maanantai 28. joulukuuta 2020

Lukuvuoden yhteenvetoni, eräänlainen


Kuva T-paidan rintamuksesta, eikö olekin hieno!

Lukuvuosi alkaa olla kohta täysi kuten vuosi muutoinkin. Kylläpä onkin tullut luetuksi ja funtsituksi. Huomaan blogitiedoistani, että olen julkaissut tänä vuonna kahta vaille pyöreän luvun kirjoituksia. Kun klikkaan tämän tarinointini kohta julki sekä lähipäivinä vielä yhden, joka onkin valmiina odottamassa, tunnustukseni vuoden kauneimmalle tekstille, niin saan kirjoitusteni määräksi täydet 80, mikä on historiaa. Blogini alkuvuosina kirjoitin yli yhdeksänkymmentä tekstiä ja viime vuosina määrä on liikkunut päälle seitsemässäkymmenessä. Kahdeksankymmentä on uusi kymmenluku. Siinä minun tilastoni.
Joillakin kirjabloggareilla on ollut vuoden vaihtuessa hienoja kaavioita omista kirjoituksistaan, paljonko mitäkin genreä ja minkä kielisiä kirjoja, naiskirjailijoita ja mieskirjailijoita, ulkomaisia ja kotimaisia. Minun blogiini tämä tilastointi ei oikein istu, koska en pidä blogiani lukupäiväkirjana eikä se näin ollen kerro kuin osan siitä mitä olen lukenut. Luen myös paljon valikoiden osia kirjoista, tämä lukutapa sopii varsinkin tietokirjoihin. Myös esseeteoksia, varsinkin usemman henkilön esseistä koottuja, tulee harvemmin luetuksi kannesta kanteen. 

Kirjailija Kari Hotakainen sanoi omista lukemisistaan Pirkka-lehden haastattelussa, että pyrkii lukemaan kaikenlaista ja kaikentasoista. 
Seiskaa lukemalla voi nähdä, miten karkea maailma on ja siirtyä siitä Avotakkaan, jossa maailma näyttää toisenlaiselta. Kirjailijan ammatti on melkein yhtä paljon lukemista kuin kirjoittamista. On pakko lukea, jotta voi ajatella omaa kirjoittamistaan kriittisesti. Sanotaan, että siksi pitäisi lukea klassikoita ja hyvää kirjallisuutta, mutta väittäisin, että pitää lukea myös huonoa kirjallisuutta. Siten tajuaa, mikä on hyvän ja huonon ero.  
Kirjoittamisesta Hotakainen toteaa,että se on kaaoksen järjestämistä. 
Ajattelen lukemisesta ja kirjoittamisesta samoin kuin Hotakainen vaikka olenkin vain vähäinen blogikirjoittelija. 
Tässä olen taas kerran selvittelemässä ajatuksiani siitä, miksi olen viettänyt niin paljon aikaa kirjojen parissa kuluvana vuonna ja aion viettää taas tulevanakin.
Kaiken lisäksi pidän itsestäänselvänä, että teitä lukijoitani kiinnostavat nämä itsetutkisteluni. 

Kai teitä kiinnostaa myös herrasväki Mentulan joulun kirjasaalis.



Tässä kaikki muut kirjat ovat Unton paitsi Barack Obaman muistelmat minun, mutta ei sillä ole väliä. Yhteiseen hyllyyn asettuvat, kunhan löytyy tilaa. Minä sain lahjakortteja vaatekauppoihin, ja heti joulupäivänähän sitä piti shoppailla nettikaupassa. Kiva lukea mukavassa oleiluasussa kahden presidentin elämästä Valkoisessa talossa, ihanteita vaalivan Obaman ja röyhkeän Donald Trumpin, "hyvin vakaan neron".
Heikki Herlinin kirja isästään Niklas Herlinistä kiinnostaa, koska se on ilmeisesti kirjoitettu rakkaudesta isään ja se vähä mitä olen kirjaa selaillut kertoo, että se on hyvin kirjoitettu. 



Tässä kasassa ovat minun itselleni ostamat - tottakai pitää hemmotella myös itseään kun on kerran ollut niin kiltti kuin minä - ja taitaa joukossa olla joku sellainenkin, jota suunnittelin jollekulle muulle, mutta löysin tilalle paremmin sopivaa.
Päällimmäinen Wendy C. Ortizin kirja Excavation on se kirja, jonka plagioinnista kirjoittaja syytti Kate Elizabeth Russellia, jonka oli sitten pakko tämän sekä muunkin kokemansa painostuksen vuoksi tunnustaa, että on ihan itse kokenut sen minkä pohjalta kirjoitti romaaninsa. Ensisilmäilyt osoittavat, että Ortizin kirja on melko ansioton selostus vailla kaunokirjallisia ansioita. Halusin tarkistaa, miltä pohjalta tällaisia kohuja synnytetään.   
Rutger Bregmanin tietokirja Hyvän historia on juuri sellainen teos mitä nyt koronasynkkyydessä tarvitsen. 

Olen viime aikoina lukenut tasokkaita romaaneja Marko Annalalta ja Otto Lehtiseltä. Marko Annalan Kuutio kertoo koskettavasti eronneen isän elämästä  vaikeasti käyttäytymistään hallitsevan poikansa kanssa, jota rakastaa syvästi. Otto Lehtisen Nämä kallisarvoiset asiat sekä Wurlitzer käsittelevät myös rakkautta sen monissa eri muodoissa, muun ohessa hätkähdyttäviä seksuaalisen rakkauden hetkiä, joihin liittyy vihaa ja pelkoa. 


16 kommenttia:

  1. MM

    ylin kuva kuin meidän kirjahyllystämme!

    *... vaikka olenkin vain vähäinen blogikirjoittelija. *
    No, et ole, vaan tähtiluokkaa. (ilman hymiöitä, taikka hyminöitä kuten lankoni niistä kuvioista sanoo)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos rohkaisusta, Hikkaj!

      Niin, olen huomannut blogikirjoituksistasi, että teidän huushollissa on vanhojakin kirjoja.
      Luin muuten sinun joskus mainitsemasi Eino Leinon Mesikämmenen vuodelta 1914, siitä on muistiinpanojakin ja kuva kirjasta pellavaliinan päällä. Oli tarkoitus tehdä kirjoitus valmiiksi jouluksi, koska Leino on kirjoittanut tarinansa joulutarinaksi, mutta voinhan viimeistellä sen milloin vain. Mesikämmenessä on niin hienoa kieltä, Leinoa, että se voisi saada jaetun kultasijan minun vuoden kauneimpien tekstieni listalla.

      Poista
  2. Niin on pian yksi lukuvuosi päätöksessä. Uudet lukemattomat kirjat odottamassa. Luettavaa on ollut koko vuodelle, osa oikeita lukuhelmiä, toiset kirjat vain käväisivät ja poistuivat.
    Uusi lukuvuosi tuokoon tullessaan monia lukuelämyksiä.
    Jatkathan taas kirjoittelua. Hyvää uutta vuotta

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kirjoissa on onneksi runsautta ja valinnan varaa. Niitä on myös helppo saada. Kunpa tämä tilanne säilyisi ja kirjoja olisi aina saatavana monipuolisesti juuri oikeina kirjoina, esineinä, ei vain puheena tai digimuodossa. Sellaistakin on pohdittu, että kirjalle kävisi kuten musiikille on paljolti käynyt. En pidä siitä yhtään, että minun pitää etsiä musiikkia pilvestä.

      Ilman muuta jatkan kirjoittelua. Kiva kun käyt lukemassa ja kommentoimassa.
      Hyvää uutta vuotta!

      Poista
  3. Olen samaa mieltä, et todellakaan ole vähäinen. Tapasin äskettäin Marko Annalan, joka on tosi symppis tyyppi, joka puhuu ihanan itäistä murretta. Tilasin Kuution kirjastosta ja luin sitä ennen Paaston. Marko Annalan vaimo, Inga Magga on myös kirjailija. Annala sanoi, että hänen piti ruveta kirjoittamaan romaaneja, kun sanottava ei enää mahtunut laulujen lyriikoihin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heidi, sinähän osaat sanoa, onko blogin kirjoittamisessa yhtään samoja täpinöitä kuin kirjan. Luulen, että ne jotka pitävät kirjoittamisesta nauttivat kaikenlaisten tekstien muovailemisesta. Se myös lisää blogiin kirjoittamisessa - ainakin itselläni - intoa, että tietää oman mietinnän tuloksia luettavan.
      Hyvä, että Markko Annala laajensi ilmaisualuettaan laululyriikasta proosaan. Tutustuin Annalaan kirjassa ERROR -mielen häiriöitä, jossa hän kertoi masennuksestaan. Siinä oli muitakin luovien alojen ihmisiä; ei ihme, herkkä mieli työvälineenä on häiriöille altis.
      Minä olen toistaiseksi lukenut Annalan romaaneista vain Kuution, mutta aion lukea lisää.
      Inga Magga on kiinnostavan monipuolinen henkilö, googlailin: esikoiskirjailija, taiteen maisteri, kirjallisuuustieten maisteri ja SM-tason thainyrkkeilijä.

      Poista
    2. MM
      katopa Mesikämmmentäkin ennen Kirjavinkeissä: https://www.kirjavinkit.fi/arvostelut/varjonyrkkeilija/

      Poista
    3. Onpa hurjalta kuulostava kirja. Kiitos vinkistä!

      Poista
  4. Hotakaisella on hyviä ajatuksia. Minäkin luen laidasta laitaan, myös lehtiä. Seiskaa en osta, mutta joskus sellainen löytyy kampaajan pöydältä. Samoin Annat ym. naisten lehdet. Itselle tulee vain puutarhalehtiä. Ja tilaan mussukoiden Aku Ankan. Miehelle tulee hirmu määrä lehtiä. Hän ei osaa sanoa Ei! En tilaa tällä kertaa. Ostan kyllä joskus lehtiä ja yöpöydällä on aina kryptolehti, sillä olen hulluna niihin. Mies täyttää kaikki ristikot ja sudokut. Autan häntä joskus, mutta hän ei ymmärrä kryptoja.

    Sain lahjaksi lahjakortin kirjakauppaan, mutta maltan mieleni ja odotan kunnon alennusmyyntiä ensi vuodelle. Tuo Delia Owensin kirja on suosikkini.

    Onnea Uudelle Vuodelle 2021!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mai, minä tilasin juuri lyhyen pätkän Kodin Kuvalehteä, kun siitä tuli hyvä tarjous. Vertailen ja vaihtelen eri lehtiä, Kodin Kuvalehteä, Kotiliettä, Vivaa ja ET:tä. Seura tulee myös, koska miniä on siellä toimittajana. Suomen Kuvalehti ja Parnasso, välillä Image ovat meidän tilauslistalla. Suomen Kuvalehden saimme ennen naapurilta, mutta hän muutti Tampereelle senioritaloon, ja Seiskakin tipahti meille postiluukusta erään toisen naapurin lahjana. Hän kuoli. Tämmöistä tämä on talossa, jonka asukkaiden keski-ikä taitaa olla lähempänä kahdeksaakymmentä. Voi tuntea itsensä nuoreksi seitsenkymppisenä.

      Delia Owensia on kehuttu blogeissa, siksi tilasin. Tulee mieleen, olisiko Anni Kytömäki hänen sukulaissielunsa. En ole lukenut häneltä mitään, vielä.

      Onneea vuodelle 2021 sinulle myös!

      Poista
  5. Mukavat kirjapinot 📚 Lukeminen ja kirjoittaminen minullakin rakkaina harrastuksina. Hyvä että ei ammattina joten voi olla ottamatta paineita. Mielenkiintoista lukea Kari Hotakaisen ajatuksia. Hänellä on aina paljon sanottavaa 🌹 Samaten sinulla. Mielelläni luen itsetutkistelujasi 🙂 Antoisaa loppuvuotta 🍀

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kirjoittaminen ammattina olisi kyllä stressaavaa. Meillä pienellä kielialueella pelkällä kirjojen kirjoittamisella pärjää erittäin harva. Sitten kun joutuisi keräämään leipänsä erinäisillä ja erilaisilla kirjoittamisilla, tv-esiintymisillä ja kurssien vetämisillä, niin luova kirjoittaminen voisi kärsiä yhtä paljon kuin sillä, joka on päivänsä aivan muissa töissä ja kirjoittaa vapaa-aikana.

      Kivoja luku- ja kirjoitushetkiä Rita sinulle sekä vuoden 2020 loppuun että tulevaan vuoteen!

      Poista
  6. Marko Annalan Paasto oli hyvä! Muita en ole häneltä lukenut.

    Muistan lukeneeni joskus, että suomalaisen kirjailijan keskiansiot on alle kymppitonni vuodessa, eli eipä se leiville lyö. Kirjoittaa voi myös mun työn ohella, mutta raskaaksi se käy, kun päätyö vie mehut.

    Lukemattomia kirjoja odottaa minullakin pöydällä. Mies kysyi ennen joulua, mitä ei ainakaan lahjaksi, ja sanoin että kirjoja, koska olen tilannut itsellenikin ison kasan. Oli ostanut kuitenkin 😆 ja kaksi oli samaa. Tietenkin, kun tietää makuni.

    Mukavaa uutta lukuvuotta sinulle! 📚🎆

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Noin saattaa käydä. On vaikea tietää, mitä paljon lukeva on jo lukenut tai itse hankkinut.
      Itse tietää yleensäkin parhaiten, mitä haluaa, mutta sekin on kiva, että laatii Joulupukille kirjeen, jossa on mahdollisimman tarkka kuvaus toivomuksista, hajuvesi nimeltä mainiten jne, ja kun lista on tarpeeksi laaja ja aikaisin laadittu, niin lahjat tulevat kuitenkin yllätyksenä.

      Suurin osa suomalaisista kirjailijoista kirjoittaa ylirasittuneina työn ohessa, yöllä ja lomilla. Nykyään kun kirjailijan odotetaan vielä itse hoitavan kirjansa mainostustakin, niin eihän kukaan jaksakisi kirjoittaa, ellei siihen olisi erityistä paloa.

      Samoin, hyvää lukuvuotta!

      Poista
  7. Kivoja lahjoja! Sain myös Obaman muistelmat sekä yllättäen taas jatkoa John Lennon -elämäkertojen joukkoon. Sekä Margaritan! Nyt vielä lukuaikaa kiitos, aivan kohta! Olet kyllä lukenut ja kirjoittanut ahkerasti. Toivotaan tulevastakin vuodesta yhtä sisältörikasta ja muuten kaikin puolin parempaa kuin kuluvasta. Hyvän historialle voisi olla tarve. Onnellista uutta vuotta siis ja pysykää terveinä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joskus vuoden vaihtuessa on toivonut, että elämä pysyisi yhtä hyvänä; nyt ei voi kuin toivoa parempaa.
      Pitää varmaan jähmettyneiden puitteiden ja pandemiauhan vastapainoksi ryhtyä itse keräämään hyvän historiaa eli kiinnittämään huomiota kaikkeen hyvään ja asioihin jotka ovat mallillaan.
      Terveys on tärkein! Sitä toivon myös sinulle ja miehellesi.

      Poista

Kolmanteen ja neljänteen polveen...

Kuvassa vasemmalla maamies isäni, kausipalkollinen Anni, ryhdikäs Mamma ja lempeä Pappa, minä Papan edessä 3-vuotiaana ja viimeisenä oikeall...