sunnuntai 27. lokakuuta 2013

Kirjamessujen ihanimmat miehet ja parhaat haastattelut

Vietin kirjamessuilla täydet kaksi päivää, torstain ja perjantain. Olin torstaina aulassa jo varttitunnin ennen kuin portti aukeni. Tunnelma oli ihanan odottava. Opettajat paimensivat oppilasryhmiään ja vanhemmat ihmiset kahvittelivat Fazerin aulakahviossa. Etenin huolellisesti laatimani lukujärjestyksen ja varalukujärjestyksen mukaan, piipahdin siis välillä puolen tunnin sisällä seuraamassa kahta haastattelua, minä täsmällinen. Muutaman kerran poikkesin molemmista ohjelmistani ja löysin jotain yllättävän hauskaa. Oli myös ilahduttavaa törmätä sattumalta vanhoihin tuttuihin eri paikkakunnilta ja päivittää kuulumiset.
Monet bloggarit ovat julkaisseet hienoja kuvakimaroita. No, minä jätin harkitusti kameran kotiin. Ajattelin, että se häiritsee keskittymistäni, kun muutenkin joudun temppuilemaan kaksine lasineni, luku- ja kaukolasit erikseen. Kun mieheni, se meidän perheen varsinainen kuvaaja ei ollut mukana, jäin ilman kuvia. Saat kyllä määräyksen lähteä ensi vuonna kuvaajakseni, Husband!


Haastatteluissa koin monia säkenöiviä elämyksiä. Tässä lista:


* Jörn Donner, Mammutti. Haastattelijana Baba Lybeck.
Jörn on itseironinen, hauska ja yllättävän lämmin. Olen saanut hänestä televisiohaastatteluissa ylimielisen kuvan. Nyt tämä kuva muuttui täysin. Näkyi myös, että haastateltava ja haastattelija tunsivat toisensa, mikä mahdollisti kiusoittelun.
Jörn myös avasi messut. Hän puhui avajaisissa kolmen saksalaisherran jälkeen. Suurlähettiläs Thomas Götz ja Goethe-Institutin presidentti Klaus-Dieter Lehmann olivat virallisia pukumiehiä ja puhuivat sen mukaisesti, haukotuttavasti. Frankfurtin kirjamessujen johtaja Jürgen Boos oli rennompi, hauskasti ujon oloinen, mutta Donner oli paras, rento, hauska ja maanläheinen.


* Jaakko Selin, Jaakon matkassa. Haastattelijana Matkaopas-lehden päätoimittaja Pirkko Puoskari
Olen aina ihaillut Selinin tyyliä television matkasarjojen juontajana. Mies on yhtä hymyä, kohtelias, huomaavainen ja hyväntuulinen. Sellainen hän oli lavallakin, boy-next-door. Puoskarin esiintyminen oli samanlaista, pirtsakkaa. Oli kiinnostava kuulla kirjasta, joka poltteli tuoreena laukussani. Jos joku on lukenut Jaakon kolumnit Matkaoppaasta, kannattaa silti hankkia kirja. Hän on työstänyt juttunsa ja ne ovat paljon laajempana kirjassa kuvien kera. Intouduin hakemaan kirjaani omistuskirjoituksen, jonka Jaakko kirjoitti huolella ja keskusteli matkustelusta kanssani. Kiitos Jaakko! Tulen varmaankin matkustamaan jalanjäljissäsi.


 

















* Kurt Nuotio, Karvainen rahastaja. Haastattelijana osaava, kokenut toimittaja Juha Roiha.
En tiennyt Nuotiosta muuta kuin, että hän on Epun mies sekä teatteriohjaaja, joka on toiminut useaan kertaan myös teatterinjohtajana. Nyt tiedän paljon enemmän tästä innostuneesta miehestä, joka on omien sanojensa mukaan helposti haltioituva. Haastattelussa sai makupaloja kirjasta, joka on muistelmasarjan ensimmäinen osa. Onneksi minulla on kirja juuri lainassa. Muutoin olisin varmaan ostanut sen - senkin - messuilta. Matkalaukkuni paino oli moninkertaistunut kahden päivän messuilun jälkeen ja rahapussini huomattavasti keventynyt. 


* Jari Tervo, Minustako kirjailija -keskustelu Louhi-lavalla. Haastattelijoina Kallion ilmaisutaidon lukion kaksi näppärää tyttöä.
Hieno idea tämä lukiolaisten käyttö kirjamessuilla haastattelijoina. Näki, että tytöt, joiden nimi meni minulta ohi, jos he sitä kertoivatkaan, olivat todella paneutuneet tehtäväänsä  ja olivat rohkeita tehtävässään. Voisi luulla, että nuoret vain kysyisivät ennalta suunniteltuja kysymyksiään, mutta ei suinkaan; tytöt nappasivat haukkana kiinni milloin mistäkin keskustelijoiden mielipiteestä.
Tässä keskustelussa olivat mukana aikuisten ja nuorten romaaneja kirjoittanut Tuija Lehtinen, esikoiskirjailija Maija Muinonen, kustannustoimittaja Meri Kapari ja kirjailija Jari Tervo. Jari oli paras, nokkela ja nopea sanailija.
Jarilta lähti sellaiset terveiset bloggareille, että kirjan tekijää kohtaan on korrektia, että myös arvostelija kirjoittaa omalla nimellään, kuten kirjailjakin on tehnyt. Olen samaa mieltä. Itse en kyllä edes tiennyt aloittaessani bloggaamista, että voisin kirjoittaa nimimerkin takana. Onneksi ei tarvitse. En halua, että tästä ahkeroimisesta saisi kunnian joku Maija Maitoparta!


* Joonas Konstig ja Mooses Mentula, Sukupolvien törmäyksiä. Haastattelijana Anna Laine.
Rento haastattelija loi hyväntuulisen tunnelman ja nuorilla miehillä oli painavaa asiaa lasten ja nuorten pärjäämisestä. Molemmat ovat nuorten käyttämän kielen mestareita ja osaavat kuvata vaikenemisen aiheuttamia tuskia perheessä. Kirjailijat puhuivat myös vaatimattomasti omasta kirjoittamisestaan, mikä on viehättävää. 


* Pasi & Atpo, Eniten vituttaa työ. Haastattelijana Tuomas Enbuske.
Voi, mitä sanallista ilotulitusta! Jokainen lause kuin käsikirjoitetusta teatteriesityksestä! Haastateltavat ja haastattelija samoilla aaltopituuksilla, yksi heittää pallon ja toinen ottaa kopin ja jatkaa. Selailin kirjaa, joka ei kiinnostanut minua yhtään, lyhyitä aforismeja, alivaltiosihteerimäistä huumoria. Kavereiltahan on ilmestynyt aiemmin muitakin Eniten vituttaa -kirjoja. Mutta se esitys!!!


Sorry vaan siskot, mutta ette mahdu tällä kertaa parhaiden joukkoon. 

Kuuntelin mielelläni Chimamanda Ngozi Adichieta, Diana Websteriä ja Riitta Jalosta.

Olen varma, että jos olisin ehtinyt kuuntelemaan Märta Tikkasta, Tuula-Liina Varista ja Sinikka Nopolaa, niin he olisivat listallani.


Liian usein nuoret naiskirjailijat esiintyvät tärkeilevästi ja/tai puhuvat epämääräisesti. Jotkut mystifioivat kirjoittamisensa joksikin tavoittamattomaksi: henki laskeutuu päälle ja sana vie väkisin mukanaan. Tällainen kirjailijaimago syö hyvän kirjan tuottamaa elämystä.



P.S. Kun kerran muutkin ovat kiitelleet lippusponsoreitaan, niin minun on mainittava, että sain messuliput Punaparran antikvariaatista Taavetista. Kiitos Punaparta! 


28 kommenttia:

  1. Olipas mukava kuulla sinun Kirjamessuhelmistäsi.

    Minä ehätin kuuntelemaan paljon vähemmän. Usein käy niin, että tuo kaiken aistiärsykkeen keskellä ei kykene toimimaan siten, kun on kotona ajatellut. Sinä olet sen sijaan pystynyt selvästi keskittymään hilihumpan keskelläkin!

    VastaaPoista
  2. Joo, minä olen välillä turhankin suunnitelmallinen. Kouluelämä varmaan totutti hälinään. Jäi sellainen olo, että ensi vuonna haluan olla messuilla täydet neljä päivää. Eläkeläisenä voin levätä etu- ja jälkikäteen ja tehdä tästä itselleni oikean loman:hotelliasuminen, iltaohjelmassa leffaa ja shoppailua. Sekin, että asuu muualla tekee tapahtumasta ainutlaatuisen. Huomasin sen aikanaan Kuhmon kamarimusiikkifestivaalien kohdalla. Siellä asuessa piipahdin konserteissa jossain sopankeiton ja kaupassakäynnin välissä. Muualle muutettuani festareista tuli jotenkin tärkeämpi ja sinne lähdöstä juhlaa.

    VastaaPoista
  3. Hauska teksti! ;) Huomaa, että olet opettaja, koska varustauduit sekä lukujärjestyksellä että varalukujärjestyksellä! Todella täsmällistä! Muistitko pitää myös välitunnit? No, vitsivitsi.

    Ai tällainen on mies(kirjailija)makusi? En ole koskaan tullut ajatelleeksi, että Jörn Donner olisi ylimielinen. Minusta hän on lähinnä huonoryhtinen, mutta jotenkin aina yhtä kiehtova. Jaakko Selinin näin vilaukselta, mutta jotenkin minua ärsyttää sen ylipirtsakkuus ja ylipositiivisuus (ehkä olen itse toinen ääripää).

    Yllättävän hyvä veto Jari Tervolta! Että pitäisi esiintyä bloggaajana omalla nimellä eikä nimimerkillä. Vaikea tosiaan kuvitella, että joku kirjailija esiintyisi kirjan kannessa vain nimimerkillä. Aikaisemmin inhosin Jari Tervoa yli kaiken, koska hän jos kuka vaikuttaa ylimieliseltä. Mutta Uutisvuodossa Tervo on ihan ok. Hänen kirjoistaan en ole lukenut muuta kuin alkutuotantoa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, kerran ope, aina ope - hyvä, etten ruvennut järjestystä pitämään. Välitunnit tuli pidettyä, kun tapasin niitä muutamia tuttuja enkä kehdannut lähteä heti kiitämään.

      Mies(kirjailija)maku - no, niistä keitä seurasin nämä olivat parhaita. Kaikkien aikojen mieskirjailijarakkauteni on eteläafrikkalaislähtöinen, nykyään australialainen Coetzee.

      Tervo oli nuorempana aika ärsyttävä, tietoinen terävästä älystään, mutta ikä näyttää tasoittaneen.

      Poista
    2. Niin, vielä tuosta listasta. Se on enemmänkin arvio esiintymisestä näillä messuilla kuin arvio kirjallisesta tuotannosta. Osalta listan herroista en ole lukenut (vielä) mitään. Tietenkin esiintyminen on loistavaa, jos on tv-kasvo kuten Selin ja Tervo.

      Poista
  4. Kiitos paneutuneesta raportista! Torstai ja perjantai jäivät minulta väliin, mutta mukavaa edes näin nauttia annista! Tervon kannanotto on mielenkiintoinen. Asialla on varmasti puolensa, mutta minä olen myös alusta saakka valinnut omalla nimellä kirjoittamisen. En ole katunut.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin asialla on puolensa. Itse mietin, miten paljon toisin kirjoituksissani perheenjäseniä esiin vai tuonko ollenkaan. Olen alkanut tykästyä myös muuntyyppiseen kirjoittamiseen kuin kirja-arvioihin. Joissakin tilanteissa olisi kiva mainita jotakin läheisistään, kun ei kuitenkaan tyhjiössä elä, mutta siinä pitää olla todella varovainen. Jotkut laittavat blogiin rennosti mm. perhekuviaan. Minusta se on heillä ihan ok, mutta itse en tee sitä.

      Poista
  5. Kiitoksia perusteellisesta raportista. Koska en itse messuille päässyt, olen iloinen siitä, että niin moni niistä kirjoittaa. Näin pääsen itsekin edes hiukan mukaan ja saan imaistua palasen messutunnelmaa itsekin.

    Sinulla olikin järjestelmällinen lähestymistapa messuilla. Luulen, että suunnitelmallinen minäni tekisi samoin, mutta tohelo minäni pistäisi aikataulut uusiksi messupaikalla ;)

    Enpä ollut muuten Jaakko Selinin kirjasta (tai hänestä muutenkaan) tietoinen. Saattaisin olla kohderyhmää, koska matkailu kiinnostaa. Täytyypä pistää korvan taakse. Ja onpa hän kirjoittanut kauniin omistuskirjoituksen sinulle!

    Tervon terveiset jäivät nyt ehkä hieman mietityttämään. Onhan noita kirjailijoitakin, jotka kirjoittavat pseudonyyminä - siihen voi olla monia syitä. Samoin moni bloggaaja valitsee kirjoittavansa pseudona ja siihenkin on varmasti perustellut syyt taustalla. Oma nimeni löytyy blogistani, mutta kirjoitan mieluummin silti nimimerkillä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä minäkin vähän pistin uusiksi. Pasaa ja Atpoa esim. jäin kuuntelemaan ihan spontaanisti enkä katunut.

      Totta, on kirjailijoita, jotka kirjoittavat taiteilijanimellä, on ollut aina ja nyt on taas paljon nuorissa kirjailijoissa. Kai se on persoonakohtaista, mikä tuntuu itselle luontevalta.

      Poista
  6. Kiinnostavat messut sinulla takana! Minä kävin eilen ja kuuntelin muun muassa Siegfried Lenzin sekä Madventuresin jäppisten haastattelut. Pääasiassa kuitenkin käytin ajan yleiseen haahuiluun.

    Minä taas olen täysin eri mieltä Jari Tervon ja siis sinunkin kanssasi. En aio blogata omalla nimelläni nyt, enkä luultavasti koskaan. Internet on vapaa ja sitä sen kuuluu ollakin. Minulla on vapaus arvostella kirjoja myös nimimerkin takaa, miellytti se kirjailijaa tai ei. Toki perustelen mielipiteeni, noudatan netikettiä, kunnioitan tekijänoikeuksia jne., mutta jos joku alkaa vaatia minulta nimeä alle siihen, mitä blogiini kirjoista (tahi mistä tahansa muusta) kirjoitan, saa vaatia ihan keskenään. Vaatimukseen en tule vastaamaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi ei, minulla oli myös Lenz ja Madventures ympyröity messulehdestä - ja moni muu lauantain ja sunnuntain tilaisuus. Ensi vuonna olen varmaan messuilla kaikki neljä päivää, niin en jää katumaan. Lenzin kohdalla ajatteluttaa sekin, että hän on jo aika vanha ja nyt jätin tilaisuuteni väliin. Pitäisiköhän ryhtyä suunnittelemaan retkeä Frankfurtin messuille.

      OK, tämä on sinun mielipiteesi nimimerkkiasiassa. Kyllä perinteisiin yleisöosastoihin lehdissäkin on kirjoitettu sekä nimellä että nimimerkillä. Minä olen niihinkin kirjoittanut nimelläni, varmaan turhamaisuuttani. Miksi muuten et halua kirjoittaa omalla nimelläsi?

      Poista
    2. Lenz oli karismaattinen, mutta haastattelija ei ollut mielestäni paras mahdollinen. Hieno tilaisuus kyllä!

      Olen aloittanut blogini pian 8 vuotta sitten, ja se alkoi ihan puhtaana nettipäiväkirjana. Vuosia sitä taisi lukea itseni lisäksi vain pari kaveria ja ehkä satunnaiset googlaajat. Kun kolmisen vuotta sitten aloin kirjoittaa enemmän kirjoista, kävijämäärät kasvoivat, ja samalla aihepiiri hieman muuttui tai sanoisinko, että laajeni. Olen miettinyt omalla nimelläkin kirjoittamista, mutta siinä tapauksessa aloittaisin kokonaan uuden blogin. Kahdeksan vuoden aikana on tullut kirjoitettua niin paljon laidasta laitaan, etten halua kaikkein henkilökohtaisimpia juttujani julki omalla nimelläni jälkikäteen. Suurimman osan blogini olemassaolon ajasta en ole tullut ajatelleeksi, että sitä juuri kukaan edes lukisi. (Mikä on tietenkin hieman typerää, mutta tosiaan, olen aloittanut jo vuonna 2006, jolloin blogit eivät olleet vielä niin iso juttu kuin nyt.)

      Toisaalta nykyinen työni on myös yksi itse asettamani este: en halua opettajana olla nimelläni esillä yhtään enempää kuin on pakko. Jos kirjoittaisin aivan pelkästään kirjoista, voisin harkita, mutta blogissani on niin paljon muutakin, että ei se vain sovi (minulle itselleni siis).

      Mutta siis: aina olen ja aina tulen seisomaan sen takana, mitä nettiin kirjoitan, vaikken sitä omalla nimelläni teekään. En myöskään pidä omalla nimellä esiintymistä ja kirjoittamista turhamaisena, vaan ainoastaan toisenlaisena valintana kuin omaani. :)

      Poista
  7. Mukava messuraportti ilman kuviakin! :) Jörn Donnerin haastattelu kuulosti kiinnostavalta, vaikken herran kirjoja olekaan lukenut.

    Tervon kommenttia nimimerkki-bloggaamisesta kommentoin sen verran, etten aivan ymmärrä sitä. Mitä se Tervo jonkun harrastelija-bloggaajan nimellä tekee? Itse kirjoitan pseudonyymillä ja blogistani löytyy meiliosoite, jonka kautta minuun saa tarpeen tullen yhteyttä. Sama tyyli lienee käytössä suurimmassa osassa pseudonyymi-bloggaajien blogeja, ainakin täällä kirjablogien puolelle. Eli ei niitä arvioita aivan puskista heitellä. Mutta koska Tervo vierastaa nimimerkkejä, ehkä pidättäydyn myös jatkossa arvioimasta hänen kirjojaan. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En minäkään muuten ole lukenut yhtäkään Donnerin kirjaa. Olen yrittänyt lukea jotakin romaania, mutta pitänyt sitä yllättävän huonona. Oliskohan asiakirjojen puolella tasokkaampaa? Minulla on tullut sellainen käsitys, että Donnerilla laatu kärsii määrän vuoksi.

      Tervo ei selittänyt kantaansa sen enempää eikä kukaan esittänyt mitään puolesta eikä vastaan. Se jäi vain ilmaan roikkumaan. Minusta omalla nimellä kirjoittaminen on reilua ja selkeätä. Miksi sinä muuten haluat esiintyä pseudonyyminä? Mitä etua siitä on?

      Poista
    2. Minulla pseudonyymin käyttöön on syynä se, että haluan pitää ammatti- ja harrastejutut erillään. Palkkatöissä en ole kirjojen kanssa tekemisissä, kirjabloggaus on vaan vapaa-ajan huvia. Jos joku tekee google-haun oikealla nimelläni, en näe mitään syytä, miksi siellä pitäisi näitä kirjajuttuja näkyä. Ei tarvitsisi näkyä yhtään mitään, mutta pakosti kai googleen jotain jälkiä elämästä jää.

      Sanotaanko niin, etten näe mitään etua siinä, että bloggaisin omalla nimelläni. En ole niin huomionkipeä 'siviilissä'. :D. Bloggaukset teen kuitenkin niin, että samat kommentit voisin ilmaista omalla nimelläni ja vaikka kasvotusten kirjailijalle tai kenelle vaan. Eli mitään anonyymejä ilkeyksiä en tahdo laukoa, vaikka pseudona bloggaankin. Minusta on hienoa, että netissä voipi vapaasti valita, millä nimellä bloggaa. Kukin tehköön, miten haluaa. Se sen sijaan ei ole hienoa, että heitellään kuraa anonyymisti.

      Poista
    3. Joo, ihan totta, ei kuraa anonyymisti eikä nimellä!

      Ymmärrän nyt pseudonyymiytesi. Itse aloitin kirjoittamisen eläkkeellä, joten ei mitään väliä. Muutoinkin voi olla rohkeasti oma itsensä kaikkialla, mutta ei nyt niin kuin jotkut seniorikansalaiset, jotka ikänsä pidäteltyään ryhtyvät vanhoilla päivillään melkein uhmaikäisiksi. ; )

      Poista
  8. Pakko kommentoida tähän pseudonyymiasiaan sen verran, että juuri kirjallisuudessa nykypäivänäkin voidaan julkaista kirjoja taiteilijanimillä. On merkitystä sillä, millä nimellä kirjoittaa. Nimi voi olla myös kahle ja tekstiin vaikuttava tekijä. Anonyymi kirjoittelu sekoitetaan usein siihen, että kirjoitetaan vakiintuneella nimimerkillä.

    On monia syitä kirjoittaa nimimerkillä tai pseudonyymisti. Asiat ovat harvoin mustavalkoisia. Harva asia on. Monelle on käynyt niinkin, että omalla nimellä kirjoittaminen on saanut aikaan sen, että blogin kirjoittamisesta on tullut markkinointia ja esiintymistä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuota en ole tullut ajatelluksikaan. Enpä kyllä halua mihinkään markkinointihommiin, mikään ei ole minulle vieraampaa.

      On vielä erikseen salanimi, kuten Pirkko Saisiolla aikanaan oli Jukka Larsson ja Eva Wein, ja taiteilijanimi kuten Rosa Liksom (Anni Ylävaara) tai Kauko Röyhkä (Jukka-Pekka Välimaa) tai musiikin puolelta Cheek (Jare Henrik Tiihonen).
      Taiteilija antaa tuotteensa, millä nimellä sitten antaakin, mutta jotenkin minusta silti tuntuu yhä moniin kommentteihin vastanneena, että olisi kiva, jos KRITIIKKI pääsääntöisesti annettaisiin omalla nimellä. Jos olisin itse kirjailija, niin ehkä toivoisin näin.

      Poista
  9. Hyvän määrän puheita kuuntelit, minulla ohjelma koostuu enemmän tarkemmin suunnittelemattomasta yleisestä haahuamisesta ja sitten kuunnellaan puheita kun paikalle satutaan...

    Minullakin pseudonymiteetti liittyy hakukoneoptimointiin, omalla nimellä tehdään työjuttuja ja harrastukset tehdään muilla nimillä. Ja tosiaan pseudonyymeillä on pitkät perinteet taiteilijoiden puolella mutta myös journalismissa, erityisesti pakinoitsijoilla mutta myös muilla. En sentään toteuta antiikin aikojen yleistä tapaa laittaa omat tekstit vanhempien viisaampien nimiin ja kirjoita blogiani vaikkapa Juhani Ahona tai T.S.Eliotina :)
    Mutta pseudonymiteetistä en pidä kiinni julkisen Internetin ulkopuolella, allekirjoitan blogiaiheiset mailini omalla nimellä ja ison joukon bloggaajia ja muita kirjaihmisiä olen tavannut kasvokkain...

    VastaaPoista
  10. Sama periaate kahden roolin erottamiseksi on myös nuorilla kirjailijoilla, joilla on yhä muu ansiotyö. Se on järkevää.

    Sitäpaitsi vain harva on täysin piilossa. Sinullakin on tuo ilmeikäs kuva. Ehkä CV:ssä on vähän toisenlainen muotokuva.

    Jahkailen näissä vastauksissani puoleen ja toiseen. Ei tämä varmaan ole mikään kovin iso juttu. Tervokin heitti toiveensa siinä muun ohessa.
    Kiitos Tervon minun blogissani on virinnyt innokas keskustelu!

    VastaaPoista
  11. Kiitos taas kivasta postauksesta. Välitit minullekin kivoja tuokiokuvia messuhaastatteluista. Messuruuhkassa saa varmaan parhaimman irti juuri noin, säntillisen lukujärjestyksen kanssa mutta välihypyt sallien. Olen alkanut karsastaa kaikkia messuja, kun tuntuu että hukun ihmisiin ja tarjontaan jo ulko-ovella. Lukujärjestys varmaan auttaisi minuakin.
    Onnistunut ja nautittava haastattelu riippuu myös haastattelijasta, ja nehän olivat pääosin naisia! Että sillee, meinaa Mummi.

    VastaaPoista
  12. Hyvä huomio, tuo naishaastattelijat! Adichiella ja Websteriöllä taas oli huonot haastattelijat, Adichien haastattelija kyseli ihan epäolennaisia ja Websterin haastattelija jännitti. Näin valovoimaiset naiset jäivät jotenkin valjummiksi kuin olisi olettanut.

    VastaaPoista
  13. Hienoja messutunnelmia, Marjatta! Olen ehdottomasti hyvän lukujärjestyksen kannattaja! :) Yritin omaan messupäivitykseeni koota kaikki blogien messukirjoitukset, koska niitä on ollut ilo lukea. Lisäänpä tämänkin!

    Donnerin Mammutti oli aika järkäle - onkohan kukaan bloggaaja lukenut sitä vielä?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kylläpä sinulla riittää puhtia. Minä en ole toistaiseksi jaksanut koota mitään toisten kirjoituksia omiin postauksiini. Messuista on kirjoitettu paljon eri tyyleillä. Näkee, miten eri tavalla ihmiset kokevat saman tapahtuman.

      Donner itse suhtautuu Mammmuttiin hauskan vähätellen, kuten kaikkiin muihinkiin tekemisiinsä. Minä kävin kirjan ilmestyttyä kirjakaupassa selailemassa ja katsomassa HS:n hohkaaman takakannen kohutun alastonkuvan. Yllätoin muitakin samassa tilanteessa. ; )

      Poista
  14. Hei Marjatta! Kiitos kovasti bloggauksestasi. Sen, tai tarkemmin Jari Tervon sanojen innoittamana päätin alkaa bloggaamaan ihan omalla nimelläni (linkitin blogiisi uusimmasta postauksestani jossa kerron taustoja enemmän).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva, että joku on kokenut Tervon toiveen myös näin. Hän ei todellakaan vaatinut, vaan esitti toivomuksen.

      Nyt olen pohtinut pseudonyymin ja anonyymin eroja. Anonyymit monesti heittelevät herjoja, joita eivät nimellä, omalla tai pseudolla, voisi tehdä.

      Poista
  15. Tervolta hieno oivallus, mutta pitää muistaa, että osa kirjailijoista kirjoittaa salanimellä, ja heille se on ammatti, osa kirjailijoista tienaa elatonsa tällä. Se, että antaako nimensä nettiin on viime kädessä jokaisen oma päätös, päätöstä ei voi enää perua, jos se on myönteinen.
    Itse en arvioi uusia kirjoja, ja ne jotka arvioin ovat jo pokkarivaiheessa.

    VastaaPoista
  16. Niinhän se on, peruuttamatonta. Tästä nuoria aina varoitetaan. Itse ei tarvitse varoa muuta kuin että ei ala lörpötellä läheisistään, ittellä ei oo niin väliä juu. En ole facebookissa enkä tviittaa, joten tämä kirjaelämäni on ainoa nettijulkisuuteni muoto, mitä nyt vanhoja yleisönosastokirjoituksia jostain löytyy, mutta kaikkien takana olen edelleen.

    Sinä todella arvioit vanhaa kirjallisuutta, mikä on hienoa!

    VastaaPoista

Laura Gustafsson, Pohja (Mielenterveysviikko)

Laura Gustafsson kertoo kirjansa alussa pyrkineensä kirjoittamaan niin rehellisen kirjan kuin suinkin  osaa ja näyttämään itsensä tä...