tiistai 22. kesäkuuta 2021

Pekka Saurin ja Hannu Mäkelän seurassa

Luin peräkkäin mökillä Pekka Saurin muistelmakirjan Huominen, eilisen sanelema ja Hannu Mäkelän itselleen, ja samalla lukijalle, laatiman ohjenuoran Suunnitelma loppuelämän varalle. Ihan kuin kaksi viisasta, lempeää miestä olisi vaihtanut ajatuksia onnen tavoittelusta, ajasta, kuolemasta, luonnosta ja muista tärkeistä asioista. 


Ja kuinka suhteellista aika on, ja kuinka humahtaen se meitä vie: jos vuodesta 1954 Lauttasaaren Isollakaarella on nyt syksyllä 2020 kuusikymmentäkuusi vuotta, samat kuusikymmentäkuusi vuotta siitä vuodesta taaksepäin oli vuosi 1888, jolloin Vincent van Gogh leikkasi irti osan vasemmasta korvastaan riideltyään Paul Gauguinin kanssa eteläranskalaisessa bordellissa. Jack The Ripper puukotti Lontoossa hengiltä ainakin viisi naista ja Tshaikovski johti viidennen sinfoniansa ensiesityksen Pietarissa. Koomikko Harpo Marx ja nobel-kirjailijat T.S. Eliot  ja F.E. Sillanpää syntyivät, eikä kukaan vielä voinut aavistaa, että he tulisivat tekemään omanlaistansa historiaa jälkipolvien hyödyksi tai iloksi. 

Näin Pekka Sauri havainnollistaa ajan kulun. Huikeaa! 
Hän ideoi myös, että taas kuusikymmentäkuusi vuotta eteenpäin vuonna 2086 pääsemme yöjunalla Suomenlahden alitse kaikkialle Eurooppaan, monista kriiseistä on selvitty ja kansoista on tullut pakon edessä ystävällisiä toisilleen. 

Sekä Sauri että Mäkelä ovat melankolisia optimisteja. Molemmilla on lapsuuden muistoja, jotka ovat vaikuttaneet siihen, miten he ajattelevat tänäkin päivänä. Molempien kirjoituksista tihkuu myötätunto, huoli ja aito ystävällisyys. 

Kulje ajan kanssa. Niin tutustut siihen. 
Näin kuuluu Mäkelän laatiman Huoneentaulun kohta 18. Hän kirjoittaa teesinsä ensin muotoon "Kulje ajan kanssa niin tutustut siihen", mutta huomaa sitten, miten voimakas merkitysero syntyy pisteen avulla. 
Muistaminen kiepauttaa ajan pyörää taaksepäin, armahtaa ihmisen ja kertoo, miten tämä on elänyt. Mutta vähitellen muistikin rapautuu, muuntuu, muuttuu. Lopulta mennyt vähitellen unohtuu, kun olemme oikein vanhoja. Vain lapsuus palaa ehkä vielä silloin. Se ilmestyy kuin uni, jonka kokee todeksi, vaikka tietää uneksi. 

Mäkelän kirjassa on kritiikkiä maailman sähköistymisestä ja työn muuttumisesta robottien rakentamiseksi ja huoltamiseksi. Kun yhä suurempi osa elämäämme on sähköstä riippuvaista, se tekee meistä myös yhä haavoittuvampia. 
Paperisiin kirjoihin minä yhä luotan, ne asettuvat aina lukijan armoille, kellahtavat kyljelleen kuin kesyt koirat. Niiden sisällä on tämä maailma ja muutama muukin. Hauraudestaan huolimatta ne ovat ihmeen hyvin kestäneet aikaa. 

Ei, kyllä minun on kirjoitettava näistä kirjoista vielä erikseen. Molemmissa on niin paljon sellaista, mitä haluan pysähtyä mietiskelemään: Saurin häpeä, nöyryytys, erillisyyden synty ja Mäkelän robotit, pelko, sairaus ja kärsimys. Mäkelä kirjoittaa ihailemastaan Samuli Parosesta niin että menin heti kirjaston sivuille varaamaan Paroselta pari romaania. Olen lukenut vain hänen mietelausekokoelmansa Maailma on sana.  

Tällä erää Sauri saa lopettaa mietteeseensä onnen tavoittelusta.
Onnea, onnellisuuden tunnetta ei kannata tavoitella. Se tulee jos on tullakseen ja menee kun on mennäkseen. Siinä sitten harot onnesi perään. Merkityksen tavoittelu on otollisempaa. Onni voi sitten yllättää siinä samalla. Jos sattuu hyvä onni. 

Minulta unohtui tuosta kattauksestani aiheeseen sopiva lautasliina, jonka olin ottanut mukaan jostain kahvilasta. Se tänne loppuun.
Jos en palaa ennen juhannusta, niin toivotan jo nyt kaikille lukijoilleni iloista keskikesän juhlaa. 



8 kommenttia:

  1. Wiisaita ajatuksia molemmilla miehillä, samoin sinulla 🧡 Ilahdun kun luen että aiot vielä kirjoittaa molemmista kirjoista erikseen.

    Tuota liiallista teknologiasta riippuvaisuutta minäkin olen miettinyt, esimerkiksi silloin kun myrsky katkaisee sähköt eri puolelta Suomea.

    Pekka Sauri on naimisissa entisen opiskelukaverini Pirjon kanssa. Pekkaa en tunne mutta kirjoittamastasi saan tajun että on hieno ihminen. Pirjo on ihan fantastinen. 💕

    Lautasliina on kiva. Oma fiilikseni on samantapainen, se on tällainen: "Tämä on hyvä päivä." Ihanaa tätä päivää ja ihanaa kesänjatkoa sinulle Marjatta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Rita, tulee mieleen vanha Suomen Mielenteveysseuran teemalause "Asenne ratkaisee aina".
      Sinä olet ehdottomasti optimisti, ja niin olen kyllä minäkin. Kai se on synnynnäinen piirre, niitä harvoja ominaisuuksia joka pysyy muuttumattomana elämän onnenpotkuista tai kolhuista riippumatta.

      Poista
    2. Voi, luin Annan (16.6. eli toiseksi tuorein) jutun Mr. Yölinja. Haastattelussa käy ilmi, että Saurin pitkä avioliitto on päättynyt pari vuotta sitten ja hän asuu nyt yksin.

      Tässä jutussa kerrotaan myös, että juhannuksen jälkeen julkaistaan Podcast-sarja Pekka Saurin lohdullinen teoria elämästä.

      Poista
    3. Äh, olipa harmillinen uutinen. Wikipedia ei ole tuota tietoa päivittänyt kummankaan osalta.

      Juu, olen sekä synnynnäinen optimisti että vielä lukemalla sitä taitoa kartuttanut. Minua auttaa myös se että olen luonteeltani tasaisen tyytyväinen 🙂

      Poista
  2. Leppeää juhannusta toivottelen minäkin - kirjojen tai ihmisten tai molempien parissa, vaikka olisi hellettä liiaksi asti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Lissu!
      Hellettä näyttää piisaavan, tosin kyllä sadetta ja ukkostakin ennustetaan Taavettiin, jossa meidän on tarkoitus mökkeillä. Kesäsäitä siis. Ihmisiä ja kirjoja vuorotellen, siinä hyvä suunnitelma. Ja jokohan minä uskallan heittää talviturkin!

      Poista
  3. marjatta

    saurissa ja mäkelässä on ihanaa se, että heistä puuttuu kaikenlainen kukkoileva napanöyhtä. yleensähän ihmiset haluavat olla omahyväisen tyytyväisiä siihen, että ovat aina oikeassa, mutta tällä kaksikolla ei ole tarvetta siihen. itse olen sellainen, että jään mieluiten köllimään omaan kuplaani ja juuri sen takia tarvitsenkin lempeästi pohdiskelevien ihmisten vaihtoehtoja.

    tykkään myös heidän sivistyksestään. kaikesta näkee, että se ei ole vain takki, joka pannaan tarpeen tullen päälle. meluisa maailma kaipaa tällaisia hiljaisen viisaita kirjoittajia. lisäksi tulen onnelliseksi heidän päivittäisistä ajatuksistaan, joissa ihaillaan kukkia tai kuutamoa tai kuunnellaan sateen rapinaa.

    meri

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin Meri, olen ymmärtänyt että sinä seuraat somekanavia laajalti. Tiedän, että Sauri on innokas Twitterin käyttäjä ja Mäkelällä on ainakin blogi, jossa olen joskus käynyt kurkkaamassa.
      Sauri taitaa olla Twitterissä samanlainen auttaja ja sovittelija kuin oli Yölinjalla. Muistan lukeneeni, miten hän sai twitter-keskustelussa Halla-ahonkin myöntämään, että on aiemmin kirjoittanut sopimattomasti ihmisryhmistä mm. naisista (toivoi, että "suvakkinaiset" raiskattaisiin) ja että ei enää pidä tyyliä sopivana.
      Jätin tuon aurinkolasikoteloni kuvaan sen tekstin vuoksi "I'm happy not perfect", muutoinhan kotelo on kitsiä, jostain rihkamakaupasta. Ja onhan olemassa myös kysymyksen muotoinen sanonta "Haluatko olla oikeassa vai onnellinen?".
      Mäkelä pallottelee kirjassaan hyvin mm kysymyksiä luonnosta ja ihmisen syyllisyydestä/syyttömyydestä.

      Poista

Hanna Haurun muistolle

Irrotan kirjotuskoneesta suojan ja kierrän paperin valmiiksi. Minun on ollut hirveän ikävä tätä rullan rutinan ääntä ja puhtaan paperin alul...