maanantai 26. kesäkuuta 2017

Kotiinpaluu

                                   

Siinä reipas matkailija Alanyan viikon jälkeen Kuusankoskella päivystyksessä torstai-iltana. Hengittelen avaavaa lääkettä. Hoitaja mittasi kuumeen 39,7 ja tulehdusarvon 200 ja käski välittömästi sänkyyn makaamaan. Todettiin keuhkokuume, minkä toki jo itsekin kaksi kertaa saman taudin sairastaneena tiesin, Otettiin kaikki mahdolliset kokeet ja annettiin ensimmäinen annos antibioottia suoneen. Lääkäri suositteli osastolle jäämistä, mutta antoi lähteä kotiin, kun mieheni lupasi kuljettaa minua kolmesti päivässä tiputuksessa ja tarkkailla vointiani kaiken aikaa. 
Olin lähtenyt aamulla neljän jälkeen hotellilta lentokentälle, mieheni oli vastassa ja suuntasimme suoraan oman kaupungin päivystykseen. Kello oli yli kymmenen illalla, kun pääsimme kotiin. Kovan päivän ilta.

Viikkoa aiemmin lähtöä edeltävänä yönä kävin lisäämässä laukkuuni levyn vahvoja reseptisärkylääkkeitä. Kurkussa oli pieni aavistus tulehduksesta. No, se melkein unohtui aluksi, kun koin kaikenlaista kivaa, mistä enemmän tekstiä ja kuvia myöhemmissä kirjoituksissa. 
Muutaman päivän päästä tuli lisää oreita ja aloin ottaa varmuudeksi niitä särkylääkkeitä. Painelin menemään silti entiseen tapaan, olinhan lomalla. Aamupäivisin kävin museoissa, moskeijoissa, puistoissa ja jopa patikoin alas museovuorelta, vaikka silloin oli jo yskääkin. Iltapäivisin lepäilin rantapetillä ja kävin useamman kerran meressä. 
Eräänä aamuna vanhempi turkkilaispariskunta tuli juttelemaan kanssani, kun istuin lähipuistossa lukemassa sanomalehtiä. Kävi ilmi, että Hamid oli historian opettaja ja Amina kotiäiti. Meillä oli paljon juteltavaa. He kutsuivat minut virvokkeille kotiinsa. Paikalla oli myös neljästä tyttärestä kaksi, Leila ja Aisha sekä Leilan suloiset pikkupojat. Olin innoissani. Ajatella, pääsin tututustumaan aitoon alanyalaisperheeseen ja heidän kotiinsa. En voinut vain jäädä sairastamaan.
Iltaisin en sitten mitään jaksanutkaan. Luin ja katselin telkkarista Koraani-kilpailua ja jotain saippuasarjaa, turkin kielellä.





Viimeisenä lomapäivänä tunsin, että kolmen kerroksen nousu aamiaistilaan uuvutti. Piti ihan pysähtyä välillä. Olihan siellä hissikin, mutta minä olin tottunut kipaisemaan portaita pitkin. Ruoka ei maistunut ja oli jotenkin epätodellinen olo. Mietin huoneessani vähän aikaa, nappasin särkylääkkeen ja lähdin pienelle kävelylle. Olin jo joutunut ostamaan lääkkeitä lisää, Turkissa myydään myös vahvoja lääkkeitä ilman reseptiä. Söin kevyesti jossain lähellä lounaspaikassa ja palasin huoneeseeni. Tuntui siltä, että pitää levätä. 
Yhtäkkiä aloin palella hurjasti, laitoin ilmastoinnin pois ja tärisin peittojen alla. Käteni hyppivät niin, että en saanut kunnon otetta puhelimesta. Mietin, pitäisikö soittaa lääkäri paikalle. Mutta entä jos en pääse lähtemään kotiin, jään tänne sairaalaan. Lähtö olisi seuraavan aamuna. Kokeilin kuitenkin vielä isoa määrää särkylääkettä. Parin tunnin kuluttua pelottava horkka loppui, jalat asettuivat paikoilleen, samoin kädet ja olo normalisoitui. Pakkasin, ajattelin, että onpahan laukku pakattu, käy miten käy. 
Tein lähtöselvityksen kännykällä ja makoilin lopun iltaa lukien makuulla hotellin hyllystä löytynyttä kirjaa, Tess Gerritsenin sairaalatrilleriä Lapsen sydän. Kyllä on jännittävä ja koukuttava kirja. Vain nimi on huono, Harvest on alkuperäinen nimi, ja kyse on elinkaupasta. Itkin kuumia kyyneliä. Tilanteeni ja heikko terveydentila antoivat otollisen pohjan eläytymiselle. 

Aamulla olin ihmeissäni ja iloinen, aivan viileä iho, olo hyvä. Kaikki sujui hyvin. Olin niin tyytyväinen kentällä, että olin tehnyt lähtöselvityksen etukäteen. Pääsin ohittamaan pitkän jonon ja siirtymään suoraan bagdropin kautta eteenpäin. Koneessa juttelin kivan pikkupojan ja tämän äidin kanssa. Ääneni alkoi muuttua pihinäksi ja alkoi taas viluttaa.

Romahdus tapahtui vasta, kun laukkua odottaessani päätin soittaa vastassa olevalle miehelleni, että heipparallaa täällä ollaan. Aloin vastoin suunnitelmiani vaikeroida, että minä olenkin tosi kipeä, taitaa olla keuhkokuume. 

Sellainen kotiinpaluu.

Ja kun pääsimme kotiin, Untolla oli minulle varattuna kotiintulocalypso. Hän pyysi minut istumaan sohvalle, pisti videon päälle ja sanoi, että tässä, katso. (klikkaa tekstistä)




Aamulla 27.6.
Lisäsin edelliseen kirjoitukseeni pienen loppukaneetin liittyen käytyyn keskusteluun tai yritykseen keskustella. Kaikille yleistäjille ja islaminuskoisten sekä koko islamilaisen maailman kauhistelijoille haluan sanoa, että vaikka Turkin hallitus on juuri kieltänyt kehitysopin opettamisen lukiossa ja hajoittanut Pride-kulkueen Istanbulissa, se ei muuta käsitystäni turkkilaisista lämpöisinä ja ystävällisinä ihmisinä eikä tee perusislamista huonoa uskontoa. Atatürkin luoma maa hienoine arvoineen on vaarassa. Turkissa ei tarvitse varata hotellissa turvalokeroa ja kaikki tavaransa voi rauhassa jättää rantapetilleen ja lähteä uimaan toisin kuin monissa muissa maissa. (Tämä teksti asettuu nyt näin, mutta olkoon.) Lähden toipumisunosille.

30 kommenttia:

  1. Ajattelinkin, että onko jotain sattunut kun yleensä olet niin vikkelä raportoimaan. Hyvä, että pääsit onnellisesti hyvään hoitoon ja ehdit silti saada mukavia elämyksiä matkalla.

    Ajankohta matkalle oli kyllä hyvä. Täällähän on ollut ihan kurjat säät, kuten tietenkin olet koko ajan tiennyt.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, onneksi ehdin sentään nauttia auringosta, kun sitä varten matkaa lähdin.

      Minä juuri pahoittelin, kun piti kahdeksalta laittaa valot päälle aamukahville, että näki lukea sanomalehdet. Meidän olohuoneessa on kahteen suuntaan isot ikkunat ja nyt se on silti hämärä.

      Poista
  2. Hui, miten täpärästi pääsit Suomeen ja hui, miten kipeä olet/ olet ollut! Onneksi olet nyt hoidossa. Ymmärrän toisaalta hyvin tuon, että lomalla tekee mieli mennä, nähdä ja kokea. Paranemisia Marjatta!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kia, jos olisin ostanut kuumemittarin ja mitannut lämpöni, niin varmaan olisin ymmärtänyt jäädä paikalleni potemaan. Minulla on kerran ennen tapahtunut näin, silloin isossa porukassa. En halunnut sotkea toisten lomaa ja myöntää, että mitään on vialla, vaikka ääni oli pelkää raakkumista. Silloin ei kyllä tullut näin pahaa tulehdusta, vaan jokin lievempi "keuhkotauti".
      Yksi pojistamme huomautti, että ajattelepa, jos olisit saanut koneessa horkkakohtauksen ja mennyt vaikka tajuttomaksi. Tuotakaan en tullut ajatelleeksi. Mitä jos olisin aiheuttanut välilaskun... :D
      Kyllä tämä tästä. Nyt pääsin jo tiputuksista.

      Poista
  3. Voi, mikä lopetus lomalle ja millainen kotiinpaluu. Nyt hyvää ja nopeaa paranemista! ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Katja! ♥

      Huvittavaa, miten paljon nukuttaa. Nukun pitkin päivää kuin vastasyntynyt vauva.

      Poista
  4. Onneksi ehdit ajoissa kotiin sairastamaan, pikaista paranemista!! Olen kerran sairastanut keuhkokuumeen ja tiedän että sen taudin kansss ei ole leikkimistä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Keuhkokuume on vakava sairaus, vanhukset monesti menehtyvät siihen. No, onneksi elimistöni vielä toimii ja käyttää hyväkseen lääkityksen. Minulla on pneumokokkirokotuskin, mutta sehän ei kata kaikkia lajeja keuhkokuumeita.
      Minulla tämä on jo kolmas kerta tätä tautia, lievin kuitenkin. Ensimmäisellä kerralla 70-luvulla minut vietiin verta yskivänä paareilla Meilahteen, jossa olin eristyksissä kolme viikkoa, koska aiheuttajasta ei saatu selvää. Silloin en jaksanut nostaa aluksi edes lusikkaa suuhuni ja kun sängynpäätyä nostettin, minulla alkoi huimata ja etoa. Kun palasin opiskelemaan, en meinannut yllätyksekseni jaksaa avata yliopiston ovea. Tästä tapauksesta jäi toiseen keuhkoon kiinnike ja altistus hengitysteiden tulehduksiin.
      Toisen keuhkokuumeen sain 2000-luvun alaussa. Silloin olin kuukauden sairauslomalla. Olisin jo mennyt mieluusti töihin, mutta ihana lääkäri Dolores päätti, että ei mihinkään ennen kuin tulehdusarvo on täysin normaali. Lopuksi sain ohjeeksi kävellä mäntymetsässä ja tehdä siellä jumppaliikkeitä.
      Otan nyt oppia Doloreksen ohjeista, vaikka eläkkeellä ei olekaan sairauslomaa. Kontrolli on vasta elokuussa ja toivon, että silloin olen priimakunnossa.

      Poista
  5. Onneksi olet nyt hyvässä hoidossa. Pikaista paranemista! Otahan rauhallisesti, kirjaystävä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mari, koitan muistaa. Toistaiseksi en oikein jaksakaan mitään. Tiedän vanhastaan, että kun käppäilee sisällä, niin yliarvioi voimansa.
      Onneksi juuri nyt ei ole mitään sovittuja tapaamisia lasten perheiden kanssa.
      Kirjoja tulee luetuksi paljon. Sain juuri loppuun salanimellä Bandi kirjoittavan pohjoiskorealaisen kirjailijan teoksen Syytös. Vahva sanoma!

      Poista
    2. Ja tuo linkittämäsi calypso on ihana! Kuuntelin sen herkässä mielentilassa.

      Poista
  6. Huh, äitini sairastui Marokossa keuhkokuumeeseen, joutui täkäläiseen sairaalaan & eikä toipunutkaan sitten enää koskaan (keuhkokuume oli oire jostain vakavammasta). Hyvä, että pääsit asianmukaiseen hoitoon!
    Ja niin totta: valtaosa turkkilaisista on aivan ihania, lämpimiä ihmisiä. Monilla on tällä hetkellä vaikeat ajat.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sanna, ikävä tuo äitisi sairastuminen.

      Minulla huonot keuhkot liittyvät erääseen sidekudossairauteen, joka on ollut jo kauan onneksi pysähdyksissä. Nyt sen taas muistin. Pitäisi elää terveellisesti ja stressaamatta - kun vaan osaisi.

      Minä koen joka kerta Turkissa käydessä ihmisten käyttäytymisessä sellaista luontevaa välittömyyttä ja välittämistä, mikä tekee helpoksi olla heidän seurassaan.
      Vaikeat ajat näkyivät, vaikka palvelualan ihmiset olivat yhtä ystävällisiä kuin ennenkin. Rannoilla oli autiota, jotkut hotellit olivat tyhjillään, uima-allas kuivana ja rannoilla yleensä yleinen oheistoiminta puuttui.
      Onneksi muutamat käsityöläiset olivat pystyttäneet kojujaan. Arvostan käsityötä ja ostin taidokkaasti neulotut villasukat ja tossut.

      Poista
  7. Pikaista ja rauhanomaista paranemista, Marjatta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Kyösti, koitan pysyä paikallani. Nyt on hyvä tilaisuus katsoa tallennettuja dokkareita ja elokuvia.

      Poista
  8. Tsemppiä, baby.

    Keuhkokuume on kummallinen olotila näkyineen. Niin olen itse kokenut.

    Jari Ranta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Jari, baby on nyt vähän heikoilla, mutta kohta taas "going strong".

      Silloin ensimmäisessä keuhkokuumeessani varmaan näin näkyjäkin, koska olin houraillut. Olin jo omituisessa onnellisessa, kevyessä olotilassa ja kuulin kuin sumun läpi, kun huonekaverini pauhasi puhelimessa, että tämä ihminen on nyt pakko hakea pois täältä, ettei kuole hänen käsiinsä. Opiskelijoiden lääkäri oli käynyt luonani ja määrännyt vain lääkettä veriyskästä huolimatta. No, sitten vietiin paareilla kiemuraisia Saton portaikkoja pitkin sairasautoon.

      Tällä kertaa näin jonkinlaisen valveunen, johon sekoittui lukemani dekkari ja kiltit tapaamani ihmiset. He olivat muka murhaamassaa minua appelsiinimehullaan. Ajattelin unessa, että olishan se pitänyt ymmärtää, kun eivät itse juoneet. Heillä oli paasto menossa. Nauratti kun toivuin siitä tokkurasta.

      Poista
  9. Voi hurja mikä lomailu ja loman päätös. Nyt vain parantelet itsesi kuntoon levolla ja Unton hyvällä hoivalla <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Mai! <3 Näin teen. Onneksi pääsin noista tiputushommeleista, niin Unton ei tarvitse olla koko ajan kuskin hommissa.
      Hän lähtikin jo käymään mökillä, vähän rentoutumaan hoitajan roolista. Minullekin on parempi, etten rasita äänihuuliani ja maltan nukkua väsymyksiä pois.

      Poista
  10. marjatta

    ihailen ja arvostan ennakkoluulotonta seikkailijaa sinussa. ulkomailla ja maailmassa yleensäkin pärjää avoimuudella. kaikkialla kannattaa olla kiva. joku pieni, avulias teko ja se on siinä. olen sitä mieltä matkustaminen opettaa kaiken tärkeän elämästä: uskallusta, kärsivällisyyttä ja tasapainoa. en osaa valita kumpi on kivempaa, yksin vaiko kaksin matkustaminen. kummassakin on puolensa. yksin voi keskityttyä parhaiten, mutta kaksin on kivempaa.

    parane pian ja ole itsellesi hellä. kömmi peiton alle ja nuku vaikka maailman tappiin. ja untolle erikoiskiitos hoivasta!

    meri

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No, tämä oli vain tämmöinen valmismatka. Käytän yksinmatkaillessa näitä juuri turvallisuuden takia, vaikka muutoin en osallistu pelkkien suomalaisten tai pohjoismaalaisten retkiin, vaan varaan retkiä kadulta matkapisteistä. Nyt oli tarkoitus lähteä kyläretkelle kansainvälisessä seurassa. Olisi käyty kyläkoulussa ja moskeijassa, mutta reissu peruuntui pienen osallistujamäärän vuoksi. Tämäkin on osoitus siitä, että Turkin matkailulla ei mene hyvin. Suurin osa risteilyveneistä seisoi satamassa.

      Yksinmatkailussa on kivaa juuri se, että näkee kaiken omin silmin. Minä olen myös kokenut aika ajoin tärkeänä sen, että koen pärjääväni ja osaavani olla muuttuvassa maailmassa.

      Kaksin matkailu on monipuolisempaa. Seuraavaksi mennäänkin taas Unton kanssa kahdestaan. Suunnitelmat on valmiina.
      Pidän myös kolmen sukupolven reissuista. Niissä on elämää ja hauskuutta, ja ne yhdistävät perheenjäseniä.

      Totta, avoimuus ja kiinnostus on se, minkä toinen kokee anteliaisuutena.

      Välitän kiitokset!
      On itse asiassa ihan mukava sairastaa, kun tuntee koko ajan voimien palaavan eikä muu vaivaa kuin yskä ja lisääntynyt unen tarve.

      Poista
  11. Johan oli dramaattinen kotiinpaluu. Matka on aina pieni tai suuri seikkailu, jolle kannattaa lähteä avoimin mielin ja pienin ennakko-odotuksin. Hauska kuulla, että se osio onnistui!

    Keuhkokuume on kelju kaveri, kahdesta peräkkäisestä on kokemusta ja vetää voimattomaksi. Maltti on valttia toipumisessa, joten unta surutta kehiin, askel kerrallaan kesäistä luontoa ihaillen ja voimia keräten sekä Calypso Rosen ilahduttavaa musiikkia kuunnellen. Vointeja ja paranemisia:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Siinä oli kyllä dramatiikkaa kerrakseen.

      Minähän itkin kuin vesiputous, kun katsoin tuon Calypso Queenin. Siinä on niin hienosti naisen elämän kaari, pienestä tyttösestä kauniiksi nuoreksi neidoksi, voimansa tuntevaksi keski-ikäiseksi ja lopulta lempeäksi vanhaksi naiseksi. Ja onhan siinä paljon huumoriakin, mikä on esittäjän rennonletkeän tyylin ansiota.

      En ole vielä uskaltautunut ulos, mitä nyt avoimesta parvekkeen ovesta raitista ilmaa hengittelen.

      Poista
  12. Paranemista Marjatta minultakin ja pääasia ettei tapahtunut pahempaa ja sait lämpölomasi. Sanasi turkkilaisista voin vahvistaa omalta kohdaltani taas jälleen kerran, ollaan juuri naapurin turkkilaisperheen kanssa tehty muuttoa eilen ja tänään, kun on oltu samassa paikassa kokonaisen vuoden remonttimuutossa toisella puolella kaupunkia.
    Tosin tässä arjessa missä elämä on, ei kyllä tule yhtään miettineeksi kuka on turkish kuka finish.
    jope

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Jope!

      Kuin vahvistukseksi tuolle esimerkillesi samuudesta ihmisten kesken sopii tämän päivän HS:n kulttuurisivujen juttu ranskalaisen tutkijan Maïmouna Jagne-Soreaun käsitys sanan monikulttuurisuus lokeroivasta luonteesta. Tottahan se on! Miksi pitää penätä, onko joku "toisen polven maahanmuuttaja" ja "mistä oikeasti on kotoisin"? Se on samaa kuin ennen, kun pidettiin oleellisena mainita ihmisestä ensimmäiseksi ihonväri ja "rotu". Kyllähän tällainen vapautuminen jaotteluista on ollut pitkään arkea monessa maassa. Nyt on menty esim. USA:ssa väliaikaisesti taaksepäin, ja Suomessahan ollaan hämmennyksen tilassa, kun osalle väestöstä ulkomaalainen ihminen on vain tv:stä tuttu ja reaalielämässä kartettava asia.

      Mukavaa paluuta remontoituun kotiin!

      Poista
  13. Huh. Olipa kova päivä sinulla. Onneksi olet nyt kotona.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olihan se. Onneksi on antibiootit. Ilman niitä olisin kuollut jo 24-vuotiaana ensimmäiseen repivään keuhkokuumeeseeni, kuten niin monet ennen penisilliiniä.

      Nyt bakteerit, nuo peijoonat, ovat taas kirimässä kiinni ja voittamassa lääkkeet, mikä on tapahtunut muutaman kerran ennenkin, mutta toivottavasti tiede löytää uusia aseita.

      Poista
  14. Kirjoituksestasi, Marjatta, säteilee voimaa. Olet esimerkki positiivisesta ihmisestä, joka ei vähästä lannistu, vaikka vähä olisi paljonkin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Täytyy koittaa jaksaa.
      Mitä tässä on oppinut niin sen että elämä on sattumanvaraista.

      Poista

Vain kolme kuvaa - maaliskuu

Bloggari Kristiina K on aloittanut vuoden alussa kuvahaasteen Vain kolme kuvaa . Tehtävänä on julkaista joka kuukausi kolme kuvaa, joiden ai...