perjantai 23. marraskuuta 2018

Voi näitä päiviä!


Karkkiparatiisi, Tennispalatsi Helsinki
Kuva: Ume

Tänään 23.11. on samana päivänä Lapsi mukaan töihin -päivä, Black Friday ja sen vastapainoksi syntynyt Älä osta mitään -päivä.

Lapsi mukaan töihin -päivä järjestetään kolmannen kerran. Sitä järjestämässä ovat lapsiasiavaltuutettu, Lastensuojelun Keskusliitto, työ -ja elinkeinoministeriö ja työmarkkinajärjestöt sekä useat työpaikat. 
Tarkoituksena on, että lapset saavat tietää, missä äiti ja isä ovat silloin ja mitä tekemässä, kun he ovat päiväkodissa. 
Tästä tulee mieleen omaan, entiseen työhöni liittyvä vitsi. Lapsi kysyy opettajalta:"Ope, milloin sä olet töissä, kun sä olet aina vaan täällä meidän kanssa?"
Meidän lapset olivat joskus jonain lyhyenä erikoispäivänä mukana töissä. He olivat myös mieheni mukana kokouksissa, istuivat jossain sivupöydässä piirtelemässä. Pienillä padoilla on korvat - viisivuotias oli kerran puuttunut sivusta työryhmän keskusteluun todeten:"Totuus ei muutu."

Black Friday on omittu meille USA:sta. Siellä Thanksgiving Day, kiitospäivä, on tärkeä päivä, jota alun alkaen on vietetty kokoontumalla suvun kesken yhteiselle aterialle, kuten meillä jouluna, syömään hyvin ja tuntemaan kiitollisuutta syksyn sadosta. Tämä päivä on marraskuun neljäntenä torstaina ja sitä seuraavaa perjantaita, jonka monet ovat järjestäneet vapaapäiväkseen, kutsutaan nimellä Black Friday, musta perjantai. Olen kuullut sellaisen selityksen tälle nimelle, että kiitospäiväliikenne on tuottanut niin synkkiä tilastoja, että koko päivää voi kutsua mustaksi. Liikenne ei ole ainakaan vähentynyt, kun kauppiaat ovat huomanneet mahdollisuutensa vetää ihmisiä ostoksille järjestämällä isoja alennusmyyntejä juuri tänä päivänä. Black Fridaysta onkin tullut USA:ssa kauppiaille vuoden tuottoisin päivä.
Suomessa Black Friday -päivää on vietetty muutamana vuonna. Uutisissa kerrotaan, että myös meillä se on ainakin elektroniikkaliikkeillä vuoden paras päivä.  

Älä osta mitään-päivä on kansainvälinen, kulutuksenvastainen päivä. Sitä on vietetty ensimmäisen kerran vuonna 1992 Kanadassa nimellä No Shop Day. 
Suomessa päivää on vietetty kymmenisen vuotta. Tarkoitus on, että pysähtyisimme miettimään, tarvitseeko sitä koko ajan ostaa ja juosta impulssiensa perässä vai voisiko olla vaikka yhden päivän ostelematta. 

Jaa-a, Mentulan residenssistä ampaistiin kauppoihin heti aamutuimaan ja tultiin kotiin niin monien kassien kanssa, että piti käydä kahdesti autolla ennen kuin saatiin saalis sisään. No, kaikki oli kyllä tarpeellista ja suunniteltua. Ostettiin uusia tyynyjä, suojaruukut amarylliksille, kynttilöitä, viikonlopun ruuat tietty sekä tonttujen apuna yhtä sun toista, mutta ne ovat salaisuuksia.  

Huomenna menen kuuntelemaan Jari Järvelän haastattelua Kotkan kirjastoon. Postaus Järvelän uusimmasta, Finlandia-ehdokkaaksi valitusta romaanista Kosken kahta puolta on minulla valmiina luonnoksissa, mutta odotan, tuoko haastattelu jotain uutta. Minulla on Järvelälle kysymys. Kerron siitä sitten kirjoitukseni lopussa. 

Mtenkäs siellä teillä muilla? Sujuiko kolmen teeman päivä hyvin? Tuliko ostelluksi vai nuukailluksi?

Alkukuva on laajimmasta irtokarkkivalikoimasta, mitä olen missään nähnyt. Osuimme siihen HAMin näyttelystä tullessa. Herroilla Gilbert ja George oli toinen toistaan värikylläisempiä töitä, joissa paljon sanomaa. Tämä näky siihen päälle oli melkein liikaa. 
Suomalaiset aikuiset syövät kait eniten irtokarkkeja maailmassa. Miksi? Selvitäksemme pimeydestä? Koska olemme tutkitusti maailman onnellisimpia ihmisiä?

---------------
Ja myöhemmin juolahti mieleeni:
Ai niin, onhan nyt myös mielenterveysviikko. Tämän vuoden teema on Mun elämä, hyvä elämä


35 kommenttia:

  1. En ostanut mitään (melkein kolme kuukautta olen ollut ostamatta). Voihan olla, että kun kuuden kuukauden ostolakko on ohi alan viettää kulutusjuhlaa. Koska talouden on pyörittävä, kävin jalkahoidossa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, kyllä talouden pitää pyöriä. Kuusi kuukautta kuulostaa minusta aikamoiselta askeesilta, sitä voit juhlia sitten keväämmällä vaikka uusilla kevätkengillä!
      Hoidot ja teatteriliput on hyvä lahjaidea, itselle tai toiselle, jos epäilee hänellä "olevan jo kaikkea", kuten sanonta kuuluu.

      Poista
  2. Oli asiaa Turkuun. Siispä lähdin jo niin hyvissä ajoin, että ehdin ostaa lämpimän lakin ilman alennusta ja Sievin saapikkaat -30 % ennen lounasta koulukaverien kanssa. Hallista hankin vain kuivattua persiljaa. Viikonlopun ruuat kärräsin kotiin jo eilen. Että ei mitään ostoshurmosta, vaikka olinkin mukana menossa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sinun ostoksesi kuulostavat järkeviltä ja tarpeellisilta, talveen pitää valmistautua lämpimin vaattein.

      En huomannut Kouvolan liikkeissä ihmeempää tungeksintaa, paitsi Jyskissä oli tyynyjen ostajia jonossa. Ruuhkat ajoittuvat lähemmäs joulua, jolloin näkee viime hetken hurmosta ja epätoivoakin.

      Poista
  3. En ostanut mitään minäkään, paitsi teen ja sämpylän kahvilassa kävelylenkillä. En tykkää ollenkaan ostoskeskuksista enkä ryysiksestä. Lenkin jälkeen olen lojunut sohvalla kirjan kanssa. Aika ihanaa. Marcus Grönholm on kuulemma tuonut Black Fridayn Suomeen ja myös saanut tavaramerkkioikeuden siihen. Mutta ei jaksa enää siitä taistella. Epäili, että patentti- ja rekisterihallitus oli väärin myöntänyt sen hänelle. Minusta on ihmeellistä, että joku hakee sitä tuolle nimitykselle. Mutta hän kai ajatteli Stockmannin Hulluja päiviä, että miksei hänkin sitten voisi omalle Inkoon myymälälle tuota saada. Kuulin haastattelun radiosta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ohho, vai tuollaista historiaa tällä Suomen Black Friday -päivällä. Erikoista.

      Minä tykkään kaikesta joulunalusmenosta, valoista ja muusta. Ainoa, mistä en pidä on ostoskeskusten musiikki tai muzakki. Yhteen aikaan joka putiikissa oli omat musiikkinsa ja ne sekoittuivat käytävillä toisiinsa. Onkohan sitä vähennetty, kun en ole enää huomannut.

      Poista
  4. Kirjoja tilasin, ja scootty-tarvikkeita juniorin kanssa joululahjaksi. Myös kaupungilta shoppailin jotain black fridaysta. Läheskään kaikissa kaupoissa ei ollut juurikaan reagoitu bf:hin, milä on sikäli harmi, että eurot menevät verkkokauppoihin. 🤔

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinhän ne menee. Minäkin tilasin mutteripannun netistä, mistään meidän kaupoista ei löytynyt.
      Maanantai on vielä oikein verkkokaupan oma superpäivä, Cyber Monday.
      Kun puhutaan lentomatkailun haitoista, niin nykyäänhän kuljetetaan verkkokauppatavaraa edestakaisin lentokoneilla, tavaraa tilataan Kiinasta saakka ja palautetaan myös.
      Ennen ei ollut kuin Anttilan postimyynti, jossa ei lentokoneita tarvittu.

      Poista
    2. Itse tilaan suomalaisista tai joskus ruotsalaisista verkkokaupoista (Ellos, Jotex). Kerran erhdyin tilaamaan Amerikasta, ja olin niin pulassa tullausilmoitusten ym. kanssa, että ikinä en enää tilaa kauempaa. Liian caivalloista!

      Poista
    3. Siis erehdyin... ja vaivalloista. 😀
      Ei osu tabletin näppäimistöllä sormet oikeaan eikä edes näe kunnolla.

      Poista
    4. Minä olen pari kertaa tilannut kirjoja USA:n Amazonista ja ne tulivat hyvin perille.

      Poista
  5. olen ostanut tänään suomalaisen perheyrityksen spelttilakritsia. koin tekeväni hyvän teon, koska laitoin killinkini pyörittämään suomalaisen kansantalouden rattaita. samaan aikaan yritän silti tavoitella saavuttamatonta: asiallista kulutusta, sellaista johon riittäisi yksi maapallo.

    on aika skitsofreenista, kun ihmiseen kohdistuu kaksi kovaa vaatimusta: kuluttaa ja olla kuluttamatta. aina on loputuloksena jonkinasteinen syyllisyys. eli kulutamme tai emme, syyllisyyttä on tarjouksessa.

    haluaisin päteä sillä, että jokaikinen päälläni oleva riepu on ostettu kirpparilta tai että kaikki syömäni ruoat on dyykattu jonkun kauppaketjun roskiksesta. näin ei tietenkään ole, mutta jos olisi, en ehkä tohtisi sanoa sitä ääneen.

    meri

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta, syyllisyys on seuranamme, ja käsitys hyvästä ihmisyydestä vaihtelee riippuen siitä, mistä näkökulmasta asioita tarkastellaan.

      Ymmärrän hyvin tuon, mitä sanot lopuksi. Omia valintoja ei ole nykyään hyvä sanoa ääneen, koska aina jostain suunnasta huudetaan "Väärin tehty!" ja epäillään, että yrität päteä ja leuhkia elämäntavallasi, vaikka vain haluaisit keskustella siitä. On niin paljon sellaista, että tiedetään, miten toisen pitäisi elää, yleensä samalla tavalla, mikä sopii itselle.
      Tähän sopii hyvin mielenterveysviikon tunnuslause "Mun elämä, hyvä elämä".

      Poista
  6. En tarttunut noihin teemapäiviin yhteenkään. Ei ole tarvista. Oikeastaan mulle sopii tunnuslause - mun elämä, hyvä elämä - hyvin.
    Kaupoissa en tykkää shoppailla, vain ruokaostoksilla on pakko. Joulun lähestyessä suorastaan ahdistun, jos pitää lähteä johinkin isompaan kauppaan.
    Karkkihyllyt ovat näyttäviä kaiketi joka kaupassa, tuo kuvasi hylly tietysti jättijuttu.
    Kysymykseesi vastaan, että nuukailluksi tuli.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suhtautuminen ostamiseen on kyllä hyvin persoonallinen asia.
      Toiset nauttivat ja toiset kärsivät.

      Minä olen aina nauttinut vaatteiden sovittelusta ja ostamisesta. Kun äiti eli, hän vei usein heti maitotilin saatuaan meidät tytöt ompelijalle tai shoppailemaan lähikauppalaan. Itsekin hän ompeli meille sekä itselleen paljon. Hänen kuoltuaan jouduin olemaan monta vuotta, teinityttönä vielä, tosi vähällä vaatevarastolla, mutta olen korvannut nuo surkeat vuodet kyllä myöhemmin iloisilla ostosretkillä.

      Poista
  7. Haluaisin sanoa, että en ostanut mitään, mutta ostin lasillisen kuohuviiniä, kun kävimme työkavereiden kanssa yksillä uuden työosoitteen kunniaksi. Mutta muuten olin ostamatta yhtään mitään. Kerran olen tehnyt Black Friday -ostoksen: vuosi sitten hankin itselleni uuden objektiivin kameraan. Olin sitä objektiivia pohtinut jo kauan ja kun se sitten oli hyvässä alennuksessa... Se oli siis harkittu ostos, vaikka osuikin sitten erääseen superkulutuspäivään.

    Tuo Tennispalatsin karkkihylly on kyllä massiivinen!

    Meillä esikoinen, joka on nyt seiskaluokkalainen, iloitsi siitä, että muutamat opettajat olivat tuoneet päiväkoti-ikäiset lapsensa kouluun. Neli- ja viisivuotiaat olivat ilahduttaneet kovasti noita aloittelevia teinejä.

    Hyvää lauantaita!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voin kuvitella, että esiteinit ovat tykänneet leikki-ikäisistä koulupäivän piristeenä.

      Noissa isommissa ostoissa kannattaa kyllä hyödyntää alepäiviä.

      Hyvää lauantaita Katja sulle myös!

      Näpyttelen näitä vastauksia kommentteihin puhelimella Kotkan kirjastossa junaa odottaessa. Toivottavasti olen huomannut korjata kaikki sanasyötön tarjoamat hassut sanat.
      Jari Järvelän haastattelua oli hauska kuunnella.

      Poista
  8. En koe, että mikään näistä teemoista liittyy minuun. En ostele holtittomasti, vaan tarpeeseen. Eilen ostin ruokatarpeita enkä muuta. Lapsi mukaan töihin -päivä herättää minussa ristiriitaisia tunteita, mutta eipä sekään minuun mitenkään liity. Lapsena joskus unohtui avain kotiin ja koulusta tullessa kävin äitini työpaikalla (oli matkan varrella oleva virastotalo) ja äiti antoi oman avaimensa. Hän pujotti sen kanttinauhaan, teki solmun ja sujautti kaulaan. Joskus äidin työtoveri antoi minulle tyhjiä pulloja, jotka vein iloissani kauppaan ja tienasin siten pari markkaa. Kyseiseen virastotaloon tuskin nykyään pääsee ilman avainkorttia tmv. Äiti ei aina tykännyt, että mentiin (sisar kävi siellä myös unohtaessaan avaimen) hänen työpaikalleen. Tajusin sen vasta myöhemmin ja ymmärrän häntä.

    Oho, meni aiheen ja muuttui nostalgiseksi muisteluksi (ja tuli äitiä ikävä). Alkoi myös tehdi mieli nimenomaan suomalaisia irtokarkkeja nyt. :D Suomessa irtokarkkeja tuntuu olevan helpommin ja laajemmin saatavilla, kun niitä on ruokakaupoissakin usein. Täällä irtikset pitää yleensä hakea erikoispuodeista. Itse en ole täällä ostanut kertaakaan irtiksiä, koska en pidä täkäläisistä karkeista (olen salmiakki-ihminen). :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pakollinen tarkennus: en ajattele, että ihmiset jotka ostelevat alennusmyynneistä (esim. Black fridayna) kamaa shoppaavat automaagisesti holtittomasti. Eiköhän kukin itse tiedä, milloin jokin ostos on tarpeen. Niin varmasti teilläkin. Minulla ei vain toistaiseksi ole tarvetta millekään, kun minulla on jo kaikki mitä tarvitsen. Ainakin nyt.

      Nuorempana ostelin hövelimmin erityisesti vaatteita ja kenkiä ja moni jäi kaappiin hintalappuineen vuosikausiksi. Nykyään punnitsen ostokset tarkkaan, koska tilakin on rajallinen ja olen muutenkin muuttunut. :D

      Poista
    2. Juu, kukin tietää tarpeensa. Olen minäkin ainakin vähän harkitsevammaksi tullut, kuudenkympin jälkeen :)

      Nostalginen muistelu on minusta hienoa. Kirjojen lukeminen vie usein siihen.

      Ulkomailla Tunisiassa ja Turkissa olen nähnyt lapsia, joiden on pakko olla vanhemman työpaikalla, kännykän kanssa pienen kaupan nurkassa, koska ei ole mitään järjestettyä hoitoa.
      Se on toinen ääripää ja saa meidän herttaisen teemapäivämme kuulostamaan pahalta.

      Minä en tykkää irtokarkeista. Tuplasuklaapötköt ja ne rommirusinasuklaat, joita ei enää tehdä (oliko liikaa rommia) ovat minun herkkuani, ja sukulakut.

      Poista
  9. Melkein ohitin eilisen teemapäivän mutta viime tunneilla tilasin kirjoja, kun alennus oli koko tilauksesta 10 %, ja muutama kiinnostava kirja oli muutenkin alessa. Amerikkalainen pastoraali, Hyvä Sara, Synninkantajat, Jälleenrakentajien lapset, Näkemiin taivaassa ym. Siinäpä joululahja itselleni. En sortunut lankoja tilaamaan, kun samasta nettikaupasta saa niitäkin.

    Heräteostoksia teen tosi harvoin, kun en käy kuin ruokakaupoissa ja isot kauppakeskukset vaan ahdistavat.

    Mielenterveysviikon teema on naseva ja elämä balanssissa silloin, kun kokee elävänsä omanlaistaan hyvää elämää. Nyt eläkkeellä niitä omia juttuja voi vapaasti toteuttaa ja kiireen tunne on poissa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kirjoja saatan minäkin vielä tilata. Ostin äsken Järvelän haastattelun yhteydessä muutaman hänen uutta kirjaansa lahjoiksi.

      "Mun elämä, hyvä elämä" kuulostaa ihanan leppoisalta tänä aikana, jolloin tuomitseva elämäntapakritiikki ja opettavaisuus ovat voimissaan.
      Minustakin on kivaa olla eläkkeellä.

      Poista
  10. Miksiköhän ihmisiä, jotka ostavat alennuskampanjassa myytäviä tuotteita, pidetään jotenkin holtittomina? Taisi olla niin että 85 % suomalaisista ostaa Mustana Perjantaina jotakin. Aika holtitonta väkeä, siis?

    No, puritaani luterilainen kalvinisti ei ostaa mitään ja moittii muita ostamisesta. Elämäntapa sekin.

    Itse tilasin pari kirjaa alennuksella. Olisin katsellut uutta espressokeitintäkin, mutta ehdin jo tilata aikaisemmin Saksasta. Tulee maanantaina.

    Eiköhän suurin osa ihmisten ostoksista perustu "tarpeeseen". Sitä tarvetta voi sitten filosofisesti epäillä, mutta...

    Uusimpien tutkimusten mukaan Rooman valtakunta tuhoutui siihen, että "ostaminen" loppui, ja kun loppui, myös verotulot loppuivat ja kun verotulot loppuivat, infra alkoi rapistua valtakunnan reunoilta käsin ja lopulta: Rooman valtakunta tuhoutui.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä on hyvä näkökulma. Me olemme niin tottuneet puolustelemaan kuluttamistamme lapsesta saakka. Ennen piti aina säästää, joka lapsella oli säästöpossu, ja nyt on sitten nämä ekologiset asiat.

      Joo, toisen tarvetta ei koskaan tiedä. On paha mennä sanomaan, ettet sinä tätä ja tuota tarvitse. On myös hyvä saada joskus jotain ylellistä, vaikka sitten joutuisi arjessa säästämään - siis ainakin minun kohdallani on näin.

      Sekä sinä että minä olemme nyt tarvinneet espressokeittimen. Minulla se on jo smartpostissa S-marketin laatikossa, perinteinen Bialetti.

      Poista
    2. Kyllä se on selvä, että meidän on ostettava tuotteita ja palveluja, jos haluamme hyvinvoinnin säilyvän.
      Tuotteiden valmistamiseen ja kuljettamiseen pitää kiinnittää huomiota,

      Poista
    3. Katselin faktoja.

      Tänä vuonna yhteiskunta kerää tuloveroja kotitalouksilta n 28 mrd euroa. Arvonlisäveron tuotto on melkein yhtä suuri eli n 20 mrd euroa.

      Mitä terveydenhoidolle, koulutukselle, sosiaaliturvalle, tiestölle jne tapahtuisi jos kukaan ei ostaisi mitään?

      Itse asiassa ne jotka ostavat "paljon", pitävät tämä hyvinvointikoneiston käynnissä. Se voi olla ikävä tunnustaa, mutta tosiasioita ei kannata piilottaa eikä vähätellä.

      No, kevyempää: just sain Postilta viestin että espressokeittimeni on saapunut Kitumarketin automaattiin. Se on vanhaa saksalaista mallia (mutta kompakti kokonaisuus joten ei tarvita enää erillistä kahvimyllyä) ja siksi sen sai puolella hinnalla.

      Poista
    4. Hyviä kahvihetkiä, Kyösti!
      Sinä olet kyllä oikea barista. Meillä on vain valmiiksi jauhettua kahvia, mutta olen huomannut, että keittimissä ja kahveissa on paljon eroa.

      Poista
  11. Kyllä talouden pyöröt eivät pyöri miun ostoksilla kovinkaan vinhaa vauhtia. Black Friday ei innostanut kun yhteen hankintaan, sen toki teimme verkkokirjakauppaan tontun avuksi.
    Kiitospäivän soisin rantautuvan myös tänne meille. Ihmettenkin miksi kaikki muu, ei hyvä, rantautuu mut tämä ei? Johtuneeko siitä, että kalkkunat loppuisivat kesken vai eikö me suomalaiset osata olla kiitollisia mistään??
    Mielenterveysviikko on todella tärkeä ja siitä pitää puhua!
    Tämä maailma on aivan liian kylmä ja raaka monelle ihmiselle ja mieli ei sitä kestä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, Kiitospäivä - ja jos se Thanksgivingistä oikein tarkkaan suomennetaan, niin sehän on kiitoksen antamisen päivä - olisi oikein hyvä päivä! Ja onhan se ollut ennen, kekri.

      Vielä 70-luvulla Kuhmossa järjestettiin isoja kekripäivällisiä mm. koulujen ruokasaleissa, yhteisöllisisä tapahtumia, joissa oli kiitosjuhlan tuntua. Menu sisälsi juureksia, marjoja ja muuta syksyn satoa. Ohjelmaakin oli syömisen ohessa.

      Mielenterveysviikko on niin tärkeä. Pitää pitää niiden puolia, jotka eivät itse jaksa.

      Poista
  12. Minuun on iskenyt viime aikoina kollektiivisen kulutusjuhlan jälkeinen tai jopa sen aikainen krapula. Olin pitkään töissä kaupungin ostosparatiisien keskellä, jolloin myös kaikenlaisia "hyviä löytöjä" tarttui mukaan harva se päivä. Enemmän kuitenkin stressasi jatkuvan hälinän ja väkimäärän keskellä työskentely ja asioiminen. Kun toimipiste ja asuinpaikka vaihtuivat, olen huomannut, miten vähällä ihminen pärjää. Poljen työmatkat joskus ilman ainuttakaan vastaantulijaa. Kauppoihin täytyy lähteä erikseen. Jään mieluummin kotiin lämmittämään uuneja ja lukemaan kirjaa sohvankulmaan.
    Tämä pohjustus tiedostamattomalle Älä osta mitään -päivälle. Maksoin nolla euroa mielenterveyteni vaalimisesta, kun ei tarvinnut lähteä ihmistungokseen menettämään tasapainoaan ja rahojaan. Viime vuonna ostin kyllä Black Friday-tarjouksesta kylpylälahjakortin kätevästi netistä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minulla on mennyt elämässäni päinvastoin kuin sinulla. Asuin opiskeluvuosia lukuunottamatta syvällä maaseudulla viisikymmenvuotiaaksi. Haaveenani oli koko ajan päästä asumaan kaupunkiin, kunnes vihdoin viisikymppisenä riuhtaisimme itsemme silloin kolmihenkisenä perheenä, kuopus vielä mukanamme, uuteen elämään.
      Eihän me nytkään missään suuressa keskuksessa asuta, hiljaisessa Kouvolan lähiössä, mutta kuitenkin usemmankin kaupungin lähellä, ja se on minulle merkityksellistä.
      En tiedä, miten meidän maalla asumisestamme tulikin niin pitkä, siitä huolimatta että minä jo teinityttönä istuin aitan rappusilla metsien keskellä bikineissä ja unelmoin olevani Saint-Tropezissa uimarannalla, kuten Brigitte Bardot, tai New Yorkin vilskeessä. Mieheni viihtyi maalla ja on hitaampi syttymään muutoksiin ja minä olen sopeutuvainen. Siksi varmaan tämä historia.
      Nykyään käyn usein Kouvolan "riennoissa" ja Helsingissäkin usein. Minusta on rentouttavaa olla tuntemattomien ihmisten joukossa, vaikka viihdyn hyvin myös kotona.

      Tottapuhuen, työ ostosparatiisissa ei houkuttelisi minuakaan. Vapaa-ajan vietto on eri asia.

      Poista
  13. Ja vielä alkukuvaan liittyen: Olen myös miettinyt usein syytä suomalaisten karkinhimolle. Pimeys ja siitä aiheutuva sokerintarve eivät voi yksinään selittää syytä metrien pituisille karkkihyllyille. Samat olosuhteet ovat käsittääkseni myös esim. Venäjällä, jossa vodkaa varmaankin kulutetaan enemmän kuin karkkia. Suomessa molempi parempi :) Ennen sotia ja niiden aikana oltiin kiitollisia yhdestä jaetusta hedelmästäkin. Ehkä säännöstelytalous ja sokerin rajoittaminen ovat saaneet aikaan myöhemmin kumuloituneen makeanhimon. Se on myös opittu tapa.
    En syönyt juuri mitään makeaa ennen mieheeni tutustumista, joka on pahimman luokan karkkihiiri ja suklaaimuri. Kun annat sokerille pikkurillin, se vie koko käden. Tätä kansallista taipuvuuttamme riippuvuuteen hyödyntää koko markkinakoneisto ja jäätelöbisnes karkinmakuisine uutuuksineen.

    Vertailun vuoksi: eteläranskalaisen supermarketin karkkihylly oli pikemminkin pieni hyrrä, josta löytyi muutama Haribo-pussi lähinnä pohjoismaalaisia turisteja varten.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen huomannut saman ulkomailla ruokakaupoissa, makeisvalikoima on pieni, lähinnä suklaarasioita, jossain sivussa, ei tällaisia laareja.
      Viime kesänä huomasin, että Benalmádenan satama-alueelle Espanjan Aurinkorannikolla oli ilmestynyt meidän tyylinen irtokarkkikauppa, pieni.
      Toinen, mikä meillä on karkkihyllyn tavoin iso ja värikäs on lehtihylly. Olen monesti miettinyt, miten ne kaikki värikkäät, kiiltävälle paperille painetut, kalliit (irtonumero jopa lähes 10 euroa) lehdet oikein kannattavat, esim. terveysaiheisia on Kotilääkäri, Hyvä Terveys, Apu-Terveys, ET-Terveys, Kauneus ja Terveys ja Voi Hyvin.

      Poista
  14. En ostanut mitään, en viihdy ostosnirvanoiden tungoksessa.
    Kaikenlaiset kulutusjuhlapäivät ovat kauppiaiden keksintöä.
    Tavaraa tärkeämpää on onnellisuus, mielenterveys ja sisäinen rauha.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nirvana on hauska sana ostosriehan tuottamalle onnellisuudelle, ja olet aivan oikeassa tuossa, mikä on tärkeintä.
      Lisään vielä fyysinen terveys, mutta jos pitäisi valita fyysen ja psyyken terveyden välillä, niin pitäisin kyllä itsekin mielen terveyttä tärkeimpänä.

      Totesin tänään, että taidan olla kulttuurin suurkuluttaja, kun käyn kahtena peräkkäisenä lauantaina teatterissa. Tänään Vetää kaikista ovista ja ensi lauantaina Patriarkka.

      Poista

Kolmanteen ja neljänteen polveen...

Kuvassa vasemmalla maamies isäni, kausipalkollinen Anni, ryhdikäs Mamma ja lempeä Pappa, minä Papan edessä 3-vuotiaana ja viimeisenä oikeall...