllä sunnuntai on sunnuntai, mutta maanantaillekin kiitos! 


Nähdään messuilla kirjojen ystävät!


16 kommenttia:

  1. Toivottavasti TV lähettää paljon kirjamessuohjelmaa. Toissavuonna tallensin ja katsoin tuntikaupalla sen lisäksi että kävin itse paikan päällä. En voi olla kauan siinä sekametelissä aistihekkyyksieni vuoksi.

    Voi että olen viime vuosina kauhistellut erilaisia töräytyksiä - sekä livenä että netissä. Ei oteta huomioon sitä että joukossa on naisia tai lapsia, tai että ollaan kutsuilla joilla pitäisi olla jotkut käytöstavat. Yhdessä opettajankoulutustilaisuudessa hiljattain haukoin henkeä kun yksi miesopettaja päräytti hävyttömyyden omalla puheenvuorollaan.
    Noita töräytyksiä ja töksäyttelyitä ja heittoja on monenmoisia,
    on vihapuhetta ja solvauksia ja karkeuksia ja loukkauksia ja ties mitä.
    Toivottavasti saat innoutuksen ja kirjoitat postauksen.

    Antoisia messuhetkiä !

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Auts, nyt muistankin, että tallensin myös itse sitä messuohjelmaa enkä ole muistanut katsoa. Viihdyn itsekin yhä lyhyemmän aikaa hulinassa. Mies on herkempi kuin minä ja on valmis lähtemään muualle, jos siltä alkaa tuntua.

      Osa uusista televisio-ohjelmista on myös outoja paljasteluja, joita katsoessa tulee mieleen, että ohjelman tekijät aliarvioivat katsojaa. Rima on erittäin matalalla. Hyvää maun noudattamista pidetään moralismina, ja koska mikään ei ole kiellettyä ei myöskään hävetä mitään.

      Katsotaan tuleeko innoituksia. Toivottavasti tulee. :)

      Poista
  2. MM

    'Se sopii hyvin elämäkertakirjoittamisen yhteydessä pohdittavaksi.'

    Elämänkerta, elämäntarina yms.
    Kurkistapa tuonne ja sieltä tavallisten ihmisen lehteen, jos Liisa Enwaldin piiri ei vielä tuttu ole.
    Eli kauttani:
    http://hikkaj.blogspot.fi/2014/03/lomalle-pyristelen-bosta-sun-muusta.html

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hikkaj, voi kiitos vinkistä! Minähän kävin tilaamassa tuon lehden!

      Poista
  3. Mukavia messupäiviä teille kummallekin! Minäkin hermostun usein ruuhkaisilla messuilla. Jos nyt menisin, niin tekisin kuten sinä ja nauttisin kokonaisesta puheesta/esitelmästä istuen jasuljetun oven takana. Rauhassa ja keskittyen. Saleja vaihtaessa haistelisi sopivasta messuhälinää...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Inna!
      Olen vähän suunnitellut vaihtaa kaupunkia ensi vuonna ja käydä kurkkaamassa Turun messuilla. Eniten pidän kirjallisuusaiheisista seminaareista ilman myyntiä, joka aiheuttaa aina hälinää ja tungosta.

      Pakkaamiset menossa.

      Poista
  4. Veit jalat suustani Marjatta. Täällä olen jo kotimatkalla. Messusin konseptisi mukaan. Juha Hurme voisi kai myydä mulle pölynimurinkin, ostin Haanpään novellit.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juha Hurme on niin rakastettava! Yksi suomalaisia suosikkejani taiteen kentällä.

      Meillä olisi ollut kirjoituskurssilaisilla tänään yhteinen päiväreissu, mutta kun olin ehtinyt suunnitella jo pe - su, niin se jäi.
      Torstai on kiva päivä osallistua messuille, rauhallisempi kuin viikonloppu.

      Mukavaa messupäivän sulattelua, Leena!

      Poista
  5. Susanna Alakoski olisi minustakin mielenkiintoinen myös pohjoismaiset dekkaristit ja Kaj Korkea-aho.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Alakosken ja Rosenlundin yhteishaastattelu onkin niin myöhään huomenillalla, että kuinkahan käy, kun on se teatteri.

      Korkea-aho voisi kiinnostaa minuakin.

      Poista
  6. Muutaman kerran olemme olleet kirjamessuilla ja tarkoitus oli mennä tänäkin vuonna. Hieno messusuunnitelma sinulla ja monta muuta juttua. Upeaa Helsingin viikonloppua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Marjatta!
      Ahnehdimme aina useampia näyttelyitä, kun lähdemme Helsinkiin. Kiasmassa kiinnostaa Jani Leinosen tottelemattomuuskoulu ja miehellä on varmaan mielessä jokin valokuvanäyttely.
      Mukavaa viikonloppua sinne teille myös!

      Poista
  7. Enpä ole minäkään messuihminen. En edes kirjamessuille halua mennä. Yksi kerta siellä oli tarpeeksi. Kaihdan väenpaljouksia. Aina, jos olen yksin liikkeellä, vaikka vain esimerkiksi asemahallissa tulee suuri tunne eksymisestä ja pöhjattomasta yksinäisyydestä. Olo on kuin mereen uppoaisi.

    Seuraan netistä ja radiosta kirjallisuustapahtumia. Ne kyllä kiinnostavat.
    Usein teen montaa asiaa samanaikaisesti. Huono tapa, mutta kun aina on tunne, ettei aika riitä. Eilen esimerkiksi kuuntelin ylen Areenalta Stravinskyn viulukonserttoa, katsoin samanaikaisesti uutisia telkasta ja tietokone polvilla kirjoitin kommenttia yhteena blogiin. Sitten kaiken sen keskelle koputettiin oveen ja sieltä tuli kaksi vierasta.

    Nyt on hiljaisempi hetki. Kuuluu vain veitsen ja haarukan kilahduksia. Mies syö pöydän ääressä ja minunkin pitää mennä syömään.
    Hyvä kirjoitus sinulta tämä, Marjatta. Luin mielenkiinnolla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Liisu, tunnen ihmisiä, jotka tuntevat kuten sinä.

      Minulla on ikääntyminen vaikuttanut niin, että häiriötekijät häiritsevät enemmän kuin ennen. Nuorempana hyppelehdin paikasta toiseen ja pystyin aina keskittymään siihen, mihin halusin.
      Tänään olin kuuntelemassa Linkolaa yhdellä niistä avonaisista esiintymislavoista, ja viereisen lavan lauluesitys, jokin Värttinä-tyyppinen, kuului todella kovaa. Minusta se oli ihan noloa.
      Linkola, vanha mies, olisi ansainnut kunnon salin.

      Minustakin tuntuu usein, etten ehdi tehdä kaikkea, mitä haluaisin, vaikka luulisi eläkeläisellä olevan aikaa. :)

      Kiitos Liisu! Olen iloinen, että pidät kirjoituksesta.

      Poista
  8. En lukeudu messuihmisiin. Vain muutaman kerran olen messuillut. Voin huonosti ihmispaljoudessa.
    Seuraan kyllä netistä ajankohtaisia kirjallisuusasioita.
    Postaustasi oli kiva lukea ja odotan jo uutta, siis mitä kirjoitat - Mitä saa sanoa. Nyt minä sanon, kyllä sunnuntai on sunnuntai, mutta maanantaillekin kiitos.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Messusekamelska karsii herkemmät ihmiset. Varsinkin äänten sekoittuminen eri esiintymislavoilta häiritsee, samoin ruuhkat. Tänään oli aamulla väljää. Innokkaimmat varmaan keräsivät välillä voimia.
      Kyllähän hyvä tv- tai lehtihaastattelu aina voittaa kirjailijan messuesiintymisen.

      Katsotaan saisinko huomenna aikaiseksi jotain messuihin liittyen - maanantaillekin kiitos. ;)
      Se "Mitä saa sanoa" olikin vähän erilainen kuin mitä luulin. Siinä oli kyse suomalaisugrilaisten kielten säiltymisestä Venäjällä. Siinä tuli esiin hyvin kiinnostavia asioita.

      Poista

Kulttuuriviikonlopun viettoa nuorten kanssa

Käsiohjelman kansi Meillä oli kaksi teini-ikäistä lastenlasta viikonloppuvieraina. Lauantain ohjelmassa oli teatteria ja sunnuntaina k...