torstai 30. heinäkuuta 2015

Monikulttuurisuutta 117 vuoden takaa, lyyrisesti


Kokoomateos, joka sisältää runoja Eino Leinon
suurista kokoelmista

Aamulla vielä sängyssä heräillessäni Tuure Kilpeläinen esitti radiossa kappaleen, jossa hän laulaa osia Eino Leinon pitkästä runosta Hymyilevä Apollo. Runo kuuluu kokoelman Sata ja yksi laulua vuodelta 1898. Runoesitys vei mieleni heti ajankohtaiseen keskusteluun monikulttuurisuudesta.
 ...
Oi, onnellinen, joka herättää
niitä voimia hyviä voisi!
Oi, ihmiset toistanne ymmärtäkää,
niin ette niin kovia oisi!
Miks emme me kaikki yhtyä vois?
Ja yksi jos murtuis, muut tukena ois.
Oi, ihmiset toistanne suvaitkaa!
Niin suuri, suuri on maa.

Tääll´on toki tilaa kaikillen.
On ketoja auran käntää, 

on lehtoja laulella neitojen
ja saloja sulhojen vääntää. 
Kas, lempi se maailman levittää.
Oi, ihmiset toistanne lempikää
ja kohti taivasta tavoittakaa!
Niin pieni, pieni on  maa.
...
Ken yhtä ihmistä rakastaa, 
se kaikkia rakastaapi.
Ken kerran voi itsensä unhoittaa,
se unten onnen saapi.
Ken kerran itse on onnellinen,
se tahtois onnehen jokaisen
ja antaa ja antaa ja antaa vaan
oman onnensa aarteistaan.

Tämä on lyrikkaa. Perussuomalaisten nuorten siipi on ollut huolissaan, ettei kansanedustaja Olli Immosen Facebookissa julkaisemaa väkivaltaa ihannoivaa, maahanmuuttovastaista englanninkielistä sanomaa ymmärretä oikein, koska se on niin lyyrinen. Lyyrinen? Sanat enemies, fighters ja victory eivät tee tekstistä lyyristä, ellei niitä ole yhdistetty lyyrisellä tavalla. 
Lisäksi kaikki lyriikka unohtuu, kun alkaa miettiä, ketä ne viholliset ovat, joita Immonen taistelutovereineen lupaa jahdata lopulliseen voittoon asti. Ovatko vihollisia siis kaikki muut kuin nämä oikeaoppiset? Muualta tulleet ja monikulttuurisuuten asiallisemmin ja positivisemmin suhtautuvat? Kuulostaa terrorismilta ja ääriliikehdinnältä.

Monikulttuurisuutta vastustavat: Tääll´on toki tilaa kaikillen. Mihin te niitä vihollisia tarvitsette? Eikö ole palkitsevampaa pohtia asioita rauhallisesti yhdessä ihmisten kesken, ei vihollisten?

Nuoret lukijat: Lempi tarkoittaa vanhassa suomessa rakkautta, ei siis rakastelua. Vaikka kyllä sekin on parempi kuin sotiminen. Minun nuoruuteni, 60-luvun lopun, hippisanoma oli Make love, not war. Jotkut keksivät myös käyttää slogania Make food, not war. Nämä ovat muunnelmia alkuperäisestä Make peace, not war



8 kommenttia:

  1. Niinpä. Kunpa voitaisiin kaikki elää rakkaudellista, tuottavaa, rauhallista elämää, jossa lähimmäisenrakkaus riittäisi pidemmälle kuin oma napa.

    Näin kerran valaisevan dokumentin hippiliikkeen rakkauden kesästä. Se päättyi surullisesti ja masentavasti vaikka synnyttikin esimerkiksi kauniita lauluja ja alkoi idealistisesti ja yhteisöllisesti. Huumeongelmat, ei-toivotut raskaudet, sukupuolitaudit jne. olivat raaka palautus maanpinnalle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, siihenhän se loppui. Amerikkalaisia nuoria karkasi kotoa Kaliforniaan kadulle ja kollektiiveihin yhtään ajattelematta, miten tulla toimeen. Puuttui realistisuutta, oli vain vastaisku vanhempien ummehtuneelle, aineellisiin arvoihin keskittyneelle elämälle. Joku keksi sitten itämaisten filosofioiden ohessa tajunnan laajentamisen huumeilla. Moni kuoli tässä liikehdinnässä, joka nosti esiin uusia hyviä arvoja ja synnytti taidetta.

      Minun pitää nyt lopettaa postaukset tästä aiheesta, kun en saa sitä harmikseni korjatuksi millään. ;)
      Mies osoitti minulle äskeisellä kävelylenkillämme monikulttuurisia kasveja, esim pietaryritti Venäjältä, joka on juurtunut meille hyvin.
      Luonto on monikulttuurinen. Kasvit ja eläimet leviävät uusille alueille, toiset sopeutuvat, toiset eivät. Ja onha siellä joukossa tukahduttajiakin.

      Poista
    2. Kirjoitin epäselvästi, kun en saa sitä korjatuksi, siis ristiriitaa maahanmuuttopolitiikkamme päämärissä. Kun tavoitteistakaan ei päästä yhteisymmärrykseen, niiin eihän niistä keinoista päästä puhumaan ikinä.
      Miten sijoittaa Välimeren pakolaisia tällaisessa tilanteessa, kun toiset kokevat heidät vihollsiksi?

      Poista
  2. Rakastan Leinoa! Minulla oli sellainen pinssi tainkauluksessa, jossa luki 'Make love, not war'.

    PS. Sinulle on jotain blogissani <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Leinoa on hyvä lukea aina välillä. Hän on nero!

      Voi yhden kerran! Sain juuri kolmen kirjan haasteen ja nyt tämä. Vastaan mielellään Leena! Kunhan ehdin. <3

      Poista
  3. Tuo loistava otsikko toimisi ihan itsekseenkin! Mutta eihän Eino Leinoa koskaan voi olla liikaa, ja painavia sanoja.:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Leino sykähdyttää aina uudestaan. Pidän Tuure Kilpeläisen eleettömästä tavasta tulkita Leinon runoja enemmän kuin Loirin, joka joissain kohti menee minun makuuni liian tunteilevaksi.

      Sanat ovat tärkeitä.
      Oli hyvä, että maahanmuuttoystävällinen porukka kokoontui Kansalaistorin mielenilmaisuun tuulettamaan sanallisesti ja musiikillisesti, mutta kyllä nyt tarvitaan pian myös tekoja.

      Poista
  4. Ihana lukea tällaisia ajatuksia, terveitä ja terveellisiä!

    VastaaPoista

Kulttuuriviikonlopun viettoa nuorten kanssa

Käsiohjelman kansi Meillä oli kaksi teini-ikäistä lastenlasta viikonloppuvieraina. Lauantain ohjelmassa oli teatteria ja sunnuntaina k...