keskiviikko 21. elokuuta 2013

Leena Krohn, Unelmakuolema, 2004



Sokea taiteilija Lang tuo ennen sokeutumistaan tekemiään maisematöitä yhteisnäyttelyyn. Taiteilijat kertovat vuorollaan, mitä itse kukin aikoo asettaa esille. Yksi tuo lehmän utareita Churchill-lautasilla, toinen tuo mummonsa balsamoidun ruumiin, jos tämä vain ehtii kuolla ennen avajaisia, kolmas osallistuu kehoanalyysiperformanssilla, jossa viiltelee itseään partaveitsellä, virtsaa samppanjalasiin ja juo virtsansa. Sitten tulee Langin vuoro kertoa omasta annistaan. Hän on jo tajunnut olevansa väärässä paikassa ja kertoo kiusaantuneena tuovansa piirustuksia ja maalauksia.
      Tämä ilmoitus aiheutti lyhyen hämmennyksen hetken, jonka jälkeen alkoi hälisevä keskustelu monesta aiheesta yhtä aikaa. Se tuntui käynnistyvän nimenomaan siksi, ettei ollut hienotunteista kiinnittää huomiota sellaiseen sammakkoon, jonka taiteilija Lang oli vasta päästänyt suustaan. Häneen suhtauduttiin kohteliaasti, olihan hän vanha ja vaivainen, mutta kukaan ei enää varsinaisesti seurustellut hänen kanssaan.
Tämä lainaus kertoo Krohnin asenteen hänen tarkkaillessaan maailmaa niin tässä kuin muissakin töissään: maailma menee kohinalla väärään suuntaan, ja se joka näkee ohitetaan. Usein sokea näkee paremmin kuin näkevä.

Lucia, Unelmakuoleman päähenkilö, kirjailijan puhetorvi, huomaa paikallisjunassa pienen koiran, jolla on hyvin henkevät, tarkkaavaiset ja älykkäät kasvot.
       Lucia olisi kovin mielellään halunnut tietää, millaisena hän eläimelle näyttäytyi. Hän huomasi toivovansa, että koira hyväksyisi hänet, jopa pitäisi hänestä ja hänen hajustaan ...
       Koiraa tarkkaillessaan Lucia ajatteli, miten sammuneita ovat useimmat ihmiskasvot, jotka kaupungilla ajelehtivat hänen ohitseen, pieniä lapsia lukuun ottamatta. Ja hän arveli, että juuri samanlaisilta näyttivät hänen omatkin kasvonsa. Kun ihminen varttuu, hänestä tulee tympeä, itseensä vajonnut, ympäristöään töin tuskin tajuava, aisteiltaan tylsä ja epäsensitiivinen olio.
        Mikä megalomaaninen harha oli saanut ihmisen pitämään itseään niin ylivertaisena luontokappaleena? Miksi hän kuvitteli omaa tajuntaansa, omia aivojaan niin ainutlaatuisiksi?

Lucia on anestesiologi, joka työskentelee kolmessa eri laitoksessa. Kaupunginsairaalassa hän nukuttaa ihmisiä pelastaakseen heidät, Unelmakuolemassa hän järjestää gourmet-kuoleman sitä haluaville ja Pakastamossa hän syväjäädyttää niitä, jotka haluavat herätä tulevaisuudessa uuteen elämään. Jotkut haluavat jopa molemmat, ihanan helpon kuoleman mokattuaan jollain elämän alueella ja lupauksen tulevasta elämästä. Lucia, joka hyräilee ihmisiä uneen kaikissa työpaikoissaan, ei kuitenkaan itse osaa nukkua. Hänellä on liikaa pohdittavaa. Hän on alkanut tehdä myyräntyötä Unelmakuolemassa, ja katujia onkin alkanut olla yhä enemmän.

Maailmankirjat ovat sekaisin monella tapaa. Yhteisöä häiritsee nuorten terroriryhmä, jonka jäsenet uskovat suuren muutoksen, Tumultuksen, saapuvan ja haluavat nopeuttaa sen tuloa sabotoimalla työpaikkoja. Sabotoinnin seurauksena jäädytetyt ruumiit sulavat ja unelmakuolemaa toivoneet saavatkin dayma-meden sijaan ulostuslääkettä ja puikkivat aamulla noloina kotiin. Kaupunkilaisia askarruttaa myös outo ilmiö, eräänlainen tulikimalainen, joka saattaa olla huippumoderni tiedustelijarobotti. Jotkut ovat suuresti haltioissaan tästä hyönteisestä, jopa peruvat kuolemansa sen vuoksi. Samalla kun ihmiset päättävät omasta kuolemastaan, tulee uusia kaameita tauteja kuten viruksen levittämä lentävä vanhuus, jossa nuoren ihmisen ruumis ikääntyy kiihtyvällä vauhdilla.
Mikä oli lentävän vanhuuden opetus ihmiskunnalle, joka uskoi vain nuoruuteen? "Jos et opi vanhenemaan, minä sinut opetan!" Niinkö?

Tunnistettavaa Krohnia: älykästä, ironista ja kyseenalaistavaa. Jotkut kirjan henkilöistä esiintyvät myös muissa Krohnin romaaneissa, ja monilla henkilöillä on taustansa historiassa. Unelmakuoleman henkiseksi isäksi nimetty tohtori Glas esimerkiksi on lainattu Hjalmar Söderbergin 1905 ilmestyneestä romaanista Doktor Glas, jossa tohtori päättää, että ihmisen voi tappaa, jos tämä on vastenmielinen. Taiteilija Langin nimen takana voisi olla elokuvaohjaaja Fritz Lang, joka menetti näön toisesta silmästään. 

Eräs kirjan erikoisuus on Lucian isoisänisän Leopoldin muistiinpanot ”Kiusausten koulussa”, joita Lucia lukee, kun ei saa unta. Leopold on kirjannut joka aamu yölliset unensa. 10/6  Masuuni vertauskuvana sielunpuhdistumiselle. Tulen kautta palaa kuona pois. Tämän prosessin täytyy olla sisäinen ja intensiivinen ja tuottaa kärsimystä. Raudankova välttämättömyys.
Unimuistiinpanot ovat Krohnin suomennoksia isoisänsä Leopold Edvard Krohnin (1871-1948) päiväkirjasta ”Dagböcker över drömupplevelser 1920 -1948”. Unelmakuoleman yhteiskunta olisi siis olemassa yksi sukupolvi eteenpäin, jos ihmisen ymmärrys ei tästä lisäänny. 

Yksi pieni miinus kirjalle tulee liian monista teemoista. Kuoleman mysteeri, taidekritiikki, eläinten asema, urkinta, vanhan maailman kauneus - näissä olisi ainesta moneen romaaniin. Toisaalta Krohnilla on näitä elementtejä mukana kaikissa teoksissaan. Hän ikään kuin rakentaa koko ajan paremmaksi sanomaansa. Unelmakuolema oli suuri nautinto lukea. Ihan heti ei tee mieli lukea mitään muuta, ellei sitten Shakespearea, joka on myös käsitellyt paljon unta ja kuolemaa ”Sama kude meissä kuin unelmissa on, ja unta vain on lyhyt elämämme”.
    

6 kommenttia:

  1. Krohn on alkanut viime aikoina kiinnostaa kovasti, tämäkin vaikuttaa mielenkiintoiselta.

    VastaaPoista
  2. Suositan Unelmakuolemaa, väkevä kirja! On samanlainen olo kuin Hotel Sapiensin luettuani, ajatukset kelaavat kirjan henkilöissä ja tapahtumissa. Krohnin kielikin on niin täsmällistä ja kaunista.

    VastaaPoista
  3. Voi, lisää Krohnia! Hienoa! Ja yhtä vaikuttavaa kuin Hotel Sapiens - minäkin haluan lukea lisää hänen kirjojaan. Kelaaminen on näköjään Krohnin kirjojen lukemisen kylkiäinen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin on - ja se on hyväksi. Jotenkin jää myös hyvin surumielinen olo - ja sekin on hyväksi vaihteeksi, kun niin suuri osa kirjoista pyrkii vain viihdyttämään ja naurattamaan.

      Poista
  4. Minäkin aion Unelmakuoleman lukea, se odottaa tuolla kirjastohyllyssäni. Niin kuin muuten niiiiin monet muutkin kirjat. :) Mutta tämä tekstisi sai jotenkin innostumaan tästä kirjasta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kuulla! Luepas ja kirjoita, miten koit.

      Poista

Teatteria suomalaisuudesta 1, Pesärikko

Pesärikko, käsiohjelma Olen nähnyt vähällä aikaa kaksi näytelmää, joissa on tarkasteltu suomalaisuutta, Pesärikon Kotkan kaupunginteat...