keskiviikko 12. marraskuuta 2014

Taidenäyttelyssä 2, Evakkoutta ja erotiikkaa



Kävin kaamoksen keskellä virkistymässä taidenäyttelyissä, mistä kerroin jo vähän edellisessä kirjoituksessani. 

Kouvolan taidemuseon päänäyttely syksystä pitkälle tammikuulle on Raakel Kuukan retrospektiivinen Mistä tulen, minne menen? Tässä näyttelyssä Kuukka kertoo sukunsa tarinaa evakkomatkasta ja kymenlaaksolaisesta kotipihasta maailman suuriin kysymyksiin. Oman tyttären monikulttuurinen identiteetti on jatkoa valokuvataitelijan taustaperheen karjalaiselle evakkoudelle. Näyttely on nykyaikaiseen tapaan monipuolinen useine videoteoksineen. Kuukan tärkeintä materiaalia ovat oma perhe ja muistot.

Kuukka kuuluu 1980-luvulla esiin nousseeseen valokuvaajien sukupolveen, joka nosti valokuvataiteen kuvataiteen keskiöön ja yksityisen tärkeäksi. Hän on havainnollistanut sen, miten henkilökohtainen on poliittista ja yksityinen on yleistä. 

Minusta tämän näyttelyn kiinnostavinta antia ovat kauniin Rebekka -tytön kuvat ja identiteetin pohdinta.
Rebekka ja kansallispuku 2003

Peili, 2013


Kouvolasta jatkoimme Kuusankoski-talolle, johon on koottu Kouvolan Taideseuran Erotiikka -aiheinen näyttely.
Näyttelyn kokoaja kuvataiteilija Katja Tukiainen oli suostunut tehtävään hieman epäröiden, koska aihe oli vaikea ja olisi saattanut karsia osallistujia tai houkuttaa turhaan roisiuteen. Niin ei ollut käynyt, vaan näyttely tuntui pikemminkin varovaiselta ja ujolta.


Harrastajilta ei tietysti voi vaatia samaa kuin ammattilaisilta. Itse pelkäsin, että  tällaisen otsikon alle voisi päästä jotain vulgääriä. Olen allerginen rivolle tyylille, en erotiikalle. No, pari työtä oli mielestäni huonoa makua osoittavaa, mutta jospa niissä oli sitten sellaista huumoria, joka ei minuun kolahtanut.


Tämä oranssi työ viehättää minua. Taiteilijan nimi on Kullervo. Työ kuuluu kolmen kuvan sarjaan.

Leena Anttila: Syksy/Väliaikaista kaikki on vaan

Tämän tunnelmassa on jotain tosi hienoa. Kaikki on luonnossa kirkasta ja loistavaa, ja siellä penkillä harmaantunut pari käsi kädessä sen näköisenä, että penkiltä ei ole kiire syöksyä minnekään. Teoksessa luonto on iso ja ihminen pieni. Molemmilla on vaiheensa. Yleensä olen kiinnostuneempi abstrakteista töistä, mutta tämä kolahti. Palasin aina uudestaan tämän maalauksen luo. Soitin jopa tekijälle kiitokseni ja kyselin hintaa. 
Ei ole kuitenkaan välttämätöntä saada kaikkea kaunista omalle seinälle. Aina voi käydä näyttelyissä! 

7 kommenttia:

  1. Rebekka on suloinen<3

    Pidän myös tuosta oranssista naisesta. Minulla on Jaelin maalaama oranssinkeltainen alastonkuva olkkarin Ikeahyllyllä aina melkein ympäri vuoden seinään nojaamassa, kohta sen tialle tulee vain Hannen enekeli-ikoni. Huomaathan, miten rikasta on blogistanialaisuus: Tunnen moelmmat bloggaajat nyt livesti.

    Viimeinen kuva on ihan liikuttava: Meidän tulevaisuutemme=Ihanaa <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Rebekalla on perintönä upeita kuvia itsestään pikku taaperosta nuoreksi naiseksi asti.

      On kiinnostavaa, miten erilaisista töistä saattaa pitää. Taidenäyttelyissä kulkiessa monesti vain käveleksii ja sitten - pim, pakko pysähtyä!

      Minä katselen yhä tuota Syksy-kuvaa, se on niin iloinen ja onnellinen. Tulevaisuus - kyllä vaan. ;)

      Poista
    2. Niin ja unohtui sanoa, että olen huomannut nuo blogiystäviesi maalaukset jossain postauksissasi. <3

      Poista
  2. Hei!

    Olen kirjallisuuden opiskelija Itä-Suomen yliopistossa ja teen pro gradua Kari Hotakaisen teosten vastaanotosta kirjablogeissa ja ammattikritiikissä. Teokset ovat Luonnon laki, Jumalan sana, Ihmisen osa ja Juoksuhaudantie. Tutkin sitä, miten edellä mainittuja teoksia on arvotettu.

    Olen huomannut, että sinulla on kirjoituksia joistakin näistä teoksista. Kaipaan kuitenkin enemmän tietoja sinusta, jotta voisin muodostaa lukijakuvaa yleisesti blogisteista. Kaikkia tietoja käsitellään luottamuksellisesti eikä antamiasi tietoja yhdistetä nimimerkkiisi. Tarvitsisin sinusta seuraavia tietoja: ikä, sukupuoli, ammatti, koulutus ja asuinpaikkakunta. Lähetä tiedot sähköpostiini mahdollisimman pian: helipaa@student.uef.fi.

    Jos kaipaat lisätietoja tutkimuksestani, vastaan tiedusteluihin mielelläni. Kiitos vastaamisesta!

    Terveisin
    Heli Paakkunainen

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heli, mielenkiintoinen gradu sinulla. Lähetän tiedot.

      Poista
  3. Otsikkosi perusteella luulin, että molemmat näyttelyt olisivat samassa tilassa. Eri tiloissa kai kuitenkin? Raakel Kuukka on niin tuttu nimi. Mielessä alkaa välkkyä kaikenlaisia kuvia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, eri paikoissa. Tuntui vain hauskalta yhdistää nuo teemat otsikossa.

      Poista

Toinen tuntematon

Toinen tuntematon (2017) syntyi, kun viestintätoimisto Ellun Kanat Kirsi Pihan johdolla ja  WSOY ryhtyivät yhteistyöhön tavoitt...