keskiviikko 10. joulukuuta 2014

Joni Skiftesvik, Valkoinen Toyota vei vaimoni (2014)


Olen hämmästellyt ja ollut pettynytkin siihen, miten vähän tätä kirjaa on mainostettu, esim. isänpäivän alla tuskin ollenkaan. Valkoinen Toyota vei vaimoni on syksyn hienoimpia elämäkerrallisia romaaneja. 

Kirja on jaettu osiin Sydän, Aortta ja Saari. Näillä kaikilla on merkitystä. 

Sekä kirjailija että hänen vaimonsa Hilkka makaavat sairaalassa, vaimo Meilahdessa saamassa uutta sydäntä ja kirjailija Oulussa teho-osastolla aortan repeämän vuoksi. 

Kirjailijan ajatukset vaeltavat sairaalapetillä eletyn elämän kuvissa. Kirjan alaotsikkona onkin Elämänkuvia. 
Potilas nukahtelee, on valveilla ja välillä unen ja valveen rajatilassa.  Mieli liikkuu sairaalan nykyisyydessä ja oman elämän vaiheissa: lapsuudessa, perheessä, työvuosissa lehden toimituksessa ja kustantamossa sekä suuressa läpimurrossa kirjailijana.

Esikoiskirja Puhalluskukka ja taivaankorjaaja ilmestyi 1983. Nimi on peräisin perheen poikien Kain ja Kimin leikeistä. 
Skiftesvik on kirjoittanut paljon ja monipuolisesti. Hän on saanut palkintoja, ollut kolmesti Finlandia-ehdokkaana ja hänen teoksiaan on käännetty 12 kielelle. 
Esikoisteoksella on erityismerkitys pienen taivaankorjaajan Kimin vuoksi.

   - Tähdet ovat taivaan reikiä ja kun minä kasvan suureksi, minä panen ne tukkoon, ettei vesi sada rei'istä enää meidän niskaan. Eikä kenenkään niskaan, jotka ovat maapallon päällä.
   - Miten sinä osaat panna ne tukkoon?
Kim nauroi suullaan ja kirkkailla silmillään, koko pikkumiehen kasvoilla.
   - Kyllä minä osaan. Minusta tulee taivaankorjaaja. 

Näistä leikeistä kului muutama vuosi siihen, kun Kim ja hänen kaverinsa hukkuivat yrittäessään meloa löytämällään kanootintapaisella saareen.
Pienet pojat ovat usein seikkailuhenkisiä, ja heiltä puuttuu arviontikykyä. Tämä on vaarallinen yhdistelmä.
Perheen 
tragedia usutti jotkut ihmiset pilkkasoittoihin. Koulussa lapset kiusasivat veljensä menettänyttä Kaita.
   - Pojat sanoivat välitunnilla, että taisitte saada isot rahat vakuutuksista, kun Kim hukkui? Ostatteko uuden auton?
Miten julmia 
ihmiset voivatkaan olla!

   Kaikki oli yhtäkkiä selvää. Oli aika löytää Kimin saari.
   ...
   Etsin sellaisen paikan, johon oli helppo rantautua. Siinä oli lämpäre hiekkaa, johon keula kevyesti suhahti. Vetäessäni venettä hiekalle näin jonkun seisovan metsänrajassa, puiden alla. Vaikka aikaa oli mennyt kauan, 
tunnistin seisojan ja tiesin tulleeni oikeaan saareen. Huiskutin, seisoja huiskutti takaisin ja lähti tulemaan juosten kohti. Levitin käteni niin kuin levitetään silloin, kun tavataan joku, jota on ikävöity.

Näiden sitaattien jälkeen on turha ruveta erittelemään Skiftesvikin tyyliä. Te näette sen, se on äärimmäisen kaunista. Koko kirja on kansikuvaa myöten kaunis. Kannen on suunnitellut Seppo Polameri.

P.S. Tämä kirja on valittu tänään Runeberg-palkintoehdokkaaksi 2015. Hienoa!

16 kommenttia:

  1. Olen niin onnellinen palkintoehdokkuudesta! Tämä kirja on varmaan joulupukin paketissa, ja minulle tämä on syksyn odotetuin kirja. En malta odottaa... Kiitos arviosta, Marjatta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ole hyvä vaan, Elina! Minä ostin tämän pojan suosituksesta miehelle isänpäiväksi ja hän piti myös siitä kovasti.

      Poista
  2. Olen kuullut kirjan nimen, koska se on niin erikoinen että on jäänyt mieleeni. Mitään muuta hajua ei minulla tästä kirjasta ollut ennen kuin nyt. Kieli ja tyyli vaikuttaa tosiaan kauniilta, koskettavalta. Tämähän on pakko lukea, joten kiitos esittelystä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nimi on kyllä tosi hyvä. Minä luulin ensin, että se viittaa johonkin hassutteluun, mutta kyseessä onkin vakava kirja.

      Pidän kovasti Skiftesvikin novellikokoelmista Viltteri ja Mallu sekä Katsastus, jotka itkettää ja naurattaa yhtä aikaa.

      Poista
  3. Ja kiitos arviosta. En tiedä, millä sanalla kirjamietteitä ja -arvioita pitäisi noin yleisesti ottaen kutsua, joten vaihtelen käyttämiäni sanoja. :D Joka tapauksessa hyvä kirjoitus!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Höh, nämä minun jutut eivät ole mitään arvioita. :) Kunhan esittelen ja kerron, miten koin.
      Itselläni on ihan sama pulma, kun kommentoin toisten kirjoituksia.
      Kiitos Elegia!

      Poista
  4. Ihanaa, että luit tämän ja kirjoitit tästä! Skiftesvik on minulle yksi suurimmista viime vuoden kirjailijalöydöistä, ja tämän kirjan lukemista sekä odotan kovasti, että samanaikaisesti säästelen johonkin sopivan rauhalliseen hetkeen. Skiftesvik on ihan huikean hyvä! ❤

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sara, tulet saamaan upean lukuelämyksen tämän kirjan parissa!

      Olen lukenut Skiftesvikiä kauan. Yksi suosikeistani on romaani Pystyyn haudattu, josta Skiftesvik teki myös näytelmäsovituksen KOM-teatterillle. KOM-teatteri valitsi Pystyyn haudatun kiertuenäytelmäksi, ja näin sen Kajaanissa joskus 80-luvulla.

      Tv-elokuvat, joita Skiftesvik teki Matti Ijäksen kanssa ovat ihan omaa laatuaan. Niitä näytetään aika ajoin uudestaan. Katsastus on yksi ikimuistettava. Se on eräänlainen kulttileffa, jonka vuorosanat jotkut fänit osaavat ulkoa ja toistelevat, esim. tervehdys Halipatsuippa kuuluu tähän sanastoon. Vesa Vierikko tekee tässä leffassa mahtavan roolin Viltteri-vätyksenä. ♥

      Poista
  5. Hieno kansi. Tuon tapaista haluaisin maalata. Miksen sitten maalaa? Siksi että 'Tuommoisen kyllä tekisin minäkin' on maailman yleisin tyhmin kommentti...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jos sinulle tulee Leena tämä mieleen, niin sinullahan on kutku maalamiseen. <3

      Poista
    2. Juu kutkua on, mutta ei riittävästi mielikuvitusta eikä sitkeyttä tehdä työtä että tuloksesta tulisi parempi. Kirja siis vaikuttaa myös oikein mielenkiintoiselta vaikka nyt tämä kuva vei mukanaan toiseen aiheeseen.

      Poista
  6. Ensi katsomalta en kiinnittänyt huomiota olenkaan siihen,että pariskunta seisoo vedessä toisiaan tukien. Kimin tarina sitten muistutti, että jotkut joutuvat etsimään lastaan vedestä. Ja eikö ole hienosti saatu aikaan nuo veden väreet!
    Hyvä, että WSOY käyttää nimekkäitä kuvittajia kirjan kansissaan! On hämmästyttävää, miten huonoja kansia välillä tapaa tasokkaissa kirjoissa.

    VastaaPoista
  7. Jo tuon kirjan otsikko on vetovoimainen !

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin on! Se on ihan yksinkertainen, mutta vihjaa samalla joihinkin uusiin merkityksiin.

      Poista
  8. Tämä kiinnostaa jo sen vuoksi, että kirjailija on kotoisin Pohjois-Suomesta niin kuin minäkin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä olen lukenut Skiftesvikiä paljon myös siitä syystä, että asuimme Kuhmossa 1977 - 2000 ja Oulu oli lähin iso kaupunki. Skiftesvikin perhe asui myös Kajaanissa jonkin aikaa.

      Poista

Teatteria suomalaisuudesta 1, Pesärikko

Pesärikko, käsiohjelma Olen nähnyt vähällä aikaa kaksi näytelmää, joissa on tarkasteltu suomalaisuutta, Pesärikon Kotkan kaupunginteat...