 |
| Meidän mökin ope-patsas viime syksynä ensilumen aikaan. Kuva: Ume |
Koska molemmat elokuvat, joita tässä tarkastelen, tapahtuvat koulumaailmassa ja molemmissa on työlleen omistautunut opettaja, niin tämä valokuva meidän mökiltä sopii alkukuvaksi aika hyvin.
STEVE
Uusi brittielokuva Steve on katsottavissa vain Netflixissä. Sitä näytettiin pari viikkoa muutamassa suuressa kaupungissa USA:ssa ja Englannissa ennen kuin se siirtyi vain suoratoistona katsottavaksi.
Näin on käynyt monelle muullekin tasokkaalle elokuvalle. On harmi, jos elokuvateattereihin jäävät vain keskinkertaiset elokuvat ja suoratoistojätit ostavat parhaat. Tämä ohjaa ihmisiä katsomaan elokuvat omilta laitteiltaan ja elokuvateatterit vähenevät entisestään.
Miksi kaikki pitää tehdä kotona? Minä haluaisin käydä elokuvissa.
Steven on ohjannut Tim Mielants ja se perustuu käsikirjoittaja Max Porterin pienoisromaaniin Shy. Elokuvan ensiesitys oli Toronton filmifestivaaleilla tänä vuonna.
Pääosan vaikeista taustoista tulevien oppilaiden sisäoppilaitoksen/koulukodin rehtorina tekee koskettavasti Cillian Murphy.
Opettajat ovat helisemässä aggressiivisten teinien kaitsijoina. Kaiken lisäksi kouluun saapuu filmiryhmä tekemään ohjelmaa näistä nuorista ja heidän opettajistaan. Ilmeisesti koulu on edistyksellinen menetelmissään ja huolenpidossaan. Sen mainitaan noudattavan suomalaista mallia. (Jaahas!)
Oppilas, josta uupunut rehtori Steve on erityisen huolissaan, on ahdistunut Shy, jota näyttelee Jay Lucurgo. Katsoja pelkää molempien puolesta, eikä suotta.
Kun rehtori lopulta pääsee kivaan kotiinsa aamulla, sisäoppilaitoksessahan on oltava myös yövalvonta, tuntuu, että siirrymme aivan eri maailmaan. Vaimo on lähtemässä töihin ja iloiset lapset kouluihinsa.
Ikimaailmassa rehtori ei pystyisi kuvaamaan ulkopuoliselle millaista katastrofien torjuntaa hänen työnsä on.
Elokuvassa on koomisetkin hetkensä. Kun kaaospäivän - sama kuin muutkin päivät - keskelle pyrähtää myös paikallinen poliitikko tyhjine puheineen, niin Shyn kysymys hänelle on kuin balsamia haavoihin myös rehtorille ja muulle henkilökunnalle. Ovatko poliitikot syntymästään asti tuollaisia, noin pönttöjä?
KUOLLEIDEN RUNOILIJOIDEN SEURA
Tämä vuonna 1989 valmistunut ja televisiossa aiemminkin näytetty elokuva oli muutama päivä sitten jollain tv-kanavista ja löytyy ainakin Yle Areenasta.
Elokuva tapahtuu sisäoppilaitoksessa kuten Steve, mutta on miljööltään ja ajankohdaltaan aivan erilainen. Nyt ollaan rikkaitten perheitten pojille suunnitellussa brittiläistä public schoolia jäljittelevässä oppilaitoksessa USA:n itärannikolla 1950-luvulla.
Koulussa perinne ja totteleminen ovat tärkeimpiä arvoja, mutta mitä tapahtuu, kun kouluun astelee uusi opettaja, joka haluaa kasvattaa pojat ajattelemaan omilla aivoillaan, arvostamaan runoutta ja vapautta ja tätä hetkeä, jolloin he ovat nuoria ja elossa?
Pojat ovat toteuttamassa ankarien isiensä toiveita. Kaikkein tärkeintä on valmistuminen hyväpalkkaiseen ammattiin ja mitään turhaa kuten taiteita ei saa harrastaa edes vapaa-ajalla.
Steven dramaattiset hetket tapahtuivat yhden vuorokauden aikana, Kuolleiden runoilijoiden seurassa pojat ehtivät kiintyä opettajaansa ja vaalia haaveitaan pitempään, lähes lukukauden verran.
Opettaja John Keatingin roolin näyttelee mieleenjäävästi Robin Williams.
Poikien joukossa on tulevia ansioituneita näyttelijöitä, esim. Ethan Hawke, joka esittää aran Todd Andersonin roolin.
Elokuva on saanut alkunsa käsikirjoittaja Tom Schulmanin omista muistoista. Mietin, että hän saattaisi olla juuri elokuvan oikeudentuntoinen Todd, jolla moraali voittaa hetkeksi arkuuden.
Ohjaaja on muitakin menestyselokuvia ohjannut Peter Weir.
Kun katson Kuolleiden runoilijoiden seuraa mietin, miten tarpeellinen pysähtyneitä käsityksiä ravisteleva nuorisoliike USA:ssa olikaan.
John Keatingin kaltaisia ihmisiä pidettiin syystäkin lietsojina ahtaasti ajattelevissa piireissä. "Captain, my captain", pojat kutsuivat Walt Whitmania toistaen opettajaansa ja innostuivat tämän "carpe diem, sieze the day" -ajatuksesta. Heissä jäi itämään kapinan siemen, jota heidän kohtaamansa vastarinnan vuoksi vasta heidän lapsensa pääsivät enemmän toteuttamaan.
Nykyään korostetaan "ole oma itsesi" -ajatusta, mutta se, sekään, ei näytä tekevän onnelliseksi, vaan tuottaa monelle eksyneisyyden tunnetta.
Opettajainkoulutuslaitoksissa pitäisi katsoa nämä molemmat elokuvat ja kouluissa oppilaille näyttää varsinkin tämä jälkimmäinen, koska Steven maailman he tietävät ja se on masentava.
Kuolleiden runoilijoiden seura virkistää, innoittaa ja tuo elämänmyönteisyydellään toivoa. Se pukkaa elämään: tartu hetkeen, tämä on sinun elämäsi!
Vielä tulee mieleen yksi opettajan uraa suunnitteleville suositeltava elokuva. Bhutaniin sijoittuva Koulu maailman laidalla.
Alun kuvassa on mieheni lahjaksi saama moottorisahalla tehty veistos. Olimme muuttamassa Kuhmosta 23 vuoden jälkeen. Pieni seiskaluokkalainen kantoi karhuveistoksen kouluun, ojensi sen miehelleni ja sanoi: "Kun sä nyt muutat sinne, sinne... niin me aateltiin antaa tämä sulle." Veistos on kulkenut mukanamme jo 25 vuotta.
Se oli ensin meillä olohuoneessa, mutta veimme sen sitten mökille.
Voi, mitkä koululeikit tämän lempeän hahmon inspiroimina onkaan leikitty! Oppilaina on olleet nuo linnut, pehmolelut, Maiju-mummi (=minä) ja lapsi.
"Sivistys ja ilo" on tänä vuonna Helsingin kirjamessujen teemana.
Minä toteutan teemaa täällä kotimaisemissa käymällä lapsenlapsen kanssa taidemuseossa, Pomppumaailmassa ja katsomassa elokuvan Ella ja kaverit.
Iloiset terveiset messuilijoille!
Steve on vielä katsomatta, on Netflixin omalla listalla odottamassa.
VastaaPoistaKuolleiden runoilijoiden seura on elokuva, jonka pariin palaan aina uudestaan ja uudestaan. Itkettävän kaunis elokuva.
Leffateatterissa en ole käynyt aikoihin. Mukavuudenhalu on iskenyt, kotisohva kutsuu ja noissa suoratoistoista löytyy helmiä, joita ei elokuvateattereissa ole.
Itkettävän kaunis, juuri niin.
PoistaElokuvateattereissa ei myöskään näytetä mitään vanhoja elokuvia. Niitä pitää katsoa Teema & Femiltä tai suoratoistoista, joten kotisohvalta näkee parhaat elokuvat.
Steve on ehkä hieman kärjistetty, mutta oman kokemukseni pohjalta voin sanoa, että kyllä tällaista on.
Elokuvan tunnelma tarttui niin, että näin pitkästä aikaa koulupainajaisen, jollaisen olen nähnyt aiemminkin. Olen tullut työpaikalle, mutta mikään ei toimi, en ymmärrä lukujärjestystäni, enkä tiedä, mihin minun pitäisi mennä. Tiedän vain, että jossain päin koululabyrinttiä oppilaat odottavat minua, aika kuluu...
Korjaan: ei noin suoraviivaisesti. Kyllä leffateattereissa on mennyt myös vaikuttavia uusia elokuvia, esim. keskitysleirielokuvat Son of Saul ja The Zone of Interest.
PoistaKirjauduin kuukkeli-tilille kommentoidakseni. Kuvassakin taitaa kuukkeli olla pää kallellansa? Hieno nalle-veistos!
VastaaPoistaOn tosiaan hyviä koulu-elokuvia esitelleet. Noihin voisi lisätä vielä sen yhen ranskalaisen elokuvan, jossa tanskalainen ope lähtee Grönlantiin (Une année polaire). Sitten on toinenkin ranskalainen Luokka (Entre les murs) ja pelekialainen Leikkikenttä (Playground/Un monde). Tykkäsin jotain pari vuosikymmentä sitten esitetystä englantilaisesta sisäoppilaitos elokuvasta jonka nimi oli The Browning Version. Se on vuodelta 1951, mutta aiheesta on tehty jo uudempikin versio.
Niin tuota Stevejä en ole minäkään katsellut, ei meillä mitään maksukanavia katsella.
Nuo linnut on muistaakseni ostettu jostain tienvarsimyymälästä. Ne ovat minusta jotenkin karmean näköisiä mökkipolun varrella, niin elävän oloisia, mutta eivät liiku. Pelästyin niitä alussa niin, että siirtelin pois näkyvistä.
PoistaLuokan ja Leikkikentän olen nähnyt, mutta noita kahta muuta en muistaakseni.
Une année polaire on ehkä hieman samantyyppinen kuin Koulu maailman laidalla.
Minä otan aina välillä Netflixistä sen halvimman perustilauksen vähäksi aikaa jonkun sarjan tai elokuvan vuoksi. Harmittaa, jos se unohtuu lopettaa, eikä tule mitään katsottavaa.
näin kuolleet runoilijat ensimmäisen kerran rakkautta ja anarkiaa -festareilla, vuosi oli 1990. rakastuin john keatingiin ja ammensin inspiraatiota hänen karismastaan pitkän aikaa. erotettu keating ja pulpettien päällä seisovat o captain! my captain! -pojat ovat iskostuneet tajuntaani. voisin melkein sanoa, että elokuva on muokannut identiteettiäni; parikin minä-tarinaa ja tulkintaa itsestäni on rakentunut sen ympärille. yritän katsoa maailmaa keatinglaisesta perspektiivistä. siihen liittyy mm. pritchardin metodin repiminen oppikirjasta, valtavirranvastaisuus ja omannäköinen elämä.
VastaaPoistaJohn Keatingin kaltaisia periaatteen ihmisiä tarvitaan.
PoistaVarmuus omasta opetustyylistä ja se myhäilevä rentous, jolla hän suhtautui koulun turhaan hierarkiaan ja kaiken tärkeän ohittaviin oppisisältöihin, ikään kuin hän olisi tiennyt, että edistyksellisempääkin tulee vielä.
Mieleeni nousi nyt yksi kouluun sijoittuva elokuva, josta olemme sinun kanssasi joskus aiemmin keskustelleet - Anna hyvän kiertää, Pay It Forward. Pieni Trevor ja hänen teoriansa, joka pitää niin paikkansa. Olen yrittänyt toteuttaa sitä tilaisuuden tullen.
Kevin Spaceyn esittämä opettaja kipuineen, Helen Hunt Trevorin äitinä ja se lapsinäyttelijä Haley Joel Osment, kaikki he niin hyviä rooleissaan.
Kuolleiden runoilijoiden seura on itkettävän kaunis kuten Mai toteaa. 💕 Meillä on DVD. Opettaja on parhaimmillaan kannustava ja innostava, näyttää oppilaille uusia katsantokantoja ja saa heidät rakastamaan koulunkäyntiä 🌸
VastaaPoistaToisenlainen todellisuus koulumaailmassa ovat häirikköjen luokat. Ei siellä pysty opettamaan; energia kuluu tulipalojen sammutteluun, oppilaiden hillitsemiseen, röyhkeyksien kestämiseen. Teinit ja adhd-nuoret ovat vaikeita hillittäviä vaikka eivät edes olisi ilkeitä. Moneen kertaan olen iloinnut siitä että olen aikuisopettajana aina saanut työrauhan. 🌻
Inkluusion jälkeen on alkanut olla poikkeus, että opetusryhmässä ei ole yhtään eri syistä "vaikeaa" oppilasta.
PoistaJos hyvin levottomia oppilaita on useampi, niin ei siinä kyllä oppilaan oikeus oppimiseen pääse toteutumaan kenelläkään. Ja kyllähän myös opettajan pitäisi saada tehdä työtään.
Tuossa Stevessä on ilmeisesti "suomalaista" se, että oppilaiden psyykeen kiinnitetään niin paljon huomiota, koulupsykologin tapaa heitä ja rehtori juttelee ja kohtaa oppilaat tasaveroisina.
Onko sitten Englannisssa niin, että häiriköivä oppilas erotetaan? USA:ssa murrosikäinen, koulun järjestykseen sopeutumaton on siirretty sotilaskouluun. Trump on käynyt koulunsa sellaisessa laitoksessa.
Onpa taiten tehty tuo ope-veistos ja hyvin on kestänyt aikaa.
VastaaPoistaTuon Steven voisin katsoa ihan vain Cillian Murphyn takia. :D Täytyy laitella Netflix-listalle, joskin olen huono katsomaan elokuvia. Jännä juttu, että kirjallisuudessa preferoin yksittäisiä teoksia (en niinkään sarjoja), mutta toosasta katselen mieluummin sarjoja.
Meillä olisi leffateatteri ihan nurkilla (oli Lontoossakin Odeon alle kilsan säteellä), noin viidensadan metrin päässä, mutta en ole käynyt kertaakaan. Ei johdu laiskuudesta, vaan siitä etten kestä sitä meteliä. Korvatulpat tai muut vaimentimet eivät auta, koska ne äänet resonoi kehoon asti (vähän samoin kuin joku jumputus discossa) ja sitten tärisee sisuskalut pari päivää. Melkoinen hinta yhdestä katselukokemuksesta eli ei kiitos. Mutta ei haittaa, koska en muutenkaan tykkää katsella elokuvia tai mitään vastaavia “julkisissa” tiloissa ja haluan mahdollisesti pitää vessatauon ilman, että menee osa elokuvasta ohi.
Helsingissä on leffateattereita, joissa näytetään vanhojakin elokuvia. Ainakin Kino Reginassa ja on niitä muitakin.
Joo, minäkin pidän kyllä hyvin tehdyistä sarjoista.
PoistaMe käymme paljon Kuusankoskella pienessä leffateatterissa, jossa äänet on säädetty maltillisemmiksi kuin monissa muissa paikassa, joissa olen käynyt. Siellä ei myöskään mässytetä ja katsella kännykkää kesken elokuvan, mikä johtuu varmaan myös siitä, minkä elokuvan katsoo.
Meilläkin toimii vanha elokuvakerho, ja pääkirjastossa näytetään todella hyviä elokuvia pienessä salissa, jossa on nousevat, mukavat istuimet, kuten ihan oikeassa elokuvateatterissa. Yksi kirjastovirkailijoista on elokuvaharrastaja ja hän tilaa elokuvia, joita ei kaupallisissa teattereissa ole näkynyt.
Nyt jäänkin muistelemaan, mitä ne parhaat kirjastossa näkemäni elokuvat olivatkaan. Jollain hakusanoilla ne ehkä löydän googlailemalla.
Yksi muistui mieleen: Kapernaum - Kaaoksen lapset. Sen nähtyäni olin pitkään poissa tolaltani.
PoistaIhana karhu-ope <3 Me odotellaan Kalevala-elokuvaa. Kävästiin lokakuun alussa Turun kirjamessuilla ja teatterissa katsomassa huikean hyvän musikaalin The Addams Familyn.
VastaaPoistaNyt on sitten ikävä syysflunssa kimpussa.
Hyvää viikonloppua
Joo, minäkin odotan sitä.
PoistaJa nyt on varattuna lippuja teatteriin, pariin esitykseen tähän omaan ja Kansallisteatteriin Lauri Maijalan ohjaamaan Täällä Pohjantähden alla. Maijala on hyvä ohjaaja. Katsoin lapsenlapsen kanssa omista tallennuksista hänen ohjaamansa Prinsessa Pikkiriikin, mikä eläytyminen tiimiltä lasten mielikuvitusmaailmaan!
Sinulle paranemista, Mai, ja hyvää viikonloppua flunssasta huolimatta.
Meillä on Vaari luontoretkellä syyslomalaisen kanssa. Minä jäin mielelläni lounasvastaavaksi.
Meillä ei ole Netflixiä, eikä monetkaan teeveen kanavat näy. Onneksi sentään Yle Areena, josta olenkin jo tottunut estimään katseltavaa. Mieluummin kävisin oikeassa elokuvateatterissa, mutta niitäkään ei ole minun paikkakunnallani.
VastaaPoistaMainitsemiasi elokuvia en ole nähnyt, mutta kiinnostuin jälkimmäisestä.
Tuli jälkimmäisestä mieleen vanha espanjalainen sarja La otra mirada- toinen katse, jossa tyttöjen sisäoppilaitokseen tuli uusi opettaja, joka heti herätti keskustelua, esim. pukeutumisellaan housuasuun. Elettiin 1920-lukua, jolloin pitkikset naisella olivat sopimatonta.
Pistän muistiin tämän sarjan, jos se vaikka tulee jonnekin katsottavaksi. Nuo sarjat joissa on vieras kulttuuri ja mennyt aika ovat usein kiinnostavia. Onneksi meillä säilytetään myös alkuperäinen kieli, koska kieli on osa kulttuuria.
PoistaLeffoja tulee katsotuksi usein. Tuo Steve on mainitsemistasi ainoa, jota en ole nähnyt. Kuolleiden runoilijoiden seura lähetettiin äskettäin uusintana, jonka tallensin ja eilen katsoin. Aikoinaan näin sen leffateatterissa, nyt kotona TV-ruudulta. Autoritaarinen kasvatusote karmivasti esillä. Siksi vallassa olevat aikuiset toimivat mustan kasvatuksen hengessä, kuten eräässä mykistävässä itävaltalaisleffassa, jonka nimeä en nyt muista. Kuvia filmistä takertui mieleen vahvasti.
VastaaPoistaPoikien oman ajattelun herättely piti nujertaa eikä sallia minkäänlaisia runoiluja saati näyttelemisiä.
Tässä tuli kyllä hyvin esiin suhtautuminen kulttuuriin. Isät arvostivat vain sellaisia ammatteja joissa on hyvä palkka ja yhteiskunnallista arvostusta. Kotirouvaäideillä ei ollut mitään sanomista mihinkään. Hui, mikä kauhea maailma.
PoistaMe olemme katsoneet usein samoja Teema & Femin elokuvia. Tiedän aina kun sinä kirjoitat elokuvasta, että se on hyvä.