lauantai 14. elokuuta 2021

Antti Rönkä, Nocturno 21:07

 



Antti Rönkä on kirjoittanut koskettavan romaanin Nocturno 21:07 pojan kipeästä heräämisestä seksuaalisuuteen ja sitä seuraavasta eksistentiaalisesta kriisistä.
Omaa itseään poikana tarkastelee opiskelijaikäinen jo kirjan julkaissut nuori mies, joka viettää talvista päiväänsä odotellen kirjaston haastattelutilaisuutta, istuen kahvilassa ja miettien miten voisi kokonaan hylätä sen epävarman, itsekriittisen Antin, joka tuli viattoman lapsen tilalle eräänä kesäiltana 21:07.

Antti oli päässyt kuudennelta luokalta, seissyt huonoryhtisenä ja ujona lavan reunalla vastaanottamassa todistustaan ja kaikki oli ollut vielä tavattoman hyvin, vaikka isä olikin sanonut, ettei sitä nyt niin ujo olisi tarvinnut olla ja äiti oli todennut, että kävellessä voisi vähän heilutella käsiään eikä pitää niitä tönkköinä pitkin kylkiä. 
Nyt mikään ei ole enää kuten ennen, Antin lapsuus on ohi, koska hän oli pilannut elämänsä erehtymällä masturboimaan. 
Hän huomasi kirjoituspöydällä metrilakut, jotka oli ostanut kesätapahtumasta samana iltana. Niiden näkeminen nostatti uuden ahdistuksen aallon, entistä kovemman ja todellisemman. Hän tajusi, että silloin kun oli ostanut metrilakut, hän oli ollut viaton ja onnellinen. Hän oli kulkenut maailmassa kevyenä ja puhtaana, ollut osa kesäiltaa niin kuin pihan omenapuu. Siitä oli vain tunti. Nyt elämä oli pilalla, hän oli pilannut sen, eikä mikään olisi enää koskaan hyvin.

Röngän tilannekomiikan kuvaukset ja hellä tapa kuvailla kauhuissaan kulkevaa yläkoululaista, lukiolaista ja aloittelevaa opiskelijaa viehättävät lukijaa. Kauhujen teho ei vähene siitä, että mukana on ripaus huumoria.

Minulle tuli lukiessa mieleen erään brittikoomikon sketsi pojasta, joka hypittyään illalla vielä iloisena pikkupoikana herää 13-vuotissyntymäpäivänsä aamuna - pim - kömpelönä rumiluksena. Vieraaksi tulleen tytön hän ohittaa oudosti kylki edellä erektiotaan peitellen. 
Näin käy Antillekin. Seksuaalisuuden riesa astuu hänen elämäänsä ja tekee hänestä yksinäisen ja apean. Antti selittää vanhemmilleen olevansa aseksuaali ja miettii, miten paljon helpompaa olisi olla homo kuin heteroseksuaali.
Homous tekisi hänestä kiehtovan ja erilaisen. Homous oikeuttaisi  hänen erilaisuutensa ja selittäisi hänen yksinäisyytensä. 

Jokaisen meistä on kohdattava oma seksuaalisuutemme ja murrosiän haasteet. Valistus auttaa nuorta, mutta ei poista pelkoja ja jännitystä sellaiselta henkilöltä, jolla itsensä tarkkailu on voimakasta.
Antti ei tiedä, miten hänen kuuluisi olla olemassa eri tilanteissa. Hän kokee ulkopuolisuutta kaikkialla ja ihmettelee, mistä toiset ovat oppineet roolinsa ja tietävät, miten toimia vaikka abiristeilyllä. Miksi hän edes lähti mukaan murjottamaan? Miten tyttöystävän kanssa ollaan?

Kun kirjastonhoitaja kysyy haastattelussa, mitä uutta on tekeillä, Antti vastaa, että on kirjoittamassa kirjaa nuoruudesta ja seksuaalisesta heräämisestä miehen näkökulmasta. 

Sanat "miehen näkökulmasta" kaikuvat ikävästi mielessäni, ne kuulostavat rasvaisilta ja vanhanaikaisilta, sikamaisilta. "Naisen näkökulma" olisi parempi, naisen seksuaalinen herääminen kuulostaa raikkaalta ja herkältä, puhtaalta ja viattomalta. Luonnolliselta. Rauhalliselta. Pehmeältä. Siitä tulee mieleen valkoinen ja hyväntuoksuinen kukka, joka aukeaa nopeutetulla time lapse -videolla, jonka taustalla soi panhuilujen säestämä spa-henkinen musiikki. 

Yleisö kuuntelee suut kireinä viivoina, mutta Antti pääsee vauhtiin ja selittää, miten heteromiehen pitää koko elämänsä varoa roiskuvaa seksuaalisuuttaan ja tuntea siitä sekä häpeää että ylpeyttä.

Jonkun pitäisi kertoa heteromiehelle eli pikkupojalle eli minulle että ottaisin ihan rauhassa ja että minunkin heräämiseni on kuin kukka ja että ei edes ole olemassa mitään naisia eikä miehiä, en minäkään ole mikään heteromies, on vain kuohuva sekoitus naista ja miestä, ja isää ja äitiä, x- ja y-kirjaimia, valoa ja pimeyttä ja metsämansikan tuoksua ja karkeaa suolaa, vain kukkia ja betonia ja särkynyttä lasia, Andromedaa ja aution rannan hiekkaa. 

Minusta tämä Antin purkaus on erittäin tärkeä puheenvuoro.
Nykyään on paljon miehiä alentavaa, ennakkoluuloista ja syrjivää puhetta. Miten se voisi olla vaikuttamatta pojan itsetuntoon?

Onhan sitä ollut ennenkin. Muistamme vanhan englantilaisen lorun, jossa kysytään vuoroon mistä on pienet tytöt tehty ja mistä on pienet pojat tehty.
Lorun mukaan tytöt on tehty sokerista, kukkasista, inkivääristä, kanelista ja pojat etanoista, sammakoista, koiran
 häntätupsukoista. Alkuperäisessä lorussa on vielä tyttöjen kohdalla "... and all that's nice" eli tytöt on tehty kaikesta kivasta. 

Olen ihmetellyt outoa asennetta lukiessani lapsenlapselle 80-luvun Miina ja Manu -kirjoja. Miina tekee kaiken sievästi olkoon sitten kyseessä väritystehtävä tai pullapitkon leipominen, Manu söhlää ja mokaa. Tämä kuvio toistuu systemaattisesti. Voi, voi sitä Manu kömpelystä. 

On nostettu esiin, miten tytöille pitää järjestää juhla ensimmäisten kuukautisten jälkeen. En ole kuullut, että kukaan olisi ehdottanut pojille juhlaa ensimmäisen siemensyöksyn kunniaksi. Itse en kannata kumpaakaan. Ei luonnollisista, intiimeistä asioita ole syytä tehdä numeroa. 

Antti on mummin ja pikkusiskon kanssa kylpylässä, mutta perääntyy altaalta, kun saa äkkiä päähänsä, että uima-altaassa polskii sata puhdasta ja viatonta ihmistä, mitä jos hänelle tapahtuu "se". Joku sukelteleva lapsi voi nähdä ja voisikohan joku peräti tulla raskaaksi. 
Antti vilkuili ympärilleen heiveröiset, tärisevät kädet puuskassa ja vilkuili valtameren kokoista allasta. Joka puolella polski lähes alastomia vartaloita, tyttöjä joiden sileät vartalot välkehtivät ja pyörähtelivät niin kuin luonto-ohjelmien  delfiinit ja joiden pitkät, kosteat hiukset valuivat ihanasti ja joiden peput keinuivat siellä täällä sinisten bikinien verhoamina hyi helvetti Antti, älä katso heitä, älä ole mikään pervo seksihullu. 

En ole huomannut tästä kirjasta kovin paljon arvosteluja. Onko aihe ehkä hieman tabu?
Minusta tämä kirja on tarpeellinen, useammankin pojan ja nuoren miehen mielen liikkeitä valaiseva teos.
 
Antti Rönkä nosti esikoisteoksessaan Jalat ilmassa esiin lapsen ja nuoren kohtaaman väkivallan, jota koulukiusaamiseksikin kutsutaan, ja nyt uusimmassa kirjassaan elämisen laatua syövän syyllisyyden ja häpeän pojan elämässä. Pidän molemmista kirjoista, samoin Röngän kirjailijaisänsä Petri Tammisen kanssa yhdessä kirjoittamasta kirjasta Silloin tällöin onnellinen, jossa pohditaan pelkoja ja  kirjoittamista.

Kirjastoillassa yksi ainoa yleisöstä esittää kysymyksen. Hän kysyy, onko kaikki Antin kirjoittama totta ja toivoo sitten: "Kirjoittaisit musta."
Antti yrittää päästä juttusille miehen kanssa, mutta tämä ehtii häipyä.  

Saa nähdä, mistä Antti Rönkä seuraavaksi kirjoittaa.
Olen varma, että luen senkin kirjan mielelläni.


15 kommenttia:

  1. Kirjailija kaivaa esille ahdistavia aiheita, jotka ovat samalla hänelle niin läheisiä.
    Muistan jo omasta lapsuudesta, miten kolmelle veljelleni oli moni asia sallittu, mutta ei minulle. Olen siis yrittänyt aina olla kiltti ja tottelevainen. Vastaan sanominen on aina tuntunut pahalta, vaikka tietäisin olevani oikeassa.
    Luen kuitenkin mielelläni vahvoista naisista ja tytöistä, joita löysin jo lapsuuteni kirjoista. Peppi Pitkätossu on aina ollut voimahahmoni kirjallisuudessa. Pikku-Myy on mainio ilkeä, mutta rakastettava tyttöhahmo. Ronja Ryövärintytär, Viisikko-kirjojen Pauli (Paula), Tiina-kirjat jne.
    Entäs ne satujen ilkeät noita-akat...
    Kirjallisuus on ihanaa, mutta kyllä niistä usein nousee asenteet esiin, jotkut tarkoituksella ja jotkut huomaamatta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta! Ja kullakin ajalla on omat asenteensa.

      Minusta tuntuu, että tällä haavaa suuressa osassa köyhää maailmaa tyttöjä syrjitään edelleen rajusti, mutta korkean elintason länsimaissa taas asenneilmasto on kääntynyt poikia vastaan, koska heistä kasvaa miehiä.
      "Heteromiehen seksuaaliuus on uhka, peto jota pitää kaitsea ja kesyttää, varsinkin sen pikkupojan mielestä, joka havahtuu alushousuissaan leviävään märkään limaan."
      Kirjan Antti kysyy, miksi ne roolit on pidettävä niin ahtaina, "minunkin heräämiseni on kuin kukka".
      Hesarin arvostelija on ohittanut täysin sen kysymyksen, miksi Antista tuntui, että heteroseksuaalisena miehenä oleminen on pahaa, mieluummin vaikka homo tai aseksuaali.

      Itse olen aina iloinnut siitä, että olen nainen ja kokenut siitä mielihyvää. Olisi kauheaa, jos maailma olisi viestinyt minulle teinityttönä, että ei naiseksi kannata tulla.

      Poista
    2. Kiinnostuin tietysti lastenkirjojen asenteista, kun luit Miina ja Manu-kirjoja.
      Sinikka ja Tiina Nopolan hauskassa lastenkirjasarjassa on tietysti siskokset: Heinähattu ja Vilttitossu. Nuorempi tytöistä on selvästi tuhmempi, mutta tosi hauskalla tavalla. Hyvällä tavalla taas löytyy juteltavaa lasten kanssa.

      Poista
    3. Mai, katsopa vaikka kirjan kansi 'Miina ja Manu leipureina'. Minulla on ollut tuo kirjastosta, joten en nyt voi siteerata tekstiä. Kuva kertoo. Miinan ja Manun kotiaskareita -kirjassa on samanlainen tilanne, Miina kaulii piparkakkulevyn nätisti ja Manulla taikinaa on kuin purukumia joka paikassa. Teksti: "Leipominen on hauskaa puuhaa, varsinkin piparkakkujen teko. Manulla tosin näyttää olevan hieman vaikeuksia taikinan käsittelyssä."
      Minua ihan naurattaa se miten kirjan tekijä, Teutori, käsittelee Manua. Aina sama! 'Kiukuttelukirjassa' Manu on se, joka kiukuttelee. 'Miina ja Manu lääkärissä' -kirjassa Manu joutuu vähän väliä paikattavaksi kun on niin kömpelö. Manulla on reikä hampaassa, koska hän mässää karkeilla. Manu ei osaa mitään, ei edes syödä oikein. Miina on aina ok. ​
      Onneksi pieni kirjallisuudenharrastajaystäväni ei ole enää kiinnostunut noista kirjoista. Kun luin niitä hänelle ääneen, niin hänen vanhempansakin ihmettelivät sivusta kuunnellessaan Manu-paran ivallista kohtelua.
      Kirjat ovat lisäksi niin arkisia ja niissä on hassut epäsuomalaiset käänteiset sanajärjestykset, joita korjasin lukiessa.

      Nyt luemme Elsa Beskowin ihania kirjoja. Olemme molemmat ihastuneita Auringonmunaan ja Tonttulan lapsiin. Upea mielikuvitusmaailma ja niin kaunis kieli.

      Poista
    4. Auringonmuna löytyy omastakin kirjahyllystä ja luin sen vähän aikaa sitten 4-vuotiaalle tytölle. Hän muisti sen hyvin aiemmaltakin lukukerralta. Ihana kuvitus.

      Poista
  2. MARJATTA, tuntuu että siitä on aikakausi kulunut, kun seurasin tiiviisti blogiasi ja sain sen kautta tietoa kirjoista, joita en ennättänyt kiireeltäni lukea. Muutamaa muuta blogia seurasin myös. Mutta sitten tuli aika, jolloin blogien lukemiseen ei riittänyt lainkaan aikaa, Hyvä jos joskus, harvoin, omaa blogiani ennätin jotenkin ylläpitää.

    Ainoa blogi, jota olen käynyt kurkistamassa ja saamassa tietoa ympärillä tapahtuvista asioista, on ollut IINEKSEN BLOGI, joka on siitä erikoinen, että siellä on aina ollut aivan mahdottoman paljon kommentteja, vähintäin yli 100, usein paljon enemmänkin. Kirjoittajat melkein aina samoja ihmisiä, jotka ovat tulleet tutuiksi, ja jotka vaihtavat mielipiteitä keskenään, joten toisten mielipiteitä tulee siellä seuratuksi yhtä paljon kuin "esikirjoitusta", jotka Iineksen kirjoittamina ovat hyviä pohjia keskusteluun, joka leviää melkein mihin asioihin tahansa. Kirjoista siellä puhutaan aika harvoin.

    Edelleen olen käyttänyt aikaani sinne tänne ja kirjat, jotka minua itseasiassa ovat jo lapsesta asti eniten kiinnostaneet ovat jääneet vähemmälle lukemiselle. Tai oikeastaan olen tällä hetkellä kuin vangittuna Marcel Proustin kymmenosaiseen kirjasarjaan KADONNUTTA AIKAA ETSIMÄSSÄ. Vaikka luen sitä joka päivä, olen vasta viidennessä osassa.

    Mutta nyt TÄNÄÄN, satuin astumaan omaan kadonneeseen aikaani, kun huomasin joutuneeni sinun blogiisi, jossa kerrotaan KIRJOISTA. Hämmästyin taitoasi kirjoittaa. Ja huomasin samassa, miten paljon olin menettänyt, kun olin lakannut vierailemassta täällä. Onneksi kaikki, mitä olet kirjoittanut, ovat edelleen saatavissa, joten aina kun haluan kuulla puhuttavan kirjoista voin pistäytyä täällä. Pidän tavastasi kirjoittaa. Kaikki se, mitä kirjoitat liittyy myös elämääsi, ja se on lämmittävää luettavaa. Tuot elämäsi tapahtumat niin hyvin esille, että niitä on mukava verrata omiin tapahtumiin, joissa on paljon yhteistä.

    Anteeksi, että tästä tuli näin pitkä kommentti. Mutta sainpahan asiani sanottua! :)


    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta kai luin myös tuon artikkelisi esittelemästäsi kirjasta, Marjatta. Sait minut kiinnostumaan siitä, ja jos saan sen käsiini, luen sen varmasti niin aidolta ja mielenkiintoisellta sait sen tuntumaan. Petri Tammisen kirjoja olen lukenut.

      Nyt, Korona-aikaan, olemme eläneet kesäasunnossa kaukana kirjastosta ja kirjakaupoista, mutta toivon mukaan tilanne pian muuttuu. Meillä ei ole täällä edes postia, ei tule lehtiä. Tietsikka ja kännykkä sanansaattajina.

      Ainoa uutuus, jonka mutkien jälkeen olen saanut käsiini on Thomas Bernhardin HALVALLASYÖJÄT ja WITTGENSTEINiN VELJENPOIKA. Tykkään Thomas Bernhardin kirjoista.

      Poista
    2. Liisu, kiitos seikkaperäisestä kommentistasi ja kiitoksistasi. Kiva että löysit blogiini uudelleen!
      Elämäntilanteet vaihtelevat ja kiinnostus blogielämään vaihtelee. En itsekään ehdi käydä niin monissa blogeissa kuin haluaisin. Sivurimpsustani voisin karsia puolet, mutta en jotenkin tohdi tehdä sitä. Vilkaisen ainakin otsikot. (Se blogiohje siis pitää paikkansa, että räväkällä otsikolla saa lukijoita - en noudata sitä - pitäiskö kokeilla...)
      Kävin katsomassa, että Liisun blogissa on ollut viimeksi kirjoitus viisi viikkoa sitten eli et tosiaan kirjoita usein sinnekään.

      Marcel Proustin 'Kadonnutta aikaa etsimässä' pitäisi lukea ihan yleissivistyksen vuoksi! En ole lukenut.
      Thomas Bernhardilta olen lukenut ainakin hänen elämäkertansa 1. osan 'Muuan lapsi' ja jonkin pienoisromaanin.
      Taas kysyn itseltäni, miksi luen niin paljon uutta. Ehkä nauttisin vanhojen kirjojen lukemisesta. Joka kera olen ihastunut, kun luen jotain vanhaa, kuten viimeksi Tove Ditlevsenin 'Lapselle on tehty pahaa'.

      Olette paljon rauhallisempia mökki-ihmisiä kuin me. Minulla se on kaksi yötä ja jo tekee mieli kotiin. Aamun sanomalehdet on yksi paha puute.

      Poista
    3. Ajattelin että olet kirjoittanut aina jotain kaikista noista sivunimikkeistä, mikä olisi hyvä kun voisi lukea mielipiteesi, jos kirja tai joku asia kiinnostaisi ja olisi mainittu tuossa mahtavassa luettelossa.

      Itsekkäästi ajatellen olen mielissäni kun kirjoitat lukemistasi uusista kirjoista, sillä en ole niistä aina edes tietoinen. Sitäpaitsi varsinkin uudet kirjoittajat ovat kiitollisia, kun joku kertoo ja julkaisee heidän tuotteestaan. Liikaa mainosta he harvoin saavat.

      Ei me ihan metsässä asuta :). Meitä pidättelee paikalla miehen työhuone, joka on pihassa. Se on korkea rakennus, jonka hän tänä kesänä on uudestaan maalannut entisen seinän ollessa kauhtunut auringonpaisteessa.
      Myös piha pitelee meitä siellä, sillä se on minusta kuin paratiisi puine, pensaineen ja kukkineen. Kaupunkiasunnossa näkisi ikkunasta vain betonia eikä voisi nauttia kesästä juuri ollenkaan, siltä minusta tuntuu.
      Meille tulee kyllä myös Hesari digimuodossa, ja sen lukeminen vie melkein yhtä paljon aikaa kuin paperisena.
      Joten ei hätää, onneksi. Ainoa, mikä harmittaa on tämä korona, joka eristää ihmisiä, vaikka heitäkin kyllä ilmestyy aina silloin tällöin istumaan ja juttelemaan pihatuoleille, joitten etäisyys toisiataan on kaksi metriä. Keinu on minun työhuoneeni. Siinä minä istun MARCEL PROUSTIN kanssa sateellakin. Se on terassilla katoksen alla.

      Jos ei katso uutisia, eikä ajattele mitä kauheuksia tapahtuu maailmalla, voi jopa joskus nauttia luonnon kauneudesta ja iloita siitä.

      Poista
    4. Nuo henkilö- ja aihetunnisteet pitävät paikkansa, niistä puuttuukin jonkin verran, koska pitkään aikaan en käyttänyt niitä ja merkkailin sitten jälkeenpäin jotakin. "Sivurimpsulla" tarkoitin seuraamieni blogien -listaa, jossa on lopettaneitakin blogeja.

      Juttelin juuri eilen pihassa meidän talon kahden ihmisen kanssa, molemmat yli 70v. Yllättäen kävi ilmi, että he eivät ole ottaneet rokotetta eivätkä aio ottaa. He korostivat sitä, että eiväthän he saa tartuntaa, koska käyvät kaupassa maskein ja hansikkain varustettuna. Heitä ei näyttänyt ollenkaan huolettavan toisten suojaaminen. Kuuntelin heidän listansa siitä, mikä kaikki mystinen sairastaminen seuraa rokotuksen ottaneita, jopa äkkikuolema, ja toivotin sitten hyvää päivän jatkoa.
      Toivottavasti virus alkaa laimeta sitä mukaa kuin rokotusprosentit kasvavat. Köyhissä maissa on rokotettu 1 % ihmisistä. Siinä on ongelma, joka pitäisi hoitaa - ilmastonmuutoksen aiheuttamien ongelmien ja ilmiön hidastamistoimenpiteiden kanssa yhtä aikaa.

      Mukavia hetkiä keinussa Marcel Proustin kanssa ja pihaparatiisista nauttien!

      Poista
  3. Kiitos esittelystä!
    Mielenkiintoni heräsi - enkä ole lukenutk vielä Antti Röngän ensimmäistäkään kirjaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kannattaa lukea. Rönkä on hyvä kirjailija ja ajattelija. Hänen kirjansa ovat erittäin sujuvia lukea ja visuaalisia, dialogi on todentuntuista.
      Näen 'Nocturnon' kohtauksia kuin elokuvassa, päähenkilönä kömpelö teini, ahdistunut nuori ja nuori aikuinen, joka haluaa päästä eroon häneen asettuneesta jännityksestä.
      Yhtä visuaalisia ovat myös 'Jalat ilmassa' -romaanin tilanteet.

      Poista
  4. Antti Rönkä on rohkea ja kirjoittaa upeasti ja koskettavasti. Kuuntelin tämän äänikirjana, bloggaan jahka ehdin. Antin ahdistus ja nolous heräävästä seksuaalisuudestaan toi mieleeni Antonio Munoz Molinan teoksen Kuun tuuli. Siinä teinipoika masturboi ja katolisen koulun kasvattina uskoo homman vievän helvettiin ja sumentavan aivot ym. Varmasti totta tuo, että heteromiehen / pojan osa ei tänä päivänä ole helppo.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Uskontoon nojaten ihmisiä on tuomittu heidän seksuaalisuudestaan ennen ja nyt. Nytkin.
      Tuli mieleen Ingmar Bergmanin elokuva ja tv-sarja Fanny ja Alexander. Huh. Lapselle kasataan oman luontaisen murrosiän hämmennyksen lisäksi vielä synnin taakkaa ulkoapäin, kun aikuisen tehtävä olisi rauhoittaa häntä.

      Muistan lukeneeni tältä Molinalta kirjan Sefarad. Voisin lukea muutakin.

      Poista
    2. Ja odotan blogikirjoitustasi, Riitta. On kiva lukea, minkä vaikutuksen tämä kirja sinuun tekee.

      Poista

Koronasta, sydämestä ja lukemisista (aina!)

Lumi Dele, 7v Tämä ansiokas teos on yksi vuosi sitten järjestetyn Lasten Hesarin koronakuvakilpailun satoa. Elämme toista koronatalvea. Pah...