maanantai 2. marraskuuta 2020

Päivän paras III

 

Olen lukenut Tuuve Aron romaanin Kalasatama, jossa on hengästymiseen asti kaikkea kirjallisuusmaailmasta, mielenterveydestä, tämän ajan lesbokulttuurista, #metoosta, suomalaisesta yhteiskunnasta, uskomushoidoista, elämästä...

Lainaan päivän parhaaksi kohdan, jossa hän sivaltelee sekä nationalisteja että omaa kuplaansa, jonka sisällä kaipaisi saada kävellä lokoisasti auringonpaisteessa homokortin oikeuttamana, mutta joutuukin sipsuttelemaan munankuorilla. Pidän tätä tekstiä päivän parhaana sen huumorin ja leikittelevän kielen vuoksi. Ja eiköhän Aro tässä myös osu melko tarkalla silmällä eräisiin aikamme ilmiöihin.  

Tunsin itseni surkeaksi, tekopyhäksi kolmannen asteen feministiksi jonka poliittinen korrektius ja tiedostava intersektionaalisuus oli nollaluokkaa. Nationalistimme kutsuvat vastustajiaan suvakeiksi. Mutta asetelmahan on juuri päinvastainen! He hyväksyvät riemumielin riveihinsä kenet tahansa hampaattoman sekakäyttäjän ja etelävaltioiden lippua kumartavan mökinmummun kunhan nämä vain ovat "suomalaisia". He avaavat sylinsä turhautuneelle vaimonhakkaajalle ja reppanalle raiskurille, helvetti, varmasti Kontiolahden sarjahukuttajankin povarista löytyy lämpöinen valkoisen miehen puoluekirja. Sen sijaan me - feministit, antirasistit ja muut parsanpurijat - emme suvaitse eliittijoukkoomme juuri ketään vaan torjumme kaikki jotka eivät osaa lausua sanaa "bropropriaatio" hyvin nopeasti monta kertaa peräkkäin. 


10 kommenttia:

  1. Vastaukset
    1. Niin on! Aron kirjassa on muitakin tällaisia napakoita huomioita eri asioista, mm. kirjailijan roolin muuttumisesta kustantamon arvostamasta luovan ja hitaan työn tekijästä, "liukasrefleksiseksi sisällöntuottajaksi, jonka tehtävä on käskystä suoltaa ilmaan jotakin joka trendaa lujaa".

      Poista
  2. marjatta

    nauran ja myötänyökyttelen erityisesti bropropriaatio-lauseelle. noin se omassa kuplassanikin menee. olen intersektionaali soijasuvakki, jonka häkellyttävän homogeeninen ystäväjoukko koostuu intersektionaaleista soijasuvakeista.

    minulla on naapuri, joka on pesunkestävä porvari. en tule koskaan olemaan kaikesta samaa mieltä hänen kanssaan, mutta hänestä on silti tullut minulle tärkeä mentori. oikeastaan päivät, jolloin hän ei irvaile minun talouspoliittiselle tietämättömyydelleni, ovat aika puisevia.

    kuka tietää, mitä tapahtuu – parhaimmillaan tai pahimmillaan kupla puhkeaa.

    meri

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eikö olekin mahtava!

      Ystävällismielinen naljailu on kivaa. Siinä verrataan ja saatetaan jopa hioutua joltain osin. Se onnistuu jos ei kaiken aikaa loukkaannuta narsistisesti turhasta ja käännetä selkää.

      Nykyään pitäisi ehdottomasti opettaa väittelytaitoa kaikilla kouluasteilla. En ymmärrä, miten politiikan alalla pääsee eduskuntaan asti tyyppejä, joiden keskustelutaito on lähinnä nimittelyä. Puhumattakaan että presidentiksi asti... USA in my heart. Olen valmistautunut juomaan huomenna voitonkahvit. Olen silti hieman peloisssani, ja peloissani joka tapauksessa, koska siellä kuplat ovat niin paksuseinäiset ja aseiden käyttö tavanomaista.

      Talouspoliittinen tietämys ei ole kyllä minunkaan vahvuusalueitani. Eikä sen puoleen moni muukaan tietämys, mutta sittenpähän pysyy virkeänä, kun on aina uutta opittavaa.

      Poista
  3. marjatta

    yle areenassa on kertakaikkisen upea dokumentti tuomari-ikoni ruth bader ginsburgista. terävän älyllinen ruth taisteli mm. kuolemanrangaistusta vastaan, aborttioikeuden puolesta sekä seksuaalisen tasa-arvon edistämisen puolesta.

    dokkarissa on symppis kohta, jossa kerrotaan ruth bader ginsburgin ja tuomari antonin scalian ystävyydestä. ruth oli liberaali ja scalia patakonservatiivi, mutta niin vain he kummatkin pystyivät pitämään tietyt asiat erillään ja olemaan hyviä kollegoita ja ystäviä.

    ohjelmassa haastateltu juristi brenda freigen antoi ruthille propsit siitä, että tällä oli läheisenä ystävänä scalia, jolla on raivostuttavan konservatiivisia näkemyksiä naisista, homoista ja lesboista.
     
    katsoin dokkarin ja päätin, että yritän opetella ruthin tavoin nieleskelemään itselleni aivan vieraita näkemyksiä. kai ne mielipiteet pehmenevät kun tässä vanhentuu. tai ehkä koronan aikaan maailma vain tulkkautuu toisin kuin ennen.

    meri

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä päätös, Meri! Aion katsoa tuon dokumentin.

      Aina voi myös olla hiljaa eri mieltä. Tulee mieleen juttu japanilaisista vanhoista ihmisistä, jotka innokkaan nuoren kristityn lähetyssaarnaajan taivutellessa heitä omaan uskontoonsa nyökyttelivät kohteliaasti ja sanoivat, että kyllä kiitos voivat he kristittyjäkin olla, ei siinä mitään, ja noudattivat edelleen omia uskonnollisia tapojaan.

      Nuorena on ehdottomampi, kulmikkaampi ja aggressivisempi kuin vanhana. Päivän Hesarissa kerotaan Science-lehden julkaisemasta 20 vuoden tutkimuksesta, joka osoittaa, että simpanssi rauhoittuu vanhetessaan kuten ihminenkin, lakkaa kilpailemasta vallasta ja pitää arvossa ystävyyssuhteita. Tutkijat eivät kuitenkaan usko, että simpanssit ymmärtäisivät lopulta kuolevansa. Luulen, että ymmärtävät, koska nehän surevat ja raivoavat läheisen kuoltua, peittelevät ja silittelevät ruumista, joskus ravistelevat - surun ja kaipuun osoitus sekin. Miten ne muka eivät ymmärtäisi itse kohtaavansa saman vuorollaan.

      Korona tekee nöyräksi. Tuossa se ympärillä pyörii ja on ajatusten taustalla. Kyllä se varmaan vähentää myös intoa turhaan vänkäämiseen ja oikeassa olemiseen.

      Poista
  4. Luen juuri tuota Tuuve Aron kirjaa. Osuvaa kritiikkiä mielenterveyspotilaiden hoidosta hauskasti ja nasevasti kirjoitettuna vaikka eihän aihe ole mitenkään hauska.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä, sitäkin aihetta Aro kuvaa hyvin ja hauskasti.

      Tässä kirjassa pidin kaikesta muusta paitsi aiheiden rajoittamattomuudesta. Siellä on listoja ja pohdintoja, jotka olisi voinut säästää toiseen kirjaan ja keskittyä pariin aiheeseen. Nyt kirjoitetaan paljon näin, ikään kuin pitäisi saada kaikki tällä hetkellä mielessä pyörivä samaan kirjaan. Eräässä kohdassa Aro toteaakin jostain kertomastaan, että jostain syystä nyt vain piti kertoa tämäkin.
      Lopussa on luettelo siitä, miksi kaikki naiset haluaisivat olla lesboja näiden ylivoimaisuuden vuoksi: lesbot ovat aina hyväntuoksuisia eikä heille tule selluliittia ym. ihanaa, hmm ei ehkä aivan yleistettävää tämä, mutta menee aiheesta toiseen pomppimisen ja viimeistelemättomyyden piikkiin.

      Poista
  5. Joo, ehkä tämä lesbouden ylistys on vastaisku sille, ettei homoseksuaalisuutta ole koskaan pidetty toivottavana ominaisuutena.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin varmaan, ja siitä johtuen hieman innostuksissa syntyneitä ylilyöntejä ja ylipursuavuutta. Tämä ylistys ei olisi herättänyt minussa mitään vastalauseita, jos hän olisi kuvannut näin kaikkia tuntemiaan lesboja eikä lesboja yleensä eikä se silloin olisi tuntunut niin vakuuttelevaltakaan, vaan ihan normaalilta huomiolta.

      Poista

Koronasta, sydämestä ja lukemisista (aina!)

Lumi Dele, 7v Tämä ansiokas teos on yksi vuosi sitten järjestetyn Lasten Hesarin koronakuvakilpailun satoa. Elämme toista koronatalvea. Pah...