lauantai 20. lokakuuta 2018

Kiitos, Jari!




Jari on kiittänyt minua eilisessä blogikirjoituksessaan Alistajat ja nostajat. Hän on kiittänyt minua ennenkin ja minulta on jäänyt vastaamatta. Jarin blogissa ei ole kommentointimahdollisuutta. 

Kiitos blogin kautta syntyneestä ystävyydestä, Jari! Olen saanut taannoisista keskusteluistamme ja sinun blogipakinoistasi paljon ajateltavaa. Olemme keskustelleet paljon mielenterveyteen liittyvistä ja muista asioista, välillä käyneet pitkiä väittelyjäkin.

Jarilla on blogi nimeltä Aspects & Transpects. Se on ollut välillä muilla nimillä, mm. Matkani hienoksi vanhaksi herraksi. 'Transpects' tulee siitä, että Jari on painiskellut virheellisen transsukupuolisuusoletuksen kanssa, ja aspekteja Jarilla on lukuisia. Hän määrittelee itsensä blogissaan ihmisyyden pohtijaksi ja korostaa arvokkuutta. 

Meidän blogiystävyytemme alkoi erään toisen blogin keskusteluissa naurusta, oliskohan siitä jo pari kolme vuotta. Totiseen keskusteluun ilmestyi hauskoja ja traagisia hahmoja, ronski ja eläväinen Muuttomies Montonen, jyrkkä Konekiväärimies, herkkä Koululainen ja muita. Aloin aavistaa, että hahmot ovat fiktiivisiä, ehkä jonkinlaisia sivupersoonia ja tulevat samasta lähteestä. Ei sillä ollut niin väliä, keskustelu oli hauskaa, yhtä ilotulitusta, jännittävää ja yllättävää. Jouduin kyseenalaistetuksi ja kiusoitelluksi. Nauroin ääneen aina uuden hersyvän kommentin ilmestyessä. Sitten taisin suutahtaakin, ei ollut enää kivaa, jolloin Jari ilmoittautui minulle sähköpostissa.

Jari on mahtava kirjoittaja. Hänen vertauskuvansa ja omat keksimänsä sanat ovat vailla vertaa. Jokin aika sitten hän kuvasi tyhjänpäiväistä tekstiä suoltavia kirjoittajia jotenkin näin:"...jätkät tikkaa koruompeluksia." Tarkkaa sanamuotoa ei löydy enää, koska Jari poistaa koko ajan kirjoituksiaan ja aloittaa alusta. 

Jarilla on itseironiaa ja nöyryyttä. Blogikirjoittamisen vetovoimaa pohtiessaan hän totesi:"Kai minä olen blogiseksuaali." 
Jari, kai blogi on meille kaikille blogikirjoittajille kurottautumista toisia kohti. 

Jarin blogissa ei ole kommenttilaatikkoa, koska hän on ahdistunut aiemmin saatuaan vihapostia omasta elämästään kertoessaan, Jarihan on käynyt läpi erittäin raskaita vaiheita, joissa olisi tarvittu nostamista eikä alistamista ja arvostusta epäilyn sijaan. 
Jari innostuu, jolloin hän purskahtelee - mutta onko se nyt niin vaarallista. Minusta kiihkeys on aina parempi kuin laimeus. 

Sanon taas, Jari, sen mitä ennenkin, älä poista kirjoituksiasi lopullisesti. Talleta ne jonnekin hyvään säilöön. Banksy silppusi taidetoksensa, vähän jäi. Älä tee samaa.
Toivon, että menestyt kirjallisissa suunnitelmissasi, joita sinulla riittää. 
Uskon, ja tiedänkin, että blogillasi on muitakin sinua arvostavia lukijoita kuin minä. 

Kirjoitat kauniisti blogikirjoituksesi lopussa: "Nostaminen ei aiheuta nostajassa puutostilaa. Hän tekee sen henkisestä rikkaudestaan päin." 
Osuin samaa asiaa käsittelevään ajatukseen Maggie Nelsonin kirjassa Argonautit, jonka juuri luin: "Jos minulta kysytään, arvokkaimmat nautinnot maan päällä lipsahtavat toisen ilahduttamisen ja itsensä ilahduttamisen väliin. Joku voisi sanoa sitä etiikaksi." 

Kirjoitan tätä Benalmádenassa Espanjassa. Täällä kaikki hyvin, niin puitteet kuin terveyskin. Kostea ilma on tehnyt hyvää kovia kärsineelle keuhkolleni. En yski enää. Painan mäkiä ylös ja kävelen tuntikaupalla... missä kaikkialla, siitä myöhemmin. 


   


7 kommenttia:

  1. marjatta

    jarin blogissa on jotain, joka saa minut tuntemaan hirveän vahvasti. jaan samat onnet ja ahdistukset, mutta en osaa ilmaista niitä niin rikkaasti kuin jari. hänen kirjoituksensa resonoivat sielussani, oli niiden aiheiden laatu mikä tahansa.

    jarista tulee mieleen joku luonnonlapsi, joka on kehittänyt viisautensa ihan itsekseen, lukematta yhtään länsimaisen psykologian tai filosofian merkkiteosta, istumalla metsissä hiljaa.

    jarin kautta olen oppinut sen, että toisen ihmisen nostaminen on se voima joka tekee todelliset vallankumoukset. nostaminen ja myötätunto on se tila, jolla meidän pitää kohdata toisemme.

    haluan tämän sanoa myös sinulle, jari, koska tiedän, miten paljon tuntemattomien ihmisten viesteissä on voimaa valaa uskoa omaan tekemiseen. minulla on sellainen tunne, ettei monikaan sellaista postia saa.

    meri

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, meri! Toivottavasti Jari käy katsomassa täällä.

      Jarilla on ja on ollut blogikirjoitustensa joukossa helmiä.

      Hänen psykoosikokemuksensa ja se, että hän osaa kertoa siitä niin huikealla tavalla, on harvinaista. Minusta Jarin kertomus pitäisi saada kirjan kansien väliin.
      En tiedä mitään, mikä olisi kiinnostavampaa kuin ihmisen psyyke ja kaikki siinä tapahtuva.
      Itsekin olen kokenut kaikenlaista, en katsele todellakaan tässä asioita ulkoapäin - mutta tässä ollaan.

      Nykyään ajattelen, että pahastikin psyyken ongelmissaan tempoileva ihminen on hyvin paljolti sama kuin se, joka istuu tyynenä ja terveenä, tällä haavaa.

      Poista
  2. marjatta

    kannoin p:lle näitä jarin tekstejä nenän eteen. hän sanoi että juuri tuolla tavalla omaehtoista kirjoittamisen pitää olla. se joka uskaltaa, se uskaltaa. sitäpaitsi kokemukset on tehty jaettavaksi ja se on suurinpiirtein kaunein asia, mitä meillä tässä ruosteisessa maailmassa on olemassa.

    ps. luin yhdestä kuolinilmoituksesta esa kaartamon tekstin, joka tuntuu tulevan täydellisesti juuri tähän väliin: "ei luona, ei poissa, vaan vuorilla tuolla. poluilla joilla käy rohkeat tuulet. näethän! tuolla. sinisten kukkien tuoksussa kulkee murtunut mies. varjonsa hukannut vain kukaties. sinisten vuorten mies."

    meri

    VastaaPoista
  3. Marjatta, kiitokseni ei tosiaankaan ollut aiheeton. Kiitos yllä olevasta kirjoituksesta! Kiitos kommenteistanne, meri ja Marjatta.

    Omaa blogini on ollut purkuväylä... välillä ahdistelen sen kanssa ja syntyy isoja poistoja.

    Olen siellä käsitellyt tosiaankin psykoosiani, dissosiaatiota ja dissosiatiivista identiteettihäiriötä. - Transkokemuksesta kaikki alkoi mutta kokemukseni taustalla on mitä ilmeisimmin muuta.

    Sitten kiinnostaa aikakauden sosiologia.

    Muille tiedoksi, että kuten Marjatta yllä mainitseekin niin meidän blogiystävyytemme alkoi melkeinpä karille ajamisesta. Tein niin moraalittoman tempun, että rupesin hahmoilemaan eräässä blogissa missä Marjatta kävi kirjoittamassa hyviä kommenttejaan.

    Ensimmäinen hahmo oli Koululainen. Peruskoulun pieni oppilas, joka oli täysin kypsynyt koulunkäyntiin. Se kosketti tietenkin myötätuntoista Marjatta ja niin Koululainen sai voimaannuttavia kommentteja. Tuli muitakin hahmoja kunnes homma meni täysin mauttomuuksiin. Olen hävennyt.

    Silti paljastan, että yritän saada parhaillaan aikaiseksi koulumaailmaan ja vähän laajemminkin yhteiskuntaan sijoittuvan romaanikäsikirjoituksen, jonka päätähti on nimenomaan tämä Koululainen. Siellä blogissa Koululainen kuitenkin elävöityi niin, että Häntä en pysty sivuuttamaan. Hänestä tuli tosi.


    Tässä romaanikäsikirjoituksessa Koululainen saa suurimman ymmärryksensä asunnottomilta heidän teltoillaan. Koulun henkilökuntaan ei enää yhteyttä löydy.

    Taisin jo kirjoittaa tekstiini, että Koululainen hahmoilee aikuisten blogeihin. Hän esiintyy esimerkiksi kahden lapsen äitinä. ei vain pysty itselleen mitään.


    Kiitos!


    Jari

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ai, Koululainen elää, huikeaa! Olen iloinen siitä.

      Jari, eräs asia on korjattava. Se hahmoleikki oli minusta hauskimpia kokemuksia, mitä blogimaailmassa on tullut vastaan. Olin siinä täysillä mukana viikkokaupalla, vasta aivan lopussa kyllästyin, mutta päällimmäisenä muistan ne sanalliset ryöppyämisesi, kielikuvat ja yhteisen naurun.

      Asunnottomista ja muista syrjäytyneistä tulee nyt mieleeni eilen Malagassa näkemäni kadunvarren nurkkaukseen rakennettu koti, patja ja peitto, pieni hylly, maassa vesipullo. Asukas ei ollut paikalla. Ja kun kävelin vähän matkaa eteenpäin vastaan tuli nuori poika, jonka paidassa luki "Kein Mensch ist illegal". Tässä onkin hyvä kysymys: kun ihminen on syntynyt tänne pallollemme, niin miten hän voi olla laiton!

      Poista
  4. Jari on aivan mahtava kirjoittaja ja oma itsensä! Anna mennä, Jari, ja Marjatalle leppoisia lomapäiviä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin on, Jari on rehellinen!

      Kiitos Vesa! Leppoisuus on toteutunut täydellisesti, koska on ollut niin ihana sää. Kaksi biitsipäivää takana on saanut aikaan auvoisen olon.
      Nyt ilmeisesti viilenee vähän, ja suuntaamme museoihin ja näyttelyihin.

      Poista

Kolmanteen ja neljänteen polveen...

Kuvassa vasemmalla maamies isäni, kausipalkollinen Anni, ryhdikäs Mamma ja lempeä Pappa, minä Papan edessä 3-vuotiaana ja viimeisenä oikeall...