Helsingin Sanomien viime sunnuntain esseessä valtiotieteiden tohtori, sosiologian dosentti Linda Hart käsittelee sukupuolen käsitettä ja sen hämärtämisen mukanaan tuomia ongelmia.
"Haluan sanoa kaikille nuorille, erityisesti omaa sukupuoltaan moninaisesti ilmaiseville: kahdesta sukupuolesta puhuminen ei ole vihapuhetta."
Tämän päivän lehdessä sukupuolen ja seksuaalisuuden aiheita teoksissaan käsittelevä kuvataiteilija Susa Tyrniluoto arvostelee Hartin esseetä yksipuolisuudesta. Tyrniluodon mielestä mitään selkeitä rajoja ei ole, vaan jokaisen pitäisi voida itse määritellä oma sukupuolensa.
"Sukupuoli on bimodaalinen ilmiö, joka ilmenee kaksijakoisena ainoastaan sukusolujen kohdalla."
Bimodaalinen ilmiö. Mutta eikö ne sukusolujen aikaansaamat kaksi huippua sitten ole merkittävästi jakava tekijä? Mikä muu jakaisi ihmisnisäkkäitä yhtä paljon kuin heidän sukusolunsa, jotka muovaavat heistä erilaisia sekä ulkonäöltään, monilta fyysisiltä ominaisuuksiltaan että psyykeltään?
Tyrniluodon mielestä jaot heteroihin, homoihin ja lesboihin nojaavat liiaksi selkeään jaotteluun.
Entäs sitten transsukupuoliset? En tiedä ketään heistä, joka olisi halunnut itselleen jotain hämärää identiteettiä. He ovat juuri siihen kyllästyneitä, kokevat syntyneensä väärään sukupuoleen ja pyrkivät saamaan selkeästi sen oikean, ainakin ulkoisten tunnusmerkkien, vaatteiden yms. osalta, fyysisen minän toteuttaminen leikkauksineen ei aina ole niin helppoa, eivätkä kaikki sitä edes halua.
Ääriliberalismi saa aikaan vain pahaa sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöjen asioiden edistämisessä kuten kaikessa muussakin.
Katsokaa, mitä Amerikassa tapahtuu reagointina ääriliberalismin aikaansaamiin ilmiöihin! Uudet asetukset vievät kehitystä hurjasti taaksepäin.
Ja nyt huomautan, että en puhu mistään kuplasta käsin, kaikkein vähiten äärioikeistolaisuuden kuplasta. Tuon ajatuksiani julki ajattelevana ja havainnoivana ihmisenä.
Kun jotkut ääriliberalistit alkoivat väittää, että kouluissa sorretaan uskonnollisia vähemmistöjä ja alkoivat tehdä hölmöjä ehdotuksia koulujen käytänteisiin, niin sehän johti siihen, että nämä vähemmistöt alkoivat saada osakseen vihaa ja ennakkoluuloa riippumatta heidän omista asenteistaan. Monella muuta kuin kristinuskoa tunnustavalla ei ole mitään sitä vastaan, että heidän lapsensa näkevät miten Suomessa toteutetaan uskontoa.
Miettikää, olisitteko itse muualle muuttaneina kiinnostuneita kohdemaan perinteistä, myös uskonnollisista. Itse ainakin olisin ja olen ollut, vaikka en ole kovin pitkään muualla asunutkaan.
Toimin työaikanani kymmenisen vuotta elämänkatsomustiedon opettajana ja pidän sitä ainetta erittäin hyvänä oppiaineena, jonka toivoisin myös olevan kaikkien yhteinen oppiaine.
Yhteinen eettinen oppiaine ei tietenkään tarkoittaisi sitä, että pitäisi sulkea silmänsä oman yhteiskunnan valtauskonnolta tai jopa vihata sitä tai että pitäisi nähdä kaikki nyt vähemmistössä olevat katsomukset enemmistöuskontoa parempina.
Minusta kodit ja uskonnolliset yhteisöt vain sopivat paremmin oman uskonnon opettamiseen kuin kaikille yhteinen koululaitos.
Lasten kasvatuksessa ääriliberalistinen näkökulma on korostanut lapsen vapautta valita ja päättää itseään koskevista asioista ikään kuin lapsi olisi yhtä kypsä kuin aikuinen. Hän ei ole. Lapsen rajoittaminen antaa hänelle turvaa ja varmuutta ja opettaa häntä tulemaan toimeen maailmassa. Ilman tukea monimutkaiseen maailmaan heitettynä lapsi pelkää ja oireilee.
Kouluissa, joissa ei ole selkeitä sääntöjä ja johtajuutta myös opettajat oireilevat, uupuvat ja vaihtavat alaa.
Jätän tuon työotsikkoni vaihtamatta. Hei, älkää viitsikö! Tämä on niille, jotka itsetehostuksen vuoksi ryhtyvät ajamaan asioita, joista eivät edes tiedä mitään.
Samoin niille, jotka liittyvät kuoroon, koska haluavat olla moderneja ja oikeassa kuplassa.
Entä jos kuuntelisi asiantuntijoita heidän väheksymisensä sijaan ja ajattelisi asioita omilla aivoillaan. Ei sillä väliä vaikka olisi yksin mielipiteineen tai vaikka tulkittaisiin väärin. Tärkeintä on, ettei kadota itseään.
Minustakin Linda Hartin puheenvuoro oli rohkea ja selkeä. Johonkin pitää vetää raja tuon jokaisen yksilöllisen identiteetin määräytymisen kohdalla. Vaarana on, että maailmassa kaikki vapaamielisesti ajattelevat ajavat itsensä erilaisiiin poteroihin.
VastaaPoistaÄärioikeiston vahvistuminen kaikkialla huutaa keskittymistä oleelliseen eli demokratian puolustamiseen niin, että suuri enemmistö on siinä mukana eikä ala sirpaloitua bimodaalisiin ilmenemismuotoihinsa. Vihreät puolueena varsinkin näyttää nykyään kaikkien eri vähemmistöryhmien äänitorvelta ja tärkein eli ympäristön ja ilmaston kriisit jäävät liian vähälle huomiolle. Ja sen mukaista on kannatuskin, kutistuvaa.
Niin hyvä kiteytys, kiitos Leena!
PoistaOn outoa, ettei hyvään tähtäävissä ryhmissä pystytä enää keskittymään, vaan jakaudutaan joittenkin pikkuasioiden ja määrittelyjen vuoksi, niin että lopuksi ei saada mitään muuta aikaan kuin kiistelyä.
Hieno kuva!
VastaaPoistaSukupuoliasioista ei minulla ole kovin laajat kokemukset, joten niistä en tässä niinkään. Sen sijaan konservatiivisen ajattelun noususta ja laskusta tulee mieleeni joitain vuosikymmeniä sitten näkemäni tv-ohjelma, jossa kuubalainen muusikko totesi, että "eroni yhtyeestä johtui elämän dialektiikasta". Vaikken tiedä mitä hän sillä tarkoitti, ajattelen monenlaisten ilmiöitten nousun ja laskun olevan luonnollista aaltoliikettä. Isoja uudistuksia seuraa paluu perinteisiin.
Ja onko koti oikea paikka opettaa uskontoa? Minä eilen yritin kertoa mistä Marttaliitto on saanut nimensä. Olin ennättänyt vähän hakea apuja wikipediasta, mutta taisin osata senkin jotenkin pieleen selittää. Raamattu ja virsikirja muitten muassa ovat sellaisia sitaattisanakirjoja, että on ehkä kumminkin hyvä, kun niitten pariin opastaa joku, joka ne tuntee satunnaista asianharrastajaa paremmin.
Elämänkatsomustieto kuulostaa kiinnostavalta. Voisin opeskella sitä itsekin.
Kiitos Ketjukolaaja! Minustakin tämä kuvani on kaunis, herkkä mutta epätarkka.
PoistaKun ajaa autolla laajan koivikon ohi, niin aivan säpsähtää sen uljautta.
Elämänkatsomustiedossa on se ero uskonnon opetukseen, että siinä tarkastellaan tasapuolisesti viittä suurta uskontoa, kun uskonnossa keskitytään enemmän omaan uskontoon ja sen ohessa puhutaan "muista uskonnoista" keskittyen niissäkin lähinnä yksijumalaisiin. Muissa aiheissa on paljon samaa: mitä on hyvä elämä, miten ihmisen pitäisi elää ja suhtautua toisiin ihmisiin. ET:ssä on esillä paljon muitakin katsomuksia kuin uskonnolliset ja siinä on myös paljon filosofisia aiheita. Se pyrkii antamaan oppilaalle eväitä jatkaa itse tutustumista asioihin, joihin on toivottavasti syntynyt kiinnostusta.
Uskonnonopetus ei ole ollut enää pitkään aikaan tunnustuksellista. Se puoli kuuluu kodeille ja kirkolle, mutta ET-oppiaineen puolustajat pelkäävät, että jos tulisi yhteinen oppiaine, jossa opettajina entiset uskonnon opettajat, niin se aine olisi paljon yksipuolisempi kuin entinen ET ja painottuisi Raamatun kertomuksiin. Uskonnon opettajat tietysti haluaisivat säilyttää oman aineensa entisenlaisena.
Elämänkatsomustiedon opettajien koulutus oli aluksi vain kursseja. Nykyään aineenopettajalle on tarjolla yliopistoissa 60 opintopisteen opintokokonaisuus ja luokanopettaja ei tarvitse mitään lisäopintoja oman tutkintonsa lisäksi.