Hiihtokausi avattu ihanassa säässä. Pärjäsin loistavasti, vaikka pelkäsin, että hiihto ei minulta enää pitkän tauon jälkeen suju. Aurinko lämmitti. Pipo piti riisua pois ja availla takin vetoketjua.
Hiihdimme mieheni kanssa Anjalassa Junkkarinjärven ympäri. Hyvä latu eikä ketään muita. Yleensä pidän siitä, että ympärillä on paljon muitakin ihmisiä ja siksi(kin) kaipaan ulkomaan lomille, mutta hiihtämisessä olen niin hidas ja epävarma, että en halua olla tukkeena paljon hiihdetyillä laduilla.
Evästauolla juotiin kahvit ja syötiin korvapuustit. Ihailtiin maisemia ja muisteltiin monia patikointiretkiä järveä sivuavalla Junkkarinvuorella.
Talvella on harvoin kivaa ulkona, nyt oli. Sai myös mielen rauhoitetuksi hetkeksi ikävistä uutisista.
Olen Ukrainan sodan alkamisesta asti keskittynyt kaunokirjallisuuden osalta runoihin. Niiden lukeminen on auttanut minua asioiden käsittelyssä ja tyynnyttänyt mieltäni. Oivallan, että niinhän se on ollut muissakin elämäni kriiseissä. Tietyt runot liittyvät tiettyihin tapahtumiin ja tiedän, että ne toimivat lääkkeenä, jos vielä joskus tulee samantapaisia tilanteita.
Jokin seuraavassa runossa puhuttelee minua nyt paljon.
Olen Ukrainan sodan alkamisesta asti keskittynyt kaunokirjallisuuden osalta runoihin. Niiden lukeminen on auttanut minua asioiden käsittelyssä ja tyynnyttänyt mieltäni. Oivallan, että niinhän se on ollut muissakin elämäni kriiseissä. Tietyt runot liittyvät tiettyihin tapahtumiin ja tiedän, että ne toimivat lääkkeenä, jos vielä joskus tulee samantapaisia tilanteita.
Jokin seuraavassa runossa puhuttelee minua nyt paljon.
Minä pidän siitä
että minä jostakin pidän
ja sille että minä pidän
minä en voi mitään.
Kun minä jollakin näen hyvät kasvot
kirvesmiehellä sotilaalla lääkärillä
minun tekee mieleni sanoa hänelle:
kiitos teille siitä
että olette hyvä.
Minä pidän siitä
ja minkä sille voi!
kun minä jostakin en pidä ollenkaan.
Kun minä näen halpamaiset kasvot
jotka ovat täynnä salaista vihaa
ihmisvihaa
minun mieleni tekee sanoa hänelle hiljaa:
kiitos teille siitä
että te ette ole hyvä!
Tämä runo on Jevgeni Jevtušenkolta kokoelmasta, joka on suomennettu nimellä Olen vaiti ja huudan. Kokoelman suomensi Markku Lahtela vuonna 1964.
että minä jostakin pidän
ja sille että minä pidän
minä en voi mitään.
Kun minä jollakin näen hyvät kasvot
kirvesmiehellä sotilaalla lääkärillä
minun tekee mieleni sanoa hänelle:
kiitos teille siitä
että olette hyvä.
Minä pidän siitä
ja minkä sille voi!
kun minä jostakin en pidä ollenkaan.
Kun minä näen halpamaiset kasvot
jotka ovat täynnä salaista vihaa
ihmisvihaa
minun mieleni tekee sanoa hänelle hiljaa:
kiitos teille siitä
että te ette ole hyvä!
Tämä runo on Jevgeni Jevtušenkolta kokoelmasta, joka on suomennettu nimellä Olen vaiti ja huudan. Kokoelman suomensi Markku Lahtela vuonna 1964.
Näkeekö hyvän ja pahan kasvoista? - Näkee, mielestäni, pitemmän päälle.
Se mitä ajattelee ja tuntee kaivertuu kasvojen uurteisiin ja on sieltä luettavissa. Vielä enemmän tunteet näkyvät ilmeissä ja eleissä. Katkeruus ja sarkasmi piirtyvät katseeseen ja kasvoihin omalla tavallaan, hyväntahtoisuus myös omalla tavallaan.
Ajattelun vapaus ja mielipiteen ilmaisun vapaus...
Voiko ihmisen saada nujerretuksi niin, että hän alkaa pitää pahaa hyvänä ja valhetta totuutena? - Ei voi, pitemmän päälle.
Minä pidän siitä että minä jostakin pidän...
Uutistoimittaja voi puhua aikansa erikoisoperaatiosta vaikka tietää että kyseessä on sota, mutta sitten tulee hetki, jolloin hän tulee ruutuun heiluttamaan kylttiä "Täällä valehdellaan".
Se mitä ajattelee ja tuntee kaivertuu kasvojen uurteisiin ja on sieltä luettavissa. Vielä enemmän tunteet näkyvät ilmeissä ja eleissä. Katkeruus ja sarkasmi piirtyvät katseeseen ja kasvoihin omalla tavallaan, hyväntahtoisuus myös omalla tavallaan.
Ajattelun vapaus ja mielipiteen ilmaisun vapaus...
Voiko ihmisen saada nujerretuksi niin, että hän alkaa pitää pahaa hyvänä ja valhetta totuutena? - Ei voi, pitemmän päälle.
Minä pidän siitä että minä jostakin pidän...
Uutistoimittaja voi puhua aikansa erikoisoperaatiosta vaikka tietää että kyseessä on sota, mutta sitten tulee hetki, jolloin hän tulee ruutuun heiluttamaan kylttiä "Täällä valehdellaan".
 |
| Junkkarin maisemia, Ume |
On ihanaa, kun on olemassa asioita joista pitää! Niistä saa voimaa.
VastaaPoistaJuuri niin. Kaikkea sitä pitää tehdä, mistä saa iloa, mahdollisuuksien mukaan.
Poistammmmmmmm
VastaaPoistaIloitsen että iloitset!
Suorastaan i-loistat.
Tuossa sulle omistettu runo, kun niitä nyt lueksit. :)
Kiitos kivasta runosta, Hikkaj, hiihtokirittäjäni!
PoistaTämä hiihtoretki oli harjoitus, jolla tein päätöksen lähdenkö sununtaina saarimökille vai en. Sinne saattaa tosin päästä myös jalan vaelluskengillä tarpoen, koska lumi jään päällä on kovaa. Foreca ennustaa Taavettiin +10 astetta, joten enköhän lähde.
Ihana kirjoitus! Ja täydellinen hiihtoretki. Minä ehdin hiihtämään vain muutaman kerran, ilman eväitä vieläpä, ennen latujen sulamista. Mutta nautin siitäkin vähästä eli paljosta, vielä kun lunta on.
VastaaPoistaMinulla on tuo sama, että kriisiaikoina sytyn enemmän runoista, kirjoitan niitä myös itse. Ehkä tiivistetty tarinankerronta ja tunteiden tulkinta sopii paremmin hajanaiseen mielen prosessoitavaksi.
Sitä se varmaan on.
PoistaRannikkokaupungeissa on aina vähemmän lunta. Pojan perheessä Turussa on viskottu frisbeegolfia läpi talven, meilläkin kyllä, mutta aika syvässä lumessa kahlaten. Teillä on siellä se etu, että pääsette lumesta meitä nopeammin eroon
Jussi Ahlroth kirjoitti äskettäin hienon lauantaiesseen Hesariin naamioista ja niiden paljastamisesta.
VastaaPoistaAina kun puhutaan naamioista, muistan Eric Amblerin romaanin The Mask of Dimitrios (1939, suom. Oikeuden pitkä käsi), jossa kuvataan miten ihmisen sisin näkyy kuin naamiona kasvoilla. Näin Ambler kirjoitti suurroisto Dimitrioksen naamiosta (suomennos on kömpelö, asiaa sotkee sekin että se lienee tehty teoksen amerikkalaisesta painoksesta eikä englantilaisesta, mutta se on toinen juttu):
”Miehen kasvonpiirteet, luusto ja sitä peittävä kerros ovat biologisen kehityksen tulos, mutta kasvonsa mies luo itse. Kasvot ovat lausunto hänen tavanmukaisesta tunne-elämästään, siitä asenteesta, jonka hänen toiveensa vaativat täyttyäkseen, ja siitä mitä hänen pelkonsa edellyttävät suojaksi vaanivia silmiä vastaan. Mies kantaa sitä kuin paholaisen naamaria, laitetta, jota hän käyttää herättääkseen toisissa omia tunteitaan täydentäviä tunteita. Jos hän pelkää, niin täytyy häntä pelätä, jos hän kaipaa, silloin häntä täytyy kaivata. Se on verho mielen alastomuuden peittämiseen. Vain muutamat miehet, taidemaalarit, ovat voineet nähdä mielen kasvojen takana. Toiset miehet tarttuvat tuomitessaan sanojen ja tekojen todistusaineistoon etsien niistä silmiensä edessä olevan naamarin selitystä. Kuitenkin vaikka he ymmärtävät vaistomaisesti, etteivät kasvot ole mies niiden takana, he yleensä kauhistuvat, kun tämä tosiasia heille esitetään. Toisten petollisuus tuntuu aina kauhistuttavalta, kun on tietoinen omasta petollisuudestaan.” (Suom. Tapio Hiisivaara, 1955.)
Kyösti, tämä on todella mielenkiintoinen kuvaus naamarista suojana ja toisten ihmisten tunteiden ohjailijana. Se, että pelokas käyttää naamiota, jolla saa toiset pelkäämään ja kaipaaja haluaa nähdä toistenkin kaipaavan on hyvin surullista, koska päinvastoinhan hänen pitäisi toimia, saada turvaa ja vastaus kaipuuseensa. Dimitrios lienee erittäin rikkonainen tyyppi.
PoistaOlen samaa mieltä kanssasi siitä, että suomennos on kömpelö, suomentajan olisi pitänyt etääntyä enemmän alkuperäisestä tekstistä, joka nyt paistaa läpi. Uusi suomennos olisi paikallaan.
Jussi Ahlrothin essee sai minut pohtimaan rooleja. Naamio on ehkä sama kuin roolit, joita meillä on joka lähtöön. Me mukaudumme jokaisen henkilön seurassa vaistomaisesti hieman erilaiseksi. Sitten on tietysti vielä tietoiset naamiot, jotka ovat käteviä työkaluja. Ja mikä on sitten se oikea persoona naamiopinon alla - onko sellaista, vai olemmeko me rooliemme summa?
Ahlroth sanoo että poikkeustilanteet tekevät meistä hetkeksi naamiottomia.
Näitä tilanteita tulee joitain elämän aikana, ja hyvä niin, koska ei niitä liian monia kestäisikään.
Jään miettimään tätä.
Mietin kävelylenkilläni, kantaako ihminen myös yksin itsensä kanssa ollessaan jotain naamiota ja päädyin siihen, että luultavasti kantaa.
PoistaUnessa naamio höltyy ja päivällä erikoisoperaatiosta ja nyt jo maan sisäisestä puhdistamisesta paasaava Volodja palaa pikkupojaksi, joka myöntää tehneensä jonkin epämääräisen, kauhean virheen. Siihen hän herää - ja naamio on silmänräpäyksessä paikallaan.
"aina kun puhutaan naamioista, muistan eric amblerin romaanin the mask of dimitrios (1939, suom. oikeuden pitkä käsi), jossa kuvataan miten ihmisen sisin näkyy kuin naamiona kasvoilla."
VastaaPoistaminä puolestani muistan naamioista avoimuuden ja sen, mitä edesmennyt taidekriitikko otso kantokorpi siitä kerran sanoi. otson ajatus meni jotenkin niin, että avoimuus on hänen paras suojauksensa.
ihanasti sanottu. minusta ihmisen viehättävin piirre on tietynlainen lapsenomaisuus, silmät pyöreinä maailmaa ihmettelevä avoimuus. se riisuu aseet niiltä, joka kantavat mukanaan paitsi naamioita, myös naamioiden varaparistoja.
meri
"Avoimus on paras suojaukseni." Hyvin sanottu. Kiitos tästä Otso Kantokorven mietteestä, Meri!
PoistaRehellisen ei tarvitse muistella, mitä on kenellekin sanonut ja sotkeutua sanoihinsa.
Avoimuus myös rentouttaa toisia ihmisiä, jotka huomaavat, että tällä ihmisellä ei ole aseita piilossa.
Olen monesti ihmetellyt, miten vaikeaa poliitikkojen on myöntää olleensa väärässä. Anteeksi, olin väärässä, nyt ajattelen toisin. Sen jälkeen kaikki olisi helppoa. Halla-Ahon Scripta -kirjoituksia ei kukaan enää muistelisi, jos hän myöntäisi olleensa röyhkeä ja harkitsematon ja sanoisi, että katuu niitä syvästi.
Puhkuit hyvää mieltä ja riemastuttavaa ulkonaoloa. Minä myös tykkään siitä, että on asioita, mistä tykkään. Yksi niistä on talvi ja hiihtäminen ja se ihana olo tehdyn hiihtoretken päälle.
VastaaPoistaMinulle on tullut tavaksi etsiä hyvin usein joku runo, josta muistan jotain, en kokonaan. Se voi myös liittyä johonkin elettyyn omaan tilanteeseeni. Google on hyvä apuri tässä hommassa.
Niin on. Ei tarvitse muistaa kuin yksi säe runosta tai lauluista ja Google hakee sen. Minä alan usein tavoitella elokuvan nimeä, mutta en muista kuin siinä esiintyneitä näyttelijöitä ja sitä kauttahan se nimikin selviää googlailemalla, tai sitten en saa palautetuksi mieleeni näyttelijän nimeä, mutta muistan elokuvia joissa olen hänet nähnyt ja ei kun googleen selvittämään asiaa.
PoistaTänään patikoin lähes kaksi tuntia. Aivan vastustamaton sää.
Minulla alkaa ehkä pahin Ukrainan sodan aiheuttama hätäännys ja lamaantuminen hellittää. Äsken tosin taas alkoi pelottaa, kun jossain artikkelissa mainittiin, että tämä kiihkoilu voi olla jo kolmannen maailmansodan alkua.