torstai 1. huhtikuuta 2021

Huhtikuuko kuukausista julmin?

 


T.S. Eliotin pitkästä runosta Autio maa (The Waste Land, 1922) on jäänyt elämään suosituksi lainaukseksi sen alku "huhtikuu on kuukausista julmin". Ehkä siinä on jotain tunnistettavaa kylmien maiden asukkaille, joiden on keväällä herättävä talvikohmeestaan. Ihmiset murehtivat nuutuneisuuttaan ja kalpeuttaan. Koti kaipaa piristystä, ikkunat pitäisi pestä ja vähintään hankkia uusia tekstiilejä tai kimppu leikkokukkia pöydälle. Naistenlehdet toitottavat miten on päästävä bikinikuntoon, ehkä nykyään ei enää niin paljon (bodyshaming). Epäilen, että koronatalven jälkeen nuutuneisuus on isompaa kuin ennen.

Huhtikuu on kuukausista julmin, se työntää
sireenejä kuolleesta maasta, sekoittaa
muiston ja pyyteen, kiihoittaa
uneliaita juuri kevätsateella.
Talvi piti meidät lämpiminä, kietomalla
maan lumeen ja unohdukseen, kätkemällä
elämän hivenen kuiviin juurikyhmyihin.
(Lauri Viljasen suomennos)

April is the cruellest month, breeding
Lilacs out of the dead land, mixing
Memory and desire, stirring
Dull roots with spring rain.
Winter kept us warm, covering
Earth in forgetful snow, feeding
A little life with dried tubers.

Niiden maiden ihmisiä, joilla ei ole pitkää, rankkaa talvea tämä huhtikuun määritelmä ei varmaan puhuttele millään tavalla. Mutta käyttävätkö hekin silti huhtikuusta adjektiivia julma?

"Torstai on toivoa täynnä" on sanonta, jota käytetään miettimättä, miksi. Joko torstaisin aletaan odottaa viikonloppua?
John Steinbeckin pienoisromaani Sweet Thursday sai suomalaisen käännöksen nimeksi Torstai on toivoa täynnä. Siitäkö tämä sanonta on lähtenyt liikkeelle hauskan alkusoinnun vauhdittamana?
Olen kuullut sellaisen selityksen, että torstai on ollut yleinen palkkapäivä ainakin Englannissa. Tämä kuulostaa järkevältä selitykseltä sanonnan alkuperäksi, palkkapäivä todellakin on toivon päivä. 

Tänään on kiirastorstai sekä aprillipäivä. Kävelin katsomassa sinivuokkopaikassani. Ajattelin, että ihailen lehtiä, mutta johan siellä oli ensimmäiset kukatkin. Ilahduin, kun huomasin ruskean aluskasvillisuuden ja vihreiden lehtien seassa kaipaamaani erityistä sinistä, jota on vain sinivuokoissa. 
Olen iloinen myös siitä, että säät ovat niin ihanat ja kohta lumi on poissa ja kävelyreittini monipuolistuvat. Pyöräilykausi alkaa. Olen iloinen myös siitä, että pystyn liikkumaan eikä mikään paikka ole kipeänä. Kolmetoista vuotta minua palvellut lonkkani keinonivel toimii edelleen hyvin. Muistan miten tuskallista kävely oli ennen leikkausta.  
Mietin siinä kävellessäni, miten karmeita sananlaskuja meillä onkaan, kuten se, että onni pitäisi kätkeä. Haluan korjata sen: Kell' onni on se onnen kätkeköön jakakoon. Siksipä yllyinkin nyt tässä kertomaan, mistä olen iloinen. 

Minulle keväät olivat työssä ollessa raskaita, koska niihin pakkautui niin paljon tekemistä, isot kokeet ja arviointi, kevätjuhlat, pikkulapsiperheaikana kevätvaatteiden hankinta kaikille. Luokkahuoneiden ilmastointi oli kurja, aurinko porotti, mutta ikkunoita ei saanut avata. Oppilaat tulivat levottomiksi. Iltaisin oli väsynyt olo. Kun loma alkoi, koti oli kaaoksessa ja oma mieli ärtyisä ja tyhjä. Ei osannut ryhtyä mihinkään. 
Eläkkeellä ollessa tilanne on aivan toinen. Minusta huhtikuu on upea kuukausi. Ehdin seurata kevään etenemistä ja ulkoilla. Kesä ei yllätä minua, vaan minä yllätän kesän hyvin valmistautuneena. 

Kävelylenkilläni pysähdyin katsomaan puhelimesta uutisia. Kauhistuin. Nyt on  Suomessa tänään 1. huhtikuuta ilmestynyt koronavirusmuunnos, kaiken lisäksi myllykoskelainen. No, ilmankos meillä on tartunnat lisääntyneet. Ethän ole vielä ostanut mämmiä? Ethän vaan ole vielä syönyt sitä? Vie se tiukasti muoviin pakattuna ongelmajätteenä jäteasemalle. Covid-Myllykoski tarttuu helposti mämmin kautta. Suklaanamuset sen sijaan toimivat estolääkkeenä kuten rokotus. Nauti niitä ja ole kaikessa varovainen! Omaehtoinen liikkumiskielto on suositeltava.

11 kommenttia:

  1. Itselle huhtikuu ei ole mitenkään erityinen mutta kuulemma itsemurhia olisi enemmän juuri huhtikuussa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin olen kuullut. Kevään valo on usein liikaa masentuneelle.

      Poista
  2. Sanontoja löytyy moneen lähtöön. Itse en ajattele huhtikuuta julmana, pikemminkin se kuuluu yhtenä mieluisimpiin kuukausiin. Kirjoitin blogissanikin huhtikuusta, hurmaava huhtikuu.
    Lounais-Suomessa huhtikuu oli leskenlehtien ja sinivuokkojen aikaa. Oli sula maa ja pihatyöt. Nyt on erilaista, mutta silti huhtikuu on säilyttänyt asemansa. Nyt on täys talvi yhä, mutta aurinkoista ja lämmintä. Yöpakkaset tullessaan tekevät hankikannon ja sitäkös aina odotan. Lumi ei ehdi sulaa huhtikuun aikana, mutta kevään merkit kasvavat.
    Myllykosken koronamämmi menee kyllä aprillin piikkiin. Olen kuitenkin huolehtinut suojauksesta ja syönyt suklaamunia . Ihan riittävästi.
    Onnittelut miehelle Mylsävariantin lannistamisesta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aimarii, poistin kirjoitukseni lopun, koska siitä ei oikein enää tykätty.

      Onkohan korona muuten sellainen asia, että siitä ei saisi laskea leikkiä? Vai onko se sellainen, josta juuri pitääkin laskea leikkiä?

      Kevät on kivaa aikaa. Meillä alkaa kohta tareta kahvitella parvekkeella. Tänään jo raotimme parvekelaseja, ettei narsisseilla olisi siellä liian kuuma.

      Huolehtikaamme koronasuojauksesta suklaalla edelleen!

      Poista
  3. marjatta

    käännösnimen sorvaaminen on varsinainen extreme-laji. on mänttiä jos kiinnostava kirja hukkuu roskanimistön suohon.

    jotkut kirjojen nimisuomennokset ovat erittäin hyviä. ernest hemingwayn torstai on toivoa täynnä (sweet thursday) on paljon parempi kuin alkuperäinen.

    john le carrén mies kylmästä (the spy who came in from the cold) on ehdoton suosikkini. se on ihan huippu, koska se on niin täsmällinen ja samalla lyyrinen.

    ps. yritin muistella millaista elämä oli reilu vuosi sitten. muistiinpanojeni mukaan olen fiilistellyt better call saul -sarjaa ja ollut kosketusetäisyydellä ihmisten kanssa.

    kumman sujuvasti sitä on oppinut saamaan kiksejä tästäkin tilanteesta. auttaa, kun ajattelee että uusi normaali onkin osa jotakin suurempaa matkaa.

    meri

    VastaaPoista
  4. äh, ei tietenkään ernest hemingway, vaan john steinbeck.

    meri

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei haittaa Meri, korjasin kyllä tuo mielessäni. Minulla on ollut parikin kertaa kirjan nimi kirjoitukseni otsikossa väärin (vaikka kuvassa oikein) ja olen huomannut sen vasta, kun olen jostain syystä palannut lukemaan ko kirjoitusta vuosien jälkeen.

      Minua harmitti, kun brittikirjailija Chris Cleaven romaani The Other Hand julkaistiin USA:ssa nimellä Little Bee ja suomeksi Little Been tarina. Alkuperäinen nimi on mielenkiintoa herättävä ja pala nousee kurkkuun, kun sen merkitys selviää kirjan lopussa.
      Vanhoilla käännösleffoilla oli monesti epäonnistuneita nimiä, nykyään englanninkielisillä pidetään usein alkuperäinen nimi. Olisin kyllä toivonut, että esimerkiksi Lars von Trierin kaunis ja vaikuttava elokuva Dancer in the Dark olisi saanut suomalaisen nimen, koska sitä on vaikea taivuttaa suomeksi.

      Minä olin vuosi sitten näihin aikoihin lukenut Camus'n Ruttoa. Nyt katson Shtisel-sarjaa ja haaveilen maailman avautumisesta.
      Äsken oltiin lähellä asuvan pojan perheen kanssa leikkipuistossa, jossa nelivuotias organisoi piiloleikin.
      Minulla on hyvät fiilikset ensi kesästä. Rokotuksia on tulossa ja kesä on virusten vihollinen.

      Poista
  5. Kurkkasin jääkaappiin, eikä näkynyt mämmiä. Suklaamunia näkyi olevan jemmassa.
    Olen kevätihminen, vaikka olen syntynyt lokakuussa. Kevät herättää. Kevät on niin ihanaa aikaa, että tämän pakollisen pysähtymisen ja kivun ja säryn kestän, kun kuulen linnunlaulua, näen kukkapenkin heräilyä jään ja lumen keskeltä. Ja valo on parasta.
    Joten minulle huhtikuu ei ole julmin kuukausista, sitävastoin marraskuu on sellainen.
    Kirjoilla on kyllä toisinaan outoja käännöksiä, mutta Torstai on toivoa täynnä on kiva nimi, jos ei ajattele sitä fingerporilaisittain. Lisäksi veljeni lapsenlapsi on nimeltään Toivo.
    Suomen kielen sanoilla on niin paljon eri merkityksiä ja painotuksia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä!
      Marraskuu on paha, aina pimeä ja kylmä, usein kaiken lisäksi myös märkä. Paha on myös sellainen kesä, joka ei toteudu kesänä. Kerran lähdimme juhannusviikoksi vuokramökille Keski-Suomeen ja perillä odotti noin viiden asteen hyinen sää. Ensimmäiseksi lähdettiin ostamaan hanskoja, että tarkenimme pyöräillä.
      Keväällä valosta on kiitollinen, kesällä siihen on jo tottunut. Linnunlaulu, ruoho, kukat, hiirenkorvat koivuissa ja kohta täysi lehti, tuomen kukat ja tuoksuvat syreenit, purot, perhoset.
      Eilen näin nokkosperhosen. Sinivuokkometsikössä pitää käydä tarkistamassa päivittäin, onko tullut uusia kukkia.

      Poista
  6. Ihanaakin ihanampi huhtikuu, talven selkä on katkaistu, lumet alkavat pikku hiljaa sulaa ja ekat pälvipsikat tulevat esiin. Linnut saapuvat, kaivatut joutsenet, kuovit ja sirkut, oravat kisaavat hangella, jänis vaihtaa väriä, luonto herää horroksesta.
    Oma mielikin tuulettuu kevät tuulien puhaltaessa, tunnen eläväni ja saan siitä voimaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Muuttolinnut on yksi kevään ihanimpia asioita. Linnunlaulu on voimakkaimmillaan keväällä ja alkukesästä, kun linnut houkuttelevat puolisoa ja merkkaavat reviiriään pesää rakentaessa. Meille kuuluu keväällä ja alkukesällä iltaisin mustarastaan konsertti jostain tien toiselta puolen. Olen monesti jäänyt parvekkeelle sitä kuuntelemaan.

      Tässä keväässä toivoa tuo erityisesti se, että kesä voi viedä koronatartuntoja alas. Minusta nyt saisi laittaa kaikki rajoitukset tiukoiksi vähäksi aikaa juuri vapaamman kesäajan varmistamiseksi.

      Poista

Tarinoita rakkaudesta

Kuva Netflixin fb-sivuilta Netflix-palvelu on sellainen varasto, jossa on paljon köykäistä, mutta joukossa helmiä. My Love: Six Stories of T...