lauantai 29. kesäkuuta 2019

Marja Björk, Poika - Pride-viikon lukuhaaste


Kun Marion eli Makke, käy amiskavereittensa kanssa salilla, on kesätöissä asfalttimiehenä ja haaveksii tytöistä, niin miten hänelle voi kasvaa rinnat? 
Kun mikään ei auta, hän teippaa rintansa litteiksi ilmastointiteipillä ja menee täydestä jopa niin, että löytää vähäksi aikaa tyttöystävän, jonka kanssa ei tietenkään päästä suudelmia pitemmälle. 

    Lääkäri sanoi, että transsukupuolisuus ei ole seksuaalisuuskysymys vaan identiteettikysymys. Mutsi ärsyyntyi ja sanoi tietävänsä omasta kokemuksesta, että seksi on yksi tärkeimpiä asioita elämässä. Minua hävetti. Ajattelin, että mitä sekin seksistä tietää. Minun ikäiseni tietävät niistä asioista paljon enemmän. 

Marja björk kirjoitti oman transsukupuolisen lapsensa taistelua seurattuaan minä-muotoisen nuortenkirjan Poika ja voitti sillä lasten ja nuorten Finlandian vuonna 2013. 
Kirjassa on kipeästä aiheesta huolimatta keveyttä ja huumoria. Kasvukivut johtavat masennukseen, syömishäiriöön ja välikohtauksiin sekä kotona että muualla. 
Jos on tyttö, vaikka on poika, se on sama juttu kuin olisi sairaalassa lääkäreiden ja sukulaisten ja mittareiden mukaan vihannes, vaikka tietäisi itse olevansa elossa  ja yrittäisi huutaa, että älkää vetäkö niitä letkuja irti, minä elän. Kukaan ei kuulisi. Mikä kauhu ja mikä pelko, että minun on kuoltava kohta ja parempi olisikin kun kuolisin, ettei kidutus enää jatkuisi.

Sosiaalinen elämä on vaikeaa, mutta joskus on hyviäkin hetkiä, kuten peruskoulun päättötodistusta hakiessa. 
Pelkäsin aivan sairaasti, että opettaja sanoo näyttämöllä: Korhonen, Susanna Marion.
    Tuli minun vuoroni.
    "Korhonen, Makke."
    Nieleksin kyyneleitä. Ihana luokanvalvojani Mirjami ei pettänyt minua!
    Yhtäkkiä halusinkin, että vanhemmat olisivat olleet siellä, ja yhtäkkiä kaduin, että olin lyönyt koulun läskiksi. Minun olisi pitänyt jaksaa. 

Jaksaminen vähenee murrosiässä yleensäkin saati sitten kun kehitys menee päinvastaiseen suuntaan mitä itse haluaisi, toivottujen miehisten piirteiden tilalle alkaa tulla naisellisuutta. Marion oli ollut siinä luulossa, että ei hänelle tule kuukautisia, koska hän tuntee olevansa mies. 

Marja Björk on kuvannut vaikean tilanteen transpojan silmin tarkasti ja realistisesti. 
Hieno hetki on se, kun omalle tilanteelle löytyy nimi, transsukupuolisuus, ja Marion saa tietää, että sukupuolta pystytään korjaamaan. Hän on järkevä nuori mies ja tietää, ettei sukupuolen korjaaminen tarkoita sitä, että kaikki muut ongelmat katoaisivat lopullisesti. 

Kuvasin kirjan mökin varvikossa. Halusin saada metsätähden mukaan kuvaan. Se on siinä onnittelemassa Miroa (Marionin valitsema uusi virallinen nimi) ja hänen äitiään selviytymisestä. 

Äidin suhtautuminen Makkeen vaihtelee, välillä hän ymmärtää ja luottaa asioiden järjestymiseen, välillä raivoaa ja on huolesta sekaisin. Maken asia ei ole sellainen, jolle löytyisi vertaistukea tutuilta murrosikäisten vanhemmilta. Äiti on paineen alla.

     "Äiti, en minä mene rikki", minä sanoin. "Minusta tulee ehjä. Kokonainen."

Aika ironista, että on konservatiivisia heteroja, jotka käyttävät tuota samaa sanaa ehjä ja eheyttäminen vaatiessaan toisella tavalla rakennettuja ihmisiä olemaan itsensä kaltaisia, tai ainakin teeskentelemään samankaltaisuutta. 

                                     -----------------

Tämä on viikon viimeinen Pride-kirjoitukseni. Nyt saa sitten "homorummutus" - tarkemmin lgbtqiapk (lesbo, gay, bi, trans, queer, inter, aseksuaali, polyamyria, kink; minusta lyhyempi rimpsu lgbt+ on kätevämpi) kohdallani väistyä uusien aiheiden tieltä. Olen yleensä haluton osallistumaan mihinkään kirjoitushaasteisiin, mutta tässä on asia, jossa olen mielelläni mukana. 
Olen iloinen, että Helsingin Pride-kulkueessa on ollut niin paljon osanottajia ja niin erilaiset tahot ovat olleet mukana. Katselin sitä ohimennen. Vakavan säväyksen toi ryhmä, joka oli mukana niiden puolesta, jotka eivät voi puhua. He kulkivat suut teipattuna mustissaan kantaen ruumisarkkua ja seksuaalisen suuntautumisensa vuoksi surmattujen valokuvia.
Eräs konservatiivinen, tiukan linjan kristitty, ystäväni sanoi minulle tuohtuneena, että ei tajua, miksi tätä touhua on niin paljon pitänyt mainostaa ja miksi hänen kaltaistaan suvaitsematonta ei enää suvaita. Vastasin hänelle kysymällä, miksi hänestä tuntuu ahtaalta ja miksi häntä huolestuttaa se, että suvaitsevien määrä lisääntyy. Eikö vähemmistössäkin ole hyvä olla silloin, kun enemmistö on avarasti ajattelevia? Tämä ystäväni on hyvä ihminen, hänellä on vain vielä jotain oivaltamatta.   





Lisäys ma 1.7.
"Tämä touhu" on ärsyttänyt kovasti myös perussuomalaisten kansanedustajaa  Olli Immosta, joka on yltynyt kirjoittamaan Facebookissa Pride-viikosta homotuksen pakkosyöttämisenä ja kulkueista pornoperformansseina. Aikamoinen mielikuvitus Immosella. 
Perussuomalaisillahan oli viikonlopulla puoluekokous, jonka linjapuheessa puheenjohtaja Jussi Halla-Aho vaatii lisäämään sananvapautta täällä meillä sananvapauden mallimaassa. Hän mainitsee aihealueita, joissa ei hänen mielestään saa esittää kritiikkiä. Näitä ovat maahanmuutto, islam, seksuaalivähemmistöt ja Euroopan unioni. Mitä? Olen lukenut kaikista muista hyviä, kriittisiä kirjoituksia paitsi seksuaalivähemmistöistä. Mistä heitä oikein pitäisi kritikoida?
Ilmeisesti Halla-Aho tarkoittaa, että pitäisi saada vapaasti pilkata, nimitellä ja loukata ihmisiä yleistäen yksilön huonoja piirteitä koko ihmisryhmän ominaisuuksiksi. Tällaisistahan niitä kunnianloukkaustuomioita on tullut. Pitäisi myös saada tehdä vihapuheesta niin normaalia, että kukaan ei enää tunnistaisi muita termejä esim. maahanmuuttajaryhmille kuin pilkkaversiot. 
Ei kiitos, minä pidän mieluummin tämän vähän vähäisemmän sananvapauden.    

12 kommenttia:

  1. Hienoa kun olet lukenut juuri tämän kirjan. Minulle tämä kirja oli mieluista luettavaa, hieno rohkeuden teko Björkiltä kirjoittaa omasta lapsestaan. Pidin tästä paljon, kuten olen pitänut muistakin Björkin kirjoista. Mustalaisäidin kehtolaulu oli meillä lukupiirikirjana.

    VastaaPoista
  2. Vielä yksi juttu, unohtui äsken. Upeasti olet kuvannut kannen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Anneli! Minä haluaisin ottaa taiteellisia kirjakuvia, mutta niihin pitäisi nähdä vaivaa ja käyttää parempia laitteita. Tämänkin otin kännykkäkameralla.

      Tämän kirjan tekeminen on vaatinut etäisyyden ottamista ja yhteistyötä oman lapsen kanssa, jonka kokemuksiin kirja perustuu. Toimii varmaan vertaistukena vastaavassa tilanteessa oleville ihmisille.

      Poista
  3. Luettu on ja syvälliseksi kirjaksi havaittu. Olen lukenut melkein kaikki Björkin kirjat, yksi on lukematta. Ainoa mitä en halua suositella on Posliini, joka kertoo pedofiliasta ja lasten hyväksikäytöstä. Björkillä on kyllä kovasti sanomaa kirjoissaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ninä en ole lukenut muita kuin tämän, jonka luin jo silloin julkaisuvuonna ja nyt uudelleen.
      Olen kyllä tiennyt hänen muistakin kirjoistaan, joissa kaikissa on vahva aihe.
      Tekee mieli lukea se Posliinikin.

      Poista
    2. Minua inhottaa jo ajatuskin siitä kirjasta. Aivan kuin se pahuus ja ilkeys olisi tarttunut siitä kirjasta. Miten aikuiset voivat kohdella lapsia niin rumasti?
      Vaikka kuinka ajattelee, että se kirja on faktaa, mutta kun tietää, että pedofilia on lasten hyväksikäyttämistä ja sitä tapahtuu.

      Poista
    3. Joskus joku faktan kuvittaminen on niin paha, että se jää mieleen ikiajoiksi. Minulle kävi näin Laura Gustafssonin Anomalian yhden osan, Baby P:n kirja, kohdalla. Siinä kuvattu lapsen kohtalo perustuu tosielämän tapahtumaan ja on kerrottu niin elävästi, että lukija miettii, miten pääsisi väliin.

      Poista
  4. Jos joku tulee tänne vielä kurkkaamaan, niin tiedoksi: tein ajankohtaisen lisäyksen kirjoitukseni loppuun. Perussuomalaiset kokevat puheenjohtajansa mukaan joutuvansa tekemään kovasti itsesensuuria mm. siinä, mitä kirjoittavat sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöistä. Hmm, Olli Immonen tuntuu ainakin tietävän hyvin, mikä on normaalia ja mikä ei.

    VastaaPoista
  5. marjatta

    olipa mojova jälkikirjoitus, kiitos siitä! jos mietin sananvapautta, niin minulle riittäisi jo se, että etnistä alkuperää, seksuaalista suuntautumista tai näihin verrattavia ominaisuuksia ei tuotaisi esiin halventavasti.

    toisaalta sananvapautta ei voi koskaan kontrolloida aukottomasti ja huonon maun puolelle meneminen on sananvapauden nimissä hyvinkin pitkälle sallittua. tämä on ihan ookoo. sitä tietysti toivoisin, että trollaava kurnuttajasakki ei saisi niin helposti mediatilaa haltuunsa, mutta tämä toive ei taida kovin realistinen olla.

    ps. seurasin yhtä twitter-keskustelua siitä, kuka on oikea suomalainen ja kuka epäaito replika. minua nauratti makeasti, kun joku kehotti näitä suomalaisuuden määrittelijöitä keräämään vaikka postimerkkejä - siinä kun saa vapaasti lajitella objekteja maittain.

    meri

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä on hyvä täsmennys. Kiitos, meri!

      Valtaapitäviä, kirkkoa ja muita instituutioita pitääkin arvostella, ettei se valta mene yli tai väärään suuntaan. Keskiajalla kiertävät näyttelijäporukat arvostelivat katolista kirkkoa joskus hyvinkin roisein näytelmin, ja hovinarrit ovat ilkkuneet ylhäisölle heidän silmiensä edessä. Tämä on kuten kuuluukin. Soisin tämän perinteen jatkuvan. Mutta se, että aletaan pilkata avuttomassa asemassa olevia, suojattomia ihmisryhmiä, se on minusta erittäin outoa ja hätkähdyttävää.
      Kun tamperelainen poliitikko Terhi Kiemunki irvaili virpomassa oleville muslimitytöille heidän uskonnostaan, ulkonäöstään ja perheistään ja vielä puolusteli itseään, niin minä en oikein voinut edes uskoa tapahtunutta. Tätä tapahtuu koko ajan ja siihen totutaan. Miten voi olla, että suomalaisen koulun eettisen kasvatuksen saaneet ihmiset tekevät tällaista?

      Tämä uudentyyppinen, populistinen rienaus on nyt saanut sitten aikaan sen, että jotkut nipottavat tosikkomaisesti jostain Trump-vitseistäkin tai kolumnistien poliitikko-kielikuvista.
      Populistinen pahuus syö pois huumoria, joka elää ja voi hyvin leppoisammassa ilmapiirissä.

      "sitä tietysti toivoisin, että trollaava kurnuttajasakki ei saisi niin helposti mediatilaa haltuunsa, mutta tämä toive ei taida kovin realistinen olla."
      Vapaa lehdistö on vaarassa joutua "vaihtoehtoista totuutta" levittävien käsiin. Näin on käymässä mm. virolaiselle Postimees-lehdelle.

      Poista
  6. Kiitos! Sain hyviä lukuvinkkejä tästä sun pride-viikosta.

    VastaaPoista

Kolmanteen ja neljänteen polveen...

Kuvassa vasemmalla maamies isäni, kausipalkollinen Anni, ryhdikäs Mamma ja lempeä Pappa, minä Papan edessä 3-vuotiaana ja viimeisenä oikeall...