lauantai 20. heinäkuuta 2013

Elettyä kirjallista & viihteellistä elämää



Sain päähäni tallettaa tähän blogiini tulevaisuuden antropologeja varten kolmen päivän tarkan ja rehellisen lukupäiväkirjani laajennettuna puuhailluillani tietokoneella sekä lisänä telkkarin töllötykset ja videon katsomiset. Tästäpä saavat tutkijat arvokasta tietoa siitä, miten 2010-luvun akateeminen eläkeläinen puuhastelee näiden asioiden parissa.


to 18.7.

1. Sanomalehdet
 HS, Kouvolan Sanomat ja paikallislehti Keskilaakso tulivat harpotuksi. Päiväpostissa vielä kaksi alueellista ilmaislehteä, joista katsoin lähinnä tapahtumia. Taiteiden Yöhön on satsattu Kouvolassa enemmän kuin ennen – hyvä!
HS:sta luin erityisen tarkkaan jutun Etelä-Afrikan nykytilanteesta, jota käytin myös parissa Coetzee-blogikirjoituksessani.

2. Kirjat
 Luin Coetzeen Häpeäpaalua pitkin päivää ja illalla sängyssä  loppuun.

3. Netistä luetut
Iltapäivälehdet ja muutama blogipostaus. Melenderin blogissa kävin oikein osallistumassa keskusteluun, koska joku  anonyymi oli kirjoittanut niin kauniisti hitaan, sulattelevan lukemisen puolesta ja siitähän ei voi olla kuin samaa mieltä.

4. Lehdet
Kirjastokäynnillä selasin lehtiä: Suomen Kuvalehti, Kirjasto  ja Hyvä Terveys. Päiväkahvilukemiseksi  pläräsin Seiskan, jonka naapuri tiputti postiluukusta.
Suomen Kuvalehdestä jäi mieleen raportti  Riihimäen vankilan seksuaalirikollisista ja heidän kuntouttamisestaan sekä artikkeli Karl Ove Knausgårdin kirjasarjasta Taisteluni.
Seiskassa oli iso juttu Jari Sillanpäästä ja Jani-rakkaasta. Miten jonkun nimi voi olla Jani-rakas! Lukijoille oli myös visainen tehtävä, jossa piti yhdistää aukeamalla olevat silikonirinnat aukeaman alalaidan pieniin naamakuviin. Tuijotin tätä sivua ihmeissäni kauan. Miten tuollaisia kipeän ja ajettuneen näköisiä palloja voidaan pitää kauniina? Pitävätkö jotkut?

5. TV ja video
Katsoin yhdet uutiset. 
Tallensin TV 5:n amerikkalaisen tositv-ohjelman Here Comes Honey Boo Boo, joka kertoo 7-vuotiaasta etelävaltiolaisesta pikkutytöstä Alana Thompsonista ja hänen punaniskaperheestään. Alanaa valmennetaan pikkutyttöjen missikisoihin. Tämä taitaa olla tyypillinen white trash -perheiden harrastus. Olen katsonut joskus aiemmin yhden osan tätä sarjaa ja aprikoinut, kuka hyötyy enemmän, tuotantoyhtiö vai perhe. Perhe on varmaan ohjattu olemaan tavallistakin typerämpi, röyhtäilevämpi ja karkeampi, mutta he saavat myös hyvän korvauksen, jonka avulla voivat  hankkia Alanalle kisapukuja ja esiintymiskoulutusta. Vapaaehtoista huoruutta?
Katsoin kirjastosta lainatun elokuvan Nuori seikkailija puoleen väliin. Elokuva on Richard Attenboroughin 1972 ohjaama hauska henkilökuva Winston Churchillistä siihen asti, kun hän alkaa saada mainetta poliitikkona. Kertojana on fiktiivinen Winston vanhana ja elokuvan sävynä on Forrest Gump -tyylinen veijarimaisuus. 

6. Muuta
Hain kirjastosta varaukseni: Anu Sifverbergin Äitikortin, Jonas Gardellin Älä pyyhi kyyneleitä paljain käsin ja Thomas Bernhardin kirjan Muuan lapsi.
Kirjoitin blogikirjoituksen Coetzeen Rautakaudesta ja tallensin tikulle.
Tallensin myös nämä muistiinpanot.


pe 19.7. 

1. Sanomalehdet
HS ja Kouvolan Sanomat

2. Kirjat
Selasin eilen lainaamiani kirjoja.
Järjestelin lastenkirjahyllyä lastenlasten vierailun varalle. Tilaan koko ajan uutuuksia. Mielestäni  Suomessa tehdään nykyään hyviä kirjoja lapsille.

3. Netistä luetut
Luin blogikirjoituksia ja silmäilin iltapäivälehdet. Kävin myös englanninkielisillä sivuilla lukemassa juttuja Coetzeestä. Jäin pitkäksi aikaa lukemaan vanhoja s-posteja.

4. Aikakauslehdet
Luin pari juttua Annasta.

5. TV ja video
Katsoin Churchill-elokuvan loppuun.
Katsoin Femin Kirjaohjelman, jossa kysyttiin mikä meitä pelottaa. Haastateltavina oli John Irving ja kaksi norjalaista nuorta kirjailijaa.
Illalla katsoin Yle Teeman  kanadalaiselokuvan En se minä ollut, 2008. Elokuva pani miettimään suhtautumistamme lapsiin. Pääosan esittäjä Antoine L’Ecuyer oli tavattoman eläytyvä roolissaan ahdistuneena pikkupoikana. 
  
6. Muuta
Tilasin AdLibriksestä Coetzeen kirjan The Childhood of Jesus, jota ei ole suomennettu eikä näytä olevan Kyyti-kirjastossamme, josta muutoin saa hyvin kirjoja. Olisi niin tehnyt mieli tilata myös Coetzeen esseekirjoja, mutta jätin toiseen kertaan. AdLibris toimittaa kirjat ilman tilausmaksua, joten ei tarvitse niputtaa.
Kirjoitin  ajatuksiani Coetzeen Häpeäpaalusta ja tallensin tikulle.
Tallensin nämä päivän puuhastelut.


la 20.7.

Listaus alkaa jo ärsyttää.
Vietin pitkän tovin HS:n ja Kouvolan Sanomien parissa. Sitten riensin siirtämään pari kirjoitustani tikulta blogiin.  Kaupassa käydessä ostin Iltalehden, jossa näyttää olevan juttuja mm. rakkaudesta ja häistä ja Detroitin kaupungin konkurssista. Illalla aion katsoa Actors Studio -ohjelman, koska siellä on haastateltavana James Gandolfini, joka oli mielestäni todella vakuuttava tasokkaassa Sopranos-sarjassa. Saa nähdä, alan varmaan lukea Coetzeen Pietarin mestaria.

Monikin vakavampaa kirjallisuutta lukeva karttaa kevyttä tv-tarjontaa ja aikakauslehtiä. Minä olen samaa mieltä Outi Nyytäjän kanssa, joka kertoi eräässä haastattelussa lukevansa aina iltapäivälehdet, koska miten hän muuten voisi ottaa osaa keskusteluun! Sitäpaitsi luulen, että television katselussa olen edelleenkin jäljessä keskivertoteiniä. Aloitin televison katsomisen vasta 25-vuotiaana, kun perustin oman kodin. Lapsuudenkodissani ei moisia hömpötyksiä ollut ja opiskelija-asuntolassa mieluummin luin omassa kopperossani kuin ahtauduin pieneen TV-huoneeseen katsomaan jotain urheilua. Eihän silloin ollut kanaviakaan, ehkä kerran viikossa tuli yksi elokuva.  

Ei tällaisessa lukupäiväkirjassa ole kyllä mitään järkeä. Tämähän on kuitenkin vain osa elämää. Ei tässä näy ihmisten tapaamiset, pyöräretket ja torilla käynnit, luontoelämykset … tämä on erakkomaista.




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Matkakirjeitä Espanjan aurinkorannikolta 2: taidetta, fanittamista ja muuta

¡Hola amigos! Tällä kertaa tarinaa positiivisista elämyksistä.  Yksi ihana elämys on meri, joka on ollut niin lämmin, että jopa minä olen ...