perjantai 10. lokakuuta 2014

Uudet suomalaiset



I kohtaus, kansanedustajan televisiohaastattelu

- Minulle on kerrottu, että näin tapahtuu. Suomalaiset saavat ne käytettynä, mutta heille sosiaalihuollosta annetaan maksuosoitus uusiin ja hyviin lastenvaunuihin.
- Siis mistä tämä tieto on, kun meille vakuutetaan aivan päinvastaista, että edut ovat samat kaikille?
- Ihmiset puhuvat, tälläkin viikolla on otettu yhteyttä.
- !

II Kohtaus, tapahtuu kouvolalaisessa taksissa

- Tiedäks sie, että Kuusaal oli laitettu asunto niille niin hyvään kuntoon, vanhat huonekalut, mutta siistit, niille somaleille, ja kun ne tuli niin eipä se heille kelvannu. Mistä ne sielä Ambomaalla edes tietää mitään huonekaluista? Heti seuraavana päivänä oli huonekalukaupan auto pihas ja sinne kannettiin nahkakalustoo. Ei kai niis bambumajoissakaan mitään nahkasohvia ole!
- On niillä pakolaisleireillä huonekaluja - ja televisiot.
- Ja sitte, tiiäthän sie nuo kerrostalot tos toisella puolen katuu. Niis on niit kongolaisii, niitä pikimustii. Niillähä on kaikki yhteistä.
- ?
- No, siäl oli yks mukula - eihän ne niitten omia mukuloita ole, ottavat siältä mukaansa ketä sattuu - ni se mukula oli viäny jonku ihmisen pyörän ja jättäny sen mihin sattu, ojaan, ku ei enää tarvinnu. Ei ymmärtäny, niille kaikki on yhteistä. Sitte ku oli valitettu, niin heti seuraavana päivänä kaikilla mukuloilla oli uudet maastopyörät. Ei ne niillä kauaa säily, jättävät johonki. Ja sitte saavat uudet.
- Hmm.
- Ajokortit niille kans hankitaan meidän varoilla. Toiset, oikeet ihmiset joutuu säästään.

-? Hmyh.
- Ja mikä kans oikeen ilettää, ne kulkee rinnakkain kadulla ja kaikki puhuu kännykkään. Toisilleenko ne siinä puhuu ...


III kohtaus, tapahtuu monikulttuurikeskus Saagassa Kouvolan keskustassa

- Onko teillä sitä eilen julkistettua kirjaa Uudet juuret Suomessa? En päässyt juhlaan.
- On sitä vielä pehmeäkantisena.
- Kiva, minä olen tosi kiinnostunut tästä kirjasta.

  
Saida Aden Abdi, somalialaistaustainen opettaja
 
Olen mukana itse kaikissa näissä tosielämän kohtauksissa.
Ensimmäisessä katson kotisohvalla tv:n ajankohtaisohjelmaa, jossa haastatellaan kansanedustaja Pia Kaumaa, joka nostatti kuulopuheiden perusteella huhun maahanmuuttajien suosimisesta sosiaalitoimistossa.
Toisessa kuuntelen "kaumansa kuunnellutta" taksikuskia ja ynähtelen epämääräisesti, koska halusin kuulla, mitä kaikkea ennakkoluuloa rasistisuuteen taipuvan, tietämättömän ihmisen mielessä asuu.
Kolmannessa olen ostamassa juuri julkaistua Silja J. A. Talven kirjoittamaa kirjaa Uudet juuret Suomessa, jossa on vankka tietopaketti maahanmuutosta Suomessa sekä kahdentoista Kouvolassa asuvan maahanmuuttajan haastattelut. Hienot kuvat ovat Ykä Kiukkosen.

Talvi on itse maahanmuuttaja, mielipidepakolainen. Hän kirjoitti Amerikassa asuessaan kirjan vankiloista, Women Behind Bars, 2007. Hän vertaili tässä tietoteoksessaan vankilaoloja USA:ssa, Kanadassa, Englannissa ja Suomessa ja joutui rehellisen raportointinsa vuoksi CIA:n vainoamaksi. Talvi muutti pakoiltuaan lopulta Valkealaan, jonne asettui kaksoiskansalaisuutensa turvin. Maailmanparantamisen palo ei ole kuitenkaan sammunut, mistä osoituksena tämä kirja.

Uudet juuret Suomessa -kirjassa haastatellut henkilöt ovat kotoisin Algeriasta, Venäjältä, Irakista, Afganistanista, Meksikosta, Pakistanista, Somaliasta ja Kongon demokraattisesta tasavallasta. Suurin osa on paennut sisällissotaa tai vieraan vallan maahantunkeutumista ja nälkää. Monet edustavat etnistä tai uskonnollista vähemmistöä omassa maassaan ja monia on vainottu eriävän poliittisen vakaumuksen tai ihmisoikeusrikkomusten kritisoimisen vuoksi. Pakomatkat ovat olleet pitkiä ja uuvuttavia. Kolme haastatelluista on tullut Suomeen omasta halustaan opiskelun tai avioliiton takia tai saadakseen lapsilleen paremman tulevaisuuden. 

Esipuheessa varoitetaan herkkiä lukijoita tarinoista, joihin sisältyy kuvauksia fyysisestä ja seksuaalisesta väkivallasta, sieppauksista ja kidutuksesta. Kaksi haastateltavaa esiintyy salanimellä eikä halunnut valokuvaansa kirjaan, koska eivät halua saattaa uusien naapureidensa tietoon kokemiaan asioita.
Olisi se nyt hirveää, jos minä en pystyisi lukemaan näitä tarinoita! Olen huomannut lähellä asuvan kongolaisnaisen nilkoissa hiertymät. Onko häntä pidetty kahleissa? Tein vielä neljä vuotta sitten työmatkoja bussilla. Samalla pysäkillä oli kurdinainen, joka oli aloittanut kielikurssin läheisessä kurssikeskuksessa. Hän katseli niin uteliaana minun jutteluani samassa bussissa kulkevien oppilaiden kanssa. Harmittelin, ettei meillä ollut yhteistä kieltä. Hän on yksi kirjan haastatelluista, alkuun hyvin traumatisoitunut, mutta nyt voimaantunut. 

Vasta vähän aikaa sitten maahan tulleet kiittelevät ja huokaavat, kun ovat päässeet turvaan.

Tämä on minun maa, hän sanoo ja hengittää syvään. Tässä minä voin olla. Täällä minua suojellaan.
Näin sanoo yksi kirjaan haastatelluista 42-vuotias Fereshteh Niyazi, joka on paennut perheineen sotaa Afganistanissa.

Pitempään maassa olleet, kuten Elminä tunnettu Said Elmi Muhamud, joka muutti Kouvolan seudulle 1990-luvun alussa ensimmäisten somalipakolaisten joukossa, uskaltaa jo arvostellakin. Hän tekee liikaakin töitä ja maksaa runsaasti veroa, mutta joutuu silti koko ajan kyseenalaistetuksi suomalaisuudestaan.
Elmi tuli suuresta perheestä yksin Suomeen nuorella iällä. Hän on kouluttautunut ja toiminut tietojenkäsittelyinsinöörinä, automekaanikkona, kääntäjänä ja ohjaajana vastaanottokeskuksessa, minkä työn ohessa hänellä on nykyään myös ravintola Savanni Express monikulttuurikeskus Saagan yhteydessä.

Elmi sanoo, ettei juopuneen rasistisen purkauksen tai syyttävän kommentin kuuleminen ole ollenkaan poikkeuksellista. ”Käynkö töissä, maksanko veroja? Tämä on yleinen kysymys.

”Tunnen monta maahanmuuttajan lasta, jotka syntyi Suomessa ja ainoa maa, jonka ne tuntee on Suomi”, Elmi jatkaa. ”Tämä on niiden kotimaa, niin kuin minun oman lapsen. Se pitää hyväksyä ja sitten rakentaa sen mukaan. Nämä nuoret ovat meidän turvallisuus ja tulevaisuus.”

Kouvolassa on asukkaita vajaa 90 000, maahanmuuttajia heistä on noin 2200. Jokaisena vuonna, jona Kouvola on ottanut vastaan kiintiöpakolaisia, kaupunki on saanut enemmän tukea kuin mitä se on käyttänyt näiden perheiden asuttamiseen ja kotouttamiseen. Mistä ihmeestä nämä huhut maahanmuuttajien suosimisesta oikein kumpuavat?

Lähes kaikki monikulttuurisista yhteiskunnista tehdyt tutkimukset ovat tuottaneet saman perustotuuden: heterogeeniset yhteiskunnat ovat terveempiä, taloudellisesti tuottavampia, suvaitsevampia ja kulttuurisesti energisempiä kuin ne muutamat maailmassa vielä jäljellä olevat paikat, jotka ovat vain yhden etnisen ryhmän dominoimia.  

Tilastot kertovat karua kieltään meidän muuttajasaldostamme: Suomen ulkopuolella asuu tällä hetkellä 758 000 suomalaissyntyistä ja Suomessa asuu reilut 200 000 ulkomaalaistaustaista. Meiltä lähtee vuosittain moninkertaisesti enemmän ihmisiä kuin mitä meille tulee. 

Maahanmuuttajien vihaajat ovat kenties unohtaneet lähihistoriamme. Talvi- ja jatkosodan aikana Suomessa otettiin vastaan puoli miljoonaa Karjalan evakkoa ja lähetettiin 70 000 lasta suojaan Tanskaan ja Ruotsiin. Ei maahanmuutto ja pakolaisuus ole Suomessa mikään uusi asia. Pitäisikö ihmisten lukea enemmän lähihistoriaa?


30 kommenttia:

  1. Hurraa, hyvä kirjoitus ja mielenkiintoisen kuuloinen kirja. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Sanna! Sinä elät maassa, jossa maahanmuuttoa on tapahtunut jo niin kauan, että etninen homogeenisyys tuntuu kaukaiselta asialta. Suomi on niitä yhä harvemmaksi käyviä alueita, joissa erinäköinen koetaan outona ja pelottavana. Maahanmuuttajista on meillä vain 12 prosenttia afrikkalaisperäisiä, mutta heihin tuntuu kohdistuvan kaikki epäluulo ja vieraus.
      Tämä on kyllä hyvin seikkaperäinen kirja. Haastatteluja oli tehty vuoden verran, niin että tekijät olivat päässeet lähelle haasteteltaviaan. Kuvaajan nimi minulla unohtuikin, lisään sen.

      Poista
  2. Minulle tulee mieleen tuosta kohtaamastasi taksikuskista, iäkäs Kauniaisista junaan tullut pariskunta joka istui vastapäätä minua ja alkoi kommentoida jotain lukemani lehden uutista minulle. He valittivat 'väriviallisista' taksikuskeista joita olivat tavanneet. En ollut kohdannut niin avointa rasistista kielenkäyttöä aikaisemmin. Oli surullista nähdä elämänsä lopulla olevia ihmisiä, joilla oli vielä noin ummehtuneita näkemyksiä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä pitäisi täällä saada joukkoon paljon "väriviallisia". Linja-autonkuljettajina meidän seudulla on jugoslaaveja, mutta taksikuskeina ilmeisesti toistaiseksi vain kantaväestöä. Minusta tuntui, että ennakkoluuloisesti puhunut kuski vierasti kovasti ihmisiä, joiden kanssa hänellä ei ole yhteistä kieltä. Kaupan kassana toimiva thaimaalainen kelpasi, koska hän puhuu sujuvaa suomea. Työssäkäynti oli myös hyvin ratkaisevaa. Hän pelkäsi, että maahanmuuttajien saama sosiaaliapu vie meidät perikatoon. Rauhoittasikohan häntä tieto, että vain 6 % toimmentulotukea saavista Kouvolassa on maahanmuuttajia.

      Poista
  3. Oma äitini oli yksi sotien pakolaisista, hän joutui kaksi kertaa jättämään kotinsa Kannaksella. Aina hän jaksoi auttaa kotinsa menettäneitä tai muutoin elämän kolhimia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juuri noin se menee, ne ketkä tietävät ahdingon, osaavat auttaa.

      Hyvinvoivan ihmisen on monesti vaikea luopua mistään. Sodan aikana otettiin toinen perhe omaan kotiin epämääräiseksi ajaksi. Nyt ihmetellään, jos afrikkalainen ottaa orvoksi jääneen naapurin lapsen huollettavakseen.

      Poista
  4. Kiitos hyvästä kirjoituksesta ja kiinnostavasta kirjavinkistä! En ollut tuosta kirjasta lainkaan kuullut, mutta lukulistalleni se ehdottomasti menee.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Jonna!
      Tätä kirjaa ei tietääkseni saa mistään muualta kuin Kouvolan monikulttuurikeskus Saagasta ellei sitten muiden kaupunkien vastaavista paikoista, joissa voi olla omiakin mielnkiintoisia julkaisuja.
      Hienoa, että tämä innokas ja ärhäkkä toimittaja Silja Talvi muutti seudulle. Hän näyttää olevan mukana monessa mm. huomenna Kansainvälisen tyttöjen päivän tapahtumissa.

      Poista
  5. Tärkeä ja painava teksti! Tällaisia tarvitaan näinä aikoina, kun netti on täynnä mitä järkyttävimpiä rasistisia kirjoituksia. Tuntuu, että ne ovat taas leimahtaneet oikein ilmiliekkeihin Helsingissä tapahtuneiden jengipahoinpitelyiden jälkeen. Niissä kirjoituksissa menee usein sekaisin vellit ja puurot ja kaiken pahan alkusyynä nähdään maahanmuutto. Ikään kuin Suomi olisi jokin erillinen saari, johon muun maailman kysymykset eivät yltäisi ja kieltämällä maahanmuutto pysyttäisiin ikuisena onnelana.

    Minulla on ollut vastaava keskustelu taksikuskin kanssa, tosin vähän
    pelottavampi. Paasatessaan maahanmuuttoa vastaan ja toistellessaan rasistisia lausahduksiaan taksikuski kiihtyi niin, että ei meinannut päästää minua ulos autosta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä Jaan! Juuri tuota olen itsekin ajatellut. Jo jonkin aikaa on ollut jotenkin hyväksyttyä puhua pahaa ja nostattaa rasistista mielialaa. Nyt se tuntuu olevan oikein isänmaallista toimintaa.

      Ei kai kukaan ole koskaan luvannut, että pakolaisten sijoittuminen uuteen kulttuurin sujuisi ongelmitta. Mutta jos emme halua jäädä erilliseksi saareksi, kuten hyvin sanot, niin me tartumme asioihin, satsaamme ongelmiin ja hoidamme ne kuntoon.

      Tärkeää olisi tuoda esiin totuus esim. noista Kauman vihjailuista. Eräässä lehtiartikkelissa, en muista missä, somalit kertoivat, miten he elävät niukasti ja keräävät keskuudestaan rahaa, jos on tarpeen hankkia esim. jollekin nuorelle miehelle ajokortti. Tämä kaveri sitten kuskaa häntä auttaneita. Siinä selkeä vastaus siihen, miten somalillakin voi olla ajokortti. Ja voi herranen aika, onhan somaleissa hyvin menestyneitä ihmisiä, eivät he kaikki ole pakolaisia! Ja suomalaisella toimeentuloa nauttivallako ei ole ajokorttia? Sama koskee lastenvaunuja. Kansanedustajan nostatettua turhia epäilyjä ihmiset alkoivat tuijottaa kaikkien ulkomaalaisilta näyttävien lastenvaunuja ja huudella niitä työntäville ilkeyksiään.

      Huh huh, et kai sinä sanonut vastaan tuolle kiihtynelle asiakaspalvelijalle! Minä vain ynähtelin, mistä kyllä tunsin syyllisyyttä. Rasismi on tulinen juttu - kunpa se energia saataisiin valjastetuksi johonkin hyvään!

      Poista
    2. Olen ollut käsittävinäni että tuo on aika yleistäkin, että kerätään yhdessä rahaa ja ostetaan parempi asia X jota käyttää sitten useampi. Auto tai takki tai mitä vaan. Yhdellä vilkaisulla ei siis kannata tehdä liian pitkälle vietyjä johtopäätöksiä edes kenenkään yksittäisen henkilön varallisuudesta...

      Poista
    3. Näillä köyhillä ihmisillä toimii siis vielä se, mikä meillä joskus, yhteisomistus ja auttaminen.

      Ja miten oikeassa oletkaan tuosta nopeasta johtopäätösten tekemisestä. Minä katselin kesällä Tykkimäen huvipuistossa somaliryhmää, jotka olivat ainoita hyvin ja kauniisti pukeutuneista ihmisiä. Me kantaväestö lumpustimme shortseissa ja yöpaidan näköisissä tunikoissa, lapset tulivat uikkareissa suoraan vesipuistosta huvipuistoon. Somaleille näin rento pukeutuminen olisi varmaan epäkunnioittavaa. He olivat tulleet pitämään hauskaa jakkupuvuissa ja suorissa housuissa, pikkutytöt olivat kuin perhosia kesämekoissaan. Näin "rikkaasti" meilläkin ennen, köyhempinä aikoina, pukeuduttiin eikä se ollut kiinni varallisuudesta vaan viitsimisestä ja myös ompelutaidosta.

      Poista
  6. Hyvä kirjoitus ja mielenkiintoinen kirja!

    Muistan elävästi miten jokin aika sitten eräässä ajankohtaisohjelmassa tutkittiin kolmen koehenkilön avulla sitä, miten työnantajat toimivat kun työnhakija on ulkomaalainen. Eipä ollut mikään yllätys, että suurin osa laittoi pois heti ne hakemukset, joissa oli ulkomaalainen nimi. Eräs työnantaja kertoi valinnan johtuvan vain siitä, että asiakkaat eivät arvostaisi ulkomaalaista työntekijää. Aika mielenkiintoista, koska eihän maahanmuuttajiin voi tottua jos heitä ei näy mahdollisimman monessa mukana. Valitetaan maahanmuuttajien työttömyydestä, vaikka kaikkia ei oteta töihin, ja sitten jos otetaan niin ihmiset valittavat kun pitää katsella maahanmuuttajia.

    Luulenkin, että tässä asiassa on osittain kyse siitä, ettei kaikilla ole ulkomaalaissyntyisiä tuttavia/ystäviä. Silloin on paljon helpompaa niputtaa kaikki maahanmuuttajat yhteen ryhmään, eikä suostuta käsittämään miten ne "toiset" ovat sittenkin suurimmaksi osaksi ihan hyviä ihmisiä (vaikka ns. mätiä omenia löytyykin kaikista ihmisryhmistä, myös kantasuomalaisista). Tietysti yhteiskunnankin pitää kantaa kortensa kekoon, jotta kotoutuminen onnistuisi eikä esim. äidit jäisi eristyksiin kotioloihin vaan pääsisivät mukaan kaikenlaiseen toimintaan.

    Hankala asia, eikä niiden tiettyjen nettiraivoajien käytös ainakaan auta ratkaisemaan mitään ongelmia, pistävät vain pökköä pesään ja jatkavat huhumyllyjen pyörittämistä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkin näin sellaisen pienen uutisen, että joku oli vaihtanut työhakemuksessaan nimensä yhden kirjaimen, jolloin Jose muuttui Johniksi, ja heti tuli kutsuja haastatteluun. Tämä tapahtui kait muualla kuin Suomessa.

      Välillä nostetaan esiin joitain maahanmuuttajia työssään, esim. joku erikoisen iloinen kassapoika, ihan kuin maahanmuuttaja kelpaisi työhön vain, jos hän on samalla stand-up koomikko ja hauskuttaa meitä jörriköitä.

      Toiseus unohtuu vain, kun otamme maahan lisää tänne pyrkiviä ja kohtelemme heitä kuten muitakin, suomalaisina.

      Poista
    2. Ai, eihän tuo nimijuttu toimi. Kyllä se nimimuutos taisi olla yhden kirjaimen poisjättö: Jose - Joe, jolloin epäilyttävästä latinosta tuli periamerikkalainen naapurinpoika. Ennakkoluuloja on siis sielläkin, missä maahnamuuttoa on ollut aina siitä asti, kun maa vietiin alkuperäisiltä asukkailtaan, intiaaneilta.

      Suomi on pieni maa ja tiedonvälitys sekä opetus/kasvatus tehokasta, joten meillä on kyllä hyvä mahdollisuus asennekasvatukseen.

      Poista
  7. Piti vielä sanoa, että ulkonäön perusteella ei voi leimata ketään maahanmuuttajaksi, vaikka jotkut neropatit näyttävät niin ajattelevan. Ollessani Lontoossa töissä asuin naapurustossa, jossa suurin osa oli intialaissyntyisiä tai joiden suku oli alunperin Intiasta. Toinen työkaverini oli muuttanut Intiasta vasta parisen kuukautta sitten, ja erään toisen suku (johon mahtui niin pankkiiria kuin vaatealan yrittäjääkin) oli asunut Britanniassa jo monenkymmenen vuoden ajan. Siitä sitten vain tekemään johtopäätöksiä vastaantulijoista.

    Itsehän pidän suunnattomasti sellaisesta ympäristöstä, jossa on mahdollisuus kuulla mahdollisimman monta erilaista elämäntarinaa. Kunpa Suomestakin tulisi joskus sellainen, ettei hätkähdettäisi jos vaikka vaatemyyjällä on huivi tai bussikuskilla turbaani.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minustakin monikulttuurinen ympäristö on paljon kiehtovampi ja kiinnostavampi kuin yksikulttuurinen.
      Sellaisesta ympäristöstä monet nauttivat ulkomailla työssä tai lomilla ollessaan.
      Olen myös tavannut Välimeren lomilla ihmisiä, jotka koko ajan kritisoivat, miten huonoa ja likaista kaikki on ja miten vain Suomessa ja suomalaisilla on asiat hoidettu oikein ja tolkusti. Ei huomata ystävällistä palvelua, ei tuoretta ruokaa, ei mitään hyvää, niin tiukka on panssari vierautta vastaan ja tahto kokea ylemmyyttä.

      Poista
  8. Tämä kirja pitää lukea.Olen ollut maahanmuuttajien suomenkielen perusopinnoilla opettajana ja tietysti ensimmäisessä ammatissa terveydenhoitoalalla kohtasin paljon maahanmuuttajia siis päivittäin. Sitten vastakohtaoli vaihto-oppilaat, jotka otettiin avosylin vastaan, eihän sekään ilmaista ole.
    Kysynkin miksi on niin vaikea auttaa ihmistä, joka on menettänyt kaiken itsekunnioituksestaan lähtien, mutta kansainväliset vaihto-oppilaat/työssäoppijat saavat nähdä koko Suomen laskettelureissuineen, laivamatkoineen ym.
    Sanotaan, että on lottovoittaja, joka syntyy Suomeen. Käytös ja anteliaisuus pitäisi olla samalla tasolla. Aika surkeaa, jos hyväpalkkainen kansanedustaja päästää suustaan sammakoita maahanmuuttajien saamista eduista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mai, hyvin huomattu! On kyllä niin kahden kerroksen väkeä nämä maahamme saapuvat.

      Meidän talossa asui vähän aikaa 18-vuotias somalityttö kaupungin omistamassa asunnossa. Oli järkyttävää huomata, millaisia vaikeuksia hänellä oli. Mogadishussa oli hänen siellä asuessaan kaikki infrastruktuuri hajalla, pakolaisleirillä hän ei tietenkään oppinut normaalia kaupunkielämää, ja Suomeen tultuahan pakolaiset laitetaan vastaanottokeskukseen jonnekin korpeen. Tämä tyttö ei ymmärtänyt esim. bussiaikatauluja eikä kahdella tavalla ilmoitettuja aikoja, klo 1 ja klo 13. Me yritimme miehen kanssa olla jonkinlaisia tukihenkilöitä hänelle. Hän ei ollut ollenkaan valmis asumaan yksin. Perheelle oli tapahtunut jotakin pahaa, koska siitä hän ei halunnut puhua. Oli hassua, kun oman vähemmistömme edustajat, romanisisarukset, alakerran isossa omistusasunnossa asuvat arvokkaat rouvat, olivat niin huolissaan, että asunnon arvo huononee tämän pienen ressukan takia.

      Mai, miten hienoa, että olet opettanut maahanmuuttajia, arvokasta työtä!

      Tätä kirjaa ei varmaan saa muualta kuin tuolta Saagasta. Laitan linkin, josta voit kysellä http://saaga.org/yhteystiedot/ .

      Poista
    2. Voi pientä ressukkaa ja onneksi autoitte häntä. Afrikkalaisten kello ja ajankäyttö on erilaista kuin suomalaisten. Jos afrikkalaiselle ilmoitetaan jokin aika jolloin pitäisi olla jossakin, niin hän alkaa vasta kun tämä aika on niin ajatella, että nyt pitää pukeutua ja lähteä. Suomalaisten on vaikea ymmärtää tätä. Pitäisi opettaa suomalaista arkielämää alkaen aikatauluista.
      Tietysti on upeaa, että olen saanut ohjata myös vaihto-oppilaita ja kansainvälisiä vaihto-oppilaita, mutta sympatiani ovat huono-osaisten puolella, ei syyllistetä vaan autetaan.

      Poista
  9. Kiitos linkistäsi, tämä kirja olisi varmasti kiinnostava lukea.

    Teen työtä maahanmuuttajien parissa ja olen tavannut tässä 10 vuoden aikana kovin erilaisia ihmisiä ja ihmisiä eri taustoista. Tarinoita on yhtä monta kuin ihmistäkin.

    Maahanmuuttaneille heittäisin palloa sen verran, että kannattaisi myös kiinnostua mediasta, politiikasta ja vaikuttamisesta, eikä hiljentyä niin, että muut pääsevät määrittämään sitä, mitä maahanmuuttajat ovat. Tällaisia kirjoja, tarinoita ja vahvoja henkilöitä julkisuuteen kaivataan lisää, että ääni alkaa kuulua. Tai sanotaanko, että äänet, koska niitä on monia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olet oikeassa Mari, ääniä on todella monia! Eiköhän ne ala kuulua, kun aikaa kuluu ja kieli on hallussa. Mieleeni tulee nuoret naiset Fatbardhe Hetemaj ja Nasima Razmiar esimerkkeinä aktiivisista toisen polven maahanmuuttajista.
      Paikallispolitiikassa on varmaan maahanmuuttajia jonkin verran. Tämä mainitsemani Elmi on ollut täällä Vasemmistoliiton ehdokkaana.

      Poista
  10. Hienoa, tällaisia kannanottoja tarvitaan!

    Itseäni on pistänyt silmään median yksipuolinen suhtautuminen maahanmuuttajiin. Esimerkiksi Helsingin Sanomissa tänne paenneita ihmisiä käsittelevät jutut keskittyvät ainoastaan maaahanmuuttoon ja siihen likeisesti liittyviin (pää-asiallisesti negatiivisiin) seikkoihin,

    Kaipaan kovasti sitä päivää, jona maahanmuuttajat saavat äänensä kuuluviin muissakin yhteyksissä; arkipäiväisissä, kaikille yhteisissä asioissa, Niissä myönteisissä ja tunneneutraaleissakin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juuri niin!
      Negatiiviset asiat ovat esillä, jotkin sankaritarinat (kauniit "tytöt" puskevat politiikkaan - tavallisen näköisiä ei esitellä eikä paljon tyttöjen ajamia asioita) ja sitten nuo perustelemattomat epäilyt.

      Kylläpä on taas tänään HS:n Sunnuntai-osiossa melkoinen väite perussuomalaisten puoluesihteeriltä Riikka Slunga-Poutsalolta: ei voi olla niin, että kotouttamisrahaa syydetään holtittomasti, niin ettei loppua näy ja muussa säästetään. Ja kun toimittaja sanoo, että eihän se olekaan niin, niin S-P vastaa: "Kyllä se näyttää siltä, että se raha ei lopu koskaan." NÄYTTÄÄ - kenestä näyttää, kenestä ei! Taas poliitikko huutaa ennakkoluulojaan esiin ilman faktoja!

      Poista
    2. Huomaa, että vaalit ovat lähellä. Tämä on aihe, joka varmasti vetää äänestäjiä puoleensa!

      Poista
  11. Marjatta, minulla on nollatoleranssi rasismin suhteen, mutta joudun tilanteisiin jopa oman sukuni keskellä,jossa on oltava puolustuskannalla. Jotkut haluavat nähdä asiat vain miten he haluavat ne nähdä. Suomessa on nyt liikaa heitä, jotka aiheuttavat ahomaille hallaa!

    PS. Käy täällä http://bikkenpilttuu.blogspot.fi/2014/10/pukeudu-pinkkiin.html?showComment=1412935017748#c3478717663311684592

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Leena, kyllä valitettavasti on näin! Kuten Kaisa Reetta edellä totesi niin vaalien läheisyys vielä lisää äänten kalastusta vihapuheella.

      Kiitos vinkistä Bikken blogiin! Käväisin ja käyn ajan kanssa lukemassa lisää. Minusta Birgitin tarina alkoi tuntua tutulta, kunnes muistin, että olen lukenut hänen kirjoituksensa Rinnakkain-lehdestä. Rajua ja koskettavaa!

      Poista
  12. Länsi-Euroopassa on ollut niin pitkä rauhanaika, että pakolaisuus alkaa vaikuttaa kaukaisten ja eksoottisten kansojen ominaisuudelta. Sata vuotta sitten satojen tuhansien pakolaisten laumat pakenivat taisteluita täälläkin. Varmaan itse kukin yrittäisi pakoon, jos sotajoukot terrorisoisivat kotiseutua. Suomessa tykätään muistella toista maailmansotaa, mutta unohdetaan se, että suurin osa taisteluista käytiin nykyisten rajojen ulkopuolelta. Karjalasta siviiliväestö evakuoitiin pois. Ei täältä käsin passaa arvostella kotiseutunsa jättäneitä.

    Suurin osa Suomeen tulleista maahanmuuttajista ei kuitenkaan ole pakolaisia. Toisaalta kaikki pakolaisetkaan eivät tule turvapaikanhakijan statuksella. Minäkin tiedän useampia ulkomaalaisia, jotka ovat Suomessa töissä mutta eivät käytännössä pysty vainon pelossa palaamaan kotimaahansa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nämä asiat olisi todella tarpeellista tiedostaa.

      Niin mediassa kuin myös kouluopetuksessa pitäisi satsata paljon enemmän oikeaan informaatioon maahanmuuttajista. Tällä hetkellä vastaukset vääristyneisiin lausuntoihin ja vihapuheisiin ovat aika laimeata tasoa.

      Poista

Kielivarannosta

Ne ovat jo nouseet lumen alta, sinivuokkoset. Kävin aamukävelyllä katsomassa ja jatkan tarkkailuani, kunnes näen ne ihanat siniset kukat. Ta...