perjantai 26. lokakuuta 2018

Kaksi kiinnostavaa näyttelyä Malagan seudulla

Malagan oppaissa ja esitteissä on lueteltu useita taidemuseoita ja näyttelyitä, mutta harvemmin autojen ja muodin museota Museo Automóvilistico y de la Moda. Vai olenko katsonut ohi ja pannut merkille vain Pompidoun, Picassot, Thyssenin ja Museo Ruson? Siinähän se on, Ruson naapurissa. Nyt huomasin sattumalta tämän museon mainoksen ja ajattelin, että kuinkahan käy, pitkästynkö. 

Olen erittäin kiinnostunut muodista, varsinkin haute couture -muodista ja näytöspuvuista, joita ei ole edes ajateltu käyttöön, vaan jotka ovat yksittäisiä taideteoksia, mutta autot eivät ole minua niinkään innostaneet. Minulla ei ole ajokorttia, enkä aina edes muista oman automme merkkiä. Mieheni taas innostui heti lähtemään tähän näyttelyyn ainoana huolenaan, että siellä olisi annettu liikaa tilaa vaatteille. 

Ja kuinka kävi - molemmat katselimme kiinnostuneina molempia, autoja ja asuja. Ne olivat vierekkäin ja kertoivat ajastaan. 
Belle epoque, art deco, avant garde, glam rock ... olkoon aika ja tyyli mikä hyvänsä niin sehän näkyy eri taiteissa ja käyttöesineissä. 
Näyttely oli hyvin laaja ja antoisa, ensimmäisten autojen ajasta lähelle nykyaikaa. 








Jokaisen auton kohdalla on selostus, jossa kerrotaan paitsi autosta itsestään myös siitä, ketkä kuuluisat henkilöt ovat juuri tämän näköisellä autolla ajelleet tai ajeluttaneet itseään ja missä kirjoissa tai elokuvissa kyseinen auto esiintyy.
Oli kiinnostavaa nähdä avolimusiini, jonkalaiseen presidentti Kennedy ammuttiin ja Elviksen suosima Cadillac. 

Alla olevissa kuvissa näkyvät takit ovat olleet varsinkin rokkikukkojen suosiossa. Liberace, Elvis, Michael Jackson ja Prince ovat käyttäneet tällaisia ylenpalttisella glitterillä koristeltuja glam rock -rotseja.






Paitsi että asuja on autojen ohessa kertomassa aikakaudesta, niin niille on näyttelyssä myös ihan omia alueita. Heti alussa on kokonainen upea muotinäytösasujen kokonaisuus nimeltä Cóctel de la Floresta

Hatuista ja laukuista on omat kokoelmansa.






Asuja oli ainakin seuraavilta, muutama jäi varmaan laittamatta muistiin: Christian Lacroix, Jean Paul Gaultier, Nina Ricci, Paco Rabanna, Yves Saint Laurent, Chanel, Balmain, Givenchy, Dior, Ungaro, Moschino, Valentino, Balenciaga, Pierre Cardin, Escada, Thierry Mugler, Vivienne Westwood.







Yllä kaksi erikoisinta asua, Pradan Prisoner, jossa nainen on teräskehikkoon vangittuna ja The It Girl, jossa varsinainen asu on Lucia Chemorran vartalomaalaus, jonka ympärillä on Maga Collectionin muovilankahäkkyrä. 
Gaultierin Paparazzissa asu oli viimeistelty runsaalla määrällä filminauhoja, jotka oli kiedottu mallinuken ympärille huolettomasti kuin vappuserpentiinit.

Eräällä mallinukella oli yllään 70-luvulta peräisin oleva karitsannahkaviitta, jonka kaulus oli apinan nahkaa. Teksti oli otsikoitu La masacre de los Inocentes (Viattomien verilöyly). Siinä kerrottiin, että yläluokan naiset pukeutuivat luontevasti leopardin- ja tiikerinvuotiin 50-luvulle saakka, jolloin alettiin vähitellen tiedostaa eläinten sukulaisuus meihin ja kokea tällaiset asut irvokkaina. 


Tämä on näyttelyn mieliautoni, pieni El Huevo, The Egg, kätevä urbaani asioimisauto, joka kehiteltiin Saksassa vuonna 1955. Se on vähän kuin nykyajan mopoauto. Kaikkien mahtipontisten menopelien jälkeen tämä tuntui kodikkaalta ja on virtaviivainen ja söpö kuin mikä. 


Ja se toinen hyvä näyttely. 
Se on nukkekotinäyttely asuinalueemme Benalmádenan näyttelykeskuksessa, Centro de Exposiciones de Benalmádena, jossa on ollut joka vuosi täällä käydessämme kiinnostavaa katsottavaa. 
Olemme olleet useamman kerran täällä Aurinkorannikolla, mistä on se hyvä puoli, että tietää jo minne kannattaa mennä. Aina löytyy myös uutta ja näyttelyt vaihtuvat.

Suurin osa näistä miniatyyrikodeista on tosiaan katsottavia, ei leluja nykyisessä mielessä, vaan näytteitä erityisestä taiteen lajista. Tämäkin näyttely on laaja ja käsittää miniatyyrirakennuksia ja esineistöä 1800-luvun lopulta alkaen.









Mainiota viikonloppua kaikille lukijoilleni! Hyvää kirjamessusukkulointia niille, ketkä suuntaavat askeleensa Helsingin Messukeskukseen!
Minä olen nyt jo kolmannen kerran poissa messujen aikaan, mutta jospa ensi syksynä. 

-----------------

Pari kuvalisäystä vielä tuolta auto&muoti -näyttelystä.



Minun mielileninkini, ihanat kankaat ja mustassa korukivet, joiden kauneutta en saanut kuvaan. Mustan päälle ohut jakku, très chic!


Ja Unton mieliauto. Tällaisilla Richmondeilla on maalaiskartanoista lähdetty piknikeille. Takana on eväskori ja kori aseille, jos herrat vaikka samalla reissulla harrastaisivat ajankulukseen metsästystä. Tulee mieleen Jane Austinin kuvaama maailma. 


15 kommenttia:

  1. Vau, nuo vaatteet ja autojen sulavat linjat! Kuolaaamisen arvoinen näyttely :D Kuvauksellista ja inspiroivaa, silmälle ruokaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Laitoin ihan sinua varten tuonne loppuun vielä muutaman kuvan. Eikö ole ihania...!

      Poista
  2. Kerrassaan kiehtovaa oli osallistua näyttelyihin juttusi välitykselläkin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kuulla.

      Minulla tuli tuolla kävellessä mieleen hurjasti mielikuvia kirjoista ja elokuvista, mm. Great Gatsbyn pukumaailma oli hyvin edustettuna.

      Poista
  3. Minäkään en yleensä innostu autoista, varsinkaan nykyaikaisista. Sen sijaan vanhojen autojen kohdalla voin joustaa ja ne muutamat automuseot, joissa olen käynyt, ovat olleet kiinnostavia. Vanhoissa autoissa, kuten kuvasikin todistavat, on vain sitä jotain! En siis missään tapauksessa olisi kiinnostunut sellaisella ajamaan saati omistamaan (minullakaan ei ole ajokorttia), mutta katsella voin sujuvasti. Plussaa myös noista näytösasuista. Luulen, että olisin viihtynyt tuossa näyttelyssä ja myös miniatyyrikotinäyttelyssä. Vanhat talot ja sisustukset kiinnostavat. Asun mieheni kanssa viktoriaanisessa talossa, joka on kunnostettu ja muutettu neljän huoneiston asuintaloksi (tällainen yleistä täällä). Asutamme ylintä kerrosta. Tämä on restauroitu aikaansa kunnioittaen ja mm. ovet ovat alkuperäiset.

    Aurinkoista ja rentoa sunnuntaita!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, samoin sinne mukavaa sunnuntaita!

      Meillä on huoltopäivä. Toinen koneellinen pyykkiä on kohta valmis. Sitten lähdetään ja kävellään naapurikeskukseen Torremolinokseen ja katsellaan elämänmenoa. Eilen olimme samalla flamencoklubilla katsomassa samaa Jaimea ja Asamia kuin jo kolme kertaa aiemmin. Vieläkin olen heidän esityksensä tunnelmissa.

      Olen nähnyt jonkin todella kauniin ulkokuvan ja yksityiskohdan kotisi sisäänkäynnistä blogissasi. On hienoa, että taloja kunnostetaan vanhaa kunnioittaen.
      Täällä olen ihastellut kotien persoonallisia patioita portin takaa. Lähemmäs ei pääse. Meilläkin on tässä vuokra-asunnossa kadulta noustessa ensin lukittu portti allaspihalle, sitten lukittu portti omalle patiolle ja vielä yksi lukko ovella.
      Kotona asumme tilavassa, valoisassa ja väljästi sisustetussa kerrostalohuoneistossa. Valoisa, iso olohuone vaikutti ostopäätökseen.

      Nämä miniatyyrikodit olivat taitavasti tehtyjä. Joissakin oli mukana talon nimi, joka työhön oli rakennettu huolella kaikkine yksityiskohtineen.
      Jotenkin kiinnostuin näiden myötä nyt myös asuntomessuista, joissa en ole koskaan käynyt.

      Poista
    2. Aargh, mikä pieleen mennyt viittaus, ... nimi sille talolle, joka oli rakennettu huolella ... :D.

      Täällä on muuten paljon brittituristeja, vähän joukossa suomalaisia.

      Poista
  4. Tykkään tosi paljon kaikesta mikä viittaa historiaan, joten museoita laidasta laitaan tulee kierreltyä. Viimeksi Riihimäen lasimuseossa ja Hämeen linnassa. Ihanaa kun joku tekee noita nukkekoteja ja niihin pikkuruisia tavaroita. Ihailen <3

    ps. asuntomessuillakin olen käynyt useamman kerran.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nykyään on vielä niin hyvin suunniteltuja, monipuolisia museoita, joissa videoita ja muuta. Olen käynyt sotamuseossa, jonka vitriineissä esitettyihin tilanteisiin oli liitetty ääni.

      Mietin lelunukkekoteja, miten ne ovat muuttuneet kodin pienoismalleista mielikuvitushahmojen asunnoiksi aina viimeisimmän tv-sarjan mukaan. Missä vaiheessa tytöt ovat lakanneet leikkimästä kotileikkejä - vai ovatko?

      Poista
    2. Kotileikit leikitään tänäkin päivänä samalla antaumuksella kuin ennenkin. Sekä tytöt että pojat tykkäävät leikkiä niitä. Poikia kiinnostaa jostakin syystä sotaleikitkin, ampumiset jne. Tytöt ohittavat sotaleikitkin sujuvasti. Mietin, että onkohan olemassa jotkut sotageenit, kun pojat tykkäävät pienestä asti taistella?
      Meille oli tulossa kesävieraita ja toivomuksena oli jokin koko perheelle sopiva museokierros. Veimme heidät Forum Marinumiin, joka on merimuseo täynnä merenkulkuun liittyviä tavaroita historiasta mm. merisodista. Tykkäsivät kovasti.
      Museot ovat nykyjään minustakin todella mielenkiintoisia paikkoja.

      Poista
    3. Hyvä tietää. Meidän pikkuneiti 2v on kyllä hyvin kiinnostunut kaikesta kotiin liittyvästä, tarjoilee muumeille ruokaa ja pyyhkii pölyjä. Hänelle voisin ostaa nukkekodin. Olen vain katsellut lelukaupoissa, miten siellä on pääasiassa My Little Pony -talleja, simpukan muotoisia koteja jollekin fantasiahahmoille yms, aika räikeitä (lapset tietysti rakastavat tällaista krääsää myös), mutta piipahdin äsken googlaamassa hakusanalla nukkekoti - siellähän niitä on postimyynnissä toinen toistaan ihanampia perinteisiä nukkekoteja! Näitäkin pitää siis tilata, kuten nykyään lähes kaikkea, kun kaupoissa on vain ihan viimeisimmät muotijutut.

      Kotkassa on myös merimuseo Wellamo, ja Maretarium, akvaario, jossa esitellään kaikki suomalaiset kalalajit ja vesistöt. Nämä ovat olleet lastenlasten mieleen.

      Poista
  5. Tuossa museossa vierailisin kyllä mielelläni! Hienoja taideteoksia, sekä autot että puvut.
    Olen huomannut, että melkein mistä tahansa aiheesta saa tehtyä hyvän näyttelyn tai vaikkapa dokumentin, jos se on tehty riittävän mielenkiintoisesti. Yksi parhaista museoista, jossa olen vieraillut, löytyy Munchenista (puhelimesta ei löydy u:n pisteitä:)). Vastustin kiivaasti koko päivän viettämistä tekniikkamuseossa, mutta siitä tulikin yksi matkan kohokohdista. Eikä olutbaareilla ollut tekemistä asian kanssa, mutta olihan se suomalaiselle kokemus sekin, että museossa voi nauttia välissä olutta ja jatkaa taas kiertelyä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aina siis kannattaa mennä ennakkoluulojaan päin.

      Minä olin kai sekoittanut tämän automuseon autonäyttelyihin, joissa naiset nojailevat vähäpukeisina koristeina autoihin. Eipä silti, sellainenkin olisi kiinnostavaa nähdä. On aina hauska laajentaa kokemusmaailmaansa. Sanoo hän, joka ei lähtenyt mieehnsä mukaan jalkapallo-otteluun, vaan jäi tänne kämpille kirjoittelemaan.

      Poista
  6. Hienosti olette löytäneet kulttuuria noilta alueilta, joissa monet käyvät vain rannoilla ja ravintoloissa. Tai ehkä tuo on typerä yleistys, kyllä kai monet siellä asuvat suomalaiset harrastavat paljonkin. Hienot kuvat. Minulla sama kokemus kuin Esmeraldalla tuossa ylempänä: vastustin Genovan merenkulkumuseota, joka osoittautui tosi hienoksi kokemukseksi.

    Onpa muuten tulikivenkatkuista keskustelua kirjamessujen bloggariaamiaisesta tuolla muualla. Minä en kommentoi, kun ei alunperinkään kiinnostanut. Tässäkin taitaa olla aika paljon sukupolvieroa näkyvissä. Liken kahvikutsulle Jennifer Clementin kanssa olin ajatellut mennä lauantaina mutta jotenkin se kutsu jäi kotiin ja olisi sitäpaitsi ollut päällekkäin tuon ulkomaankirjeenvaihtaja-jutun kanssa, mikä oli todella mielenkiintoinen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuntoilu on nyt iso trendi. Monet suomalaisetkin harrastavat sitä. Rantatietä juostaan aamulla ja kuntoilulaitteissa verrytellään jäseniä rantapetissä makoilun ohessa. Jotkut hotellit näyttävät järjestävän oikein aammujumppaa. Hieman yleistäen voisin sanoa, että britit "juhlivat". He möykkäävät pubeissa ja laulavat yhteislauluja iltapäivästä pikkutunneille.

      Suomalaisilla on täällä oma ryyppyjuhlansa Fugefest syksyisin (Fuge sanasta Fuengirola), jossa on sellaisia esiintyjiä kuin Matti Nykänen, Frederik, Virve Rosti, Danny ja etuoikeutettuna on aina ollut Jari Sillanpää, jolla on hulppea asunto täällä tuossa satamassa jossakin hulppeista taloista, jotka näkyvät meidän patiolle. Tänä vuonna Jarin esiintyminen oli peruttu. Siltsu parka.

      Me emme ole käyneet tuolla suomalaisten porukoissa, vaan olemme hakeneet paikallista kulttuuria. Kulttuuritalolta löytyy tietoa flamencoilloista ja muista tilaisuuksista. Elokuvakerhossakin on joskus dubbaamattomia englanninkielisiä elokuvia, viime syksynä oli joku ruotsinkielinen, mutta sen olimme nähneet aiemmin.
      Minä rakastan biitsielämää, onneksi tälläkin kertaa olen saanut nauttia siitä noin viitenä päivänä. Unto ei uskalla olla auringossa. Hän lukee täällä patiolla ja piipahtelee minun luonani rannalla uimassa. Hän oikeasti ui meressä pitkiä matkoja, kun yleensä vain kahlaillaan ja kellutaan aaltojen keinuttamana...ah.

      Joo, minulle tulee tuosta keskustelusta mieleen blogiystäväni Jarin sanapari 'arvokas - irvokas'.
      Pistäydynpä nyt katsomassa, mitä siellä on tuumailtu sen jälkeen kun itse olin mukana ja laitan tähän linkin, jos joku haluaa käydä kurkkaamassa, mistä me oikein puhumme:
      http://readerwhydidimarryhim.blogspot.com/2018/10/miksi-bonnier-ei-arvosta.html
      Toivon vain, että kirjablogit pysyisivät sellaisina, että voisin olla mukana tuntien kuuluvani mukaan. Olen kohdannut sellaista ajattelua, että bloggaamista tehdään, koska siitä saadaan tavaroita. Joku nuorempi bloggari oikein luetteli puolivuotiskatsauksessaan, mitä kaikkea on saanut, eikä se ollut henkistä laatua, vaan jotain aterioita, ilmaislippuja ja kirjoja. Iso huokaus!
      Pelkoni on, että kirjablogit jakautuvat kaupallisiin ja muihin. Mutta mitäpä siitä, ollaan sitten 'muita'.

      Palan halusta mennä ensi syksynä kirjamessuille, käydä kirja-aamiaisilla ja katsella kaikkea kysyen, mihin bloggaus on menossa.

      Poista

Kolmanteen ja neljänteen polveen...

Kuvassa vasemmalla maamies isäni, kausipalkollinen Anni, ryhdikäs Mamma ja lempeä Pappa, minä Papan edessä 3-vuotiaana ja viimeisenä oikeall...