perjantai 24. syyskuuta 2021

Pientä rajaa - rokottamattomuudesta ja vanhusten tukistamisesta

Katselen päivän Kouvolan Sanomien tekstiviestiosastoa, jonka nimi on Napakat. Nappaan sieltä pari viestiä pohdiskeluun.   


Huumorityylillä näpytelty. Siis ihanko oikeasti pitää ryhtyä lahjomaan ja maanittelemaan ihmisiä, että menisivät ottamaan ilmaisen rokotuksen?
Kuhmon Osuuspankin 20 euron lahjakortilla voi esim. hakea pizzaa tai tankata autonsa. Tervakoskella paperitehdas on lahjoittanut kaksi rokotetta ottaneille työntekijöilleen kylmälaukun. 
Radiouutisista kuulin, että Kreikassa maksetaan rokotteen ottamisesta jopa 150 euroa 18 - 25 -vuotiaille. 
Myös USA:ssa ihmisiä on houkuteltu rokotuspisteisiin erilaisilla porkkanoilla.

On uskomatonta, että jotkut huolettomat kulkevat yhä vielä tuolla toisten joukossa, jo osittain avatuissa paikoissa, piipahtavat riskiryhmiin kuuluvien isovanhempiensa luona ja kulkevat joukkoliikenteessä toisten vaarana eivätkä aiokaan rokotuttaa itseään. Odottavat ehkä parempaa lahjusta, ehkä sellaista mitä USA:ssa joku osavaltio on antanut, kannabissätkän. 

Seuraavaksi silmäni osuivat toiseen tekstiviestiin, jossa käsiteltiin paljon keskustelua herättänyttä asiaa, vanhustenhoitoa.


Tämän tekstin kirjoittaja on siis valmis pahoinpitelemään sekä lapsia että aikuisia. Hoh hoijaa! 

Tämä älynväläys voisi olla provosoiva kirjoitus tai vitsi, mutta luulen, ettei ole. Eräällä opettajakollegallani oli tapana huokailla yhteishaun aikaan, olemmeko kuulleet, ketkä koulunsa päättävistä ovat menossa perushoitajakoulutukseen ja kunpa ei vain joutuisi koskaan heidän käsittelyynsä. Itse olen kyllä huomannut, että ihmiset kasvavat ja vihainen itseensä käpertynyt teini voi muuttua aikuistuessaan vaikka kuinka lempeäksi ja sosiaaliseksi. Silti, toivon, että saisin vanhuuden hoitajakseni ihmisen sellaisesta kulttuurista, jossa arvostetaan vanhoja ihmisiä, en tukistajaa.     

Itse kuulun ikäluokkaan, jossa yleisesti lapsia ohjattiin hyvään käyttäytymiseen  läpsimällä, tukistelemalla ja näpäyttämällä otsaan luunappeja. On maailman ihme, että minua ja sisaruksiani ei lyöty kotona koskaan, ei edes hipaistu. Äiti helli ja isä käveli suuttuessaan edestakaisin, luimisteli silmiään ja mutisi itsekseen, miten kauhea vaiva ja rasitus tuommoiset kakarat on. Me lapset kyllä tapeltiin pieninä keskenämme. Pari vuotta nuoremman siskoni kanssa mätkittiin toisiamme ja hän puri minua alakynteen jäätyään kipeästi. Vanhemmat eivät lyöneet, eivätkä isovanhemmat, joita me teitittelimme. Moni aikalainen on ihmetellyt tätä, mutta en voi muistaa niin väärin. Äitini ei myöskään imettänyt neljän tunnin välein ja antanut vauvan itkeä nälkäänsä että keuhkot vahvistuisivat, kuten silloin opastettiin. Hän piti kankeita ja ankaria lastenkasvatusohjeita varmaan rikkaampien ihmisten hömppänä.

No niin, näin maailma makaa. Näinkin.

Minä toin kirjastosta hyvän satsin kirjoja. Varauslistallani on vielä Leena Majander-Reenpään, Karl Ove Knausgårdin ja Rosa Liksomin uudet kirjat, muiden kiinnostavien muassa.
Kiitos Kyyti-kirjasto! 







17 kommenttia:

  1. Noista rokotusporkkanoista...ainakin Yhdysvalloissa on ilmeisesti myös kohtalainen joukko ihmisiä joilla ei ole ihan vaan varaa hakea sitä ilmaista rokotusta, koska rokotuspisteet eivät kuitenkaan ole välttämättä ihan naapurissa eli sinne meneminen maksaa, ja töistä ei ole mahdollisuutta saada vapaapäivää hakea se rokote, tai sairastaa ihan todennäköisiä sivuvaikutuksia, mikä iskee sitten niihin "working poor"-ryhmiin.
    (tietysti on myös kaikenlaisia muita syitä ja tekosyitä olla hakematta rokotetta)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oliskin kiinnostavaa tietää, miten koronarokotukset on eri maissa järjestetty.
      Varmaan USA:ssa on syrjäisiä seutuja, joissa rokotuspaikalle on matkaa. Olen nähnyt USA:sta myös kuvia, joissa rokotuspisteitä on kaupoissa ja pyörien päällä eli on rakennettu rokotusminibusseja, joilla voidaan ajaa sinne missä rokotusprosentti on alhainen antamaan sekä infoa että rokottamaan. Rokotteet ovat vanhenemassa ja väkeä ei saada rokotuksiin, joten on yritettävä vaikuttaa epäröiviin. Ideologisten kieltäjien päätä on vaikeampi kääntää ja osa heistä on jopa vaarallisia.

      Poista
  2. Suomessa rokotuksia on järjestetty hyvin, eli rokotus on ollut kaikkien haettavissa.
    Kyllä potilaat ansaitsevat sen että hoito on asianmukaista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näin on. Alkuun rokotus piti varata netissä, mutta nyt on ollut monella paikkakunnalla pop-up -pisteitä ja rokottamistempauksia nuorille. Meillä rokotuksessa saa myös käydä vaikka kesken työpäivän ja saa myös sairastaa täydellä palkalla jos rokotus nostaa kuumeen.
      Joku koronaläkäreistä sanoi, että ideologisia koronankieltäjiä on vain noin 2 %, joten loput niistä, jotka eivät ole hakeneet rokotetta ovat vain välinpitämättömiä tai yleisesti näköalattomia paitsi ne todella harvat, jotka eivät rokotetta kestä terveydentilansa vuoksi.

      Viime aikoina on ollut myös sellaista tietoa, että hoitajien työn raskaus olisi paljolti kiinni hoitajan luonteesta ja sopivuudesta alalle. Osa oikein haluaa vanhusten hoitajaksi, varsinkin Aasiasta tulleet hoitajat. Soveltuvuutta olisi hyvä testata.

      Poista
  3. Itsekin varasin, tietenkin, Knausgårdin uusimman romaanin, itse asiassa jos Taisteluni-sarjan autofiktion jättää romaani-määritteestä pois, niin seuraavan "oikean" romaanin sitten vuoden 2004.
    Tänään ruokakauppareissulla päädyin kuitenkin samalla pieneen kirjakauppaan katsomaan onko Aamutähti jo siellä. Oli. Ei auttanut muuta kuin ostaa mukaan ja alkaa kirjan lukeminen välittömästi. Nyt noin sata sivua takana. Hyvin oudontunteinen tunnelma nyt mielessä. Kirja yllättää kyllä. Samoja elementtejä kuin ennenkin, mutta ihan toisella tavalla. "Kaikki" on samoin mutta ihan toisin. Luet sen itse. Ja kukin omalla tavallaan.
    On todella hienoa että on tässä iässä edelleen muutamia tekijöitä, jotka aiheuttavat teosodotuskuumetta. Fiilis on sama, kun nuorena suosikkibändiltä tuli levy ja ilmestymispäivänä vinyylin asetti kädet vapisten levysoittimelle suurin odotuksin. Tekijä kuolema on bullshittiä minulle. Teksti voi sinänsä vaikuttaa ilman tekijää, mutta päädyn seuraamaan isommin aina mieluummin tekijöiden tuotantoja kuin yksittäisiä teoksia, tekstejä. Knausgårdin kaari on seurattava loppuun saakka. Ei lopettanut norski kirjailijuuttaan vaikka kutososan lopussa sitä vannoi. Kaikki päätökset pitääkin halutessaan muuttaa, mitään ei kannata betonoida.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkin olen Knausgårdin kohdalla kiinnostunut kirjailijasta itsestään yhtä paljon kuin hänen teoksistaan, koska ne ovat niin yhtä.
      Koen, että myös ex-vaimon Linda Boström Knausgårdin Tervetuloa Amerikkaan kuuluu samaan perheeseen Karl Oven Taisteluni-sarjan ja Vuodenaika-sarjan Kevät-osan kanssa. Puolisoiden kirjat keskustelevat keskenään.

      Taisteluni oli niin iso ponnistus, että varmaan sen jälkeen tuntui, että kaikki on sanottu, mutta mihinkäs kirjoittamalla ajatteleva tavastaan pääsee.
      Kyllähän Knausgård on kirjoittanut Taisteluni-sarjan jälkeen kaikenlaista: tekstejä valokuvakirjoihin, kirjeenvaihtokirjan Borta - Hemma kirjailija Fredrik Ekelundin kanssa, esseekirjan Själens Amerika ja sen neliosaisen lyhytproosasarjan, jolla on vuodenaikojen nimet. Pidän kolmea näistä outoina välikirjoina (mietin lukiessani, mitä Knausgårdille oikein on tapahtunut), mutta Kevät on upea. Pidän siitä eniten kaikesta, mitä toistaiseksi olen K:lta lukenut.

      Mutta nyt siis odotan Aamutähteä. Olen neljäntenä kirjaston jonotuslistalla, koska varasin kirjan heti kun kuulin, että sitä ollaan suomentamassa.
      Teen kyllä myös välillä kirjaostoksia hetken mielijohteesta. Viimeksi minun "oli pakko" saada Laura Malmivaaran kirja Vaiti, koska sen aihe kiinnosti niin paljon. Mietin kirjakaupassa, miten sitä onkin niin vaatimaton oman harrastuksensa kanssa. Oikeita painettuja kirjoja pitäisi ostaa enemmän, että ne säilyisivät eikä kaikkea alettaisi kirjoittaa kuunneltavaksi.

      Minulla on Knausgårdin Why I Write -luentoteksti kirjana nimeltä Inadvertent. Tekstin pitää K:n mielestä tulla ikään kuin tahattomasti, vaivattomasti ja itsestään. Kannatan!

      Poista
    2. Luin tuon saman Why I Write kirjan, ja oli helppo jakaa K:n käsitys. Olen usein sanonut että tietyssä mielessä pidän "sinnepäin" kirjoitetusta tekstistä. Ehkä olen tarkoittanut tuota. On hengästyttävää ja tylsääkin lukea tekstiä jossa jokainen virke on kuin aforismi. Tai ylihiottu.

      Aamutähden ensimmäisen jakson päähenkilön vaimo (Tove) tuo mieleen heti tuon Kevään ja tietysti Taisteluni-sarjan kuvioita. Ensin luulin että siten myös jatketaan, mutta sitten kirja lähtikin eri suuntiin. Lindan kirjoja olen myös lukenut. Todella mielenkiintoinen kirjallinen pari monin tavoin. Lukuiloa jo etukäteen. Itse en ole toistaiseksi pettynyt, päinvastoin. Luen säästellen, en halua ahmia tätä nyt. Mutta juuri tuo kerronnan vaivattomuus on tässäkin. Hyvää syksyä Kymenlaaksoon.

      Poista
    3. (Laitan vielä tämän, ei tule tavaksi. Luettu nyt pidemmälle. Toivottavasti saat käsiisi pian. Todella merkittävä teos. En löydä vastinetta. Ei tavallinen, luonnollinenkaan kirja. Hyvin poikkeuksellinen kokemus toistaiseksi. Jopa pelottavan läheinen.)

      Poista
    4. Salaperäinen kuvauksesi saa minut odottamaan tätä kirjaa vieläkin innokkaammin.

      Knausgård on runsassanainen, mutta silti mikään ei tunnu liialta. Lapsistaan huolehtivan ja heidän luonteisiinsa eläytyvän nuoren isän kuvaamiseen hän tarvitsi paljon sanoja, mutta niillä syntyikin sitten lukijalle elävä ja lähtemätön kuva.

      Poista
    5. Kirjan lukeminen ollut ihmeprosessi. Alku ihan lumousta, suoria osumia omaan elämään (henkilöitä teoksissa monia) ja siten sisäisesti merkityksellistä tekstiä, mutta nyt vähän yli puolivälin teos droppaa niin rajusti etten ole uskoa todeksi. Lopun pitää olla todella jotain muuta että teos vielä tuosta pelastuu... Tai sitten koko romahduksen täytyy olla tietoinen, kyllähän tämän tekijän pitäisi osata. Nyt en kerro enää enempää, odotan mielenkiinnolla mitä Aamutähdestä kirjoitat jos siitä joskus kirjoitat.

      Poista
    6. Kirjoitan kyllä, luulisin.
      Minulla on sellainen käsitys, että kirja on mystinen ja synkkä. En ole huomannut missään arvosteluja, ruotsinkielisiä varmaan löytyy.

      Poista
  4. Ajat ovat muuttuneet. Kaikki muutokset eivät välttämättä ole
    niitä hyviin kuuluvia.
    Kuulun myös ikäluokkaan jossa lapsilta odotettiin hyvää käytöstä.
    Koulussa opettajaa ei saanut puhutella etunimellä, vanhempia kunnioitettiin ja monta muuta asiaa.
    Sen ymmärtää sitten, kun sairastuu vakavasti ja joutuu sairaalahoitoon, miten hyvä hoito meillä suomessa on. Rokotuksen ottaminen on pieni vaiva, siihen mitään porkkanoita tarvita.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Itse olen myös kokenut niin hyvää hoitoa sairaalassa, että olen ollut aivan liikuttunut kiitollisuudesta lähtiessäni. Lonkkaniveloperaatio (ooh, jo 13 vuotta sitten) oli niin paljon elämänlaatua parantava asia, että en voi kuin ihmetellä, miten hyvä tiimi sen tekikään. Ensimmäisellä tapaamisella nuori mutta jo viitisensataa lonkkaleikkausta tehnyt kirurgi lupasi, että kipu jää leikkauspöydälle, ja niin tapahtui.

      Totta puhut. Yleensä muutoksista puhutaan kehityksenä, mutta joskus muutokset vievät myös taaksepäin. Toisten ihmisten kunnioittaminen on hyvä asia ja sananvapaus ei saa mennä niin pitkälle, että sen nimissä saa ilkeillä ja pilkata. Äärimmäisyydestä puheissa on helppo siirtyä myös toisia vahingoittaviin tekoihin, toivottavasti niitäkin ei aleta selitellä yksilönvapauteen kuuluviksi oikeuksiksi.

      Jotenkin ihan nurinkurista, että palveluun pitää houkutella. Voishan se rokote vaikka maksaakin jotain rokotettavalle.
      Eikös Ruotsissa esitetty yhdessä vaiheessa, että pitää palkita ne oppilaat, jotka tulevat ajoissa kouluun...

      Poista
  5. Kuhmossa aina keksitään. Entisenä kuhmolaisena muistan Kuhmon kaupungin sloganin 90-luvulta: 'Kuhmossa kaikki on toisin'.
    Rokotekattavuuden toivon kaikkialla nousevan korkealle joko pitsan voimalla tai ilman.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi että, muistan ne ihanat rusehtavalle uusiopaperille painetut kaupungin matkailuesitteet, joissa oli otsikkona tuo teksti ja kuvituksena luontokuvia, puolukoita, lakkoja, polkuja, soita ja järviä.
      Joskus laitoin oppilaat kääntämään esitettä englanniksi - ja olihan siitä olemassa englanninkielinen versiokin Everything Is Different In Kuhmo.

      Poista
  6. Ihan uskomaton juttu minunkin mielestäni on tuo. että ihmisiä täytyy lahjoa ottamaan koronarokote. Kun ei se edes maksa mitään. Käsittämätöntä vastuuttomuutta ja omaan napaan tuijottelua. Mutta niinhän moni muukin asia on.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kun tullaan tiettyyn pisteeseen hyvinvoinnissa, niin se saattaa aiheuttaa pahoinvointia.

      Poista

Kolmanteen ja neljänteen polveen...

Kuvassa vasemmalla maamies isäni, kausipalkollinen Anni, ryhdikäs Mamma ja lempeä Pappa, minä Papan edessä 3-vuotiaana ja viimeisenä oikeall...