tiistai 21. tammikuuta 2025

Hei, älkää viitsikö!




Helsingin Sanomien viime sunnuntain esseessä valtiotieteiden tohtori, sosiologian dosentti Linda Hart käsittelee sukupuolen käsitettä ja sen hämärtämisen mukanaan tuomia ongelmia.
"Haluan sanoa kaikille nuorille, erityisesti omaa sukupuoltaan moninaisesti ilmaiseville: kahdesta sukupuolesta puhuminen ei ole vihapuhetta."

Tämän päivän lehdessä sukupuolen ja seksuaalisuuden aiheita teoksissaan käsittelevä kuvataiteilija Susa Tyrniluoto arvostelee Hartin esseetä yksipuolisuudesta. Tyrniluodon mielestä mitään selkeitä rajoja ei ole, vaan jokaisen pitäisi voida itse määritellä oma sukupuolensa. 
"Sukupuoli on bimodaalinen ilmiö, joka ilmenee kaksijakoisena ainoastaan sukusolujen kohdalla."

Bimodaalinen ilmiö. Mutta eikö ne sukusolujen aikaansaamat kaksi huippua sitten ole merkittävästi jakava tekijä? Mikä muu jakaisi ihmisnisäkkäitä yhtä paljon kuin heidän sukusolunsa, jotka muovaavat heistä erilaisia sekä ulkonäöltään, monilta fyysisiltä ominaisuuksiltaan että psyykeltään?  

Tyrniluodon mielestä jaot heteroihin, homoihin ja lesboihin nojaavat liiaksi selkeään jaotteluun.
Entäs sitten transsukupuoliset? En tiedä ketään heistä, joka olisi halunnut itselleen jotain hämärää identiteettiä. He ovat juuri siihen kyllästyneitä, kokevat syntyneensä väärään sukupuoleen ja pyrkivät saamaan selkeästi sen oikean, ainakin ulkoisten tunnusmerkkien, vaatteiden yms. osalta, fyysisen minän toteuttaminen leikkauksineen ei aina ole niin helppoa, eivätkä kaikki sitä edes halua.
 

Ääriliberalismi saa aikaan vain pahaa sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöjen asioiden edistämisessä kuten kaikessa muussakin.
Katsokaa, mitä Amerikassa tapahtuu reagointina ääriliberalismin aikaansaamiin ilmiöihin! Uudet asetukset vievät kehitystä hurjasti taaksepäin. 
Ja nyt huomautan, että en puhu mistään kuplasta käsin, kaikkein vähiten äärioikeistolaisuuden kuplasta. Tuon ajatuksiani julki ajattelevana ja havainnoivana ihmisenä. 

Kun jotkut ääriliberalistit alkoivat väittää, että kouluissa sorretaan uskonnollisia vähemmistöjä ja alkoivat tehdä hölmöjä ehdotuksia koulujen käytänteisiin, niin sehän johti siihen, että nämä vähemmistöt alkoivat saada osakseen vihaa ja ennakkoluuloa riippumatta heidän omista asenteistaan. Monella muuta kuin kristinuskoa tunnustavalla ei ole mitään sitä vastaan, että heidän lapsensa näkevät miten Suomessa toteutetaan uskontoa.
Miettikää, olisitteko itse muualle muuttaneina kiinnostuneita kohdemaan perinteistä, myös uskonnollisista. Itse ainakin olisin ja olen ollut, vaikka en ole kovin pitkään muualla asunutkaan. 
Toimin työaikanani kymmenisen vuotta elämänkatsomustiedon opettajana ja pidän sitä ainetta erittäin hyvänä oppiaineena, jonka toivoisin myös olevan kaikkien yhteinen oppiaine.
Yhteinen eettinen oppiaine ei tietenkään tarkoittaisi sitä, että pitäisi sulkea silmänsä oman yhteiskunnan valtauskonnolta tai jopa vihata sitä tai että pitäisi nähdä kaikki nyt vähemmistössä olevat katsomukset enemmistöuskontoa parempina. 
Minusta kodit ja uskonnolliset yhteisöt vain sopivat paremmin oman uskonnon opettamiseen kuin kaikille yhteinen koululaitos.  

Lasten kasvatuksessa ääriliberalistinen näkökulma on korostanut lapsen vapautta valita ja päättää itseään koskevista asioista ikään kuin lapsi olisi yhtä kypsä kuin aikuinen. Hän ei ole. Lapsen rajoittaminen antaa hänelle turvaa ja varmuutta ja opettaa häntä tulemaan toimeen maailmassa. Ilman tukea monimutkaiseen maailmaan heitettynä lapsi pelkää ja oireilee.
Kouluissa, joissa ei ole selkeitä sääntöjä ja johtajuutta myös opettajat oireilevat, uupuvat ja vaihtavat alaa. 
 
Jätän tuon työotsikkoni vaihtamatta. Hei, älkää viitsikö! Tämä on niille, jotka itsetehostuksen vuoksi ryhtyvät ajamaan asioita, joista eivät edes tiedä mitään. 
Samoin niille, jotka liittyvät kuoroon, koska haluavat olla moderneja ja oikeassa kuplassa.
Entä jos kuuntelisi asiantuntijoita heidän väheksymisensä sijaan ja ajattelisi asioita omilla aivoillaan. Ei sillä väliä vaikka olisi yksin mielipiteineen tai vaikka tulkittaisiin väärin. Tärkeintä on, ettei kadota itseään. 
 



27 kommenttia:

  1. Minustakin Linda Hartin puheenvuoro oli rohkea ja selkeä. Johonkin pitää vetää raja tuon jokaisen yksilöllisen identiteetin määräytymisen kohdalla. Vaarana on, että maailmassa kaikki vapaamielisesti ajattelevat ajavat itsensä erilaisiiin poteroihin.

    Äärioikeiston vahvistuminen kaikkialla huutaa keskittymistä oleelliseen eli demokratian puolustamiseen niin, että suuri enemmistö on siinä mukana eikä ala sirpaloitua bimodaalisiin ilmenemismuotoihinsa. Vihreät puolueena varsinkin näyttää nykyään kaikkien eri vähemmistöryhmien äänitorvelta ja tärkein eli ympäristön ja ilmaston kriisit jäävät liian vähälle huomiolle. Ja sen mukaista on kannatuskin, kutistuvaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin hyvä kiteytys, kiitos Leena!
      On outoa, ettei hyvään tähtäävissä ryhmissä pystytä enää keskittymään, vaan jakaudutaan joittenkin pikkuasioiden ja määrittelyjen vuoksi, niin että lopuksi ei saada mitään muuta aikaan kuin kiistelyä.

      Poista
    2. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

      Poista
    3. Luin jutun vielä uudestaan. Linda korostaa malttia, kun sukupuolesta tuntuu tulleen identeettiongelma. Tuskin olisin kiinnittänyt ilmiöön huomiota, ellei yksi lähisukulaisista antaisi aihetta. Isomummuna seuraan sivusta, kuinka nyt kuusivuotias lapsenlapsenlapsi pojan tunnusmerkein varttuu. Hän on näet jo pari kolme vuotta sitkeästi väittänyt olevansa tyttö. Niinpä hän pukeutuu hameisiin, mikä ehkä ajanoloon voi tuottaa milloin mitäkin kommentteja. Lapsen läheisimmät ihmiset ottavat lungisti asian, mikä lienee tärkeintä. Äiti erityisopettajana lienee perehtynyt siinä määrin ilmiöön, ettei perhe eksy hötkyilemään saati hormonihoitoihin. Lindan esseen viimeinen kappale painottaa sitä, ettei ole vihapuhetta puhua kahdesta sukupuolesta.
      Uskoakseni essee on luettu tarkkaan kyseisessä perheessä ja myös isovanhempien luona.
      Poistin virheiden takia edellisen kommentin.

      Poista
    4. Tänään oli Hesarissa lisää vastauksia Linda Hartin esseeseen. Kasvuiässä lapsen pitääkin saada kasvaa rauhassa, poika hameineen, tyttö housuineen, kuinka haluaa.

      Poista
    5. On varmaan hyvä periaate olla hötkyilemättä. Murrosikään tullessa tilanne on varmaan jo selkiytynyt.

      USA:ssa jotkut lapsellaan transidentiteettiä epäilevät ovat päätyneet viivyttämään murrosikää hormoniblokkauksella, mikä ei ole helppo ratkaisu ja saattaa tehdä lapsesta onnettoman.

      (Katsotaan lähteekö tämä teksti autosta. Puhelimeni ei näemmä suostu toimimaan muualla kuin kotona, niin smart se on, oikein Honor Smart.)

      Poista
    6. Minusta näytti kuitenkin näiden uusien kirjoitusten valossa että otin liian pikaisesti kantaa tuon alkuperäisen esseen puolesta. En missään nimessä halua vastustaa transihmisten oikeuksia ja olla siten vähääkään samassa rintamassa Trumpin porukoiden kanssa. Hui!

      Poista
    7. No, sitä ei varmaan kukaan halua.

      Minusta Linda Hart korosti kirjoituksessaan vain sitä, että annettaisiin nuorille aikaa eikä missään nimessä johdateltaisi heitä liian aikaisiin, peruuttamattomiin operaatioihin sukupuolen suhteen, koska kyse on todella isosta asiasta.
      Meillä on ollut tässä hyvä, kiireetön menetelmä, on menty lähetteellä pitkäkestoisiin tutkimuksiin sukupuoli-identiteettiä selvitteleville klinikoille HUSiin tai Taysiin.
      Kun viime aikoina on ehdotettu, että tutkimusta ei tarvittaisi, vaan juridisen sukupuolen voisi vaihtaa ilman sitä, niin minusta se kuulostaa kyllä aika tyhmältä, hyvästä palvelusta kieltäytymiseltä.
      Joillekin on näiden tutkimusten aikana selvinnyt, että kyse onkin jostain muusta, esim bipolaarisesta oirehdinnasta eli sivupersoonista kärsivästä minästä, jota on korjattava muulla tavoin.

      Lapsilla toiseen sukupuoleen eläytymistä tapahtuu kaiken aikaa. Mieheni on kertonut, miten hän oli leikki-iässä jonkin aikaa Liisa. Kaunis kyläilevä tyttöserkku oli vaikuttanut niin paljon, että tämän lähdettyä Unto oli kokenut olevansa Liisa. Hän oli vaatekaupassakin esitellyt itsensä Liisana. Vähitellen liisuus oli sitten vain karissut pois.

      Meillä meni TV-ssä muutama vuosi sitten erittäin kiinnostava sarja I am Jazz. Sarjan alussa kuusivuotias lapsi esittelee itsensä "I am Jazz, I am transgender". Jazz Jennings syntyi pojan kehoon ja koki olevansa tyttö. Hänellä aloitettiin jo lapsena vahvat hormonaaliset hoidot ja myöhemmin tehtiin operaatioita. Aluksi kaikki meni hyvin, mutta aikuisuuden kynnyksellä Jazz sairastui mielenterveydeltään ja mm lihoi valtavasti ahmimishäiriön vuoksi. Hormonit olivat aiheuttaneet häiriön ruokahalussa. Olen miettinyt, miten Jazzin elämä olisi sujunut, jos hänen kehoonsa ei olisi puututtu. On myös aivan tyytyväisiä "chick with a dick"-transnaisia.

      Poista
    8. Minusta Linda Hartin esseessä on hyvä pointti myös siinä huomiossa, että sukupuolesta puhumisesta on tullut epäselvää ja varovaista.
      Kaikesta muustakin keskustelusta on tullut sellaista. Osittain koska kaikki nähdään niin monimutkaisena ja osittain siksi, että mielipiteistä vedetään johtopäätöksiä ja yhdestä asiasta jotain mieltä oleva tai mielipidettä muodostava lokeroidaan välittömästi.
      Metoon yhteydessä ei saanyt tarkastella rehellisesti ylilyöntejä, koska aktivistiryhmien mielestä ne olivat vain rönsyjä ja oheisvahinkoja ja vähänkään kriittinen koettiin vastustajana ja petturina.
      Nyt tekisi mieli sanoa, että DEI:n toteuttaminen on ollut joissain tapauksissa hassua ja vahingollista, mutta enpä sitten sano...

      Poista
    9. Totta turiset! Hyvin helposti menee kaikki keskustelu 2-napaiseksi. Minun reaktioni tuli siihen ekaan vastineeseen. Eilisten lehdessä julkaistujen mielipiteiden kanssa saatoin taas olla samaa mieltä...

      Poista
    10. Lapsi opettaa aikuisia näin: Kun paikalla on serkuksia kaksi molemmat poikia ja mumma kutsuu poikia syömään. Tämä kuusivuotias ilmoittaa äkäisesti olevansa tyttö. Niinpä mumma rupesi kutsumaan poikia tyypeiksi. Se kelpasi. Mumman sopi puhutella serkuksia milloin missäkin asiassa tyyppeinä (!).
      Aika näyttää, mitä tuleman pitää.

      Poista
    11. Leena, niin arvelinkin.
      Minä taas suhtaudun kriittisesti myös joihinkin kohtiin eilisen mielipidekirjoituksissa, koska niissä syytettiin Linda Hartia sellaisesta mitä hän ei ole sanonut. Hän ei kieltänyt transihmisten olemassaoloa eikä pyrkinyt transnuorten kokemusten ohittamiseen. Päinvastoin hän pyysi, että heihin suhtauduttaisiin vakavammin.
      On valitettavaa, että nykyään kaikenlaisen psykologisen arkipuheen aikana (ollaan traumatisoituja, kun ollaan vain alakuloisia jne) myös sukupuolisesta suuntautumisesta puhutaan välillä kuin kampauksen valinnasta.

      Yksi asia minua myös ihmetyttää kovasti, ei noissa kirjoituksissa vaan muutoin. Suomen kieltä on kiitetty siitä, että siinä on vain yksi hän-pronomini, mutta samalla meilläkin Suomessa jotkut liittävät henkilötietoihinsa englanninkielisen lokeroinnin he/him, she/her tai they/them! Höh, mitä sillä väliä, mitä sukupuolisuutta edustaa! Ja eihän sillä pitänyt olla väliä, mutta sitten ollaankin yllättäen tarkkoja. Sanokaa minun sanoneen - they/them -lokero jakautuu vielä useampaan.

      Poista
    12. Ja Lissu, milenkiintoista. Ja kiva tilannekuvaus.
      Tiedätkö, onko tällä "tyypillä" ympäristössään joku naispuolinen ihailun kohde, kuten pikku-Untolla Liisansa?
      Olen huomannut, että päiväkodeissa tytöt kyllä saattavat kurmottaa poikia niin, ettei mikään ihme, että joku herkempi tyyppi haluaa siirtyä sille vahvalle puolen. Myös satukirjoihin on tehty tyttöjen voimaannuttamiseksi uusia versioita, joissa Prinsessa Ruususen pelastaa uljas tyttö.
      No, jos on oikeasti transsukupuolinen, niin se tulee ajan mittaan näkyväksi tällä pikku tyypillä.
      Pukeekohan hän päälleen uimahousut vai vaatiiko saada tyttöjen uimapuvun?

      Poista
    13. Tällä tyypillä on fiksu isosisko, jonka hameita hän käyttää. Nykyisin on myös 1,5-vuotias pikkusisko, josta ei vielä ole malliksi.
      On ollut hauska kuulla, että tyyppi tulee juttuun ihmisten kanssa varsinkin matkoilla. Äskettäin lennolla Arlandasta Helsinkiin hän oli viihdyttänyt lähellä istuvia matkakumppaneita. Talvilomalla Espanjassa hän lienee taas se, joka estoitta höpöttelee ihmisten kanssa. Ei haittaa, vaikka jokainen puhuisi omaa kieltään.

      Poista
    14. Kuulostaa ihanalta lapselta. Toivon hänelle kaikkea hyvää elämään.

      Poista
    15. Tapasin eilen tyttäreni, joka on mumma lapsenlapsilleen. Kysyin uimahallista ja uikkareista. Sisarukset ovat käyneet uimakoulua. Kerran mumman kanssa oli mennä hankalaksi, kun tyyppi sanoi haluavansa hameen, mutta mumman mukaan sellaisia ei ole. Sitten paikalle pölähti maahanmuuttajia kaavuissaan! Asia oli kuitenkin jo jotenkin ohi.
      Tältä tyypiltä kuitenkin sain hinkuyskän, kun oltiin yhtaikaa Uppsalassa. Kukaan muu ei ole sairastunut. Ei ollut vanhaa suojaa, sillä äitini mukaan podin hinkuyskää nelivuotiaana. Hitaasti purevat antibiootit ja erittäin tuhti yskänlääke.

      Poista
    16. Kysyin, koska tuossa I Am Jazz -sarjan alussa oli kotivideo, jossa nelivuotias jazz vietti onnellisena synttäreitään altaalla tyttöjen uimapuvussa (hänellä oli silloin vielä pojan nimi, en muista mikä). Vanhemmat kuuntelivat jo silloin lapsen toiveita. En tiedä, oliko se oikein. Hän oli kyllä erittäin tyttömäinen, mutta niin olivat myös isoveljet ja isä, kaikki suloisen näköisiä.

      Poista
  2. Hieno kuva!

    Sukupuoliasioista ei minulla ole kovin laajat kokemukset, joten niistä en tässä niinkään. Sen sijaan konservatiivisen ajattelun noususta ja laskusta tulee mieleeni joitain vuosikymmeniä sitten näkemäni tv-ohjelma, jossa kuubalainen muusikko totesi, että "eroni yhtyeestä johtui elämän dialektiikasta". Vaikken tiedä mitä hän sillä tarkoitti, ajattelen monenlaisten ilmiöitten nousun ja laskun olevan luonnollista aaltoliikettä. Isoja uudistuksia seuraa paluu perinteisiin.

    Ja onko koti oikea paikka opettaa uskontoa? Minä eilen yritin kertoa mistä Marttaliitto on saanut nimensä. Olin ennättänyt vähän hakea apuja wikipediasta, mutta taisin osata senkin jotenkin pieleen selittää. Raamattu ja virsikirja muitten muassa ovat sellaisia sitaattisanakirjoja, että on ehkä kumminkin hyvä, kun niitten pariin opastaa joku, joka ne tuntee satunnaista asianharrastajaa paremmin.

    Elämänkatsomustieto kuulostaa kiinnostavalta. Voisin opeskella sitä itsekin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Ketjukolaaja! Minustakin tämä kuvani on kaunis, herkkä mutta epätarkka.
      Kun ajaa autolla laajan koivikon ohi, niin aivan säpsähtää sen uljautta.

      Elämänkatsomustiedossa on se ero uskonnon opetukseen, että siinä tarkastellaan tasapuolisesti viittä suurta uskontoa, kun uskonnossa keskitytään enemmän omaan uskontoon ja sen ohessa puhutaan "muista uskonnoista" keskittyen niissäkin lähinnä yksijumalaisiin. Muissa aiheissa on paljon samaa: mitä on hyvä elämä, miten ihmisen pitäisi elää ja suhtautua toisiin ihmisiin. ET:ssä on esillä paljon muitakin katsomuksia kuin uskonnolliset ja siinä on myös paljon filosofisia aiheita. Se pyrkii antamaan oppilaalle eväitä jatkaa itse tutustumista asioihin, joihin on toivottavasti syntynyt kiinnostusta.

      Uskonnonopetus ei ole ollut enää pitkään aikaan tunnustuksellista. Se puoli kuuluu kodeille ja kirkolle, mutta ET-oppiaineen puolustajat pelkäävät, että jos tulisi yhteinen oppiaine, jossa opettajina entiset uskonnon opettajat, niin se aine olisi paljon yksipuolisempi kuin entinen ET ja painottuisi Raamatun kertomuksiin. Uskonnon opettajat tietysti haluaisivat säilyttää oman aineensa entisenlaisena.

      Elämänkatsomustiedon opettajien koulutus oli aluksi vain kursseja. Nykyään aineenopettajalle on tarjolla yliopistoissa 60 opintopisteen opintokokonaisuus ja luokanopettaja ei tarvitse mitään lisäopintoja oman tutkintonsa lisäksi.

      Poista
  3. Hei Marjatta, uusimmassa kyselyssä valtaosa uskonnonopettajista asettui yhteisen katsomusaineen taakse. Sitä vastustavat vähemmistöuskontojen opettajat ja käsittääkseni ET:n opettajat (mutta tästä minulla ei ole tarkempaa tietoa).

    Pelko Raamatun kertomuksista lienee turha, kun ei niitä juuri nykyäänkään opiskella, ellei sitten jossain ole sellainen koulukohtainen kurssi. Mutta jos yhteinen katsomusaine joskus saadaan, sen luomisessa menee varmasti aikaa. Minusta se sopisi ainakin lukioon, mutta varmaan ehdottaisin kompromissia eli sitä, että syventäviä kursseja olisi tarjolla erilaisia (sekä filosofian suuntaan että uskontojen).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, noin se juuri meni. Uskonnonopettajat eivät kokeneet menettävänsä mitään, mutta nämä muut ryhmät epäilivät, että uusi sisältö vesittäisi heidän aineittensa vanhat hyvät sisällöt.
      ET:n sisältö on minusta kyllä niin tasokas, että sen voisi ottaa sellaisenaan kaikille yhteiseksi katsomusaineeksi.

      Olisi aivan ihana käsitellä esim. eri uskontojen piirissä noudatettavia tapoja, juhlia ja seremonioita niin että ryhmässä olisi "asiantuntijoina" lapsia, joille ko uskonto on tuttu asia. Kun todettaisiin, että elämänohjeet ovat samoja, niin sehän yhdistäisi, kun nykyinen eri ryhmiin erottelu vahvistaa erilaisuutta.

      Poista
  4. Vuoden verran 1981-82 opetin Tukholmassa Skanstullin lukiossa religionkunskapin nimellä uskontotietoa suomenkielisillä luokilla. Olinhan sekä historian että suomen kielen ja kirjallisuuden opettaja.
    Sain apua koulun vakituisilta oppiaineen opettajilta. Heidän mukaansa uskontoja tulee tutkailla tiedon vinkkelistä ilman uskomisen painotusta.
    Niinpä kävimme opastetuilla retkillä mm. Östasiatiska museetissa, synagogassa, katolisessa kirkossa, moskeijassa sekä jossakin paikassa Tukholman ulkopuolella. Siellä lehmät löntystelivät vastaan. Kyse oli jonkinlaisesta hinduihin liittyvästä suuntauksesta.
    Retkille saattoi lähteä, koska jokaisella oli julkisen liikenteen 80-kortet. Sen hinta lienee nykyään paljon korkeampi.
    Äskettäin olen perhepiiristä havainnut, että Ruotsi on hyvin maallistunut yhteiskunta. Vainajan kuoltua ruumis siirretään tuhkausta tai arkkuhautausta varten johonkin. Minkäänlaista siunausta ei toimiteta eikä hautajaisia järjestetä. Tuhkat sirotellaan aikanaan paikkaan, jonka viranomaiset ovat hyväksyneet hakemuksesta. Kaikki omaisuus jää leskelle. Lapset ovat toissijaisia perillisiä, joiden kesken omaisuus jaetaan, kun myös leski on kuollut.
    Niinpä minulle ihmettelijälle kerrottiin yhä uudestaan, että jokainen jatkaa elämäänsä yhden keskeisen perheenjäsenen kuoltua.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos näistä tiedoista, Lissu. Religionskunskapet kuulostaa niin kivalta aineelta. Olisin halunnut seurata sitä osana elämänkatsomustiedon opiskeluani.
      Isommissa kaupungeissa on kiitettävästi retkikohteita elävöittämässä pänttäämistä. Ai että.

      Ruotsissa on paljon vähemmistöjä. Siksi olisikin hassua, jos valtio ja kirkko olisivat niin sidoksissa toisiinsa kuin meillä.
      Meillä on ihmisen elämänkulkuun liittyvissä taitekohdissa aina ensimmäiseksi mukana kirkko ja poikkeuksena ilman kirkkoa toimiminen.
      Minusta esim. avioliiton solmimisessa olisi hyvä meilläkin, jos kaikilla olisi viranomaisen suorittama siviilivihkiminen ja sen lisäksi sitten mitä tahansa koristeellisempaa seremoniaa haluaakin.

      Poista
  5. Muistan hämärästi kun kuulin ekoja kertoja elämänkatsomustiedosta. Mainio uudistus koulun oppiaineisiin. Siitä haluaisin kuulla lisää. En ole onnistunut näkemään mitään siitä kirjoitettua kirjaa. Itse jos sitä opettaisin saattaisin puhua tiedon lisäksi ihmistuntemuksesta (psykologiasta) ja filosofiasta. Liittyikö sinulla oppitunteihin keskustelua vai oliko enemmän luentotyyppistä?

    Siinä on kyllä vinha perä mitä tulee sekä uskontoon että omaan sukupuoleen, että lapsen mieli ja keho eivät ole vielä niin kehittyneet että kannattaisi päätöksiä lyödä lukkoon.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Keskustelu on olennainen osa elämänkatsomustietoa ja siinä auttoi se, että ryhmät olivat pieniä, 3 - 7 oppilasta kolmelta luokka-asteelta. Teetin myös pienimuotoisia tutkielmia, joissa oppilaat keräsivät tiedon ja tiivistivät sen muutaman sivun kuvalliseksi esitykseksi.

      Isoissa kouluissa opetuksen järjestäminen onnistuu hyvin, pienemmissä se on hankalaa. Jossain laitetaan oppilaat yksin kirjastoon opiskelemaan.

      Isoja otsikoita ovat moraalinen kasvu ja ihmissuhdetaidot, kulttuuri-identiteetti, katsomusten maailma, yhteiskuntatiede ja kansalaisetiikka, kysymys ihmiskunnan tulevaisuudesta ja ihmisen ja luonnon suhde. Näiden otsikoiden sisässä on kaikenlaista, mm erilaiset vähemmistöt. Poimin otsikot kirjasta, joka silloin oli oppikirjana Yläasteen elämänkatsomustieto : Hyvä ajatus! Kirja on painettu 1995, nyt on varmaan eri kirjat.
      Käytin opetuksessa myös paljon muuta materiaalia, eri lähteistä nappaamaani ja itse laatimaani.

      Psykologia ja filosofia ovat tärkeitä ET:ssä ja niitä sisältyy ET-opettajan opintoihin.

      Poista
    2. Kiitos vastauksesta. Minullahan ei ole ET-koulutusta mutta paljon sormituntumaa ja kiinnostusta koska opetan ihmisiä eri kulttuureista. Hyvältä ja tarpeelliselta kuulostaa tuo oppiaine ja nuo oppisisällöt. Upeata että otit puheeksi. Alan miettiä tuota aihetta. Pienimuotoisesti suomen kurssini sisältävät tajua eri kulttuuritaustoista. Sitä asiaa voisikin alkaa laajentaa...

      Poista
    3. Sinulla olisi tämän aineen opettamiseen eväitä ja kiinnostusta, mikä on erittäin tärkeää. Monesti on nimittäin kouluissa myös niin, että joku haluton joutuu ottamaan tuntikertymänsä täytteeksi mitä vain tunteja, joille ei ole löytynyt opettajaa. On vaikea innostaa oppilaita, jos itsellä ei ole paloa ko aineeseen.

      Poista

Tommi Melender flaneeraa ajatusten kaduilla

Tämän kirjan tekstit eivät tarjoa lopullisia ja kaiken selittäviä tulkintoja aikalaishulluutemme syistä ja seurauksista. Tarkastelen maailma...