Pitkän ja perusteellisen harkinnan jälkeen mukaan pääsevät seuraavat neljä kirjaa.
Naomi Aldermanin romaani Disobedience (2006) kertoo rabbin tyttärestä, joka on jättänyt ortodoksijuutalaisen yhteisön Lontoon esikaupungissa ja muuttanut elämään vapaata ja itsenäistä elämää New Yorkiin. Hän joutuu palaamaan isänsä kuoltua kotiympyröihin, mistä alkaa hänen muutoksensa. Olen ostanut tämän kirjan jo kauan sitten. Unohtunut hyllyyn.
Tältä kirjalta odotan eniten, koska kirjoittaja on Joan Didion. Hän, joka kirjoitti hienon kirjan tunteistaan miehensä kuoltua, The Year of Magical Thinking (tämä on myös suomeksi) ja muistokirjan tyttärestään Siniset illat, molemmat 2000-luvulla.
Mies on ladannut kirjastosta tabletille muutaman tietokirjan Suomen historiasta ja on juuri hakemassa lisäksi jonkun pokkarin kirjastosta. Jos omat lukemiseni loppuvat, niin luen näitä.
Kirjat on tosi tärkeä osa matkavarusteita. Vaatteita saa mistä vain, samoin aurinkovoiteita, mutta kirjoja ei niinkään. Monessa maassa kirjakaupoissa on vain omankielistä kirjallisuutta, ja jos jotain löytyy englanniksi niin se on Shakespearea ja kaikkein uusinta ja kevyintä.
Espanjan aurinkorannikolla, jonne matkaamme, on kyllä hyvin varustettuja kirjastoja. Mutta siis, ei huolta, kirjavalinnat on tehty. Ja onhan siellä nyt muutakin tekemistä kuin lukeminen...esim. kävelylenkit, kahviloissa istuskelu ja ympäröivän elämän katselu. Minulle tämä on myös toipumis- ja kunnonkohotusloma. Keuhkot kuntoon ja koko mimmi kuntoon kestämään talven tuiskut!
Läppäri lähtee mukaan. En enää edes yritä pitää mitään somelakkoa. Ei ole mitään syytäkään. Lukeminen ja kirjoittaminen kuuluvat Parasta elämässä top 5 -listalleni.
Oletteko lukeneet näitä? Entä tuliko jotain muuta mieleen näistä hajamietteistäni?
Poikani on pitkään suositellut minulle brittiläisen Dan Rhodesin kirjoja. Tämä on Rhodesin esikoisromaani vuodelta 2003, suomennettu 2007. Suloinen nimi, Timoleon Vieta palaa kotiin, suora käännös alkuperäisestä, Timoleon Vieta Come Home.
Maggie Nelsonin kirjaa Argonautit 2018 (The Argonauts 2015) on blogeissa kehuttu sen rohkean omaelämäkerrallisuuden ja tyylin vuoksi.
Ote takannesta: Argo-laivalla purjehtineet mytologiset sankarit, argonautit, rakensivat pitkän merimatkansa aikana laivansa osa osalta uudelleen: silti he saavuttavat lopulta sataman laivalla, joka on edelleen Argo.
Ote takannesta: Argo-laivalla purjehtineet mytologiset sankarit, argonautit, rakensivat pitkän merimatkansa aikana laivansa osa osalta uudelleen: silti he saavuttavat lopulta sataman laivalla, joka on edelleen Argo.
Samaan tapaan mekin purjehdimme elämän läpi säilyttäen nimemme ja identiteettimme, mutta vähä vähältä muutumme kokonaan toisiksi, Maggie Nelson kirjoittaa.
Kirja kertoo Nelsonin rakkaudesta muunsukupuoliseen taiteilijaan, joka käy läpi omaa muutostaan Nelsonin muuttuessa raskautensa myötä.
Kirja kertoo Nelsonin rakkaudesta muunsukupuoliseen taiteilijaan, joka käy läpi omaa muutostaan Nelsonin muuttuessa raskautensa myötä.
Naomi Aldermanin romaani Disobedience (2006) kertoo rabbin tyttärestä, joka on jättänyt ortodoksijuutalaisen yhteisön Lontoon esikaupungissa ja muuttanut elämään vapaata ja itsenäistä elämää New Yorkiin. Hän joutuu palaamaan isänsä kuoltua kotiympyröihin, mistä alkaa hänen muutoksensa. Olen ostanut tämän kirjan jo kauan sitten. Unohtunut hyllyyn.
Tältä kirjalta odotan eniten, koska kirjoittaja on Joan Didion. Hän, joka kirjoitti hienon kirjan tunteistaan miehensä kuoltua, The Year of Magical Thinking (tämä on myös suomeksi) ja muistokirjan tyttärestään Siniset illat, molemmat 2000-luvulla.
Didionilla on pitkä kirjallinen elämä, hän on syntynyt 1934. Slouching Towards Bethlehem on omistettu tyttärelle, Quintanalle, se on vuodelta 1968.
Didionista on luku myös kirjassa, jonka taannoin luin, Legendary Authors and the Clothes They Wore. Kirja kertoo kirjailijoista, joista on tullut tyyli-ikoneja ja Didion on sen kannessa, kuten myös tämän esseekirjan kannessa.
Takakannen esittelytekstissä sanotaan, että kirja käsittelee paljolti Kalifornian 60-luvun vaihtoehtoista kulttuuria. Esseiden aiheita ovat mm moraali, itsekunnioitus, muistikirjan pitäminen, John Wayne ja Howard Hughes.
Tämä kirja on ollut pitkään minulla. Miten minä tällaisen kirjan olen unohtanut lukea!
Avasin kirjan muutamasta kohtaa ja osuin aina johonkin merkittävään ajatukseen.
Viimeinen essee Goodbye to All That alkaa näin: It is easy to see the beginnings of things, and harder to see the ends. Juuri näin se usein on. Rakkaus alkoi tästä hetkestä, klik, mutta milloin se loppui, se vain hiipui.
Mutta on myös kirkkaita loppuja: pam, sillä hetkellä tiesin, että se on loppu.
Mutta on myös kirkkaita loppuja: pam, sillä hetkellä tiesin, että se on loppu.
Minulla keuhkokuume parani eilen, täsmäparaneminen matkalle. Kun pääsin antibiooteista olo kirkastui heti, uupumus hävisi ja tiesin, että olen terve.
Joskus sekä alku että loppu ovat hitaita, hitaasti syttyvä ystävyys ja hitaasti poishiipuva; migreeni, joka antaa lähestyessään ennusmerkkejä, joita ei halua nähdä ja haipuu vähitellen, kunnes huomaat, että siitä ei ole tietoakaan.
Joskus sekä alku että loppu ovat hitaita, hitaasti syttyvä ystävyys ja hitaasti poishiipuva; migreeni, joka antaa lähestyessään ennusmerkkejä, joita ei halua nähdä ja haipuu vähitellen, kunnes huomaat, että siitä ei ole tietoakaan.
Tämän kirjan nimikin on niin arvoituksellinen ja hieno. Slouching Towards Bethlehem. Miten niin laahustamassa? No, se selviää, ja kerron myöhemmin teille.
Mies on ladannut kirjastosta tabletille muutaman tietokirjan Suomen historiasta ja on juuri hakemassa lisäksi jonkun pokkarin kirjastosta. Jos omat lukemiseni loppuvat, niin luen näitä.
Kirjat on tosi tärkeä osa matkavarusteita. Vaatteita saa mistä vain, samoin aurinkovoiteita, mutta kirjoja ei niinkään. Monessa maassa kirjakaupoissa on vain omankielistä kirjallisuutta, ja jos jotain löytyy englanniksi niin se on Shakespearea ja kaikkein uusinta ja kevyintä.
Espanjan aurinkorannikolla, jonne matkaamme, on kyllä hyvin varustettuja kirjastoja. Mutta siis, ei huolta, kirjavalinnat on tehty. Ja onhan siellä nyt muutakin tekemistä kuin lukeminen...esim. kävelylenkit, kahviloissa istuskelu ja ympäröivän elämän katselu. Minulle tämä on myös toipumis- ja kunnonkohotusloma. Keuhkot kuntoon ja koko mimmi kuntoon kestämään talven tuiskut!
Läppäri lähtee mukaan. En enää edes yritä pitää mitään somelakkoa. Ei ole mitään syytäkään. Lukeminen ja kirjoittaminen kuuluvat Parasta elämässä top 5 -listalleni.
Oletteko lukeneet näitä? Entä tuliko jotain muuta mieleen näistä hajamietteistäni?
Tuo Joan Didion odottaa myös minulla hyllyssä, mielenkiinnolla odotan arviotasi siitä! Rentouttavaa lomaa!! /Mari
VastaaPoistaOnpa kiva tietää, että jollain muullakin on tämä kirja. Luenkin tämän ensimmäisenä.
PoistaKiitos toivotuksesta, Mari! Pelkäsin, että joudumme perumaan tämän, nyt olen niin täpinöissäni. Aamuyöllä lähdetään.
Katsoin alkukesästä netflixistä Didionista kertovan dokumentin The Center Will Not Hold ja sen jälkeen tuli tilattua pari uutta didionia hyllyyn odottamaan :)
PoistaVoi, pitää katsoa, oisko se vielä netflixissä ja jos ei, niin löytyiskö jostain muualta! Olin välillä ilman ja nyt taas otin netflixin, kun halusin katsoa Narcosia, Pablo Escobarin tarinan.
PoistaArgonautit tuli luettua, lukukokemus oli hyvä, sekä hauska & opettavainen. Disobedience kiinnostaisi, mutta ei näköjään ole suomennettu. En jaksa englanniksi. Hyvät reissukirjat olet valinnut.
VastaaPoistaMukavaa että sait taudin nujerrettua ennen reissua. Hyvää lomaa! Kiva lukea kuulumisia suoraan paikan päältä.
Juu, sinun blogikirjoituksesi sai minut kiinnostumaan tästä kirjasta. Ja siis tämäkin on essee, hyvä, pidän esseistä.
PoistaMuuten, sivupalkistasi puuttuu Nelson, käypä rastimassa se, niin toisetkin löytävät postauksesi.
Kuulumisia kuuluu varmaan aika piankin, kunhan olen asettunut ja alkanut katsella ympärilleni ja hämmästellä jotain asiaa tai luetut kirjat herättävät kysymyksiä.
Kiitos huomiostasi. Aina silloin tällöin jää ruksaamatta uusi kirjailija.
PoistaSama mulla. Minähän laitoin noita tunnisteita vasta pari vuotta blogattuani, varmaan puuttuu kaikenlaista.
PoistaMM
VastaaPoistano 'Yksinäisen kulkijan mietteitä', vaikka kaksin kuljettekin.
Ei paina painava paljon! Rousseauta siis laukkuun, suosikkini.
Laitoin tuon kirjan nimen Pakko lukea joskus -listalleni. Se on nyt jo niin pitkä, että hmm.... osa jää toiseen elämääni.
PoistaTämä siis kiinnostaa kovasti. Kiitos vinkistä!
Ja olet aivan oikeassa, hikkaj, kaikki painava ei paina paljon.
PoistaPiti vielä mainita yksi hyvä, uusi kirja matkaamisesta, Mia Kankimäen teos Naiset joita ajattelen öisin, joka kertoo reissunaisista, tutkimusmatkailijoista. Piti palauttaa se kirjastoon ennen kuin ehdin lukea.
Heidän matkansa ovat siis ihan muuta kuin minun lomailuni. Nuorena oli enemmän seikkailumieltä. Olin jossain vaiheessa kovasti lähdössä opettajaksi Mosambikiin, mutta se ei toteutunut.
marjatta
VastaaPoistajos pitäisi nimetä yksi kirja tältä vuodelta, se olisi the year of magical thinking. en millään voi tajuta miten didionin on onnistunut koota suruaikansa niin monivivahteiseksi esseeksi. ps. epäilen että minulla on joku addiktio ns. surukirjoihin, varsinkin hyvällä tavalla epäsentimentaalisiin.
hyvää matkaa, ystävä!
meri
Rakas ystäväni meri,
Poistaymmärrän kiinnostuksesi. Minuakin nuo kirjat vetävät puoleensa. Didionin kirja on vielä niin huikean kaunis ja syvä. Jos et ole vielä lukenut, niin lue Iltojen sinessä, Blue Nights, joka ilmestyi viisi vuotta tämän Maagiseen ajattelun ajan jälkeen. Tytär kuoli pian isänsä jälkeen.
Antoisaa lomareissua, uusia kokemuksia ja onnistunutta akkujen lataamista l. Buen viaje!!
VastaaPoistaMuchas gracias!
Poistaihania! :)
VastaaPoistaKiitos!
Poista