Lueskelen
Hesaria kahvimuki käden ulottuvilla tuoksuen. Olen herännyt makoisilta uniltani valmiina ottamaan vastaan tietoa meiltä ja muualta.
Naiset eivät ole samanarvoisia kuin miehet, Turkin presidentti Recep Tayip Erdogan sanoi maanantaina naisten oikeuksia käsittelevässä konferenssissa Istanbulissa.
Erdoganin mukaan naisia ja miehiä ei voi
asettaa samalle viivalle, koska se on vastoin luontoa, kertoi uutistoimisto
Anatolia. Erdogan arvosteli feminismiä siitä, että se vaatii tasavertaisia
oikeuksia naisille.
Mielipiteet ovat mielipiteitä, mahtuuhan tähän
maailmaan puhetta. Kyllä, kyllä, mutta mielipiteet ovat vaarallisia silloin kun ne
tulevat vallassa olevan tai valtaan pyrkivän suusta. Aiemmin
Erdogan oli uutisen mukaan vaatinut naisia hankkimaan kolme lasta.
Takaisin HS:n sivuille. Mielipidesivulla
on paljon kirjoituksia siitä, miten perheitä pitäisi tukea arjessa, palauttaa
hyvä kodinhoitajasysteemi, mennä kotiin siivoamaan eikä vain kartoittaa ja
palaveerata ja psykologisoida ihmisten käytännön ongelmia kuten väsymistä
koliikkivauvan kanssa. Olen itse käyttänyt aikoinaan kodinhoitajien palveluja
lasten sairastuessa. Se oli yhtä normaalia kuin päivähoitopalvelut. En edes
tiennyt, että tämä hyödyllinen apu on poistettu ennen kuin tutustuin poikien
perheiden kautta nykyaikaan.
Vaikuttavina
kotimaisina lapsiperheen ahdistusta kuvaavina romaaneina tulevat mieleen Markku Pääskysen Vihan päivä
(2006) ja Tiina Raevaaran Laukaisu (2014).
Tässä
kuussa on kaksi ydinperheessä asuvaa naista Suomessa tappanut lapsensa. Pari
vuotta sitten oli todella paha perhesurmavuosi. Silloinkin perheet olivat
kaikissa tapauksissa perinteistä äiti ja isä -mallia. Jos sateenkaariperheessä
tapahtuisi lapseen kohdistunut rikos, niin rikosalttius yleistettäisiin kyllä oitis koskemaan kaikkia
ei-perinteisiä perhemalleja.
Silmäni
osuvat kirjoitukseen nimellä "Sukupuolineutraali ajattelu on
utopistista".
Kaikkein
varmimmin ihmiset rakastavat itseään. Itserakkaus luonnostaan siirtyy myös
omiin biologisiin lapsiin, koska ihmiset usein samaistavat omat ja lastensa
edut. Siksi lasten kannalta on turvallisinta, jos lainsäädäntö tukee läheistä
yhteyttä lasten ja biologisten vanhempien välillä, jotka useimmiten pitävät
lapsistaan kohtuullisen hyvää huolta pelkästä itserakkaudesta.
Turvallisinta?
Itserakkaus siirtyy biologisiin lapsiin! Luonnostaan? Eikös se biologisuus toimi
laajennetussa itsemurhassa juuri päin vastoin, "oma liha ja veri"
sekoittaa rajan toisen ja itsen välillä, ja niin lapsetkin halutaan ottaa mukaan pois tästä
pahasta maailmasta.
Kirjoittaja
on Tapio Puolimatka, kasvatuksen teorian ja tradition professori Jyväskylän
yliopistossa. Onko tämä mielipide
vaarallinen? Onhan se, koska kirjoittajalla on työnsä ja asemansa kautta valta
vaikuttaa laajasti ihmisten mieleen.
Onneksi
samalla sivulla on monta tasa-arvoista avioliittolakia kannattavaa
kirjoitusta.
"Lapsen
oikeuksien sopimus ei määritä vanhempia", Mirella Huttunen, kotimaan
vaikuttamistyön päällikkö, Suomen Unicef ry.
"Avioliitto
on muillekin kuin suvun jatkajille", Pekka Koukkari, yleislääketieteen ja
työterveyshuollon erikoislääkäri, Joensuu.
"Pelko
ja viha eivät rakenna hyvää yhteiskuntaa", Sami Hilvo, kirjailija, Tampere.
Tämän
kirjoituksen paikka ei oikeasti ole sanomalehden mielipidesivulla, koska
yhdenvertaisuus lain edessä ei ole mielipidekysymys vaan tavoite, jota jokaisen
suomalaisen tulisi kannattaa.
"Avioliittolain
tarkoitus on hämärtynyt, Seppo Koskinen, Vantaa.
Tasa-arvokeskustelusta
voidaan todeta: jokaisella täysi-ikäisellä, oikeustoimikelpoisella Suomen
kansalaisella on yhtäläinen oikeus solmia avioliittolain mukainen avioliitto.
Mielipiteissä
on voimaa. Sana on ase.
Vielä
eräs otsikko: "Suomesta löytyi 435 ultrarikasta".
Maailmassa
on 210 000 ultrarikasta (omaisuus yli 30 miljoonaa dollaria eli 24
miljoonaa euroa). Voiko olla näin, siis 0,004 prosenttia maailman väestöstä
omistaa 13 prosenttia kaikesta varallisuudesta?
Kunpa
nämä superrikkaat saisi satsaamaan ylimääräiset rahansa lapsiin!
Niin pieni ja suojeltava |
Voi mikä söpöläinen tuossa kuvassa :)
VastaaPoistaJämäkkää asiaa kirjoitit. Maailmassa on niin monta asiaa väärin ja monta asiaa oikein.
Itse ajattelin samaa, että kodinhoitajapalvelut pitäisi saada takaisin esim. palveluseteleinä.
Laukaisu oli todella hyvä kirja jaksamisen rajoista, jotka hävisivät.
Söpöläinen katsoo kuvassa suoraan minua silmiin ikään kuin kysyen, miksi minä olen täällä, vaikka minun pitäisi kellua vielä monta viikkoa lämpimässä lapsivedessä.
PoistaKodinhoitajapalvelu oli todella hyvä työssä käyville vanhemmille, saattoi lähteä töihin ja jättää sairaan lapsen luotettavan ihmisen hoitoon. Samoin vanhuksille, sai tilapäistä apua ilman tarkkoja sopimuksia.
Laukaisu kertoo paljon lyhyellä sivumäärällä. Katselin juuri Pääskysen kirjaa hyllyssäni. Muistan, että se kauhistutti ja teki ymmärrettäväksi umpikujaan ajautuneen käyttäytymisen. Sekin on ohut. Pitäisi ehkä lukea uudestaan nyt kun miettii näitä viimeaikaisia äitien romahduksia.
Hätkähdytti kyllä tänään adoptiovanhempana (joka tekisi mitä tahansa lastensa takia) tuo professorin aivopieru biologian ja rakkauden suhteesta. Postauksesi on kaikin puolin minusta asiaa. Palautui juuri tänään mieleeni, kuinka istuin aikoinani viisi viikkoa vauvan kanssa lattialla 39 asteen kuumeessa kun influenssa ei vain hellittänyt (kuudennen olin tipassa sairaalassa). Ei saanut kotiapua, ei.
VastaaPoistaNiinpä! Tämä aivopieru oli loukkaus myös adoptiovanhempia kohtaan. Mehän harkitsimme myös omienm lisäksi vielä yhtä adoptiolasta. Jos haave olisi toteutunut, olen varma, että koko perhe olisi pyörinyt pienimmän ympärillä hellimässä. Rakkaus lapseen syntyy siitä, että haluaa hänet, odottaa ja toivoo.
PoistaEn ymmärrä, miksi Suomessa poistettiin se hyvin toiminut kotiapujärjestelmä, kodinhoitajat. Meillä on harvoilla lähellä asuvia isovanhempia tai jos on,niin hekin ovat monesti vielä työelämässä.
Mökelsin tuossa muotoillessani ja päädyin valitsemaan sanani ennakkoluuloisesti - omien lisäksi, omahan siitä adoptiolapsestakin olisi tullut!
PoistaEttä oli hyvä postaus. Laukaisun kaltaisia kirjoja en pysty lukemaan, ahdistavat liikaa. Perhesurmat järkyttävät kaikkien turvallisuudentunnetta. Laajennettua itsemurhaa on mahdotonta ymmärtää. Monesti haluna on ymmärtääkseni kostaa toiselle puolisolle ja viedä lapsetkin tai sitten on niin syvä toivottomuus, ettei näe valoa ja kokee, että näin on lapsillekin parempi. Niin pelottavia ajatuksia, en pysty menemään syvälle sisään ahdistumatta.
VastaaPoistaÄitipuolena kaksi ei biologista lasta kasvattanut ja komppaan Pihiä naista aivopierun suhteen (mahtavasti todettu) miten voidaan edes kyseenalaistaa ettei voisi rakastaa ei biologista lasta. Tässä täytyy olla sellainen "kirjaviisas" ihminen kyseessä, joka jostain opuksesta on lukenyt psykologian alkeista moisen analyysin ja ei ole kykyä omaan ajatteluun tai ajattelemaan miten toinen ihminen voisi kokea ja tuntea. Kuten juurikin adoptioäiti/äitipuoli, isäpuoli, sijaisvanhempi jne....
Voisin jatkaa tätä loputtomiin, kiihdyttää, mutta menee yöunet. Ja tasa-vertainen avioliittolaki tulee kuitenkin vielä menemään läpi, niin mitä ihmettä sitä jahkaillaan eikä ole paukkuja tehdä oikeamielisiä päätöksiä. Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi pätee kaikkiin meihin.
Kiitos Tiia!
PoistaOlet oikeassa. Tällaiset murheelliset tapaukset järkyttävät ihmisiä laajalti.
Minä luulen myös, että joillakin narsistisilla ns. laajennetun itsemurhan tehneillä on kosto mielessään. Tämä tulee vääjäämättä mieleen tässä tapauksessa, jossa äiti ajoi lapset autossa juuri isää kuljettanutta linja-autoa päin.
On se kumma, että ei kuulla, mitä erilaiset äidit ja heidän kasvattamansa lapset sanovat, vaan vängätään vain jotain "luonnollisuutta". Muistan erään haastattelun, jossa Pirkko Saison tytärtä Elsaa haastateltiin eikä millään tahdottu uskoa, että Elsa on tyytyväinen kahden äidin kasvattama tytär ja vieläpä hetero.
Kyllä se laki siitä läpi menee ajan mittaan, jarruttajien määrä vähenee koko ajan. Tämä hitaus vain ärsyttää.
Tiukkaa asiaa, Marjatta ja hyvin olet pohtinut. Yhteiskunnan tilaa kuvaa hyvin se, miten lapsista ja vanhuksista huolehditaan. Ja tähän sisältyy sekä yksityinen lähimmäisenrakkaus että julkiset palvelut. Molemmissa mättää. Ihmiset ajattelevat etupäässä vain itseään ja julkinen puoli pakotetaan säästämään itsensä kuralle.
VastaaPoistaT. Manu
Juttelin juuri terveydenhoitajan kanssa, joka oli ajautunut työuupumukseen, koska ei saanut tehdä työtään kunnolla. Lastenneuvolat muuttuivat 90-luvun laman myötä yleisiksi palvelupaikoiksi, joissa piti ryhtyä hoitamaan diabeetikkoja yms. ja kaikki tämä tietysti pois siitä ajsta, mitä enne käytettiin pikkulasten ja heidän vanhempiensa tapaamiseen.
PoistaOnpa kaunis kahvimuki, esteetikon silmää hivelee.
VastaaPoistaMielenkiintoinen uutiskatsaus myös. Näitä aiheita on tullut itsekin luettua. Eniten minua on ehkä kummastuttanut se, että murhaäidit tuntuvat saavan jopa sääliä ja sympatiaa osakseen teoistaan. Kun on niin rankkaa, voi. Miesten lapsimurhien kohdalla ei ole vastaavaa näkynyt: sitä vain jeesustellaan ja kauhistellaan. Ja he sentään ovat useimmissa tapauksissa tappaneet myös itsensä - nämä äipät lahtaavat vain pentunsa. Tietenkään kenenkään en pitäisi lahdata ketään, mutta melko valikoivaa tuntuu olevan joidenkin ymmärrys.
Tapio Puolimatkan mietteitä luen vain, jos haluan huvittaa itseäni ahdasmielisen uskiksen jutuilla. Erehdyin tässä aamusella lukemaan erään suomalaisen näkyvässä asemassa olevan poliitikon mietteen "homoliitoista" - mukana menossa porttiteoria. Siis jessus, nyt foliohatut päähän! :D
Joskus - usein - tekisi mieli irtisanoutua tästä koko maailmasta ja elää omassa kuplassa.
Kiitos, tämä on minun kaunein mukini, se lupaa ihanaa päivää. Valitsen mukin aamulla sen mukaan miltä tuntuu. Joskus kaipaan ihan vain luonnonvalkoista.
PoistaTuo on niin totta, mitä sanot murhaäideistä. Minusta tuntui siinä bussia päin ajaneen naisen tapauksessa niin pahalta se, että mies ei olisi saanut vaimon mielestä lähteä töihin. Pakkohan hänen oli lähteä ansaitsemaan, ja sitten sieltä ajetaan perässä lapset mukana räkyttämään ja seuraavaksi ajetaan täysillä bussia päin. Kiukuttelua, jossa on panoksena ihmishenkiä, ja traumoja mm. bussikuskille.
Naisen pahuus on ollut pitkään tabu. Nyt vasta kohistaan siitä, että naisetkin olivat ihan yhtä pahoja natseja kuin miehet. USA:ssa valkoiset rouvat puuvillaplantaaseilla käyttivät hyväkseen mustia orjanuorukaisia ja sitten katselivat tyynenä, kun näitä piestiin kuoliaaksi tai pantiin elävänä pataan. Mutta kun he olivat ressukat niin kyllästyneitä ...
Voiko pikkulapsiin väsyneen käsityskyky mennä niin alas, että hän ajattelee lapset surmaamalla saavansa takaisin entisen elämänsä? Onko kenties kyseessä narsistisen luonnehäiriön yleistyminen?
Kyllä saadaan varmaan taas kuulla monenlaista, porttiteoriaa ja hauvelin kanssa naimista, kun tasa-arvoisen avioliiton pohdiskelu etenee.
Niin tuossa Puolimatkalla onkin ahdasmielinen uskonnollisuus taustalla. se selittää.
Elegia, sain tänään postissa sinun kirjasi Kadotettu maisema. Säästelen sitä joululukemiseksi yhdessä Mark Levengoodin Miljoona ruusua -kirjan kanssa. ♥
Marjatta, osuit suoraan ytimeen! Puhuimme tänään juuri mieheni kanssa siitä, miten vaikea oli kuopuksen synnyttyä saada kodinhoitajaa, vaikka mikä olisi ollut, kun se taas oli ollut tavallista silloin, kun sain esikoiseni, mutta suvun turvamuuri oli ympärilläni. Kun muutimme tänne saarelle, emme tunteneet käytännössä ketään ja kuopus oli vielä moniallerginen lapsi, jonka tavallinen ruoka olisi voinut viedä teho-osastolle. No, kaikki sujui niin kauan kuin minä olin kunnossa, vakka lapsen isä reissasi pitkiäkin työmatkoja ulkomailla. Sitten jouduin erääseen leikkaukseen, enkä saanut nostaa sen jälkeen mitään. Mieheni soitti kuntaan ja saimme kodinhoitajan viikon viideksi arkipäiväksi. Toivuin maininosti ja kotiavustaja oli niin mahtava juttu, että tein hänestä jutun kuvineen yhteen lehteen. Meni pari vuotta ja R. ilmoitti, että lähtee viikoksi reissuun, vaikka minä ja lapsi olimme korkeassa kuumeessa ja kuopuksella siinä siis myös vaara saada astmakohtaus. R. yritti painostaa kunnasta kodinhoitajaa, mutta millään ilveellä emme sitä enää saaneet. Liekö koko homma silloin jo lakkautettu tai sitten se prosessi oli menossa. Mieheni ei voinut perua ulkomaan työmatkaansa, ketään emme saaneet mistään meille ja niin minä melkein +40 asteen kuumeessa hoidin kuumeessa olevaa moniallergista lasta viikon viisi kauheaa arkipäivää. Olen sanonut, että sitä viikkoa en ikinä unohda ja niin se on. Siinä tilanteessa varmaan joku vähemmän vahva, nuorempi, masentunut tai muuten vain rajan yli ajautunut olisi voinut tehdä mitä vain. Niinpä toivon totisesti, että järki käteen ja kodinhoitajat takaisin.
VastaaPoista***
Erdogan, se typerä äijä, joka vähän aikaa sitten kielsi naisia nauramasta julkisesti. Hyvin ilmeisesti sama ukkeli tai sitten se oli hänen lähin eli oikea kätensä, joka on tietenkin mies. Heikon itsetunnon omaavia pikku-ukkeleita, jotka yrittävät pitää maansa Euroopan takapaljulana ja varmaan siinä onnistuvatkin, sillä tuskin monikaan enää uskoo Turkin täyttävän läntisten maiden ehdot ja olevan EU-kelpoinen.
Tämän päivän Kouvolan Sanomissa on vaihteeksi hyvä uutinen: MLL:n Kymen piiri aloittaa vuodenvaihteessa vanhanajan kotipalvelun, jossa voi tilata väliaikaista apua kotiin lastenhoitoon, siivoamiseen yms. käyttäen palveluseteleitä. Tätä lisää ja pysyväksi kunnalliseksi palveluksi, kuten ennen.
PoistaOnpa kauhea tuo sinun kokemuksesi. On vaarallista joutua hoitamaan lasta noin sairaana. Muistan, miten jotkut irvailivat eräälle nuorelle isälle Kuhmossa, kun tämä jäi kotiin hoitamaan vauvaa, vaikka vaimo oli kotona äitiyslomalla - pahassa migreenissä. Silloin ei ollut enää kodinhoitajia, mutta kunnan töissä oli sellainen sääntö, että sai jäädä järjestämään äkillisesti sairastuneen lapsen hoitoa, olikohan kahdeksi tai kolmeksi päiväksi. Entä sen jälkeen? Mistä apu lapselle? Moni vanhempi varmaan ilmoitti itsensä sairaaksi, joutui valehtelemaan, ja niin sai taas kolme päivää. Tämän takia on varmaan lapsile annettu liikaa antibioottejakin, kun ei ole ollut aikaa sairastaa. Kauheata.
Joo, olinkin unohtanut tuon naurukiellon. Heh heh HEE!
Tämä on ikävää turkkilaisille, jotka ovat niin mukavia ihmisiä. Olen rantalomilla nauttinut heidän tarttuvasta iloisuudestaan.