maanantai 23. maaliskuuta 2020

Jotain hyvääkin...



Osuin kerran sellaiseen kolumniin, jossa siteerattiin saksalaista sotien jälkeen julkaistua äidinkielen kirjaa. Sitaattiin oli otettu suositelluista aineotsikoista eräs, joka tuntui makaaberilta.
(Ensin pitää selventää sana 'aine'. Ennen koulussa kirjoitelmia tai esseentapaisia kutsuttiin aineiksi. Aluksi oppilas sai vain otsikon, mutta myöhemmin alettiin antaa vihjeitä asioista, joita kirjoitelmassa olisi hyvä käsitellä. Ylioppilaskirjoituksissakin äidinkielen osaamista testattiin aineen kirjoittamisella, vain sillä. Aiheotsikot olivat tiukasti eri reaaliaineisiin liittyviä asia-aineotsikkoja, paitsi yleensä joukossa oli joku, josta saattoi kirjoittaa kaunokirjallisemman tuotoksen. Itse kirjoitin vuonna 1969 aiheesta 'Me emme elä yksinomaan leivästä'. Se oli  tarkoitettu uskonnon aiheeksi, mutta rohkenin lähestyä aihetta aivan muusta näkökulmasta, taiteen ja elämysten merkitystä korostaen.)
Se kolumnistin esiin ottama saksalaisen oppikirjan otsikko kuului 'Sodasta seuraa jotain hyvääkin', ja vihjeissä kehotettiin pohtimaan, missä tämä hyvä näkyy, kulttuuri nousee uuteen kukoistukseen, kirjallisuus saa aiheita jne.

Kun olin nuori opettaja, eräs minua parikymmentä vuotta vanhempi kollega huokaili aina kun joku napisi turhasta, että kyllä tarvittaisiin uusi sota.
Joten kai niistä huonoista ajoistakin aina jotain hyvä seuraa, ainakin näköala avartuu ja tyytyväisyys tavalliseen arkeen lisääntyy. 

Luonteeltani positiivisena listaan, mitä hyvää näen pandemian saavan aikaan nyt tässä vaiheessa, jossa emme ole edes kokeneet pahinta. 
Toisen listan aika on sitten, kun elvymme ja alamme rakentaa hyvinvointiamme uudelleen. Tietenkään pandemia ei lopu kuten sota rauhan julistukseen, jolloin ihmiset halailevat toisiaan kadulla. Ei, se hiipuu yhtä vähitellen kuin tulikin, emmekä me tiedä hetkeä, milloin uskaltaisi halata. 

1. Huomaamme arvostaa yhteiskuntaa, joka huolehtii. 
Me Suomessa elämme uusimmankin listauksen mukaan parhaiten onnellisuuden mahdollistavissa puitteissa.

2. Solidaarisuus lisääntyy. Se näkyy monin tavoin. 
Yksilöt ja ryhmät lupaavat apua niille, jotka eivät voi liikkua kotoaan korkean iän tai heikon kuntonsa vuoksi mihinkään. Kuntosaliohjaajat pitävät ilmaiseksi kuntopiirejä netissä. Konsertteja järjestetään ilman yleisöä ja näytetään netin välityksellä. 
Koronan pahimman vaiheen (toivottavasti pahimman, voihan se ryöpsähtää uudestaan) kokenut Kiina vei asiantuntijaryhmän Italiaan antamaan neuvoja katastrofin keskelle. Myös ainakin Saksa, Kuuba ja Venäjä ovat auttaneet Italiaa. Espanja on jo lähes yhtä pahassa jamassa kuin Italia, toivottavasti apua löytyy.

3. Kotitaidot kasvavat karanteeniolosuhteissa. 
Siivotaan, kokataan ja laitetaan paikkoja kuntoon. Sulatetaan pakastin, pestään ikkunat, tehdään pikku remontteja.

4. Kiireen aiheuttama stressi vähenee. 
Sen sijaan, että olisi aivan pakko rientää ryhmäharrastuksesta ja elämyksestä toiseen keskitytään harrastamaan perheen kesken ja yksin. Ehkä lukeminenkin lisääntyy. 

5. Löydetään lähiluonto. 
Monella kiireisellä ei ole ollut aikaa huomata kevään merkkejä sitten lapsuuden: puroja, pajunkissoja, kevään ensimmäisten kukkien nuppuja ja muuttolintujen saapumista. 

6. Luonto kiittää. 
Ilma kirkastuu siellä missä saastuttavat tehtaat ovat vähän aikaa pysäyksissä ja sameat vedet selkenevät siellä missä turistit ovat nyt poissa. 

6. Someriitely ja toisten mollaaminen ei enää tuota nautintoa, kun on isompia huolia.

7. On mahdollista tutkailla itseään, kun ei ole minne mennä. 
Eräs läheinen sanoi, että hiljainen viikonloppu muistuttaa sitä, miten me oltiin Kuhmossa asuessa, ei käyty ulkona lounaalla ja kahviloissa, ei shoppailemassa eikä järjestetyissä tilaisuuksissa kovin usein, vaan elettiin perhekeskeisesti ja keksittiin itse tekemistä.  
Presidentti Sauli Niinistön haastattelunsa loppuun valitsema Kassu Halosen (sävel) ja Vexi Salmen (sanat) kappale kuvaa hyvin näitä tunnelmia
...
On vapautta istua iltaa yksinänsä
Ja tuntea tutkia omaa sisintänsä
Ja elää elämäänsä, ja elää…

8. Otetaan yhteyttä ystäviin, kaukaisempiinkin, kun on aikaa ja mieli herkistynyt elämän arvaamattomuuden vuoksi. Soitellaan, kirjoitellaan ja lähetetään kuvia.


Osa edellä mainitsemistani ei koske niitä, joille epidemia on aiheuttanut isomman kiireen kuin normaalisti. Lääkärit ja hoitajat työskentelevät yli voimiensa. Opettajat tekevät valtavasti suunnittelutyötä ohjatessaan koululaisia etänä. Kaupan väki täyttää hyllyjä tarpeisiimme, toppuuttelee rohmuja ja järjestää kotiinkuljetuspalveluja. Tiedottajilla on kiire tuottaa ajantasaista tietoa. Monella on yhtä aikaa vilkkaita lapsia kotona hoidettavana ja etätyöpiste jossain kodinhoitohuoneen nurkassa. 
Osa ihmisistä puurtaa, osa (sosiaalisemmat meistä) tylsistyy kotona ja osa (epäsosiaalisemmat ja stressaantuneet) nauttii, kun ei tarvitse osallistua mihinkään.  



Huomasin sellaisen vinkin, että me turvassa karenssissa olevat voisimme askarrella ikkunoihin sydämiä kiitokseksi niille, jotka tekevät työtä meidän hyvinvointimme eteen tänä vaikeana aikana. 
Löysin värikalvoja ja leikkasin sydämiä kotimme ikkunoihin. 
Kertovathan nämä myös, että hyvin täällä elellään ja sydän sykkii. Minulla tuli sellainenkin ajatus, että entä jos minä jo sairastin tuon koronan, jos se olikin syy keuhkokuumeeseeni, joka kaiken lisäksi on ollut lievempi kuin mikään aiemmista neljästä. No, näin onnellisesti asia ei varmaan ole. 

Osa perheestämme on jo altistunut virukselle, joku sairastaa sen sorttisesti, että se saattaa olla viruksen aiheuttamaa. Ajattelen heitä koko ajan. 

Taudin huippua ei ole saavutetttu. Tällä hetkellä tilanne Euroopassa on paha, mutta virus on vasta leviämässä Afrikkaan.  



Eräs lapsi esitti erittäin tärkeän kysymyksen Lasten tiedekysymyksissä perjantain Helsingin Sanomissa: Onko kaikkiin kysymyksiin vastaus? - Ei ole, siihen meidän on tyytyminen. 
Jotkut käyttäytyvät nyt sillä tavalla närkästyneesti koronan suhteen ikään kuin heitä olisi petetty, kun ei viranomaiset, hallitus eikä edes presidentti osaa sanoa, milloin se on ohi ja pitääkö nyt ihan oikeasti perua kaikki menot, mitä on suunnitellut.  
Virus on vihollinen, jota vastaan ei voi käydä aseilla. Amerikassa aseiden myynti on lisääntynyt. Onko jenkeille pyssy siis samanlainen turvariepu kuin meille vessapaperi?  

Eräs suuri pettymys minulle oli se, kun luin että Etelä-Suomesta oli alettu ajaa kiireellä pohjoisen lomakeskuksiin ennen kuin Uusimaa tai jokin alue siellä ehkä tautipesäkkeenä eristetään. Siis mitä! Viemään virusta eteenpäin ja rasittamaan pikkupaikkakuntien terveydenhuoltoa, joka on mitoitettu paikkakuntalaisille sopivaksi. Röyhkeyden huippu. 
Onko noin vaikea pysyä paikallaan kaikkien yhteiseksi eduksi? Ja omaksi. Luonnossa saa kävellä vapaasti, Helsingissäkin, toistaiseksi, mutta ei kannata mennä sinne minne kaikki muutkin menevät. Helsingin keskustan puistoissa on väljää, kun kaikki haluavat kävelylle meren rantaan. Eilen uutisissa oli videokuvia näistä paikoista. 
Meillä on Kouvolan seudulla kaikkialla väljää. Eilen ulkoilimme mieheni kanssa Tirvalla, ketään ei tullut vastaan.  



Laitan tänne loppuun vielä kokonaan edellä siteeraamani Maailma on kaunis -laulun sanat. Tämän laulun on esittänyt aika moni artisti. Siinä on paljon samaa viisautta ja lyyrisyyttä kuin Eino Leinon runoissa.  

Maailma on kaunis ja hyvä elää sille
Jolla on aikaa ja tilaa unelmille
Ja mielen vapaus, ja mielen vapaus

On vapautta kuunnella metsän huminoita
Kun aamuinen aurinko kultaa kallioita
Ja elää elämäänsä, ja elää elämäänsä

On vapautta valvoa kesäisiä öitä ja katsella hiljaisen haavan värinöitä
Ja elää elämäänsä, ja elää elämäänsä
Maailma on kaunis ja hyvä elää sille
Jolla on aikaa ja tilaa unelmille
Ja mielen vapaus, ja mielen vapaus

On vapautta istua iltaa yksinänsä
Ja tuntea tutkia omaa sisintänsä
Ja elää elämäänsä, ja elää elämäänsä
On vapautta vaistota viesti suuremmasta
Ja olla kuin kaikua aina jatkuvasta
Ja elää elämäänsä, ja elää elämäänsä

Maailma on kaunis ja hyvä elää sille jolla on aikaa ja tilaa unelmille

Ja mielen vapaus, ja mielen vapaus
(Vexi Salmi)

15 kommenttia:

  1. Huomenta. Minäkin taidan askarrella noita paperisydämiä ikkunoihin. Asia oli jo mielessäni, kun pari päivää sitten näin jutun lehdessä. Sydämiä ja jaksamista kaikille niille, jotka työskentelevät äärirajoilla hidastaakseen koronan etenemistä ja hoitaessaan sairastuneita.
    Minun sydämeni tosin tulevat materian puutteen vuoksi olemaan paljon värittömämpiä kuin sinun. Mutta täällä ”korvessa” ne näkeekin vain linnut. Mutta ajatus ennen kaikkea..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Menin kiertämään taloa ja kuvittelin että minun sydämenihän ne loistavat ja tuikkivat ohikulkijoille, mutta voi, pettymys oli suuri. Ne eivät näy, ainakaan luonnonvalolla. Nuo kalvot ovat jotain vanhoja piirtoheitinkalvoja. Nappasin ne poistokasasta, kun Unto siivosi laatikoitaan. Ei ole näemmä vuosiin noitakaan laatikoita siivottu.
      Sisälle nämä kalvosydämet ovat kauniita, olkoot vaikka muistutus itselleni, että pidän yhteyttä ystäviin.

      Poista
  2. Asioilla on aina kaksi puolta, ei niin pahaa ettei jotain hyvääkin. Noihin Vexi Salmen sanoihin sisältyy paljon elämänviisautta. Maaseutukylän tie on nyt vieläkin hiljaisempi, koululaiset eivät mene linja- auto pysäkille.
    Töihin menijöitäkin on vain muutama aikainen kulkija.
    Kirjoja tarvitaan isompi pino, sukkalangat riittävät, tekemistä
    on monta sorttia. Tehdään olosuhteet siellä missä ollaankaan mahdollisimman mukaviksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Katsotaan, miten ihmiset kestävät, kun karenssi jatkuu. Epäilen, että sitä jatketaan velä pitkään toistaiseksi sovitun 13.4. jälkeen.
      Eräs ystäväni, joka on pitänyt lähes jokapäiväistä ryhmäliikkumista itselleen välttämättömänä, viestitti, että onpa outoa, kun ei tunnukaan yhtään hullummalta eikä aika tule pitkäksi.
      Minulle tuli halu lukea epidemioita käsitteleviä kirjoja. Etsin hyllyistäni Camus'n Ruttoa, jonka olen lukenut lukiossa, mutta en löytänyt. Muutoin kyllä kirjat riittävät.
      Olisi hyvä, että kirjakaupat voitaisiin pitää auki, koska nyt ihmisillä saattaa lukuhalut nousta.

      Mukavia hetkiä sinulle lukemisen, kutimien ja muiden puuhien parissa.

      Poista
  3. Onhan tämä outo tilanne, pelottavakin ja askarruttaa, että ovatko pandemiat jo suurempia uhkia maailmassa kuin sodat. Ei Suomessa ole vielä tarvinnut käyttää näin järeitä keinoja tai ei ole ymmärretty esim. aasialaisen- ja honkongilaisen influenssan aikaan. Niin vain taudit levisivät silloinkin Suomeen, vaikka matkailu oli vähäistä.

    Hyvä positiivisuuslista sinulla ja minulle on helppoa pysytellä omissa oloissani mitä nyt kaupalla pistäydyn. Lähinaapurin kanssa uskalsimme jutella lenkillä, kun pidimme tien turvavälinä :). Puoli tuntia siinä vierähti. Täällä maaseudulla lähinaapurit ovat tärkeitä ja apua annetaan puolin ja toisin. Toivon, että covid-19 kiertää meidät kaukaa. Hieman on harmittanut, miten käy meidän kesän pienten kotimaan matkasuunnitelmien. Olin ehtinyt aloittaa kevyemmän ruokavalion ja koetin jättää kahvileivät pois mutta korona laukaisi uudelleen tunnesyömisen ja napostelun. Ihania nuo sydämet ja Vexi Salmen Maailma on kaunis -laulu on yksi suosikkini.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pandemia näyttää voimansa yhteisenä näkymättömänä vihollisena. Ennen hygienia oli huonompaa ja asuminen ahdasta, ja varsinkin noita mainitsemiasi tauteja aiemmin raivonnut espanjantauti on ollut todella tuhoisa. Kunpa nyt päästäisiin vähillä kuolemilla. Äsken Ylen korona-lähetyksessä kerrottiin, että Espanjan hoivakodeista on löytynyt kuolleita vanhuksia sängyistään. Heillä on ehkä hoitajamäärä siellä mitoitettu sen mukaan, että läheiset käyvät päivittäin hoitoapuna ja nythän se on estetty. Surullisia kuolemia.

      Eristyminen houkuttaa lohtuhetkiin, ehkä monella myös päihdyttävien aineiden käyttöön. Kyllä minunkin piti illalla hakea pakastimesta jäätelöä ja vieraiden varalle hankitut suklaarasiat ovat seuraavaksi vuorossa.

      Mies haaveksii Pori Jazziin menosta, mutta epäilyttää, miten sen (ja muiden kesän festivaalien) käy.
      Minä olen yrittänyt päästä VR:n palvelunumeroon siirtääkseni junalippuja eteenpäin, kun siskostapaaminen siirtyy hamaan koronattomaan tulevaisuuteen.

      Tämän päivän koronalähetyksestä jäi mieleen kriisiviestinnän asiantuntija Petri Launiaisen someohje: faktoja kyllä ja hengennostatusta, ei spekulaatioita. Minusta tämä on hyvä. Tykkään myös kivasta huumorista, kyllä karanteenistakin löytyy koomisia puolia. Päivän Hesarissa nauratti Hongkongin suunnitelma pitää baarit auki, mutta kieltää alkoholin myynti, koska "humalainen hellyys on tartuntariski".

      Poista
  4. Tuo Vexi Salmen sanoitus Irwinin laulamana on ollut muuan kesä pitkään korvamatonani. Ei meinannut luovuttaa millään.
    Eipä haittaisi, vaikka iskostuisi uudelleenkin, kyllä se mennen tullen kononamietteet voittaisi.
    Kyllä minä seuraan korona-asioita ja otan huomioon oleminseni ja elämiseni, etten sairastuisi, enkä niin muodoin tautia levittäisikään.
    En toistaiseksi koe haitaksi rajoitteita, ymmärrän ne, kuin myös senkin, miten tämä uhka on globaali ja miten monen elämä suistuu normaalista kaaokseen joko sairastumisen ja/tai taloudellisen puolen takia. Minusta jopa tuntuu, että Suomessa ollaan vasta alkumetreillä koronan edetessä, huippu tulee myöhemmin. Nythän ihmiset kovasti koettavat paeta pohjoiseen ja yleensä syrjäseudille pakoon koronaa. Luultavasti myös osa vei tautia mukanaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hassua, että ihan sama alkoi näkyä meillä, mikä Italiassa, siis ryntäys niihin osiin maata, missä tartuntoja ei vielä paljon ollut, Italiassa suunta vain oli toisin päin.
      En tiedä sitten, onko tämä ilmiö meillä johtunut pelosta vai siitä, että kun joutuu lomautetuksi eikä voi mennä ulkomaille, niin toiseksi kivointa olisi lasketella ja pitää hauskaa Lapin hiihtokeskuksissa. Viesti tartuntojen kurissa pitämisestä ei ole mennyt perille. Meidän talossa on käytävässä pientä remonttia, jonka tekijät joutuvat kohta lomautetuksi. Nuori kaveri, jonka kanssa juttelin (kahden metrin päästä), sanoi, että ilman muuta hän lähtisi jonnekin aurinkoon, jos tilanne olisi toinen, mutta nyt hän tyytyy rassaamaan vanhaa mopoa kulkupeliksi ja sekin on kivaa.

      Minä pelkään usalaisten puolesta, koska heillä presidentillä on paljon enemmän valtaa kuin meillä ja Trump ei välitä muusta kuin taloudesta. Siellä voi vielä tulla tosi paha tilanne.

      Poista
  5. marjatta

    positiivisuudesta ja sellaisesta: juttelin äsken yhteysaluksen laiturilla naapurin kanssa (se yhden maakotkan välinen etäisyys välissämme!) myönteisyydestä. ihastelimme sitä, miten jotkut osaavat niin herkästi iloita todella pienistä asioista.

    tuosta saksalaisen oppikirjan "sodasta seuraa jotain hyvääkin" -lauseesta tuli mieleen kirja, jota parhaillaan luen. hiljaisen hymyn mies kertoo kirjailija veikko huovisesta.

    siinä siteerataan muun muassa huovisen ja pilapiirtäjä kari suomalaisen kirjeenvaihtoa. suomalainen kommentoi huovisen rauhanpiippu-kirjaa ja kertoo omia näkemyksiään sodasta näin:

    "näin sodassa röykkiöittäin ruumiita, mutta totuuden tunnustaakseni ne eivät herättäneet minussa mitään myötätuntoa. päinvastoin tunsin samanlaista tyydytystä kuin heittäessäni roskapaketin alas parvekekuilusta: maailma on taas tullut vähän siistimmäksi....puhumattakaan siitä miten hyvä vaikutus sodalla on sekä henkiseen että aineelliseen produktiivisuuteen."

    minulla on tapana nähdä yksinkertaisissakin asioissa kauneutta ja hyvyyttä, mutta nyt minun oli poikkeuksellisen vaikeaa löytää näitä piirteitä karin sinänsä rehellisestä (propsit siitä) mielipiteestä. yritin huuhdella karvaan hapanta makua pois mutterikahvilla, muttei sekään nähtävästi kaikkeen pysty.

    meri

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Noniin.

      Tässä taitaa olla aika paljon maakotkia tässä välissä. Tänään kun tulin apteekisa kotiin, sydän sykähti oikein lujaa, kun ovi avautui ja sieltä tuli nuori afrikkalaismies, kiirus tuntui olevan.

      Nuorimies pysähtyi, e hymyillyt, meni littanaksi seinää vasten ja kumarsi. Tunsin itseni kuninkaalliseksi ja olin todella iloinen siitä, ettei tarvinut säikähtää että hän tahtoisi puhua kanssani.

      Minä kuitenkin puhuisin mitä sylki suuhun tuo ja se voisi olla kuolemaksi. Kenen tahansa kuolemaksi, täällä asuu hurjasti ihmisiä.

      Elämä on edelleen fantastista. Se alkaa olla myös absurdia. Mutta tämmöiset ihmisten inhmillisyyden osoitukset ovat niin huippua!

      En väitä että ainoastaan afrikkalaiset ovat olleet ystävällisiä, kaikki tuntutuvat olevan tuntosarvet päässään nyt.

      Voi kun se säilyisi!

      Poista
    2. Kiitos ajatuksistanne, meri ja Ripsa!

      Tilanne lisää ihmisissä hiljaisuutta, mietteliäisyyttä ja lempeyttä. Joissakin se lisää valitettavsti myös laskelmoivuutta ja kylmyyttä, mikä saattaa lisääntyä sitten kun tilanne pahenee.

      Kari piirsi oivaltavasti, mutta hänellä oli kauheita mielipiteitä. Olen lukenut Lipen haastatteluja ja kauhistellut sitä julman itsekkyyden määrää, mikä piirtäjänerossa oli näkyvänä piirteenä. Olen tulkinnut joitain hänen puheitaan jopa vitseiksi, mutta hän onkin ollut tosissaan.

      Ripsa, minulla on myös kokemuksia ulkomaalaisten suomalaisia paljon kehittyneemmästä kohteliaisuudesta. Siis kun vertaa joidenkin kohtaamieni ulkomaalaisten käyttäytymistä kenen tahansa tuntemani suomalaisen käyttäytymiseen - nyt on oltava kieli keskellä suuta, koska jo tällaisestakin viattomasta huomiosta sai jokin aika sitten sen "Marjatta parka, v---n aivopesty suvakkih----a" -nimen. Mutta jospa tosiaan kriisiaika olisi lisännyt ystävällisyyttä ja madaltanut poteroita.

      Mies treenaa viereisessä huoneessa vilkuillen koneeltaan jumppaohjaajalta mallia. Karantreeniä!
      Minulla tuli usein pilateksen ja jopa vesijumpan jälkeen leikatun lonkan puolelta reisilihas kipeäksi, nyt on kroppa niin hyvinvoipa kuin vain voi, mitä nyt keuhko vähän ahdas. Kävely on parasta, tänään menen vaihteeksi pyörälenkille, ja vähän venyttelyä silloi tällöin. Tiedän, että lihaksia pitäisi vahvistaa tässä karanteeni-iässä, mutta voi miten vastenmielistä se onkaan. Mieluummin kävelen lähimetsään katselemaan sinivuokkojen kukkien ihmeellistä sinisyyttä.

      Poista
  6. Hesarin Lasten tiedepalsta on kyllä parasta ja usein myös älykkäintä viihdettä, jota medialla on tarjota! Miten fiksu kysymys aikuisille, jotka miettivät asioita usein liian ratkaisukeskeisesti. Toki nyt koronatilanteessa se on aika hyödyllistä. Silti keskuudessamme elää ihmisiä, jotka jättävät kaiken esim. jumalallisen voiman varaan ja saattavat jopa laiminlyödä rajoituksia ja käsihygieniaansa fatalisminsa takia. Ja tämä on totta. Ehkäpä ajattelutapa hieman muuttuu, jos sairaalavuode kutsuu.

    Vexi Salmen hienot sanat ovat hyvä lopetus - jokainen voi yrittää samaistua niihin ja löytää korona-arjesta nuo luettelemasi hyvät puolet. Minulla nyt ei ole aikaa joutenoloon kuin vapaapäivinä, mutta nyt on ollut silti helpompaa seurata koko Suomen esimerkkiä ja "löysäillä" kotona. Luen parhaillaan Jevgeni Vodolazkinin Arsenin neljä elämää -teosta, joka sijoittuu 1400-luvun ruton runtelemaan Venäjään. Lopulta konstit selviytyä tuolloin ovat täysin samat kuin nyt: totaalinen eristäytyminen ja sielun lämpö, jota lisälämmittää voimaannuttava takkatuli. Puubisnes kukoistaakin nyt täällä puutalojen Turussa ja multakin oli kaupasta loppu. Yllättäen joku muukin on ajatellut käyttää aikansa mullanvaihtoon ja kevätkylvöön.

    Voimia ja terveyttä, sekä kevään riemuisaa odotusta tilanteesta huolimatta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Samaa toivotan sinulle, Esmeralda!

      Minullakin on multapussi odottamassa keittiön lattialla, että saan innostuksen puuskan kukkien keväthuoltoon. Vaihdan isompiin purkkeihin vähän päällismultaa ja yksi palmu on niin nuupahtanut, että sen tilalle pitäisi hankkia uusi.

      Juuri mietin, mistä epidemioista olen lukenut romaaneja. Laitan Arsenin neljä elämää -teoksen muistiin. Kuolema Venetsiassa -romaanissa on henkilökohtaisen tragedian taustalla kolera, Jonas Gardellin trilogia Älä pyyhi kyyneleitä paljain käsin kertoo aidsista. Mitähän muuta? No, ne Johanna Holmströmin ja Katja Kallion (oliko vielä joku muukin) lepraromaanit Seilin saarelle suljetuista naisista.
      Tuberkuloosiin kuolemista on vanhoissa romaaneissa, mutta eihän sekään ole voitettu pandemia.

      Lapset kysyvät peruskysymyksiä. Tänäänhän alkaa televisiossa myös Lasten uutiset. Minua viehättää se, että siinä on tiedon lisäksi myös lasten omia videoita, joissa he opettavat toisilleen uusia taitoja.

      Poista
  7. Elämme kovia aikoja, Marjatta.
    Täällä sitä käpsehdin nyt etupäässä yksikseni, kun kaikki harrastustapaamiset ovat jäissä ja kuulun ikäni puolesta riskiryhmään. Lastenlapsia olen muutoinkin tavannut harvemmin, koska asuvat matkan päässä, mutta nyt näyttää tulevan tosi pitkä vierailuväli. Onneksi on kännykkä. Sitä olenkin käyttänyt reilusti enemmän kuin ennen korona-aikaa. Tunnen itseni ihmeen rauhalliseksi, vaikka tulevaisuudessa voi piillä huonojakin vaihtoehtoja. Jotenkin tämä yhdessä kokeminen antaa voimaa ja uskoa.
    Oikein sinulle sopiva juttu nuo ikkunasydämet.
    Terveyttä!
    t. manu

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Terveyttä myös sinulle, manu!

      Juuri mietimme mieheni kanssa, että viikonlopulla pitää ottaa näköpuhelu lasten perheisiin, että näkee edes millaisia he nyt ovat. Kun tämä souvi on ohi ja pääsemme vihdoin tapaamaan, niin saatamme olla eri näköisiä kuin ennen. Hiukset on saaneet kasvaa ja joku on ehkä kasvattanut korona-ajan parran. Kun nyt kaikki selviäisimme.

      Samoin tunnen minäkin, samassa veneessä olemisen tunne kasvaa ja huoli niistä tutuista, mutta myös julkisuuden henkilöistä, joiden kuulee sairastuneen. Jokapäiväiset tilannekatsaukset ovat tarpeellisia, koska ne lisäävät uskoa siihen, että asioista huolehditaan. Uutistoimittaja lopettaa usein toteamalla, että tästäkin selvitään, ja se antaa voimaa.

      Mieheni totesi ikkunasydämistäni ilkikurisesti, että joku voi ajatella, että ne ovat varoittamassa kuin spitaalisen mukanaan kuljettama kello, älkää tulko täällä on korona. Sydän on ihana symboli, ja sanakin 'sydän' kuulostaa kauniilta.

      Poista

Luin Ruton, vahvistan ruumistani jumpalla ja mieltäni päiväkahvihetkillä

Pyrin välttämään kaikkia muoti-ilmaisuja. Otsikkohan olisi pitänyt kirjoittaa modernia psykologista jargonia käyttäen näin: jumppa ja ...