J. M. Coetzee
kirjoitti kolme vuotta Booker-palkitun Michael K:n elämän jälkeen salaperäisen,
hienon teoksen Foe. Foe viittaa Robinson
Crusoen kirjoittajaan Daniel Defoehin, ja sanallahan on myös merkitys "vihollinen". Susan Barton haaksirikkoutuu kahden miehen saarelle. Toinen saaren miehistä on isäntä Cruso ja toinen on mykkä palvelija Friday. Pelastajat saapuvat ja vievät haaksirikkoutuneet laivaansa, Cruson väkisin. Cruso olisi halunnut jäädä saaren rauhaan. Kapteeni kannustaa Susania julkaisemaan tarinansa maissa, mutta Susan epäröi, koska pelkää, että kirjoitus ei voisi koskaan toistaa hänen kokemaansa: ” … What little I know of book-writing tells me its charm will quite vanish when it is set down baldly in print.” Kapteeni on varma, että kirja myy kunhan siihen ripotellaan vähän väriä: ”You may depend on it, the booksellers will hire a man to set your story to rights, and put in a dash of colour too, here and there.” Tätä juuri Susan ei halua, hän haluaa totuuden painettavaksi paperille.
Cruso kuolee matkalla, jolloin Susan katsoo tehtäväkseen ottaa vastuun Fridaysta, ja he jatkavat elämää maissa yhdessä. Susan etsii kuin etsiikin Lontoossa käsiinsä kirjailijan, Foen, jonka haluaa kirjoittavan hänen tarinansa, mutta tämä ei tietenkään halua kuvata niin yksitoikkoista elämää: ei villieläimiä, ei tavaroiden pelastamista hylystä, ei merirosvoja eikä kannibalismia. Mitään todenmukaista tarinaa villin Fridayn sivistämisestä ei voi myöskään kirjoittaa. Friday ei ota vastaan mitään, koska hänet on nujerrettu jo varhain, häneltä on katkaistu kieli ja hänet on siten tuomittu mykkyyteen. Susanin on vaikea hyväksyä sitä, että hän ei koskaan saa selville Fridayn tarinaa. Friday makaa kippurassa eteismatolla ja hymisee välillä omaa kaipaavaa lauluaan. Lukijakin haluaisi kovasti tietää, kuka katkaisi Fridayn kielen, lapsen itkuun kyllästyneet orjakauppiaatko vai Cruso hiljaisuuden kaipuussaan pelastuttuaan yhdessä Fridayn kanssa.
Susan huomaa maissa myös, että hän ei ole paljon sen vapaampi kuin saaren vankina ollessaan ja miettii, oliko Cruso oikeassa todetessaan maailman olevan täynnä saaria.
Foe herättää kysymyksiä antamatta vastauksia:
Mitä kieli on?
Kirjailijan vastuu?
Kieli ja valta?
Voiko alistettu koskaan saada ääntä?
Mitä vapaus on?
Tosi ja valhe?
Ihmisen vastuu?
Mitä kieli on?
Kirjailijan vastuu?
Kieli ja valta?
Voiko alistettu koskaan saada ääntä?
Mitä vapaus on?
Tosi ja valhe?
Ihmisen vastuu?
Vastuu on eräs Coetzeen toistuvia teemoja. Tällä kerta vastuun pohtijana on nainen. Coetzee käyttää romaaneissaan paljon minä-kertojaa, joka on yhtä usein nainen kuin mies.
Mielenkiintoista on, että Coetzee palasi Foen teemoihin
Nobel-puheessaan vuonna 2003. Hän otsikoi puheensa He and His Man. Puheen alussa hän lainasi otteen Daniel Defoen romaanista Robinson Crusoe vuodelta 1719: ”But
to return to my new companion. I was greatly delighted with him, and made it my
business to teach him everything that was proper to make him useful, handy, and
helpful; but especially to make him speak, and understand me when I spoke; and
he was the aptest scholar there ever was.” Mikä kolonialismiin kohdistuva
ironia!
Kauniisti soljuva puhe loppuu kohtaukseen, jossa Hän ja Hänen miehensä ohittavat toisensa
eri suuntaan kulkevissa laivoissa ehtimättä edes vilkuttaa.
Robinson Crusoen olen moni eri versioin lukenut ja kolonialismi on yksi sen pääteema. Muistaakseni Daniel Defoen oikea nimi oli muuten Foe.
VastaaPoistaja vielä kansikuvasta :)
VastaaPoistaHiekassa oleva jalanjälki on yksi Robinson-teoksen käännekohdista, ja kuinka rohkea Robinson siihen suhtautuu: pelkää paljon, haluaa olla yksin .
Kiitos, että muistutit tuosta alkuperäisestä Robinson Crusoesta! Minähän en ole sitä lukenutkaan. Olen ajatellut, että Robinson ja Tarzan ovat samanlaisia hahmoja siinä, että he ovat aikansa asenteisiin sopivia sankareita, jotka myöhempi ymmärrys on asettanut kritiikin alle. Nyt tuli houkutus etsiä vanha Robinson Crusoe ja katsoa, minkä kaiken Coetzee kertoo toisin, ainakin sen, että Perjantai ei ole noin vain muovailtavissa isäntänsä toiveiden mukaan.
VastaaPoistaPerjantai on esitetty valistushengessä, hän on muistaakseni protestantti, luopuu ruokavaliostaan, ja kaikki menee valistuksen hengessä. Perjantai itse asiassa lähtee myös saarelta. Kun luet Robinsonin, se voi olla yllättävää, kuinka kauan yksin Robinson on saarella.
PoistaNyt on varattu sekä The life and adventures of Robinson Crusoe, written by himself että Robinpoika Kruusen ihmeelliset vaiheet,käännös vuodelta 1847.On kiinnostavaa tutkia kieltä. Toivottavasti se on englanniksikin jokseenkin vanhassa muodossaan, ei varmaan kuitenkaan vuoden 1719 kielellä.
VastaaPoistaVaihtoikohan Foe taiteilijanimekseen Defoe osittain foe-sanan merkityksen vuoksi? Wikipedia kertoo, että hän halusi aatelisen etuliitteen, mutta epäilen myös tuota sanan merkityssisältöä. En minä ainakaan haluaisi olla Marjatta Vihollinen!
Olen joskus blogannut yhdstä lyhennelmästä ja kaikista tarinoista, odottelen bloggauksia :)
PoistaLuin tämän teoksen, ja bloggauksen ohjelmoin lokakuulle.
VastaaPoistaMinusta tällä oli yllättävän vähän kuitenkin tekemistä Robinson Crusoen kanssa, enemmän näen ansiot esittämissäsi kysymyksissä.
Kiitos kun bloggasit tästä, en olisi muuten lukenut teosta. Hyvä bloggaus vielä kaiken muun lisäksi :)
Kiitos. Coetzee leikittelee välillä viittaamalla johonkin yleisesti tunnettuun. Hänellä on teos The Childhood of Jesus, jossa vain otsikko viittaa Jeesukseen. En ole tätä kirjaa vielä lukenut, en myöskään hänen kirjallisuusesseitään. On ilmeisesti haaste keksiä, miksi otsikossa on Jeesus!
VastaaPoista