Sain haasteen Millaista elämää -blogin Millalta. Haasteen tarkoituksena on etsiä blogeja, joilla on
alle 200 lukijaa, ja kasvattaa niiden lukijakuntaa.
1. Jokaisen haastetun
tulee kertoa 11 asiaa itsestään.
2. Jokaisen haastetun
tulee vastata 11 kysymykseen, jotka haastaja on valinnut.
3. Haastetun pitää keksiä
11 uutta kysymystä haastetuilleen.
4. Haastetun tulee valita
11 bloggaajaa, joilla on alle 200 lukijaa.
5. Kerro, kuka sinut on
haastanut ja kenet haastat.
6. Eikä sitten haasteta
samaa blogia takaisinpäin :)
Voi, miten mutkikasta.
Milla oli vielä laittanut hienoja kuviakin. Minulle nousi ihan suorituspaine
tästä. No, tässä tullaan!
Ensin asioita minusta
1. Ostin muutama päivä
sitten Runo-nimiset huopikkaat Miinan kengästä, heräteostos, niin söpöt, ihan
kuin suunnitellut varta vasten kirjabloggaajalle & horoskooppimerkiltään
kauriille.
2. Halusin pitkään
lastenkirjailijaksi. Yliopistossa huomasin, että sekä englannista että
äidinkielestä oli niin paljon luentoja että toinen piti tiputtaa, ja englanti
voitti.
3. Kannustus englannin
valintaan ja ehkä myös osasyy siihen, että rakastan englannin kieltä, löytyy tästä
vihkomerkinnästä vuodelta 1962 keskikoulun toiselta luokalta, joka vastaa
nykyistä alaluokkien kuudetta luokkaa. Näin se kehu vaikuttaa!
4. Oma laps on laps,
mutta lapsenlaps on lapsukainen. Tuo on joku kansanviisaus. Kuvassa lakkaan
keijun varpaankynsiä. Manikyyyri on jo tehty.
5. Haluaisin kirjoittaa
Raamatusta kaunokirjallisena teoksena, mutta en tiedä, viitsinkö ryhtyä siihen
urakkaan. Rakenne on ainakin vähintään sekava. Eri kirkolliskokousten
hyväksymiä kirjoituksia eri henkilöiltä, sananlaskuja, proosarunoa (rakkauden
korkea veisu), elämänohjeita, historiaa, kirjeitä, mysteeritarinoita, kauhea dystopia
(Johanneksen ilmestys). Onkohan kukaan bloggari kirjoittanut Raamatusta?
6. Kärsin 11-vuotiaasta
pitkälle keski-ikään turhasta painontarkkailusta. Nyt en välitä pätkääkään,
enkä ole yhtään sen pullukampi, vaikka ehkä jopa pitäisi. Stressasin
siis ihan turhaan. Ikä on auttanut paljon muihinkin traumoihin. Minusta on
mahtavaa olla eläkkeellä ja vanheta.
7. Asuin pisimmän jakson
elämästäni, 23 vuotta, Kainuussa, Konstan Pylkerön ja Mooses Pessin sinisten
vaarojen maisemissa. Veikko Huovisen muistopatsaaseen on kaiverrettu Konsta Pylkkäsen ajatus "Ihmisellä on tässä avaruudessa kusiaisen valtuudet".
8. Rakastan kesää.
Melkein luulen, että olen vahingossa syntynyt väärään maanosaan.
9. Minulla oli turvallinen
maalaislapsuus 13-vuotiaaksi asti. Sitten äitini kuoli aivoverenvuotoon ja veljeni
autokolarissa, toinen pikkusiskoni katosi skitsofreniaan ja toinen katosi muuten
vain, isäni mykistyi ja isovanhemmat lähtivät vanhainkotiin.
Minä pakenin Amerikkaan, mahdollisimman kauas kaikesta vaikeasta ja palasin vähän vahvempana. Näistä tapahtumista on kulunut kauan aikaa. Olen varmaan
Selviytyjä!
10. Pidän pilateksesta.
11. Mieheni kanssa
harrastamme kaksistaan vanhuksen ulkoiluttamista.
Nämä meni ihan helposti,
tajunnanvirtana.
Sitten – apua – Millan kysymykset minulle!
Sitten – apua – Millan kysymykset minulle!
1. Lempiautomerkkisi?
Ei mitään väliä, kunhan kuskin vieressä on mukava istua.
2. Lempisuklaasi?
Monet, parhaita pähkinällä ja toffeella täytetyt.
Monet, parhaita pähkinällä ja toffeella täytetyt.
3. Lempimatkakohteesi
kotimaassa?
Helsinki, näyttelyiden vuoksi.
Helsinki, näyttelyiden vuoksi.
4. Lempikohteesi
ulkomailla?
Barcelona, Istanbul ja Berliini - tähän mennessä. Ehkä en ole vielä käynytkään siinä parhaassa. Ja tietenkin kaikki rantalomat: aurinko, meri, hiekka ja iloinen biitsielämä.
Barcelona, Istanbul ja Berliini - tähän mennessä. Ehkä en ole vielä käynytkään siinä parhaassa. Ja tietenkin kaikki rantalomat: aurinko, meri, hiekka ja iloinen biitsielämä.
5. Mihin sellaiseen
paikkaan, missä et ole ennen käynyt, haaveilet matkustavasi?
Etelä-Amerikka kiehtoo. Samoin Australia.
Etelä-Amerikka kiehtoo. Samoin Australia.
6. Ensimmäinen
kirjamuistosi?
Minna Canthin Roinilan talossa. Tämä vastaus saattaa herättää hilpeyttä, mutta totta se on. Huutokauppoja kiertävä romukauppias poikkeili lapsuudenkodissani, koska hän piti niin paljon juttutuokioista äitini kanssa - kuka ei olisi pitänyt - ja toi minulle kasoittain kuolinpesien huutokaupoista huutamiaan kirjoja. Olin silloin paljon alle kouluikäinen.
Minna Canthin Roinilan talossa. Tämä vastaus saattaa herättää hilpeyttä, mutta totta se on. Huutokauppoja kiertävä romukauppias poikkeili lapsuudenkodissani, koska hän piti niin paljon juttutuokioista äitini kanssa - kuka ei olisi pitänyt - ja toi minulle kasoittain kuolinpesien huutokaupoista huutamiaan kirjoja. Olin silloin paljon alle kouluikäinen.
7. Käänteentekevin
kirjamuistosi?
Michel del Castillon Kitara. Se luettiin keskikoulussa. Sain opettajalta kiitosta, koska oivalsin vertauskuvallisuuden. Ihmekös tuo, kun olin harjoitellut Minna Canthilla ja muilla aikuisten kirjoilla nelivuotiaasta.
Michel del Castillon Kitara. Se luettiin keskikoulussa. Sain opettajalta kiitosta, koska oivalsin vertauskuvallisuuden. Ihmekös tuo, kun olin harjoitellut Minna Canthilla ja muilla aikuisten kirjoilla nelivuotiaasta.
8. Kirja, jonka ottaisit
mukaan autiolle saarelle?
Tyhjä, paksu kirja, johon kirjoittaisin itse, jos saisin mukaani myös kynän. Muutoin en tiedä.
Tyhjä, paksu kirja, johon kirjoittaisin itse, jos saisin mukaani myös kynän. Muutoin en tiedä.
9. Kirja, joka on jäänyt
kesken?
Montakin. Koraania olen harpponut.
Montakin. Koraania olen harpponut.
10. Mitä kirjaa
suosittelisit minulle?
Forrest Carterin Pikku Puun kasvatus on eräs suosikkini, lämmin, pieni romaani. Luepas se, Milla!
Forrest Carterin Pikku Puun kasvatus on eräs suosikkini, lämmin, pieni romaani. Luepas se, Milla!
11. Bravuurisi
keittiössä?
Kaikki mummolaruuat: muusi ja lihapullat, makaronilaatikko, mustikkapiirakka.
Kaikki mummolaruuat: muusi ja lihapullat, makaronilaatikko, mustikkapiirakka.
Ja entäs sitten? Vielä 11
uutta kysymystä niille, ketä minä haastan. Jospa tällaisia Jatka lausetta -juttuja.
1. Rakastan ...
2. En pidä
3. Haluaisin
4. Uneksin
5. Pelkään
6. Arvostan
7. Osaan
8. Uskon, että
9. Aamuisin luen
10. Luen parhaillaan
11. Mielestäni paras
aikakauslehti on
Yhdentoista asian haaste
lähtee Kirjanpauloissa -blogin Paulalle ja
Tarinoiden syvyydet -blogin Nina Marille. Ja ei - nyt minä väsähdän ...
hei, napatkaa tämä, kuka tykkää!
Hauskaa kirjaisaa viikonloppua kaikille!
Kiitos tästä rohkeasta raotuksesta elämääsi...
VastaaPoistaEi ehkä pitäisi kertoa näin henkilökohtaisia asioita. Nyt mietin, olisiko pitänyt pitäytyä kirjallisuudessa.
PoistaOi oi, miten vekkulit huopikkaat. :) Ja hei, eikös eläkkeellä olisi hyvää aikaa alkaa lastenkirjailijaksi?
VastaaPoistaOn ne hauskat! Aikaa olisi, mutta ei ole enää motivaatiota. Opettaja minusta olisi varmaan tullut äidinkieltä lukemallakin. Kääntämisestä haaveilin myös.
PoistaVoi, Marjatta! Olet todellakin selviytyjä! Kuinka paljon surua voi ihminen jaksaa - kohtuus ei kuulu elämän sanavarastoon.
VastaaPoistaIhana keiju sinulla ja reipasta eläkeläisen elämää! Berliinistä haaveilen minäkin, ja siitä ajasta.
Totta, elämä on arvaamatonta. Olen ajatellut paljon sitä, miten ihmiset selviävät. Isäni esim. oli ensin viisi vuotta sodassa ja sai sitten nauttia vähän aikaa hyvästä elämästä: 8-henkinen perhe ja kukoistava maatila, kunnes kaikki meni pieleen, talon väki joko kuoli tai lähti muuten pois ja hän jäi yksin. Kuitenkin hän eli pienesti ja lähes tyytyväisenä yli yhdeksänkymppiseksi.
PoistaOlimme viikon Berliinissä muutama vuosi sitten sään puolesta huonoon aikaan, tammikuussa. Vietimme paljon aikaa taidegallerioissa, joten ei sillä niin väliä, mutta mietin kuitenkin, miltä Unter den Linden ja puistot näyttäisivät vihreinä. No, eilen illalla varasimme matkan huhti-toukokuun vaihteeseen. Pääsemme katsomaan, miten berliiniläiset juhlivat vappua ja silloinhan on kaupungissa vihreyttäkin.
Muistan Elina, millaista oli pienten lasten äitinä. Oma aika oli silloin harvinaista herkkua.
Kommentissasi Millalle mietit, ettei olisi ehkä pitänyt kertoa noin henkilökohtaisia. Päinvastoin, hyvä että kerroit! Kerroit ihania, surullisia, koskettavia ja myös onnellisia asioita - kerroit elämää.
VastaaPoistaMinäkin aina joskus mietin, kuinka paljon surua joidenkin ihmisten kohdalle tulee kannettavaksi. <3
Hauskaa, että Berliini on suosikkikaupunkejasi. Olemme perheeni kanssa suuntaamassa sinne tässä lähiaikoina, kaupunki on meille kaikille uusi.
P.S. Upeat huopikkaa! Ja suloinen pieni keijukainen siellä.
Kiitos Katja! Olen yleensä avoin, joten en nähtävästi osaa täällä somessakaan muuta tyyliä.
PoistaKuten äsken Elinalle vastailin, niin lomamatka keväälle on nyt varattu! Berliinissä on niin paljon nähtävää. Se on ensi näkemältä kolho kaupunki, mutta pitää sisällään paljon mielenkiintoista ja kaunista. Hyviä matkasuuunnitteluja teille!
Keijukaiskuva on neljän- viiden vuoden takaa, nyt on jo vähän toinen tyyli. On kivaa, että poikaperheessä on yksi lapsenlapsista tyttö.
Ihana postaus Marjatta! Kiitos kun sain kurkistaa elämääsi, tulit lähemmäksi. Olet Selviytyjä! Minäkin pähkäilen välillä, mitä uskallan/haluan kirjoittaa julkisuuteen ja mitä en. Olen vielä matkan alussa tässä asiassa, toistaiseksi panttaan paljon. Vaikka tiedän että avoimuus yhdistää ( ja kiinnostaa).
VastaaPoistaToistaiseksi pitäydyn omantyylisessä "pintapostauksessa", vaikka huomaan miten kiva on tietää esim sinusta enempi. Kiitos rohkeudestasi ja kivoista kuvista.
Ihan sama tilanne kuin sinulla. Minä en ole edes facebookissa enkä tviittaile. En siis yhtään tiennyt, miten somemaailmassa ollaan, kun aloitin epäröiden tämän bloggaamisen. Niin paljon kuulee varoituksia, mitä ei pitäisi kirjoittaa. Toisaalta, mitä vaarallista siinä nyt sitten on, jos kirjoittaa vähän arkielämästään ja muistoistaan. En hae enää töihin mihinkään, niin että senkään vuoksi ei tarvitse miettiä imagoaan. Ainoa asia, missä on tietysti oltava tarkka on se, ettei nolaa lähimpiään, sama ongelma kuin kirjailjoilla ;).
PoistaSinun lyhyt "pintapostaus-tyylisi" on hauska. Kyllä siitä aavistaa, että muutakin olisi. Jospa sinä laitat sen syvemmän sanoman elämäkertaan!
Minullakin fb jäi lyhyen tutustumisen jälkeen. Tuntui esim. oudolta onnitella hyvää ystävää fb:ssä, kun Minun onnitteluni hävisi parin sadan muun onnittelijan joukkoon. Ehkä haluan olla Tärkeämpi.
PoistaTosin ratkaisin ristiriitani niin, että en onnitellut fb:ssa, vaan onnittelin vain henkilökohtaisesti puhelinsoitolla. Mutta....
Niin, ei se kaikille sovi. Moni ei osaa pitää rajaansa, vaan addiktoituu. Minä voisin olla sellainen.
PoistaVoi miten upea, kiinnostava postaus. Kiitos, kun päästit meidät kurkistamaan elämääsi. Ja nuo huopikkaat ovat aivan ihanat!
VastaaPoistaKiitos, Jonna!
PoistaHassu heräteostos, juuri kun sää meni nollille taas. Minusta on kiva hassutella vaatteilla, varsinkin kengillä. Mieluummin jotain veikeää kuin tyylikästä!
Ja vielä. Idea postauksesta Raamatusta on upea....ja vaativa. Uskoo tai ei.
VastaaPoistaEikö olekin, Inna! Minulle tuli tämä mieleen, koska täällä oli Kouvolan Sanomien mielipidesivulla keskustelua/vänkäystä koulujen katsomusopetuksesta, johon minunkin piti tietenkin tunkea itseni mukaan. No,sitten tekstaripalstalla alkoi olla viestejä tyylin "Ei Raamattu ole mitään kertomuksia ja satuja, se on kaikki totta". No, pitäähän ne tekstit hyvänen aika jossakin muodossa olla, olkoon totta tai tarua!
PoistaKumma muuten jos siihen ei ole kukaan aiemmin tarttunut.
PoistaMielettömät huopikkaat, wow. Ja ihana, valottava postaus :)
VastaaPoistaKiitos Heidi! Joo, varmaan tausta ja lapsuudentapahtumat vaikuttavat paljon siihen, mikä ihmisestä tulee. Minä olin pitkään ikävien tapahtumien jälkeen aina huolestunut. Voi olla, että kirjoittaisin eri tavalla, jos nuoruus olisi ollut helpompaa.
PoistaNämä on kyllä mahtavat kengät. Olen ryhtynyt tutkimaan vaatehuonetta, onko minulla nyt asua näiden kenkien ympärille, muutakin kuin farkut. Yksi liivihama on justiin tyyliin sopiva. Pidän hauskoista vaatteista; jos näyttää liian tyylikkäältä, niin mukaan pitää saada jotain hassua.
Kiitos paljon postauksesta ja haasteesta. Kiva tutustua sinuun paremmin. Vastailen haasteeseen jossain sopivassa vaiheessa.
VastaaPoistaNiin, olisipa kiintoisaa lukea bloggaustasi Raamatusta. Joskus olen ajatellut samaa, mutta kirja kerrallaan. Siis esim. Sananlaskut yhdellä kerralla ja toisella jotain muuta. Muuten se tuntuu itselleni liian isolta urakalta, kirjahan on yksiin kansiin koottu kirjasto, useitten kirjailijoiden kirjoittama pitkän ajan kuluessa.
Kiitos, kun otat haasteen vastaan.
PoistaVoi, miten hyvin sanottu Raamatusta, että se on yksissä kansissa oleva kirjasto. Sitten vielä sekin, että mikä kaikki on yhteistä juutalaisten ja islamilaisten kanssa. Noin se juuri pitäisi tehdä, osissa.
Voi että. Olet tosiaan selvityjä! <3
VastaaPoistaIhana keijukainen sinulla tuossa :)
Kiitos Maria!
VastaaPoistaKeijukainen on ihana tyttö. On kyllä suuri elämän rikkaus, kun saa seurata, mitä omille lapsille ja lapsenlapsille kuuluu. Kun taustaperheessäni oli niin paljon onnettomuutta, minusta on erityisen ihanaa nauttia nyt perhe-elämästä.