lauantai 24. heinäkuuta 2021

Hanna Haurun muistolle




Irrotan kirjotuskoneesta suojan ja kierrän paperin valmiiksi. Minun on ollut hirveän ikävä tätä rullan rutinan ääntä ja puhtaan paperin alulle laittamista. Ajatuksista ei ole vielä tietoakaan. Sormet tekevät fyysisen työn, kun minusta alkaisi virrata kömpelöiden sanojen jälkeen kokonaisia virkkeitä. Jossain vaiheessa virta ehtyisi ja tuntuisi kuin olisin pinonnut satojen kilojen painoisia tukkeja koko sen ajan, mitä kirjoittaminen minulta vei. Tai mitä se minulle antoi. Kuin olisin rakastanut niin kiihkeästi, että minusta ei tulisi valumaan enää mahlaa

Ote on Hanna Haurun viimeisestä romaanista Viimeinen vuosi, jonka hän viimeisteli sairauden väsyttämänä. Kirja ei ole omaelämäkerrallinen, vaan aivan muuhun aikaa sijoittuva kirjailijakuvaus.

Pidän Haurun kirjoista valtavasti ja tunnen surua hänen kuolemastaan.

Viimeinen vuosi (klik)
Jääkansi (klik)
Tyhjien sielujen saari (klik)
 

10 kommenttia:

  1. Jos tietäisin
    eri tavalla katsoisin päivää
    Nämä runoilijan sanat puhuvat ja puhuttavat
    Jääkansi teki vaikutuksen, Viimeinen vuosi on varauksessa ollut aikapäiviä. Haurun teksti on niin ilmaisuvoimaista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sitä se todella on. Surullista, että hänen elämänsä päättyi näin, aivan liian varhain.

      Olen iloinen, että Jääkansi huomioitiin hyvin kriitikkopiireissä ja oli Finlandia-ehdokkaanakin.
      Viimeinen vuosi on taitava kuvaus yksinäisestä yhteisönsä reunalla elävästä vaatimattomasta miehestä, joka ei tiedosta omaa suurenmoisuuttaan. Rakastettava hahmo, mieleenjääpä.

      Poista
  2. Hienojen kirjojen kirjoittaja on poissa. Minäkin pidin valtavasti Haurun teoksista, joissa annettiin ääni syrjäytyneille ihmisille. Tärkeä ääni.

    VastaaPoista
  3. Ostin joskus Haurun lyhytproosaa (Raaka punainen marja) kolmella eurolla ja tänään vihdoin luin kokoelman, joka oli todellakin aika raaka ja kitkerä nauttia. Kyllähän jutut säväyttivät, vaikka oli suorastaan vaikea lukea niitä. Alkoi ahdistaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heidi, kokeilepa Haurun romaaneja. Ne novellikirjat ovat aika mystisiä. Minusta hän parani tyyliltään ja juonen rakentamisessa romaani romaanilta.

      Poista
  4. Ikävä tulee minullakin hyvää kirjailijaa. Viimeinen vuosi kolahti lujaa maaseudun mieheen.
    Hyvää kesää, Marjatta!
    t. manu

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Uskon sen, kun tämä kolahti kovaa pikkukylältä kotoisin olevaan naiseenkin.
      Ilmariin samaistuu syvästi, jos on kokenut muukalaisuuden tunteita jossain yhteisössä, ja jos on ollut se, joka kummastelee erilaista, niin Ilmarin hahmo avaa paljon erilaisuuden ydintä.

      Poista
  5. Huimaavan hienosti kirjoitettua 🖤
    Todellinen kirjailija.
    Ahdistettu sielu, kuten taiteilijoilla niin usein?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juuri niin, todellinen kirjailija. ♥
      Minulle tuli mieleen, että Haurun kirjan saisi nostaa Finlandia-ehdokkaaksi. Eiköhän se kuulu vuoden parhaimpiin romaaneihin.

      Poista

Koronasta, sydämestä ja lukemisista (aina!)

Lumi Dele, 7v Tämä ansiokas teos on yksi vuosi sitten järjestetyn Lasten Hesarin koronakuvakilpailun satoa. Elämme toista koronatalvea. Pah...