torstai 15. elokuuta 2019

Pieni pahan mielen postaus



Minulla on tämmöinen hauska tehtäväkirja Pieni pahan mielen kirja. Kirja parodioi täytettäviä hyvän mielen kirjoja ja on osoitettu positiivisuusbuumiin kyllästyneille. Kirjan tekstit on ideoinut Lotta Sonninen ja ulkoasun ja kuvituksen laatinut Piia Aho. Minua ei kauheasti innosta kaivella vikoja ja naurettavuuksia sukulaisissa, listata ystävieni huonoja puolia tai kohtaamiani ääliöitä, itsekään kun en ole niin täydellinen, mutta inhokkiasioiden käsittely ja ärsyttävien sanontojen kerääminen varmaan houkuttelevat minua jonain hetkenä askartelukirjani pariin.  
Yhden sivun olen täyttänyt. Tämän:



Huonon käsialani vuoksi rajasin kuvan näin. Olen lisännyt nämä sanat: keljuttaa, risoo, frustroi, kypsyttää, harmittaa, ketuttaa, ottaa kupoliin, suututtaa, nyppii, rassaa, ottaa pannuun, pännii, sieppaa, keittää, sapettaa, kyrsii, jäytää, tympii. Keksittekö muita? En hyväksy sitä v-kirjaimella alkavaa naisen sukupuolielimestä johdettua verbiä. Sen käyttö (huokaus!) turhauttaa minua, eritoten, kun se nykyään on kaiken lisäksi vanhempien sivistyneiden ihmisten käyttökieltä, ei teini-ikäisten uhmaa.  

Tästä päästäänkin kirjoitukseni asiaan. Paha mieli? Mikä nyt niin ottaa bloggaria päähän? Monikin asia. Teen listan. 

1. Aika ajoin pompahtaa joku viisastelija, viimeksi Mikael Jungner, sanomaan, ettei kirjojen lukeminen ole tärkeää, somessa hyppely riittää. Tämä on niin itsestäänselvä asia, että turha ruveta vääntämään perusteluja sille, miksi ihmisen pitää lukea.
Eeva Kilvellä on juuri julkaistussa Punaisessa muistikirjassa tällainen kiteytys: "Me pysymme ehkä juuri kirjallisuuden avulla tolkuissamme. Ja ehkä juuri nimenomaan kirjoittamalla." Olen samaa mieltä Kilven kanssa. 


2. Täytän pian jo 70. Tein ansiotyötäni 35 vuotta ja sitä ennen monta vuotta erilaisia töitä, joita ei laskettu eläkkeeseen. Maksoin paljon veroa, mielelläni, koska  tiesin, että niillä rahoilla rakennettiin hyvinvointiyhteiskuntaa. Nyt kun olen vanha, enkä kyllä mitenkään jaksaisi enää tehdä sitä työtä, jota välillä suurella innolla välillä puurtaen tein, saan kuulla olevani rasite ja menoerä, kestävyysvajeen ja väärän huoltosuhteen aiheuttaja. Minua tämä keskustelu riepoo ja loukkaa. Hieman rispektiä, kiitos! 

3. Kiertelin Kouvolan asuntomessuilla. Kävin muutamaa rivitaloasuntoa vaille kaikissa 33 asunnossa. Kahdessa oli kirjahylly, toisessa niistä oikein kirjastohuone, mutta siis vain kahdessa kirjoja! Kirjahyllyä on jo jonkin aikaa kutsuttu sisustusalalla huonoksi sisustuselementiksi. 
Vanhusten yhteisötalossa oli kalustettu huoneet erilaisille ihmistyypeille. Yhdessä oli kalastaja-Kalle, toisessa kirjallisuusihminen-Kirsti, jne. Kirjallisuuden harrastajan huoneessa ei ollut kirjahyllyä eikä tilaakaan sille. Kaikissa makuuhuoneissa oli mahdottoman kapeat sängyt, nuorisokokoa. Leveämpi ei olisi mahtunut sängylle varattuun koloon, vaan olisi työntynyt oudosti oven eteen. Ajatellaanko, että vanhat ihmiset pienenevät lapsiksi. Ei niillä ainakaan petikaveria ole, hyi. Pännii!

4. Tuttavapiirissä on paljon kymmenen vuotta minua vanhempia, jotka ovat sairastuneet vakavasti. Näin lyhytkö tämä elämä on? 
Julkisuuden henkilöistä on poistunut keskuudestamme monta viime aikoina: Claes Andersson ja Toni Morrison, molemmat minun mielikirjailijoitani, ja Matti Mäkelä, jota arvostin varsinkin kirja-arvostelijana. 
Kuoleman läheisyys, järkyttää mieltäni. Pitää muistaa elää täydesti, kokea, matkustaa, kun vielä jaksaa. Tietenkin jokainen päivä voi olla viimeinen päivä, mutta kun ikää tulee, niin tämä asia alkaa konkretisoitua. 

5. Kirja-arvostelusta, minkä Matti Mäkelä toi mieleeni, sen verran, että olen (taas kerran) hieman ymmälläni kirjapostausten kanssa. Olen alkanut kokea, että täällä blogistaniassa ei saisi oikeasti arvostella kirjoja, vain kehua. Jos kirjoitat jotain negatiivisempaa, vaikka kuinka varovaisesti, niin aina tulee joku suitsija paheksumaan ja samaa kirjaa yhteistuumin kehuneet ohittavat mielipiteesi. Eriävästä mielipiteestä ei turhaan keskustella, saat kokea olevasi väärässä. 
Minun mielestäni kirja on julkaisu, jota saa arvostella kuten taulua tai konserttia. Se on sitä varten esille pantu. 
Lehtiarvostelut ovat myös paljolti kirjaa mainostavia juttuja tai feature-juttuja kirjailijasta. Missä ovat räväkät arvostelut? Matti Mäkelä osasi tarkastella arvosteluissaan kirjan hyviä ja huonoja puolia, kohteliaasti ja asiallisesti, ja sijoitti kirjan kirjallisuuden kentälle sille hengenheimolaisia etsien. Näin myös moni kriitikko ennen häntä.
Onko nykyinen somessa yleistynyt tyhmä vihapuhe, iva ja sarkasmiksi naamioitu pilkka saaneet ihmiset niin ylivarovaisiksi, että he eivät uskalla enää muuta kuin fanittaa? Arvostelu ei ole keljuilua eikä vihapuhetta. Se on lähes vastakohta sille. 
Olen myös joskus kuullut, että kun piirit ovat pienet, kirjailijat tuttuja, niin ei voi arvioida, kuten haluaisi. Eikö tuttuus sitten siedä rehellisyyttä? No, tämä varovaisuus koskee kyllä käännöskirjojakin.  
Minua kiinnostaa kiitosten ohessa myös heikkouksien löytäminen ja niiden tarkastelu rakentavasti. Harva kulttuurituote on niin täydellinen, ettei siitä löytyisi huomautettavaa. Ei voi siis päättää kirjoittaa blogissaan vain kirjoista, joihin tuntee ehdotonta rakkautta, silloin tulee postauksia harvoin. 
Pännii, että annan tällaisen ilmiön edes vaikuttaa itseeni. 

6. Tietenkin vihapuhe turhauttaa ja erityisesti se, että sitä aletaan toistella ja jopa ihailla. Ei siinä ole mitään hienoa, että aikuinen ihminen hokee sitä v-sanaa ja pilkkaa erilaisia ihmisryhmiä omaa paremmuuttaan korostaen. Sillä miten kansanedustajat puhuvat on merkitystä. Jos ihmisistä puhutaan kitkettävinä vieraslajeina tai ihmisroskana vaikutetaan siihen, miten me kohtelemme näitä parjattuja ihmisiä. Se mitä sanoillasi ruokit, kasvaa ja leviää ja siirtyy teoiksi. 
Tämä paitsi tympii, niin väsyttää ja masentaa. 

7. Ne vieraslajit ja käskyt repiä kauniit kurtturuusut pois. Meilläpäin tätä on jo jossain toteutettu. 








Mikä tässä lupiinipellossa on huonompaa kuin alla peltosauniopellossa, koiranputkissa ja horsmissa, jotka saavat rauhassa levitä?






Peltosaunio on muinaistulokas ja koiranputki sekä maitohorsma kai ikiaikaisia. Minusta koiranputken ja lupiinin yhdistelmä on aika upea. 
Kurtturuusu tuottaa kiulukoita, joista saa sosetta. Niitä on nyt jo, yhtä aikaa kukkia ja marjoja. Meillä on ihania, joulukorttinakin käytettyjä kuvia talvisista huurteisista kiulukoista. Nehän säilyvät punaisina läpi talven.



Onko jotain erityistä, mikä Sinulle tällä hetkellä tuottaa mielipahaa? Kerro!

P.S. Kirjoitan jossain vaiheessa mielihyvän aiheista. Statovcin kirjoista tekisi mieli myös kirjoittaa lisää. Olen lukenut nyt Tiranan sydämen keskittyneesti sen identiteettivarkauksia miettien ja kohtia myös sen englanninnoksesta Crossing, mikä nimi sopiikin tälle kirjalle hyvin. 

-------------
Seuraavan päivän potutuksia:

Vielä pitää tulla lisäämään pari harmitusta. Ensin lisäys kohtaan 3, jossa minua suututtivat muutamat asiat asuntomessujen vanhuksille suunnitelluissa asunnoissa. Unohdin kirjoittaa, että vanhusten taloyhteisön nimi on Virkkulakylä! Arrgh, miksi ei Touhula? Virkkula kuulostaa vaatimukselta ja nuorempien ihmisten toiveelta. Siellä ne puuhastelevat virkkuina ja punaposkisina kunnes jonain päivänä sanovat heippa ja hiljenevät nätisti siihen nuorisosänkyynsä. En tykkää myöskään mistään kalmanimistä, kuten Ehtoolehto ja Iltatähti. Kai vanhusten taloilla voisi olla samanlaisia nimiä kuin muillakin taloyhtiöillä. 

8. Omituiset koulukokokeilut, joissa lapsia väsytetään ja käytetään yli-innokkaiden kasvatusalan ihmisten koekaniineina. Mitä järkeä on laittaa 7 - 12 -vuotiaita samaan 80 (!) oppilaan ryhmään, jossa opettajat seassa. En löydä tästä mitään hyviä puolia, mutta kylläkin leegion huonoja. Naurettavaa.

25 kommenttia:

  1. Jään eläkkeelle marraskuun alussa, eli heti kun se on mahdollista vaikka varsinainen virallinen eläkeikä olisi vasta vuoden päästä siitä. En ole sitä täällä somessa vielä edes paljastanut, mutta nyt paljastun. Ole jo nyt närkästynyt kaikesta eläkeläisiin liittyvistä negatiivisista puheista. Ja kritiikeistä puheenollen, on hauskempi kriittinen kirjoitus on hauskempi lukea kuin puhdas ylistys.

    VastaaPoista
  2. Tuohon kommettiin tuli kaikenlaisia kirjoitus/kielioppivirheitä kuten puheenollen, jonka pitäisi olla puheen ollen, mutta toivottavasti kukaan ei pahastu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivotaan niin.
      Sinäkin olet varmaan ihan tarpeeksi tehnyt päätyötäsi. On ihmisiä, jotka jatkavat töissä pitkälle vielä eläkevuosina. He eivät ehkä tule ajatelleeksi sitä, että väsymys lisääntyy vanhetessa, seitsenkymppinen on erilainen kuin kuusikymppinen, ja seuraavassa kymmenessä vuodessa muutos on vielä isompi. Eikö tarkoitus ole kuitenkin ehtiä nauttia muutamasta terveestä ja virkeästä vuodesta eläkeläisenäkin.
      Minä jäin eläkkeelle talvella sen kuun lopussa, jolloin täytin kuusikymmentä. Jotkut ihmettelivät, miksi en tee töitä lukukauden loppuun kesälomarahoineen, ja joku ensimmäisiä vuosiaan töissä oleva nuorempi huokaili, että hän ei ainakaan tule pääsemään eläkkeelle koskaan, vaan kuolee työnsä ääreen. Minä ihmettelin mielessäni, miksi hän tuollaisia tuossa vaiheessa murehtii.

      Poista
  3. Kyllä tuollaiselle patoutumakirjalle varmasti on tarve kaiken tsemppijeen keskellä, vaikka toisaalta suomalaisia ei pitäisi kannustaa keksimään yhtään lisää valituksenaiheita. Meillä työpaikan vessan seinä toimittaa hieman samaa virkaa kuin tuo kirja (seinä on paperilla vuorattu, heh). Vessakäynnin jälkeen sitten jo vähän hymyilyttääkin!
    Olen myös kova v-alkuisen potutussanan vastustaja. Jos näen jossain blogitekstissä sen tai kiroilua, mielenkiintoni lopahtaa oitis. Vaikka kyllä neljän seinän sisällä tulee joskus jälkimmäiseen syntiin syyllistyttyä.

    Tiedätkö, päiväni oli aivan kauhea , sillä jouduin asioimaan virkavallan kanssa erinäisistä yllättävistä syistä ja koko päivä meni uusiksi tämän (tai lähinnä byrokratian) takia. Mutta kysyessäsi tämänhetkistä mielipahan tuottajaa, en keksinyt mitään. Onnistuin kääntämään päivän harmituksen rentoutumiseksi, kun vain päätin tarttua siveltimeen ja maalata loppuillan. Ehkä voisin siis vastata: mielipahaa aiheuttaa liian aikaisin alkava suomalainen työ-ja kouluelämä, sillä aamuherätykset ovat este myöhäisillan luovalle energialle. Yleisesti minua rasittaa myös ihmiset, joilla ei ole perusteluja väittämilleen ja kuitenkin omasta näkemyksestä pidetään kynsin hampain kiinni. Ehkä tämä menee osittain samaan kategoriaan kuin mainitsemasi kirjallisuuskritiikkiasia. Kyllä minustakin kaikenlaista taidetta voi arvioida vapaasti. Arvioivathabn kustantajatkin kriittisesti kirjaa ennen kuin se julkaistaan. Täällä olisi todella tylsää elää, jos kaikesta pitäisi vain tykätä. Minä en ole pitänyt kahdesta Finlandia-palkitusta kirjasta. Hups, jostain syystä en nyt uskallakaan kirjoittaa enempää!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heh heh, minäkään en ole monesti pitänyt Finlandia-palkitusta enkä varsinkaan kaikista Oscar-palkituista.

      Minusta tuntuu, että blogikeskusteluissa on enimmäkseen kauhea kiire. Jos joku on eri mieltä (enkä tarkoita itseäni, vaan yleensä, mitä olen seuraillut) niin ei tehdä lisäkysymyksiä ja haluta tietää, mihin toisen mielipide perustuu, vaan ilmoitetaan, miten asia on ja lopetetaan keskustelu.

      Joo, me ollaan kyllä kova kansa purnaamaan pikkuasioista, mutta se saattaa olla hyväkin merkki. Ei ole isompia harmeja.
      Tässä kirjassa on aika hauskoja otsikoita: mistä tunnistaa ääliön eri tilanteissa, ulkomaanmatkalla, hiihtoladulla jne; mikä pilaa leffaillan, ruokahetken, bussimatkan. Sinulle taiteilijana olisi montakin luovaa tehtävää, kuten ruman tapetin suunnittelu ja jonkun uuden kieltoliikennemerkin suunnittelu.

      Minä jo totuin kouluelämässä nuorten v-sanojen käyttöön ja jollakin ne kuulostivat jopa hauskoilta silloin, kun eivät liittyneet mihinkään vihanpurkauksiiin. Kiitti v---sti, ai että v---n makee, mutta aikuisilla näiden sanojen käyttö kuulostaa minusta hassulta, kuin matkisi nuoria.
      Olen käyttänyt jotain kirosanaa ehkä parikymmentä kertaa elämässäni, lähinnä pelleilytilanteissa. En ole niihin oppinut, koska kukaan ei kironnut kotiympäristössä, meillähän teititeltiin isovanhempia, ja eihän sellaiseen kielenkäyttöön kirosanat sovi.

      Poista
  4. Ihana kirja. Jokainen tarvitsee välillä avautumista.

    Mikael Jugner on ottanut ihan oikeasti päähän noilla lausunnoillaan kirjallisuudesta. Hän sanoi mm. että lukivaikeuksista kärsivät ovat kiitollisia...
    Ihmettelen, että ei haastatella lukivaikeuksista kärsiviä tai heitä edustavia asiantuntijatahoja. Kyllä lukivaikeuksista kärsivät lukevat kirjoja ja kuuntelevat äänikirjoja. Minusta Jugner oli todella epäkohtelias, kun otti lukivaikeuksista kärsivät ihmiset omien mielipiteidensä ns. kannattajiksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jungner ei ole tainnut päästä koskaan lukemisen imuun. Useimmat hänen ikäisensä ovat siinä kymmenen kieppeillä poikalapsina ahmineet seikkailukirjoja ja keksineet lukemisen nautinnon. Hän on tehnyt silloin jotain muuta. Ei silloi vielä someakaan ollut.
      Juu, hän olisi saanut puhua vain omasta puolestaan eikä kaikkien lukivaikeuksisten nimissä. Tottakai heissä on lukemisesta innostuneita siinä kuin muissakin.
      Toinen asia, mikä Jungnerin ulostulossa harmitti minua oli sen ajankohta, juuri koulujen alussa, kun opettajat motivoivat lapsia lukemaan ja opiskelemaan.

      Kolumnisti Kai Ekholm kirjoitti hyvin HS:ssa 6.8. somessa pyörimisestä lukemisen ja oman kulttuurin vaihtamisena kaljakelluntaan.
      "Kirjallisuudessa ei ole kyse vain markkinoinnista vaan muistin, kielen ja ymmärryksen siirtymisestä. Kulttuuria on vaikea siirtää, jos sitä ei ole itse saanut."

      Poista
  5. Aika- ajoin on päiviä, jotka mielipahan tai muun syyn vuoksi ovat valottomia ja ilottomia. Jokin tulee ja syö päivästä ilon. Tänään kokoonnutaan koko perhe yhteen, siinä on elämän onnea ja illaksi lukematon kirja. Allekirjoitan Eeva Kilven viisaat sanat. Kirjasyksyä oikein odotan, tulee niin paljon uusia kirjatuttavuuksia. "Antakaa minulle kirja ja vuode, niin olen onnellinen", kiteyttäköön kirjoitukseni.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hieno kiteytys! Kirjan kanssa ei ole koskaan yksin eikä kyllästy, jos joutuu odottamaan, jos uni ei tule, jos on sairaana tai onneton. Kirja antaa elämyksiä ja keskustelun aihetta. Joskus kirja on terapeuttinen.
      En kyllä tiedä, mitä tekisin, jos ei olisi kirjoja. Alkaisin varmaan itse hahmotella jotain tarinaa.
      Hyvää kirjasyksyä sinulle!

      Poista
  6. Kriittisiä kirjoituksia lukee ja kirjoittaa mielellään. Pelkkä suitsutus ja kehut synnyttää semmoisen neuvostoliittolaisen paraatitunnelman, imelän ja teennäisen. Vaikka onhan noita täysosumia kirjoissa paljonkin, joita ei voi eikä tarvitse kuin ihastella.

    Kurtturuususta kirjoitin minäkin eilen Hesariin, kun toinen lukija oli taas aloittanut ihmettelyn siitä vieraslajien tuhoamisesta. Tänään WWF:n edustaja vastasi taas samalla litanialla. Siemenet leviävät tehokkaasti veden ja lintujen mukana. Niinpä. Ja nyt kun ilmastonmuutoksen mukana tulee yhä uusia lintuja, niin ovatko ne vieraslajeja? Entä niiden mukanaan tuomat siemenet? Voisiko sielläkin tulla taas muutama kurtturuusun siemen tai muu vieras. Linnuille pitää sitten varmaan asentaa tulppa pyrstöön... Vieraslajipuhe on semmoinen osio ympäristönsuojelua, jota en osaa arvostaa. Panisivat nekin paukut mieluummin tärkeämpiin toimiin, metsiin, soihin, vesistöihin.

    Minä en myöskään jaksa enää jatkaa työelämää, 41 v sitä riitti. Kävin eläkkeelle jäätyäni SPR:n ystäväkurssin tarkoituksena olla maahanmuuttajaperheen tukena. Yllättäen sitä tarvetta ei silloin Espoossa ollut. Olin sitten masentuneen leskirouvan ystävänä loppuaikani niillä seuduilla. Ja sitten ilmaantuivat lapsenlapset, joten siihen menee nyt se energia mitä enää löytyy ylimääräiseen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olit kyllä kirjoittanut napakasti ja hyvin.
      Siinä ei tosiaan ajatella kokonaisuutta ja tekojen vaikutuksia, kun aletaan karsia lajeja.
      Miksi meidänkin täällä Itä-Suomessa Salpausselän harjulla pitäisi muka repiä pois ruusuja, koska saaristossa kärsitään niistä? Parempi kun jätettäisiin meidän kauneimmat kasvimme siihen missä ne viihtyvät ja missä oikeastaan mikään muu ei edes kasva, kuivilla tienvierillä.
      Jos halutaan tasaista nurmikkoa, niin olisko tekonurmi hyvä!

      Niin, sinullahan on paljonkin kriittisiä kirjoituksia, kuten se kiva 'osaluetut', jonka minäkin olen aikonut toteuttaa joskus. On muitakin, jotka kirjoittavat hyvinkin kriittisesti ja löytävät virheitä teoksista, esim. Jokke (terkut!). Vauhditan tässä itseäni, koska niin paljon kuin pidinkin Statovcin Tiranan sydämestä, niin löysin myös puutteita ja tekisi mieli kysyä, eikö toiset kirjan lukeneet ole pitäneet niitä puutteina. Niin aion uskaltaa seuraavassa postauksessani tehdä.

      Poista
    2. Oi, noinko kauan teit töitä? Meidän nuoruudessa aloitettiin ripeästi ja kolmikymppisinä oltiin jo vanhoja konkareita.

      Lastenlasten kanssa kuluu energiaa, ja jos on vielä omia vanhempia elossa, kuten monella on, niin silloin on vastuita kahteen suuntaan eikä paljon ehdi vapaaehtoistöihin.
      Minä olin puoli vuotta keittiö- ym hommissa pakolaisten hätämajoituksessa 2015 syksyllä. Hätämajoituspaikka oli parin kilometrin päässä, joten oli helppo mennä. Minusta tuntui silloin, että haluan kokea itse sen asian, mistä sai niin paljon oikeaa ja väärää tietoa. Kun vanha koukkuinen hampaaton afgaanimummo laittoi käden sydämelleen ja kumarsi minulle kiitokseksi vaatimattomasta ateriasta, niin minun piti mennä vähäksi aikaa taka-alalle nieleskelemään. Onneksi suurin osa oli iloisia nuoria miehiä ja perheitä. Päivällä he olivat iloisia, mutta illalla oli kuulunut patjoilta nyyhkettä.

      Poista
  7. No, me eläkeläiset muutamme jopa talouden tilaa omalla (kummallisella) käyttäytymisellämme - koska meitä on jo niin monta. Hesarissa oli kesällä iso artikkeli siitä ihmeellisyydestä, että inflaatio tuntuu kadonneen maailman taloudesta. Yhtenä varteenotettavana syynä (ilman siis mitään pahaa kritiikkiä) taloustutkijat arvelivat, että se johtuu osittain eläkeläisistä, jotka eivät osta niinkään tavaroita kuin palveluja, jolloin tavaratuotanto ei enää kasvaa eikä inflaatiokaan.

    Kirjallisuuskritiikki on aina ollut vähän ristiriitainen ilmiö (tai taidekritiikki ylipäänsä). Jouduin aikanaan hakaukseen Parnasson päätoimittajan Juhani Salokanteleen kanssa, koska ensin kehuin Eila Kostamon kirjaa haukkumalla Hannu Salaman ja sitten kritisoin voimakkaasti erästä Jukka Pakkasen romaania, jota pidin todellisuudesta vieraantuneena. Parnasson päätoimittaja sanoi silloin (julkisestikin, koska tuosta tuli aikamoinen keskustelu) että hänellä on tehtävänään kirjailijoiden työnsuojelu - siksi Parnassossa ei oikeastaan julkaistu negatiivisia kritiikkejä. Nykyinen päätoimittaja muistaakseni kertoi olevansa samaa mieltä.

    Nyt kun kirjan asema on "huonontunut" monet kai kokevat kirjallisuuskritiikin (jos se on moittivaa) koko kirjallisuuden halventamiseksi - mikä on täysin outo ajatus.

    Tämä Ylen entinen ajattelijakin sai vähän överiksi mennyttä palautetta samasta syystä (minultakin vähän kryptisesti, kuitenkin). Keskustelussa taas vedettiin kirjan puolustamiseksi asioista, jotka eivät välttämättä ole totta eikä oleellisia, kuten tuo empatian kasvaminen lukiessa. Siitä ei kai ole mitään todistetta ja kuten aina sanon: jostakin syystä tuo empatia ei ole osunut niiden hirmuhallitsijoiden päähän jotka olivat himolukijoita.

    Onko empatia muutenkaan tärkein asia, lopulta? Muuan vakavasti otettava kirjahan suositteli empatian unohtamista kun yritetään suhtautua erilaisiin ihmisiin (koska empatiassa empatisoimme aina tunteelta itsemme kaltaista). Sen sijaan vieraaseen pitäisi suhtautua järjellä - ei ole siis mitään järkeä syrjiä vierasta, jolloin sen/hänet myös hyväksyy.

    VastaaPoista
  8. Täytyy vähän täsmentää; muotoilin huonosti, sillä ei kai ole inflaation kannalta merkitystä mitä ostetaan, palveluja vai tavaroita.

    Tilastojen mukaan vuonna 2017 työeläkkeitä maksettiin Suomessa 27 mrd euroa.

    Tästä voi vetäistä hieman oikaisten arvion, että kun tämä sama väki oli töissä ja sai palkkaa, heille maksettiin vuodessa 54 mrd euroa.

    Kun Suomen kokoisessa kansataloudessa puhutaan "ostovoiman" putoamisesta eläköitymisen takia 27 miljardilla eurolla, niin kuinka iso summa se on koko kehittyneessä maailmassa, missä eläkeläisten määrä on lisääntynyt yhtä voimakkaasti kuin Suomessa. (El Paisissa oli tänään artikkeli Madridin kaupunginosista, joissa kohtaa kävelylenkillä enemmän koiria kuin lapsia.)

    Joku meistä eläkeläisistä voisikin nyt sanoa, että maksakaa meille sama eläke kuin meillä oli palkkakin niin ei tule kansantaloudellisia ongelmia, hahhaa, ja inflaatio juoksee täyttä laukkaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä veto tuo viimeinen! Minä olen talousasioissa niin pölvästi, että en ymmärrä muuta kuin sen, että meidän jälkeenhän taas helpottaa, kun eläköityvien ja työhön siirtyvien määrässä ei ole niin suurta eroa. Paitsi että monissa muissa maissa on. Espanjassa näin on, samoin Italiassa, nuoret parit eivät halua lapsia, ja Japanissa ei haluta edes parisuhdetta.
      Kiinassa yritetään siirtyä pois yhden lapsen politiikasta, mutta se on vaikeaa, koska ihmiset ovat tulleet mukavuudenhaluisiksi ja tottuneet yksilapsisuuteen.

      Järjellä suhtautumista todella tarvitaan monessakin asiassa. Nopea viestiminen tuottaa tunnepuuskahduksia, ja sitten kun niiden pohjalta aletaan väitellä, niin järjen ääni ei kuulu sen kohkaaamisen alta.

      Lukiessa voi kokea empatiaa ja vihaa, molempia, miten ne sitten siirtyvät käyttäytymiseen, niin se on varmaan vaikea selvittää. Jospa fiktiokirjallisuuden olemassaololle riittäisi oikeutukseksi se, että se antaa lukijalleen nautintoa.

      Sinun kyllä pitäisi Kyösti kirjoittaa muistelmat. Noista kirjallisista töistäsi, kirjoituksistasi lehtiin, kirja-arvioista, kirjojen alkuesseistä (olen törmännyt joihinkin) ym., varmaan syntyisi herkullista tekstiä. Milloin on haukuttu pässinpääksi ja milloin mitäkin. Nuorena on hurjempi kirjoituksissaankin, vanhemmiten muuttuu lauhkeammaksi.
      Hain juuri kirjastosta Matti Mäkelän viimeisen kirjan, muistelmateoksen 'Pitelemätön'. Hyvä nimi! Takakannen mainosteksti loppuu kivasti: Hänen uskonsa maailmanloppuun on hyvin heikko.

      Siis kiltisti on pitänyt arvostella ennenkin, ainakin Parnassossa. Sanomalehdissä oli kirpeämpiä arvioita. Kirjailijat odottivat Helsingin Sanomien arvostelua kuin viimeistä tuomiota, ja maakuntalehdissä oli myös monipuolisempia arvosteluja ja enemmän, nyt on sama arvostelu kaikissa saman lehtitalon lehdissä.

      Poista
    2. Heh: Pässinpään muistelmat!

      Vetäisi vertoja Heikinheimon Mätämunan muistelmille.

      Mutta kun ei muista mitään (spesifisti) eikä ole päiväkirjoja pidetty. Ilmoja on pidetty.

      Pekka Tarkka ja Paavo Lipponen (esimerkiksi) ovat kirjoittaneet hienot muistelmat, vaikka eivät ole aikanaan päiväkirjaa pitäneet. Tosin Lipponen on haastatellu aikalaisinaan siitä että muistaako oikein eli on oikeastaan tehnyt historiantutkimusta.

      Jees - olen kyllä miettinynyt että minä tai poikani (ajan minusta jätettyä) tekisi kirjoituksistani paperille painetun teoksen - ihan vaan kunnioittaakseni painettua kirjaa, eli fyysistä kirjaa. Painettu kirja on jotain filosofisesti enemmän kuin digitaalinen kirja tai ääneen luettu kirja.

      Jos saisin lottovoiton (mahdollisuus on noin 1 / 18 000000000) niin painattaisin kaikki kirjoitukseni, ja siitä tuli Jörn Donneria mammuttisempi mammutti.

      Ei taida onnistua, hemmetti.

      Täytyy tyytyä vähempään. Huomenna, jos niin käy, menen kuuntelemaan Ville Valoa. Ensi viikon pakina voisikin olla Valoa kansalle. (mitä se tarkoittaa, en tiedä)

      Poista
    3. Hyvää konserttia Kyösti!

      Tuolla aiemmin puhuit siitä, että kirjallisuuskritiikki on alettu kokea kirjallisuuden halventamisena. Kauheaa, jos kirjallisuus aletaan nähdä uhanalaisena suojelukohteena, kuten panda ja liito-orava.

      Poista
  9. MM

    miula oli koulussa silloin tällöin tapana koepaperin alanurkkaan rajata alue, jossa otsikkona jokin tämänkaltainen: Töherrä tähän pattiinottamisesi! = helepottaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä idea, tämän potutuskirjan edelläkävijä!

      Minä jakelin ekstrapapereita, joihin sai töhertää. Joillakin niitä kului tosi paljon. Taisi olla paljon pattiinottamista. Hmm 'ottaa pattiin', sitähän ei minun listassani olekaan. Kiitos lisäsyksestä!
      Meillä oli kieltenopettajilla yhteiset kokeet ja jossain vaiheessa joku laati loppuun sellaisen osion, jossa pyydettiin kirjoittamaan palautetta opettajalle. Minä en tykännyt tästä yhtään, koska oppilasparka alkoi tietenkin kokea, että hänen kuuluu nyt kehua opettajaansa. Keksin kehumislaatikon tilalle jonkin ekstratehtävän. Palautetta tuli muutoinkin koko ajan, pyyntöjä opettaa joku asia uudestaan ja pyyntöjä ottaa rennosti 'pliis ei tehdä tänään mitään', kehuja ja kiukkuja.

      Tulis hyvät muistelmat, jos rajaisi ne pattiinottamisiin, 'Kaikki kiukkuni' tai 'Kyllä otti päähän'.

      Poista
    2. Lisäsin muuten loppuuun vielä yhden huippuärsyttävän asian, järjettömät koulukokeilut, joita nykyään harrastetaan.
      Miksi ne eivät anna oppilaille opiskelurauhaa? Kyllähän opettajan pitää saada opettaa, sitä varten kirkassilmät kouluun tulevat, saamaan asiaan paneutuneelta opettajaltaan opetusta ja viettämään aikaa toisten samanikäisten kanssa hyvässä, rauhallisessa ilmapiirissä ja tutussa seurassa.

      Poista
    3. Jospa päättäjillä on tarkoitus poistaa vähitellen opettajat kokonaan ja jättää koko helahoito koulunkäyntiavustajien (vai mikä titteli nyt onkaan menossa) kontolle.
      Mitä virkaa opettajilla muka koulussa on! Tyhjänpäiväisiä suunpieksäjiä koko sakki. :)

      Poista
    4. Kuulin nyt erään selityksen sille, minkä vuoksi useampi luokka opettajineen pannaan isoon halliin opiskelemaan: tilat ovat sellaiset! TILAT MÄÄRÄÄVÄT! Siis uusiin kouluihin on rakennettu tällaisia tiloja (halpaa!) ja onko vanhoistakin revitty pois seiniä uuden uljaan opetussuunnitelman toteutumisen tieltä.
      Ymmärrän, että on teemapäiviä, joissa eri-ikäiset opiskelevat yhdessä samoja asioita, esim. ensiapua, mutta jos ekaluokkalaisten lukemaan opettaminen ja ylempien luokkien matematiikka pitää opettaa samassa tilassa yhtä aikaa, niin eiköhän se onnistuisi paremmin omissa luokkatiloissa. Mitään opetustauluja ja oppilaiden töitä ei voi laittaa seinille, kun ei ole seiniä.
      Kun tavallisessa luokassakin syntyy meteliä, niin mitä se on tuossa kolmen eri ryhmän yhteistilassa - kakofoniaa.
      Minä luulen, että monessa koulussa tällaisen pelleilyyn ei ole ryhdytty eikä ryhdytä, mutta voi niitä raukkoja, lapsia ja opettajia, joiden jokapäiväinen työympäristö on tällainen!

      Poista
  10. Joitakin vuosia sitten Junger ehdotti, että suomen kielestä poistettaisiin sijamuodot kansainvälisyyden takia; olisi sitten helpompi kieli oppia!
    Luin jostain kielitieteilijöiden keskustelua aiheesta, kun he naureskellen miettivät skenaarioita kuinka tämän voisi toteuttaa ja millainen kieli suomesta tulisi.
    Kaikenlaisten ideoiden heitto brain stormeissa ynnä muissa on ok, mutta niitten kaikenlaisten ajatusten toimivuutta voisi miettiä hieman pidemmälle ennen kuin tuo ne julkisuuteen. Tai ehkä semmoinen syvällisempi miettiminen on vanhanaikaista...?

    Kaikesta huolimatta hyvää viikonloppua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olinkin unohtanut tuon sijamuotojen poistamisen. Mainio!
      Syvällisempi miettiminen ei todellakaan sovi vauhtielämiseen.

      Jyrki Lehtolalla on hauska kolumni Iltasanomissa 'Lugemine on eilisen vahle'.
      Siinä hän kertoo Alexander Stubbin (toisen vauhdikkaan ihmisen) kuuntelevan puolitoistakertaisella nopeudella kirjoja treenatessaan. Pitää olla tehokas.
      Tämä kolumni päättyy näin:
      "Jungnerin mukaan kirjoja ei tarvita, koska kaiken tarpeellisen saa tv-sarjoista ja sosiaalisesta mediasta. Ihmiskunnan kehityksen huippuhetki olikin, kun me kaikki vietimme vuorokauden katsomalla Stranger Things -sarjan viimeisimmän tuotantokauden putkeen ja sitten sosiaalisessa mediassa kerroimme katsoneemme Stranger Things -sarjan viimeisimmän tuotantokauden putkeen ja Mikael Jungner hyväksyi kehityksemme sydän-emojilla."

      Poista
  11. Lisään vielä tänne loppuun sellaisen päätelmän, että olen varmaan yrittänyt keskustelukontaktia joissain väärissä blogeissa. Ei kai ole mitenkään tavallista, että kommentoija suljetaan pois, jos hänellä on uutta tietoa kirjailijasta tai erilainen perusteltu mielipide keskusteltavasta asiasta. Tämä liittyy postaukseni kohtaan 5. Tällaiset asiat painavat silloin jos on jostain syystä muutoinkin allapäin.
    Keskustelut jatkukoot - hyvillä mielin, kritikkkiä pelkäämättä.

    VastaaPoista

Tara Westover, Opintiellä

Nyt kun olen näyttänyt ponnaripääni (24.8. Love is love) ja hehkuttanut lastenkirjoja edellisessä postauksessani, niin on aika palata aikuis...