torstai 23. kesäkuuta 2022

Suvi-illan vieno tuuli

 



Tämä juhannusruusu on kerrostalomme pihasta viime vuodelta. Silloin nurmikko oli kuiva jo juhannuksen aikaan alkukesän helteiden vuoksi. Nyt nurmikko on syvänvihreä, mutta ruusussa ei syksyisen leikkaamisen johdosta ole kukan kukkaa. Rönsyili liikaa. (Tästäpä tuleekin hauska mielleyhymä: jos rönsyilet liikaa, niin sinut leikataan, oletkos siinä!)

Kurtturuusut kuvan yläpuolella kulkevan tien varressa sen sijaan kukkivat yhtä ahnaasti kuin ennenkin, se osuus, mitä ei ole vielä revitty irti juurineen. Minusta on ollut ihana kulkea meidän kylän raitteja suloisessa ruusun tuoksussa. Meillä on kurtturuusuja todella paljon ja vain reunustamassa tienvieruja. Annettais näitten loppujen olla... please. 


Juhannuksena suomalaiset ajelevat mökeilleen. Niin mekin. Luin jostain tilastosta, että Suomessa on noin puoli miljoonaa mökkiä. Mökin hankinnassa tärkeänä pidetään hiljaisuutta ja rauhaa. Jopa hiljaisilla maalaispaikkakunnilla ihmiset pakenevat vielä isomman hiljaisuuden perässä mökeilleen.

Itse en ole kaivannut mökkielämää, mutta mies alkoi käydä eläkkeelle päästyä kuumana, katseli mökki-ilmoituksia, hankki remontoitavan mökin ja ryhtyi kunnostamaan sitä. Minulle oli iso yllätys, että miehestäni paljastui rakentaja ja nikkaroija. Sopeuduin uuteen tilanteeseen.
No, me teemme kompromisseja. Käymme mökiltä käsin lähiseudulla "ihmisten ilmoilla". Emme myöskään kumpikaan halua elää mökillä askeettisesti. Ei, meillä on mukana pelit ja vehkeet, läppärit ja älykännykät ja iltaisin katsomme telkkaria. Se mitä siellä kaipaan on sanomalehdet aamukahvin kera tutkittavaksi. Yleensä kolmen päivän jälkeen jo alkaa molemmilla tulla koti-ikävä, puuhastelijalla sekä laiskottelijalla.

Mökinomistajien keski-ikä Suomessa on 62 vuotta. Entä seuraava sukupolvi?
No, meillä pojat perheineen, osa ainakin, rakastavat mökkielämää, joten luulen, ettei sitä tarvitse myydä, ja puuhastelijamme pääsee nauttimaan omalle mökilleen vanhanakin (mikä aika ei ole kovin kaukana).
Mökki onkin ollut kiva paikka viettää aikaa laajenevan "klaanimme" kanssa. Nuoriso on päässyt kokeilemaan kesätöitä, kaivoa puhdistamaan, maalaamaan ja ympäristöä siivoamaan. 

Enemmän kuin hiljaista mökkielämää kaipaan usein ihmisvilinää, jossa rentoudun. On ihanaa lomailla isoissa kaupungeissa ja viettää kesällä rantaelämää biitseillä, joilla on paljon ihmisiä. Toisaalta jos tällainen kaupunkielämä olisi aina mahdollista, niin nauttisinko silloin siitä niin paljon?

Eräs asia mistä näkee suomalaisten mökkielämän kunnioituksen, on se, että "olen mökillä" kelpaa selitykseksi vähän kaikkeen osallistumattomuuteen ja asioiden perumiseen, "ei kun me ollaan silloin mökillä". 

Oman rannan isokoskeloperheen elämää on kiva katsella saarimökillämme. Emo opettaa pienokaisiaan uimaan ja selviämään. Kukin vuorollaan lepäilee selässä. Yhtenä kesänä poikasia oli ennätysmäärä, yhdeksän. Monesti poikasten määrä vähenee jo ennen kuin ne pääsevät uimaharjoitteluun asti. Surullista. Meitä nämä sympaattiset vierailijat eivät pelkää. Ne uivat laiturin alla ja kipittävät välillä sen päältäkin. 


Kuva: Ume, Juhannus 2011

Suvi-illan vieno tuuli
huokaa vuoren alta,
hongikon polkua hopeoipi
kuuhut taivahalta.

Hiljaa huojuu korven honka, 
kaukana käkö kukkuu,
vaieten astuvi vaeltaja,
mielen murhe nukkuu.

Eino Leinon runo Suvi-illan vieno tuuli kokoelmasta Elämän koreus, 1915.  

 
Mukavat jussit blogini lukijoille! Siirretään murheet nukkumaan ja  nautitaan kesästä. 


17 kommenttia:

  1. Vienoja tuulia, leppoisaa oloa ja mielenrauhaa eli valoisaa juhannusta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, sääennuste ainakin lupaa minulle mieluista hellesäätä, ja oliskohan tulossa pitempikin lämmin jakso. Olisin siitä kiitollinen.

      Poista
  2. Kaunista ja rentouttavaa juhannusta teille!

    VastaaPoista
  3. Minä viihtyisin varmaan hiljaisemmallakin paikkakunnalla mutta kun niissä ei ole töitä... Tosin ei ole hullumpaa Joensuussakaan. :)
    Teräviä huomioita mökkeilystä!

    Hyvää juhannusta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joensuu on kaunis ja virkeä kaupunki, jolla on oikea keskus. Käytiin siellä juuri viikko sitten tapaamassa ystävää ja pojantytärtä kumppaneineen. Nuoripari opiskelee Joensuun yliopistossa.
      Itsekin olen suorittanut opetusharjoittelun Joensuussa. Lähdimme halpojen asuntojen perässä maaseudulle. Vielä 70-luvulla opettajan töitä oli joka puolella. Kuhmossa oli Suomen, olikohan pohjoismaiden, suurin yläaste (nyk. yläkoulu). Suuntasimme sinne. Oppilaita oli toista tuhatta, opettajiakin yli 60, ja erittäin monipuolista koulunkehittämis- ja muuta toimintaa. Nyt yläkoululaisia on vähän päälle 200. Samanlaisia muutoksia on muuallakin. Suomi harmaantuu ja autioituu.

      Poista
  4. Vastaukset
    1. Samoin sinulle, SusuPetal! Nautitaan harvinaisesta lämmöstä, kun se lopulta tuli. Voi riisua villasukat.

      Poista
  5. Entisenä puuhailevana mökkiläisenä tunnistin jutusta monta tuttua seikkaa.
    Iloa ja seuraelämää juhannukseenne toivotan täältä Varsinais-Suomesta 🎶👋

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lissu, on se mökki kyllä välillä työläs. On tehtävä kevätsiiivousta ja syksyllä kuljetettava tiettyjä tavaroita pois ja taas tehtävä suursiivousta. Isompien rakennustarvikkeiden, kuten kokonaisen pikkumökin, kuljetus saarimökille oli raskasta, mutta mikäs siinä, kun mökin isäntä on ollut niin innokas! Minä pidin talkoissa juomapistettä - hyvin tarpeellinen tehtävä sekin, ja minun voimilleni mitoitettu.

      Poista
    2. Tällä kertaa meillä on aikuisjuhannus. Vanhin poika ja vaimonsa tulevat mökille juhannuksenviettoon. Me jäämme varmaan sinne mieheni kanssa useammaksi päiväksi. Saa nähdä, osataanko olla - ilman aamun sanomalehtiä! Puhelimen plärääminen ei ole ollenkaan sama asia ja telkkaria en halua katsella aamulla. Varmaan ajellaan jonain päivänä Lappeenrantaan ellei peräti Zsar Outletiin Virolahdelle. Kiinnostaa nähdä, miten se on pärjännyt ilman venäläisturisteja.

      Poista
  6. Hyvää juhannusta, Marjatta!

    Toivoo, Jari.

    VastaaPoista
  7. Me luovuttiin mökistä kun hankittiin omakotitalo puutarhoineen melkein maalaismaisemassa. Kahdessa talossa olisi ollut liikaa puuhaa, järvi tietysti puuttuu… oikein ihanaa ja aurinkoista juhannusta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On siinä liikaa. Veden äärellä sijaitsevista taloista on aina kova kilpailu. Minä olen ihaillut Kymijoen rantatien taloja, joissa on persoonallisia pieniä laiturialueita.
      Olin lapsesta asti haaveillut kerrostalohuoneistosta ja sen sain, kun tänne Kymenlaaksoon muuttaessamme tämä kotimme oli kaikista katsomistamme asunnoista (mukana myös silloin myynnissä olleet omakoti- ja rivitalot) paras. Iso valoisa olohuone tuntui heti tutulta, koska muistutti entisen omakotitalomme olohuonetta.
      Miehelle jäi puuhastelutarve, jota hän nyt toteuttaa mökillä. Hän hoitaa rakennsuhommien ohella kukkapenkkiä ja alppiruusuja. Hän kokeili marjapensaitakin, mutta ne eivät menestyneet. Minulle varvikkopiha sellaisenaan kivoine polkuineen riittäisi, ja hiekkaranta, jota nuorempi polvi kehittää on myös kiva juttu.

      Poista

Suvi-illan vieno tuuli

  Tämä juhannusruusu on kerrostalomme pihasta viime vuodelta. Silloin nurmikko oli kuiva jo juhannuksen aikaan alkukesän helteiden vuoksi. N...