 |
| Istanbul, pyörivien derviššien tanssi , 2012 |
Uuden vuoden aikaan on ollut tapana tehdä lupauksia paremmasta elämästä. Jotkut ajavat itsensä jo jouluaaton ja -päivän kestäneen irtipäästämisen vuoksi sellaiseen morkkikseen että painuvat tapanina lenkille tai kuntosaleihin aloittamaan ryhdikkäämpää elämää. Minä en.
Minä lupaan olla tyytyväinen itseeni, jatkaa jokapäiväisiä herkkuhetkiäni ja muuta itseni hemmottelua. Lepäillä. Vannon, etten lopeta suklaan syömistä, roskalehtien lukemista ja huonojen tv-ohjelmien katsomista. Ehkä tilaan Seiskan.
Lupaan, että yritän edelleen olla moittimatta itseäni ja muita siitä millä keinoilla me itseämme lohdutamme.
Mietin vuoden vaihteessa, olenko oppinut mitään uutta viime vuonna. Keksin yhden asian: olen oppinut laittamaan hyvää cannellonia.
Olen myös yhä varmemmin sitä mieltä, että elämän tarkoitus on oleilla täällä yhteisellä pallollamme mahdollisimman onnellisena ja yrittäen olla mahdollisimman hyvä toisille ihmisille ja muille olennoille.
Päätösten ja haaveiden pitää olla Pienellä Ihmisellä oikein mitoitettuja eli pieniä.
Otan oppia kolmivuotiaasta, joka saatuaan kesällä jäätelöannoksensa huokaisi: "Ooi, miä sain pinkin lusikan, unelmat toteutuvat."
Kävelin tänään ensin ystäväni kanssa aamukävelyn ja sitten lähdin vielä yksin kirjasto & kauppa -kierrokselleni. Unohdin ottaa maskin mukaan ja hiippailin kirjastossa nostaen takin kaulusta kasvoilleni, kaupassa jätin käymättä ja delegoin asiat viestillä auton kanssa liikkeellä olleelle miehelleni.
Hain kirjastosta painoskuningas Juha Vuorisen hyväntekeväisyyspokkareita. Valitsin Marpellan miljartööri-iskän ja Romaanikerjäläisen. Olen lukenut Vuorisen matkakirjoista aiemmin Maltalla kirjoitetun Maltan mieleni ja Espanjan aurinkorannikolla kirjoitetun Holan takaa. Jotenkin juhlakaudesta laskeutumisen mielialaani sopivat juuri nyt parhaiten Vuorisen kirjat, joita hän itsekin on kutsunut nöyrästi paskakirjoiksi.
Varaushyllyssä minua odotti kuvataiteilija Soile Ylimäyryn elämäkerrtakirja Palava tuhka. Ajattelin lukea tämän, kun näin Ylimäyryn Jari Tervon neliosaisessa haastatteluohjelmassa, jossa hän haastattelee Ylimäyryn lisäksi kirjailija Rosa Liksomia, näyttelijä Vesa Vierikkoa ja historiantutkija Tapio Bergholmia. Pidän Tervosta haastattelijana ja kaikki nämä ihmiset ovat kiinnostavia sen ansiosta, mitä ovat saaneet aikaan, ei siksi, että ovat tv:n viihdeohjelmista tuttuja tai ottaneet maailman suurimmat peppuimplantit.
Miksi ne rokotukset eivät etene?
Ja juuri meidän seudulla uutta virusmutaatiota! Minä alan kyllästyä. Nyt sanon ruman sanan: paska virus.
Aloituskuva ei liity mihinkään, kunhan on jotain ylevää. Tai voi se liittyäkin, se tarjoutui kuvia selatessa mukaan innokkaammin kuin mikään muu kuva.
 |
| Joulu jatkuu... |
Elämän tarkoitus, sitä kysymystä olen myös pyöritellyt täällä koronahiljaisuudessani. Ja olen tullut aika lailla samaan loppupäätelmään kuin sinä :) Olen myös yllätyksekseni huomannut, että kun ennen halusin nähdä mahdollisimman paljon uusia ja eksoottisiakin paikkoja niin nyt tässä sadan kilometrin säteellä olen onnistunut löytämään aivan mahtavan kauniita paikkoja. Touhottaminen on jäänyt vähemmälle, nyt matka suuntaa enemmän sisään päin. Hyvää Uutta Vuotta, Marjatta!
VastaaPoistaKorona (SARS-CoV-2, COVID-19 ja mitä näitä nimityksiä onkaan) koettelee sopeutumiskykyämme. Toisille sopeutuminen onnistuu helpommin ja toisia se koettelee pahemmin. Joillakin työelämä on mennyt niin hankalaksi, että se sairastuttaa, joillakin yksinäisyys ja liikkuma-alan pieneneminen käyvät voimien päälle.
PoistaEi minullekaan matkoista luopuminen ole niin vaikeaa, onhan mielikuvitus, kirjat ja elokuvat. Pahinta on huoli läheisistä, joiden on oltava mukana työelämässä kouluissa ja opiskelemassa ja huoli siitä, miten tästä ylipäänsä selvitään.
Olen kyllä välillä todella kyllästynyt miettimään, mitä pitää varoa ja miten uskalla tavata läheisiäni. Pitäiskö "antautua" virukselle, unohtaa varoa ja lähteä halaamiskierrokselle.
marjatta
VastaaPoistamarkku soikkeli kirjoitti, että hän haluaisin pysäyttää ruttoratikan niin kuin kiinalainen sankari pysäytti diktatuurin panssarivaunut siinä kuuluisassa tv-kuvassa. kauppakassi kädessään.
ihan samat fiilikset. olen niiiiiin kyllästynyt. en jaksa sellaisia sanoja kuin kiihtymisvaihe tai maskisuositus tai tartuntarypäs. onneksi edes nallet ovat häipyneet ikkunoista. nekin rupesivat ärsyttämään. ja sekin on hiertänyt, että turussa pitää tehdä kävelyretket öisin, ettei törmää muihin.
oispa maakuoppa. onneksi areenassa on neljä uutta louis theroux -pätkää ja kovalevyllä macgyvereita.
meri
Meri, kiitos!
PoistaTekee hyvää välillä vähän kiukutella, ja vielä yhdessä.
Kunpa voisi palata vuoden taaksepäin ja aloittaa siitä ilman ruttoa. Siirsin asioita vanhasta kalenterista uuteen ja huomasin samalla, minkä kaiken kivan päälle olin vetänyt rukseja: konsertteja, teatteria, juhlapäiviä, jolloin en tavannut läheisiäni. Huokaisin, näinkö tämä jatkuu, kun kaiken lisäksi tuli tietoa, että rokottaminen myöhästyy kuukausilla.
Aion katsoa Therouxit. Olen myös ihastunut uuteen kotimaiseen lyhytsarjaan Sisäilmaa, jonka loppusoa tulee tänään ja löytyy tietty Areenasta. Se muistuttaa toista hyvää sarjaa M/S Romantic, rytmi hyvä, Elina Knihtilä, Hannu-Pekka Björkman ja kaikki muutkin hyviä rooleissaan.
Nyt pitää seurata USA:n draamaa, mitä tapahtuu Georgiassa ja mitä Washingtonissa. Mitä tapahtuu 20.1. mennessä ja mitä kaikkea vielä sen jälkeen?
Hiukan tuskastuttaa kuulla että suomalaiset saadaan rokotetuiksi vasta vuoden loppuun mennessä. Luulen että tammikuun aikana muissa maissa rokotetaan saman verran ihmisiä kuin Suomessa on asukkaita. Mutta hyvä kuitenkin että rokottaminen on aloitettu. Kaipa se vauhti siitä kiihtyy.
VastaaPoistaElämän tarkoitus: Olen tullut siihen tulokseen että jokaisen tulee itse löytää oman elämänsä tarkoitus. 💕
Lukiessani tekstiäsi tajusin että minun henkinen ikäni on 3. Samaistun nimittäin täysillä tuohon unelmien täyttymykseen. Ilahdun usein valtavasti ihan pienistä jutuista. 😀
Hyvä saalis kirjastokäynniltä 📚
Rita, se on sinun vahvuutesi. Kolmivuotiailla on kyky iloita pienistä asioista ja olen monesti huomannut blogiasi lukiessa, että sinulla myös on se kyky vahvana.
PoistaPidän sinua idolinani tuossa ilahtumisasiassa ja yritän kehittää sitä puolta itsessäni. No, siinähän tulikin jo uuden vuoden tavoite.
Elämäntarkoitus on siitä jännä, että sen voi kukin määritellä itse itselleen. Tai olla määrittelemättä. Itse koen, ettei ihmiselämällä noin yleisesti ottaen ole merkitystä. Täällä vaan ollaan ja sitten kuollaan. Minusta se on hyvin helpottava ajatus.
VastaaPoistaKomea tuo tanssikuva, olisi kiinnostavaa nähdä kyseinen tanssiesitys livenä niin kuin sinä olet saanut ilon nähdä! Mutta onneksi Yuotube tuo tanssitkin lähelle, jos ja kun ei itse pääse niitä paikan päälle katsomaan.
Kaikkea hyvää ja kaunista tähän vuoteen, Marjatta!
Elämän tarkoitus on murheen karkoitus. Tämmöinen tuli mieleeni, lienee jostain laulusta.
PoistaTuo tanssi oli ihmeellistä, ja paikkakin ihmeellinen. Siinä oli alkurituaali ja sitten tanssi, jossa miehet liikkuivat ympyrässä pysähtyen pyörimään yhden jalan varassa pää erilaisissa kallistuasennoissa pitkään, sitten taas liikettä eteenpäin ja sama kuvio, pitkää ja hidasta. Sitä katsoessa aika tuntui katoavan ja tuli tyyni olo. Kun astui takaisin kirkkaaseen valoon ja kadun hyörinään, tuntui kuin olisi vasta herännyt hyvin nukutun yön jälkeen.
Kuin myös sinulle, Elegia!
elegia
Poistaelämäntarkoitus sai vahvistusta, kun löysin aamulla bbc:ltä winter walks -sarjan, jossa yksittäiset ihmiset kävelevät jostakin jonnekin ja juttelevat siinä samalla jotakin.
sarja on tehty tammi-maaliskuussa 2019, eli ihan koronan kynnyksellä. erityisesti kirjailija lemn sissayn osuus on timanttia. myös naisälykkö selina scottia fanitan ihan hulluna.
winter walks on miellyttävän elastinen kävelyohjelma, joka ei esitä mitään suurta kertomusta, vaan yksittäisten ihmisten ajatuksia, joiden kokonaisuudessa on ihanasti tulkinnanvaraa.
ps. olet kyllä onnenpipana saadessasi asua siellä public footpathien maassa.
meri
Niinpä - elämän tarkoitus on elämän tarkoitus. Biologisella eliöllä se on jatkaa sukuaan ja levitä mahdollisimman laajalle, jotta pystyy suvun jatkamisen varmistamaan.
VastaaPoistaIhminen on sitten keksinyt kaikenlaisia selityksiä edellä mainitulle.
Ja jotta kaikki toimisi hyvin on laadittu moraalioppeja ja perustettu valtioita turvaamaan ihmisten toimeliaisuus ja suvunjatkamismahdollisuudet.
Hyvä että sanot: paska virus!
Puhe että suomalaiset ovat viruksen ansiosta löytäneet itsensä ja yhteisöllisyytensä, on höpöhöpöä. Jos ihminen pakotetaan nurkkaan, niin kyllähän siihenkin sopeutuu, mutta nurkassa kyhjöttämisen sanominen autuaaliseksi itsensä löytämiseksi on itsensä pettämistä.
No, ehkä me suomalaiset olemme siinä hyviä.
Virus on pilannut luontokohteetkin: ennen sai jopa Nuuksiossa kävellä suht koht rauhassa ja yksinään; nyt siellä vallitsee Esplanadin kaltainen ruuhka, kun Suomi etsii itseään metsästä.
Jos rokotukset viivästyvät vuoden loppuun asti, niin meikäläinen ei voi muuta todeta kuin, että kaksi vuotta otettiin pois ja tässä iässä se on aika paljon.
Lyhyesti sanoen: adaptoidutaan, kyetään resilienssiin, purraan hammasta ja kiroillaan salaa.
Juuri näin me teemme!
PoistaMinulla kevät meni paremmin, silloisessa karanteeniajassa oli vielä "uutuuden viehätystä" ja toivoa oli enemmän, mutta syksy tuskastutti ja nyt tuntuu, että toinen kevät on jo liikaa.
Uutisissa kerrottiin, että monet myyvät nyt Espanjan Aurinkorannikon asuntojaan ja ostavat mökin Lapista. Varmaan niitä Espanjan asuntoja myydään halvalla - jos saisin jostain rahaa, niin ostaisin sellaisen. Lappi on kaunista ja talviurheilua harrastavalle sopiva paikka, mutta itse en oikein pärjää pakkasissa.
Harmitti kun vasta keksin, että läheinen valaistu latu, sulaan aikaan lenkkipolku, on kiva lisä kävelyvaihtoehtoihini ja sopii valaistuna iltakävelyyn ja sitten pakastui ja satoi lunta. Nyt se on jo latukäytössä luuulisin.
Kaipaan lämpöä ja valoa. Odotan ja toivon. Kyllä tämä on puolinaista elämistä, sinun ilmaisuasi käyttäen vuosi on jo otettu pois, toivottavasti ei enää toista. Se on selvä, että mikään ei palaa ennalleen pitkään aikaan ja palaako itse asiassa koskaan samanlaiseksi kuin ennen 2020-lukua. Voimmeko hengittää vapaasti, koskea kaikkea paljain käsin ajattelematta viruksia, ostaa katuruokaa...
MM
VastaaPoistaVautsi mikä mm [lue mimmi]!
Vaan Cannonballiin älä sentään liity, vielä!
Tuli vaan mielleyhtymä tästäsi:
'olen oppinut laittamaan hyvää cannellonia'
Juu, enkö ookin HURJA!
PoistaÄrsyttää, kun keräilen noita reseptejä enkä ikinä viitsi kokeilla mitään. No nyt on yksi uusi "bravuuri" suppeassa ateriavalikoimassani.
Hyviä tavoitteita tälle vuodelle! Kaikki lukevat Seiskaa kuitenkin esimerkiksi juuri nyt hieman hasardeilla kampaamon tuoleilla, joten miksei sitä voisi tilata yhä hyvin kotiin? Elämä on niin lyhyt, että parempi nauttia siitä myös herkuttelemalla. Cannellonimania on iskenyt tännekin saatuani Rooman Trasteveressa jumalaisia versioita omista yrityksistäni. Yhden kerran olen ollut tyytyväinen!
VastaaPoistaHarmillista tosiaan tämä rokotejonon hidas eteneminen. Itkupotkuraivarit eivät auta, vaikka tänään olen ehkä langennut sellaiseen. Aina ei jaksa. Pitäisikin keskittyä samanlaisiin unelmientavoitteluun kuin kolmevuotias jäätelökioskilla. Ja hei - sainhan minäkin jouluna mantelin puurosta, jee!
Toivorikasta ja iloista tätä vuotta teille! Kohta jo juhlitaan!
Onnittelut mantelista, Esmeralda!
PoistaMeillä sen sai itseoikeutetusti sama henkilö joka iloitsi pinkistä lusikasta, nyt jo nelivuotias. Toivotaan, että kaikki sinun unelmasi toteutuvat ja ennen kaikkea, että pysytte molemmat, sinä ja miehesi, terveinä ja saatte tekin sen rokotuksen jossain vaiheessa.
Pastaruuat ovat hyviä silloin kun ne ovat hyviä. Sain kerran Sisiliassa taivaallista pasta carbonaraa, niin yksinkertainen ruoka, mutta raaka-aineiden tuoreus ratkaisee: itse tehty pasta, hyvälaatuinen juusto ja tuore persilja.
Toivotaan, että 20-luku kääntyisi iloisempaan suuntaan. Toiveikkaina eteenpäin!