sunnuntai 29. joulukuuta 2019

Kohti vuotta 2020: kirjoittamisen karsimista, pyöreitä vuosia ja hyvää vihan peitoksi


Kangaskassiin painettu teksti

Kohta pyöräytämme kauniin symmetrisen luvun 2020. Minulla on kalenteri valmiina ja johan siellä on merkintöjäkin, merkkipäiviä ja tulevia tapahtumia.        

Aiemmin jo vähän uumoilin, että vähennän vuoden vaihteen jälkeen bloggailua ja keskityn enemmän muuhun kirjoittamiseen. Näin tapahtuu.  
Olen "tuottanut sisältöä" jo kohta seitsemän vuotta, antoisia vuosia. Blogin pito vie paljon aikaa (minulla, ei varmaan kaikilla), on addiktoivaa ja välitöntä mielihyvää tuottavaa enemmän kuin olisin arvannutkaan. Osaanko muutoin enää kirjoittaakaan! Saa nähdä. 
Kommentteja jään kaipaamaan eniten, ja pelkään sitä, että putoan kärryiltä, jos käyn blogeissa, tässä omassani ja toisten, vain silloin tällöin. Nämä seikat saavat minut empimään päätöstäni bloggaamisen vähentämisestä. 
Muistelmien kirjoittamisessa pelottaa kaksi asiaa.
1. Se että en muista mitään tai en uskalla muistaa. 
2. Se että muistaminen tekee kipeää. 

Viimeksi sain hyviä neuvoja elämäkertakirjoittamiseen Taija Tuomiselta, kun luin hänen kirjansa Kuningaskobra

Elämäkerrat ovat illuusioita todellisuudesta, joissa menneisyys luodaan uudelleen. 

En voi ikinä muuttaa mennyttä, mutta voin aina päättää, mitä sillä teen. 

Sanon opiskelijoilleni, että ei menneisyyttä voi jäljentää, se on luotava uudelleen. 
   Sanon opiskelilijoilleni, että kirjoittakaa siitä, mitä ette halua muistaa.
   Sanon opiskelijoilleni, että mitä lähemmäksi henkilökohtaiseen te uskallatte mennä ja mitä rehellisempiä te olette, siellä te kohtaatte itsenne ja lukijan. 
   Samalla muistan, mitä Claes Andersson sanoi kaupunginkirjaston kaksikymmenvuotisjuhlassa, että kaikista suurin paljastaja onkin lopulta se suurin piiloutuja.

Kirjoita salaisuutesi, sanon usein luokkahuoneissa, kirjoita siitä, mitä kannat mukanasi.
Kirjoita siitä, mitä kaipaat, sillä me olemme sitä mitä me kaipaamme.

Lähden loppiaisen jälkeen matkalle. En yksin, älkää pelästykö, minähän palasin yhdeltä yksinmatkalta keuhkokuumessa tässä bloggailuaikanani ja parhaillaankin toivun flunssasta. Nyt menen mieheni kanssa. Tarkoitus on patikoida, olla paljon ulkona, katsella ympärilleen ja aloitella sitä omaelämäkerrallista kirjoittamista. Kohde on Teneriffa, ja käymme myös jollain naapurisaarista, ainakin La Gomerassa. Lentomatka on pitkähkö, pitää tuplailla astmalääkitystä ja juoda paljon.
Matkalla on kyllä tosi hyvä aloittaa elämäkerta, koska matkalla olo on aina myös matkaamista omaan mieleen.  

Matka on myös pyöreiden vuosien kunniaksi. Seitsemänkymmentä, seitsemän kymmenen vuoden jaksoa elettynä! Apua, siirryn kohta kahdeksannelle kymmenelle, se tuntuu kyllä aika vanhalta.

Aion tehdä synttäriaamuna samoin kuin hiljattain saman verran vuosia täyttänyt Juha Mieto. Haastattelijan kysellessä synttärinvietosta, hän kertoi, että menee peilin eteen, pui nyrkkiään ja karjaisee Perrrkele!- paitsi että minulla varmaan voimasana vaimenee muotoon "Voi juku!". 
En ollut huomannut käyttäväni tällaista sanontaa ennen kuin pieni pojantytär kysyi "Kuka sanoo voi juku?" ja minun yllättyneenä tunnistaessa voimasanan omakseni nauroi silmät viirussa:"Mummiii...".

Nalle-Puh -kirjojen hahmo Aasi Ihaakin on pohtinut syntymäpäiväänsä. 

"Mutta onko nyt oikein totta sinun syntymäpäiväsi?" kysyi Puh.

"On", vastasi Ihaa.
"Ai! Paljon onnea sinulle päiväsi johdosta."
"Ja paljon onnea sinulle."
"Mutta eihän tänään ole minun syntymäpäiväni."
"Ei vaan minun."
"Mutta sinä sanoit: "Paljon onnea?"
"Miksi ei? Et kai sinä halua olla onneton, kun minulla on syntymäpäivä?"
"Ai jaa", sanoi Puh.

Paljon siis onnea teille lukijat minun lähestyvän syntymäpäiväni johdosta!
  
                                - - - - - - 

Olin jo lopettanut tähän, mutta palaankin vielä edellisen kirjoitukseni (ja monen aiemman) yhteiskunnallisiin mietteisiin. 

Sain juuri tietää, että Suomessa on aloitettu jouluaattona Silakat-työnimeä kantava liike, jonka esikuvana on Italian Sardiinit. Molemmat kansanliikkeet ovat reagointia vihapuheeseen ja tekoihin. Suomessa viimeinen yhteiseen mielipiteen ilmaisuun sysäävä pisara on tullut siitä, että joku vihaan itsensä valjastanut oli usuttanut toisia samanmielisiä lentokentälle jahtaamaan kahta al-Holin vankileiriltä pelastettua lasta ja heidät turvaan tuovia virkailijoita. Sen jälkeen näiden henkilöiden sijaintia oli yritetty selvittää joukolla ja jatkettu jahtia autoilla ja jalan joulunpyhien ajan. Helsingin perussuomalaisten piirijärjestö jakoi sivullaan videota, jossa nämä lapset näkyvät. Miksi?

Tunnen suurta voimattomuutta näin pahan vihan edessä. Tulee mieleen kaikenlaisia assosiaatioita joulun lapseen. Metaforaa 'joulun lapsi' olisi varmaan käytetty yleisesti, jos kyseessä olisi joidenkin muiden äitien lapset.

Joukossa on voimaa, silakkaparvi koostuu monesta yhdessä. Toivon menestystä uudelle liikkeelle ja onnea hyvän levittämiseen pahan peitoksi.




Tämä al-Holilta tuotujen pienokaisten maalittaminen masensi minua kovasti, varsinkin kun olin juuri liikuttunut ihmisten hyvyydestä ja järkyttynyt pahuudesta luettuani teoksen Hukkuneet. Kirjan tekstit ovat tutkija Taina Tervosen ja kuvat valokuvaaja Anna Aution
Kirjassa kertovat kokemuksistaan useat henkilöt, jotka ovat hoitaneet Välimeren ylityksen yhteydessä kuolleiden asioita. Joukossa on palomiehiä, kalastajia, hautausmaan työntekijöitä, rannikkovartija, oikeuslääkäreitä, pappi, kunnanvaltuutettu, DNA-laboratorion johtaja ja muita. Haastatteluja on tehty Kreikassa, Italiassa, Espanjassa ja Ranskassa. Kaikille haastatelluille yhteinen piirre on ihmisen kunnioitus hänen kuolemansa jälkeen. 
Eräskin hautausurakoitsija kertoo, miten hän sen sijaan että olisi antanut haudata viisitoista marokkolaista nimettöminä Tarifaan lähti Marokon puolelle toreille etsimään heidän omaisiaan, jotka kustantaisivat matkan kotiin. Hän löysikin kaikille omaiset, ja kun näillä ei ollut varaa maksaa, niin päätti siitä huolimatta viedä ruumiit kotipaikkakunnille. Hän ja hänen apulaisensa tekivät kahdella autolla useamman edestakaisen matkan.  
Sitten aloin lukea noita pikkutekstejä, joita etu-ja takakannen lisäksi on useita sivuja. Siellä on lueteltu tilanteita, joissa henkilö sai surmansa. Niissä oli joitain, jotka kertoivat uskomattomasta pahuudesta. Ihmisiä kuolee partakoneen teriin, joita on upotettu ylitettävään muuriin ja jotkut ovat paleltuneet, kun tulomaan rajavartijat tai muut viranomaiset ovat pakottaneet heidät välittömästi paluumatkalle hyisessä säässä.


Suurin toivoni vuodelle 2020 on ihmisyyden ja myötätunnon nostaminen kunniaan kaikissa tilanteissa ja varsinkin meillä Suomessa, jossa on niin hyvin asiat eikä yhtään mitään syytä vihaan. 

Hyvää uutta vuotta teille lukijat ja älkää nyt ihmetelkö, jos pidän vähän taukoa. 



52 kommenttia:

  1. Onnea alkavalle uudelle vuosikymmenelle ja ulkoilulomalle. Häätyköön flunssa ennen matkaa.
    Kiitos eettisistä kannanotoista ajan tapahtumiin.

    🌹👋 Lissu

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Lissu!
      Nuo kannanotot ovat sellaisia, jotka minun on pakko kirjoittaa. Helpottaa, kun saa muotoilluksi ajatuksensa, vaikka sillä muotoilulla ei paljon vaikutusta olisikaan.

      Poista
  2. Eräs tuttuni on vilpittömästi sitä mieltä, ettei Välimerestä olisi koskaan saanut pelastaa maahanmuuttajia, ei edes lapsia. Hän näkee al-Holista tuodut lapset suurena uhkana meilla ja on hyvä perustelemaan julmia ajatuksiaan. Minusta se on todella pelottavaa.

    Lämpimät onnittelut sinulle ja onnea kirjoitusprojekteihisi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkin tunnen tällaisia perustelijoita. He ovat vaarallisia, koska he osaavat taitavasti ja sivistyneesti levittää myös epätotuuksia toden tuntuisina niiden keskuuteen, jotka eivät itse jaksa tutustua asioihin. Nytkin on liikkeellä aidon näköisiä, mutta vääristeltyjä muotoja Silakat-liikkeen periaatteista.
      Ne taas, jotka paasaavat kovaan ääneen perustelijoilta omaksuttuja rasistisia ajatuksiaan ja uhkaavat ja nimittelevät normaalin keskustelun osana, ovat vaarallisia, koska he alkavat muuttaa keskusteluilmapiiriä sietämättömäksi ja halvaannuttavat kaiken rakentavan ajatustenvaihdon.

      Pitääkö tällaista kestää aikuisilta ihmisiltä, esim. poliitikoilta? Lapsilla vastaavaan käyttäytymistyyliin puututaan. Ei pidä.

      On paljon myös sellaisia, jotka vaalivat epähumaaneja ajatuksiaan hiljaisuudessa (ehkä eivät pidä niitä oikein sopivina), niin se ei niin haittaa. Ehkä he myös ainoana ryhmänä vihapuhujista saattavat vielä kuulla järjen ääntä.

      Ihmiset ovat ihmisyydessään erilaisempia kuin mitä uskommekaan. Asia punnitaan silloin, kun on kyse välittämisestä.

      Kiitos Heidi!

      Poista
  3. Ihana postaus, kiitos näistä ajatuksista. Uskon, että bloggaamisen vähentäminen/lopettaminen ajatteluttaa, kyllä siinä on omat huonot ja omat hyvät puolensa. Minulla niitä hyviä puolia on vielä enemmän, mutta huomaan kyllä, että aikaa bloggaamiseen menee aika paljon. Hyvää patikointimatkaa ja ennen kaikkea paljon onnea kirjoittamisprojektille.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Anneli!
      Olen huomannut, että aika kuluu ja jos aikoo toteuttaa suunnitelmiaan, niin niihin on tartuttava nyt eikä joskus epämääräisessä tulevaisuudessa.
      Kun aloin blogata, en yhtään tajunnut bloggaamiseen liittyvää vuorovaikutusta, miten antoisaa on keskustella blogimaailmassa erilaisten ihmisten kanssa ja miten kiinnostavan ne kontaktit blogikirjoittamisesta tekevät. Pidän edelleen kovasti bloggaamisesta, mutta on vaan pakko vähentää, jos aion saada muutakin aikaiseksi.
      Nyt olen kirjoittanut noin 1,4 kirjoitusta viikossa, jatkossa ehkä yhden kirjoituksen kolmen viikon välein, mutta katsotaan nyt, miten projekti vie mennessään.

      Poista
  4. marjatta

    sain välittömästi separaatioahdistuksen tästä tekstistä ja kaipaan sinua jo nyt ihan hirveästi. lisäksi minua kiukuttavat nuo samat asiat, joista kirjoitat.

    keksisin helposti useita ikuisen kidutuksen muotoja tätä viheliäistä mv-tason nettikirjoittelua kohtaan. tavallaan se on kyllä ihan johdonmukaista nationalismia: ihmisarvo mitataan rahassa ja jos hinta on korkeampi kun ihmisen arvioitu tuotto niin kyseisen ihmisen pitää vain kärsiä tai hävitä pois.

    en tajua tätä kansalaisuuden käsitettä, jossa hyvää on syntyperäinen kansalaisuus. huonoa taas on se, jos kansalaisuus myönnetään ihmiselle, jonka esi-isät eivät ole lunastaneet sitä kärsimyksillään historiallisissa koettelemuksissa.

    ja miten ihmeessä esim. pakolaisten halu parempaan elämään eroaa vaikkapa omien sukulaisteni amerikkaan ja ruotsiin lähdön syistä? mistä lähtien paremman elämän unelmasta tuli rikos?

    on päivänselvää, että ilman myötätuntoa ja empatiankykyä emme selviä tästä kehitysvaiheesta, jota nyt elämme. eikä sen pitäisi olla edes vaikeaa, koska osin nämä epäitsekkyydet, altruismit ja muut empatiat ovat jo valmiina biologispohjaisena kykynä meissä ihmisissä.

    hyvää matkaa, marjatta, ja tusinoittain rakkautta sinulle!

    ps. sain viime viikolla kortin andalusiasta, jonne yksi tuttava on mennyt talvea pakoon. hän kuvaili kortissa sitä, miltä pimeä lämmin yö tuntuu iholla, ja kuinka hän istuu istuu pakallisen katukahvilan kiikkerällä jakkaralla ja ympärillä kuhisee ihmisiä ja vilkkuu valoja. ja miten häntä nauratta, kun olo on niin onnellinen.


    meri

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Miten ihana kommentti. Meri, kiitos! Lupaan, etten katoa.

      Kun ihmiset liikkuvat, niin myös paikallaanolijoilta pitää löytyä sopeutumiskykyä.
      Huomasin työssäni, että jos joku teki koko elämäntyönsä samassa paikassa, niin hän helposti alkoi ajatella, että on vain yksi tapa tehdä sitä työtä ja saattoi pitää uutta työntekijää uusine tapoineen epämiellyttävänä häiritsijänä, harmittomana tyyppinä jonka voi ohittaa tai uhkana, kun taas joku toinen oli innokas kuulemaan, miten muualla oli tehty ja olisiko muita tapoja kuin se oma tuttu. Maahanmuuttajaan asennoidutaan usein samoin. Pahinta on se, että torjujat yrittävät uhkakuvilla levittää omaa asennettaan.

      Kansalaisuuden omaava voi olla millainen rasite ja maanvaiva tahansa, hän on Syntyperäinen, mutta muualla syntyneen pitää koko ajan lunastaa oikeutensa olla olemassa ja vastata syytöksiin syntyperäisen oikeuksien viemisestä, vaikka olisi hyväpalkkaisessa työssä ja syntyperäinen eläisi yhteiskunnan tuilla.

      Kaipaan hurjasti lämmintä ja valoa, ihan fyysisesti ja tietenkin psyykkisestikin.

      Poista
  5. Kun 60- ja 70 luvun taitteessa muutettiin suomesta työn- ja parempien elinolojen perässä ruotsiin. Näin teki useampi sukulainen, maaseutu autioitui, kesäksi tultiin ruotsalaisvalmisteisella autolla entiselle kotipaikalle lomailemaan. Jotkin kaukaisemmat sukulaiset lensivät meren yli koettamaan onneaan. Aina on lähtijöitä ja niitä jotka jäävät kotiseudulleen. Jokaisella pitäisi olla mahdollisuus, jokaisen unelman pitäisi saada elää.
    Marjatta kirjoita kaikki sielusi sisältä, kudo sanoista lauseiden ketjusilmukoita, liitä ne tarinaksi. Onnittelut ja kaikkea hyvää sinulle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, ei ennen ollut rikos lähteä paremman toimeentulon hakuun muualle. Rohkeimmat lähtivät, ja joskus oli pakko lähteä ennen kuin kuolee nälkään. USA on syntynyt pitkälti näin.
      Nyt on tyyppejä, jotka ehdottavat, että pitäisi pysyä siinä, mihin on syntynyt, vaikka se paikka pommitettaisiin tuusannnuskaksi.

      Hieno kirjoitusohje. Näin teen.

      Poista
  6. Oi, paljon tsemppiä muistelman kirjoittamiseen! Uskon, että lopputulos on taattua laatua, kuten tämä blogisikin. Kiva, jos edes välillä saamme lukea kuulumisiasi. Bloggaaminen on kyllä toisinaan sitovaa, mutta samalla myös positiivisesti addiktoivaa. Sinä löydät hyvin puhuttelevia aiheita ja käsittelet niitä mielenkiintoisesti vailla epävarmuutta.

    Ja paljon, paljon onnea merkkipäiväsi johdosta! Ihminen on lopulta juuri niin nuori, miltä mielessä tuntuu. Ja sinä näytätkin ikäistäsi paljon nuoremmalta! Nyt vain nauttimaan lomasta :) Teneriffalla vaeltelusta olen itsekin haaveillut - toivottavasti saamme vielä lukea reissuanalyysin. Hyvää matkaa ja uljasta uutta vuotta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Esmeralda, kirjoitan varmaan jotain kokemastani siellä reissun loppupäässä.

      En tiedä, mikä on lopputulos. En ainakaan halua kirjoittaa mitään yhdentekevää.
      Blogikirjoittelu on ollut hyvää harjoittelua tälle projektille. Olen oppinut tosi paljon monilta bloggareilta. Joistain blogeista on tarttunut tyyliini ihan pysyvästi jotain tärkeää, mitä en olisi yksinäni ja kirjoista lukemalla ikinä hoksannut. Siis kiitos blogikaverit tasokkaasta ja inspiroivasta kirjoituskurssista!

      Tunnen itseni hieman nuhjuiseksi tällä hetkellä, toivon loman nuorentavan ja kaunistavan.

      Poista
  7. Onnittelut syntymäpäivän johdosta! Ei huolta, seitsemänkympin jälkeenkin on rikasta elämää, vapautunutta ja rentoa oloa sekä uskallusta uuteen. Huomaa, että kaikki ne huolet ja pelot, joita on mukanaan kantanut, eivät ole toteutuneet eivätkä ehdi toteutua. Tajuaa myös selvemmin tehdä eron oleellisen ja vähemmän tärkeän välillä. Rinta rottingilla siis eteenpäin ja heittäytymistä innolla kirjoitusprojektiin, josta muodostuu taatusti sekä kiinnostava että yllätyksellinenkin matka omaan sisimpään...

    Teneriffa on upea ja monimuotoinen saari, täynnä mahdollisuuksia, joten juonikasta reissua teille molemmille!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos toivotuksestasi!
      Pohdin matkalla, mitä odotan tulevilta vuosilta. Olet oikeassa, tässä iässä on paljon vapautta, kun sen vain huomaa. Me olemme Pohjoismaissa hyvin vapaita verrattuna melkein kaikkiin muihin maihin.

      Poista
  8. Mukavaa syntymäpäiväreissua Teneriffalle. Blogikirjoittaminenkin on kirjoittamista ja voi olla, että joku vieläpä lukee sen, joten kirjoittamista pitää miettiä. Minusta bloggaaminen on autofiktiota parhaimmillaan tai sitten ei. Tai pakinointia ja sitten kommentointia.

    Oikein mukavaa matkaa teille molemmille ja onnellista 20-lukua kirjojen parissa ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Rupesin oikein miettimään, että nythän voi taas puhua 20-luvusta ja se on eri kuin 1920. Huikeaa!

      Julkinen kirjoittaminen on aika jännä juttu eikä kovin vanhakaan vielä. Kyllä se usein on autofiktiota. Jos lukee omia kirjoituksiaan taaksepäin, niin sieltä löytää itsensä ja muutoksensa. Sieltä löytää myös ajankuvaa ja ilmiöitä.

      Kiitos, hyvää vuotta ja lukuvuotta sinulle myös, Mai! ♥

      Poista
  9. Olen nauttinut näistä monipuolisista, humaaneista ja pohdiskelevista teksteistäsi paljon – ja samalla olen saanut laajemman käsityksen kotimaan tilanteesta nykyään. Tuollainen epäinhimillinen tunteettomuus toisia, etenkin lapsia, kohtaan on kylmäävää. Jotakin on yhteiskunnassa pahasti vialla, jos ihmiset alkavat jahdata sodan jaloista pelastettuja lapsia.

    Odotan mielenkiinnolla uusia tekstejäsi ensi vuonna, tuli niitä usein tai harvoin! Ja onnea uudelle vuosikymmenelle :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä joulunaikainen oli julminta, mitä olen kuullut pitkään aikaan. Kaksi kärsinyttä lasta, olikohan iät 5 ja 7, ja nämä vihaajat jahtaavat heitä keskenään ilkeitä viestejä vaihtaen kuin joku Ku Klux Klan. Onkohan näillä tapaninajelijoilla itsellään lapsia, todennäköisesti on. Miten he selittävät jouluisen poissaolonsa heille? Iskällä ja äitillä oli tärkeä tehtävä.

      La plume, olen iloinen, että harvoinkin kelpaa. :)

      Poista
  10. Jos vähennät bloggaamista muun kirjoittamisen vuoksi, niin teet lopulta varmasti oikean päätöksen. Olen itse usein miettinyt sitä, miten paljon bloggaaminen vie aikaa kaikelta muulta. Tekstejäsi täällä tulee kyllä ikävä, mutta vähentäminen ei ole sama asia kuin lopettaminen. Se bloggaamisessa onkin ihanaa (monen muun asian ohella, toki), että blogi ja lukijat kyllä odottavat ja blogata voi silloin kuin siltä tuntuu. Joten: kohti muistelmia!

    Onnea syntymäpäivän johdosta. ♥

    Ja kiitos Silakat-vinkistä. Otan seurantaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos rohkaisusta ja onnitteluista, Katja! ♥

      Minua on bloggaaminen vienyt vähän liikaa mukanaan tässä eläkeläisen vapaudessa. Pitää löytää tasapaino ja omistaa aikaa muullekin, mm. ystävien tapaamiselle sen muun kirjoittamisen ohessa.

      Minäkin seuraan Silakoita. En ole Facessa (vieläkään), mutta heillä on avoin Facebook-sivu, joten se onnistuu. Tottakai myös nälvijät ovat löytäneet tiensä sinne. Mitä nälvimistä siinä on, että pyritään irti solvaavasta puheesta! Kauan sitä on kestettykin.

      Poista
  11. Kiitos taas hienosta ja ajatuksia herättävästä postauksesta! Toivottavasti ehdit käydä kirjoittamassa myös jatkossa täällä blogissasi!!

    Minulle blogiin kirjoittaminen on myös paljolti oman elämäkertani kirjaamista. Vaikka blogini on nimellisesti "kirjablogi" niin usein sinne tekstin lomaan tulee kirjattua myös ihan muuta. Joskus ajattelen, että ehkä pitäisikin perustaa ihan uusi blogi ja alkaa kirjoittaa enemmän omasta elämästä mutta toisaalta kirjat antavat hyviä näkökulmia kirjoittamiseen.

    Hyvää matkaa ja onnellista syntymäpäivää!! /Mari

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kirjoja, varsinkin fiktiota, mutta myös tietokirjallisuutta, tarkastelee aina oman elämänsä kautta. Siksi on luontevaa kirjablogikirjoituksissa lähteä kirjaa tarkastellessaan omista kokemuksista, pitää ne mukana koko ajan tai päätyä niihin.
      Ei ole mitään syytä pitää omasta elämästään kertomista vähempiarvoisena kuin jotain muuta, yksityinen vie yleiseen ja omakohtaisuus tekee kirjoituksesta kiinnostavan.
      Olisko autofiktio-termissäkin ehkä mukana jotain selittelyn tuntua.

      Ymmärrän silti myös anonyyminä tai pseudonyyminä kirjoittamisen, varsinkin tänä aikana, jolloin henkilöön voidaan kohdistaa vihaa hänen mielipiteittensä takia.

      Kyllä käyn, Mari. Vähennän vain.
      Kiitos toivotuksista!

      Poista
  12. Aika huikealta tuntuu, että pian puhutaan taas 20-luvusta. Edelliseltä 20-luvulta nämä sata vuotta ovat muuttaneet maailmaa paljon, eikä aina suinkaan paremmaksi. Yhteistä näin äkkiseltään ajatellen on kautta vuosikymmenten, että aina on pitänyt jonkun ihmisryhmän vihata ja vainota toista, milloin minkäkin vuoksi. Tuskin koskaan loppuukaan - valitettavasti.
    Hienoa, ettet kuitenkaan lopeta blogin kirjoittamista, vaikka ryhdyt toiseen mielenkiintoiseen kirjoituspuuhaan. Toivotan menestystä siihen, kuten myös paljon onnea syntymäpäiväsi johdosta. Alkaa uusi vuosikymmenesi. Yks kaks ajatellen isolta luvulta tuntui minusta muutamat vuodet sitten, kun siirryin kahdeksannelle vuosikymmenelle Mutta samaan tahtiin ne vuodet kuluu ja mikäs kuluessa, kun ja jos terveyttä piisaa. Mutta itse en toki enää alleviivaa sitä ajatusta, että ikä olisi vain pelkkiä numeroita! On kuitenkin aivan upeaa, että vuosikirjaan tulee aina vuosi lisää,siis iloitaan niistä.
    Oikein antoisaa lomailua etelän lämmössä ja hyvää vuotta 2020.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aika monessa on minusta menty parempaan. Nyt on väliaikaista kitkaa johtuen sopeutumisesta maailman muutoksiin, luulen.

      Tuli mieleeni, että tekevätkö kiusaa toislle ihmiset hyvinvoivan toimettomuuutensa vuoksi. Kun ei ole muuta tekemistä, niin kiusaaminen tuo jännitystä elämään. Somessa sitä voi tehdä helposti vaikka sohvalla maaten ja palkinto tulee yhteisenä kiherryksenä, kun on osattu loukata makeasti.
      Joulunpyhinä aika kävisi tylsäksi, mutta yhteinen vihaprojekti antaa kivasti sisältöä elämään.

      'Ikä on vain numero' on ehkä eniten käytetty lohdutuslause siellä missä kauhistutaan ensimmäisistä rypyistä. Ikääntyminen on biologiaa ja kohtelee eri ihmisiä eri tavalla. Kiva olisi vanheta terveenä ja sopivan nättinäkin, ja jotain sen eteen pystyy tekemään, mutta ei kannata kiinnittyä liikaa tähän asiaan. Olen kokenut nuorekkaiksi kaikki ne, jotka ovat kiinnostuneita asioista eikä omassa navastaan.
      Tässä mielessä blogi on hyvä asia (myös) vanhenevalle. Kirjoittaminen on niitä harvoja asioita, joissa ikä on eduksi, toisin kuin esim. urheilussa.

      Aimarii, sinulle myös hyvää tulevaa vuotta!

      Poista
  13. Paljon onnea pyöreistäsi, minulla ensi vuonna myös edessä. Ja rentouttavaa reissua Teneriffalle. Siellä on hyvä patikoida, mahtavat maisemat, kuten myös Gomeralla.

    Olenkin ihmetellyt tahtiasi, olet kirjoittanut niin usein ja perusteellisesti pohdittuja juttuja. Helppoahan se on harventaa, lukijat eivät sinua hylkää, se on selvä. Kiitos että olet pitänyt humanismin lippua korkealla, meidän laiskempienkin puolesta etkä ole kaihtanut vaikeita aiheita. Onnellista Uutta vuotta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, itse asiassa taisin laskea tahtini alakanttiin tuolla aiemmin. Yhtenä vuonna kirjoitin 97 postausta ja sehän on lähes kaksi kirjoitusta viikossa. Kun kirjoitukset on vähentyneet, ne on myös pidentyneet ja olisi ollut hyväksi julkaista kahtena eri juttuna.

      Minussa on jotain semmoista mikä panee puskemaan vaikeita aiheita päin. On ollut aina (eikä aina yhtä maltillisesti kuin nyt). Tästä tulee mieleen, että blogi avaa ihmiselle hänen persoonaansa. Pitää miettiä tuota piirrettäni.

      Minulla on tulossa kesällä myös oppikouluaikaisten luokkakavereitten kanssa yhteinen synttäritapaaminen. Jos siitä tulee yhtä tunnepitoinen kuin edellinen, niin kylläpä on taas mieli herkkänä.

      Onnellista 2020 sinne myös!

      Poista
  14. Onnittelut sinulle tasavuosisyntymäpäivänäsi. Mitäs vuosista ja luulen, että voit todeta Minnan sanoin "Kaikkea muuta, kunhan ei vaan nukkuvaa, puolikuollutta elämää." Taija Tuomisen neuvot elämänkerran kirjoittajalle ovat loistavia. Pystyykö edes kirjoittamaan täysin totuudellisen elämänkerran? Niin paljon asioita on ehtynyt piiloutua aikakerrosten alle, josta ne olisi kaivettava esille, arkaluontoisetkin asiat. Minulla on suuria aukkoja elämässäni, joista en muista kuin pätkiä. Isän kaksi veljeä ovat kirjoittaneet muistelmansa ja ajankuvana kirjat ovat totuudellisia ja mielenkiintoisia mutta paljon on jäänyt piiloon, ikäviä ja häpeällisenä pidettyjä asioita, joista minullakin on tietoa.
    Onnea sinulle Marjatta elämäsi sanoittamiseen. Ja Hyvää Uutta Vuotta 2020!

    Bloggauksesta tuli mieleeni, että tässäkin paljastaa itsestään paljon ja ehdottomasti blogi on mielenkiintoisempi, jos uskaltaa paljastaa itsestään ja elämästään jotakin. Löysin äskettäin uuden blogin, jota kirjoittaa kaksi henkilöä anonyymeinä nimimerkeillä. Blogissa on mielenkiintoisia juttuja mutta puuttuu se elämänmakuisuus, koska bloggaajat haluavat olla persoonattomia. Kyllä minulle blogeissa on parasta ihminen kirjoitustensa takana.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minullakin on niitä aukkoja. Nuorena se asia häiritsi paljon, kun jotkut kertoivat tarkkoja muistoja lapsuuden tapahtumistaan ja minä en muistanut paljon mitään.
      Olen myös alkanut ymmärtää, että tulkitsin nuorempana läheisteni syyt käyttäytymiseensä väärin tai ainakin eri tavalla kuin nyt. Sitäkin on mielenkiintoista tarkastella, miten eri iässä kokee vanhempansa. Toisten hallinnassa olevan lapsen kokemus on ihan eri kuin aikuisen.

      Kaikkea hyvää uudelle vuodelle, Beate!

      Poista
  15. Tsemppi projekteihin ja myötätuulta :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Jokke! Joskus vastatuuli vahvistaa, mutta kyllä myötätuuli on parasta.

      Poista
  16. mm

    et voi lopettaa nuin vain katkaista kaikkea hyvää, koska olet kymppisakissa = katopa tuonne: https://www.blogit.fi/top/kulttuuriblogit
    ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No voi yhen kerran, nytkö mää menin sun ohitte! :)
      ei mutta siis, tämähän on teidän blogissa käyvien ansioita täysin.
      Ja olen myös osannut pyöritellä houkuttavia otsikoita. Jossain ulkomaisessa blogissa ammoin luin sellaisen ohjelistan, jossa muiden hauskojen ohjeiden ohessa kehotettiin kirjoittamaan aina blogikirjoitukseen myyvä otsikko, vaikka se ei edes vastaisi kirjoituksen sisältöä. Minäpä etsin sen, hetki vain...löytyi:
      http://marjatankirjat.blogspot.com/2016/04/kuva-kertoo-kevat-ja-blogimaailman.html#comment-form

      Sinä olet kyllä tuonut kirjapostaustesi ohessa niin paljon huumoria tähän touhuun, että jos se minun "muu kirjoittaminen" tökkii, niin piipahdan lukemassa sinun lapsismiasi.

      Poista
    2. mm

      niin tuo kymppisakki koskee myös vuosia: siinäkin oot muutaman kuunkierron eellä. :)

      ps
      ällyäispä muutkin miun huumorilapsismini, moni niin tosikko että! :)

      Poista
    3. Ei kaikki koskaan ymmärrä.
      Minulla on paljon tuntumaa poikalapsiin, Joulu6-tarina voisi olla just jonkun vesselin edistynyt kouluaine. Oma poika kirjoitti aiheesta Kotini seuraavan esseen eka- vai olikohan tokaluokalla: 'Hanasta tulee vettä ja aina saa ruokaa.' Siinä, kokonaisuudessaan, lyhyttä proosaa. Oli kuulemma kirjotettu viereisen pulpetin Samin kanssa sama.
      Hävytön Vanhus on myös kiva hahmo. Jatka näitä.

      Poista
  17. Pitää joskus kommentoida vaimon blogia :-)

    Olen nimittäin minäkin saanut mittani täyteen eräästä viime aikojen yhä pahenevasta ilmiöstä, jota täälläkin on sivuttu.
    Harkittu valheiden levittäminen, tieteen aliarvioiminen, virkamiesten, tuomareiden ja toimittajien maalittaminen, poliitikkojen ja keskustelijoiden silmitön haukkuminen sekä älyvapaa huutaminen somessa ja sekalaisissa nettijulkaisuissa on jotain, mitä en hyväksy.
    Keskusteluilmapiirin häirintä ja faktojen kiistäminen on taitavasti suunniteltua toimintaa. Siksi sille on oltava vastavoimia. On syytä olla valppaana. Sananvapauden ja käyttäytymisen rajoja koetellaan nyt kovalla kädellä. Kyllä kaikista asioista, mukaan lukien ilmastonmuutos, maahanmuutto ja pakolaisongelmat, voidaan keskustella rähjäämättä.
    Jos sallitaan asioista eri mieltä olevan solvaaminen ja uhkaaminen, tulevaisuudessa voi vaania ilmapiiri, jossa toista kantaa edustavaa tai erilaisen ihonvärin omaavaa onkin lupa lyödä pesäpallomailalla; ihan vain ilmaisunvapauden nimissä.

    Joulun aikaan perustettu Silakkaliike herättää toivoa. Toivottavasti sen parvet kasvavat.

    Terveisin,
    Unto

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Terve Unto!
      (voisin myös huutaa tämän olkkariin, mutta en viitsi häiritä, kun sieltä kuuluu jotain joukkuepeliä telkkarista)

      Erittelet hyvin kaiken sen, mihin olemme lopen kyllästyneitä.

      Jospa me saisimme tämän suunnan harjoittajat tänä vuonna tajuamaan, että heidän paasauksensa on vähemmistön ääni. Eihän suomalaiset ole tällaisia.

      Saku Timosella on hyvä kirjoitus Avun blogissaan Silakka-liikkeen alusta.
      https://blogit.apu.fi/uuninpankkopoikasakutimonen/2019/12/30/silakkaliike-hakee-muotoaan/

      Poista
    2. mm

      teillä keskusteluyhteys pelaa! Onnittelen. :)
      Vähän niin kuin siinä radio-ohjelmassa, jossa voi lähettää onnitteluja läheisilleen: moni puolisolleen, joka pöydän takana kuulolla.

      Poista
    3. Joo, modernia meininkiä. :)

      Hikkaj, katselin ja kuuntelin äsken Niinistön uudenvuodenpuheen. Olen niin iloinen siitä, että hän omisti suuren osan puheajasta selventämällä sitä, että sananvapauteen ei kuulu vihapuheen salliminen. Äsh, tämähän selvitetään jo alakoulussa. Ei olisi vielä muutama vuosi sitten uskonut, että aikuisille ihmisille joudutaan tällaisesta muistuttamaan.

      Poista
    4. pitäsköhän miun luokanopena ja erityisopena palata eläkepahboilta ahjolle takaisin ja paukutella päihin ihestäänselviä mutta monelta unohtuneita?
      Yksinkertaistamisen kykyhän minussa yhä elää. :)

      Poista
    5. Ehkä sinun pitäisi. Erityisopen taidoille olisi kysyntää niihin vaikuttamisessa, jotka nautiskelevat erityisestä kiusaamisesta.

      Poista
  18. Hyvää uutta vuotta! 🎆🎇🌌 Ja onnea projektiin! 👍
    ”Jos et sinä, niin kuka? Jos ei nyt, niin milloin! ” ✨

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon Joululainen!
      Tuo on viisas ajatelma, mukailtu Talmudista muistaakseni.

      Hyvää uutta vuotta sinulle myös. Puoli tuntia puoleen yöhön. Raketit räiskyvät taivaalla.

      Poista
  19. Just äsken mietin tuota että mitähän Silakat - liike pitää sisällään. Kiitos että valaisit !

    Mieletöntä ajatella pyöreitä vuosia! Kalenterissa jo 2020. Tulee mieleen miten oma aika vähenee tällä planeetalla. Parasta uida silakoiden kanssa ja tehdä kaikenlaista hyvää ja rakentavaa, sellaista mistä nauttii ja minkä parissa saa olla oma itsensä.

    Sinulta on taas niin hieno ja ajatuksia herättävä kirjoitus. Pitää lukea pariin kertaan.
    vähintään. 🙂

    Mutta nyt uuden vuoden lupausteni takana seisten suljen tietokoneen ja puhelimen tältä päivältä ja menen "elämään oikeaa elämää" 🍎

    Iloa, onnea ja energiaa sinulle ja perheellesi ☘️

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi anteeksi Rita, minä olen unohtanut käydä täällä, vaikka kyllä huomasin puhelimesta sinun kommenttisi.

      Minulla on someilun vähentäminen alullaan, vaikka en edes ole ollut missään muualla kuin blogeissa. Haluan kirjoittaa enemmän sähköpostikirjeitä ystäville ja mieheni kanssa päätettiin tavata ihmisiä useammin.
      Some ei saa viedä aikaa "oikealta elämnältä". Sen pitäisi olla lisä, mutta monesti se syö enemmän aikaa kuin haluaisi.

      Iloa ja energiaa Rita myös sinulle edelleen! <3

      Poista
  20. Lämmin onnentoivotus täyttäessäsi pyöreitä ja mukavaa matkaa etelän lämpöön. Toivottavasti oma kirjoitusprojektikin pääsee siellä hyvään alkuun (jatkoon?) tai ainakin vauhtiin. Joskus kauempaa näkee lähemmäs, paremmin kuin saman tutun keskellä eläessä.

    Onpa kiva kuulla, että vaikka karsit kirjoittamista, et kokonaan lopeta bloggaamista. Pohdittuja kirjoituksiasi maailman menosta on hyvä lukea ja kirjajuttuja myös, kyllä me lukijat pysymme langoilla, vaikka postaat harvemminkin. Jos oma muistelukirjoittaminen vie ja tarvitset blogitaukoa, senkin ymmärrämme.

    Hyvää vuotta 2020 ja alkkanutta vuosikymmentä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Paula!
      Se juuri on matkalla olon parasta antia, että pääsee irti omasta ympäristöstä ja "tyhjän päällä" ollessa myös ajatus irtoaa totutusta ja asioita on mahdollista nähdä uusin silmin. Toivottavasti näin käy tälläkin kerralla.

      Suunnniteltu projektini on aikalailla alkutekijöissä. Jotain kurssien yhteydessä kirjoitettua löytyy. Luulen, että se kirjoittaminen vie niin mukanaan, että blogi jää odottelemaan.

      Palailen, kun siltä tuntuu. Ehkä lyhyemmin, ehkä vain kuvia. Kaikki on auki, ja niin on ihan hyvä.

      Sinulle myös oikein hyvää vuotta kaikkinensa!

      Poista
  21. Anteeksi, tämä kommentti on testi. Minusta näyttää siltä että profiilikuvani on alkanut käyttäytyä huonosti. Ainakin yhdessä kommentissani. Kokeilen blogissasi. Poista tää..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Samalta näyttää kuin ennenkin.
      Antaa olla tässä; ollaan pari päivää Santa Cruzissa ilman tietokonetta, ja kommentin tynkä jäisi tähän puhelimella poistaessa kuitenkin, luulen.

      Poista
  22. Okei, ei mitään vikaa. Se johtuu ehkä jostain vastaanottajan layoutista..Hyvää loman jatkoa:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Oli virkistävää siirtyä Costa Adejesta tänne pääkaupunkiin, jossa näkee nuoria opiskelijoita ja muita "oikeita ihmisiä" eikä vain lomailevia eläkeläisiä. Ryntäsimme heti kulttuurin nälkäisinä näyttelyihin ja kirjastoon, joka on komea kuin meidän Kiasma. Pieni, kompakti kaupunki, jossa helppo liikkua ja kivoja puistoja ja aukioita. Konserttitalo muistuttaa Sidneyn oopperataloa.
      Lisää kuvien kera myöhemmin...

      Poista
    2. Olimme Santa Cruzissa Gomeran matkamme yhteydessä. On siinä semmoinen oikean kaupungin tunnelma myös Puerto de la Cruziin verrattuna.

      Poista
    3. Me käydään Gomeran saarella ensi viikolla.
      Huomenna ja ylihuomenna on täällä rannalla San Sebastianin juhlintaa, johon kuuluu monenlaista toimintaa, uskonnollisia kulkueita ym.näyttävää, jota on kiinnostavaa seurata kameran kanssa.

      Poista

Ei chick litiä vaan elämää

Bloggari ilta-auringossa Costa Adejessa Täällä sitä lueskellaan parvekkeella Luoteis-Afrikan saarilla. Näin kuulemma jotkut määrittel...