torstai 10. syyskuuta 2015

Kouvolassa 8.9. 2015, Suomi lukee!




Ja taas Kouvolan kävelykadulla joukkovoimaa osoittamassa!

Syyskuun 8. on kansainvälinen lukutaitopäivä. Monessa paikassa pallollamme puuttuu vielä lukutaitoa. Meillä Suomessa sen pitäisi olla jo itsestäänselvyys. Suomen kieli on niin helppoa oppia lukemaan, että jotkut oppivat sen itsekseen 3 - 4 -vuotiaina. Sujuvasti lukemaan oppineella voidaankin arvioida lukeneisuutta eikä lukutaitoa.

Lukutaito on avain tasa-arvoon, menestymiseen, terveyteen ja jopa rauhaan. Se on asia, jota kannattaa kehitysavun kautta tukea.

Kouvolassa osallistuttiin parinkymmenen muun paikkakunnan ohella Minäkin luen!-mielenilmaukseen. Mukavaa, kun tiesi, ettei tarvitse osoittaa mieltä mitään vastaan, vain kokoontua hyväntahtoisesti ja leikillisesti hyvän asian ympärille, tekemään lukemista näkyväksi. Mielen ilmaus ja mielen osoittaminen? Kynnys tempaukseen osallistumiseen on ainakin matalampi, kun mieltä ilmaistaan eikä osoiteta.


Nuoria mielenilmaisijoita itse teossa!

Kävelykadulle muodostettiin Lukutoukka-jono. Osallistujat lukivat kirjaansa ääneti yhdessä 10 minuuttia. Jono ei ollut ihan sotilaallinen, vaan piti sisällään rykelmiä. Kaikki lukivat hiljaa, ihmeellistä, vaikka suurin osa lukijoista oli koululaisia. Lukeminen sai olla perinteistä tai digitaalista. Useimmilla näytti olevan kirja. Lähelläni seisova lukiolaispoika luki Eino Leinoa.

Myös vanhempia ihmisiä - ja lapsi!
Paikallisradion haastattelija kuului kysyvän nuorilta, ovatko he ennen lukeneet julkisesti ja nolottaako. Miksei hän kysynyt, onko kivaa lukea tällä tavalla yhdessä? 

Se että nuoria oli näin paljon paikalla, oli tietysti äidinkielen opettajien ansiota. Ehkä oppilaat saavat jotain korvausta "menetetystä ajastaan". Minua ilahdutti silti kovasti nuorten lukeminen. 

Aloin miettiä, milloin itselläni olisi ollut päivä ilman lukemista, varmaan joskus yli 60 vuotta sitten. Minun helvettini voisi olla lukemisen kieltäminen.

10 kommenttia:

  1. Lukutoukkajono, hih :)

    Opetin tänään ulkomaalaisia lukemaan suomea. Voi jee että on helppoa !

    Jos tuommoinen helvetti meille määrättäisiin että lukeminen kiellettäisiin, kaipa me jonkin keinon keksisimme sen kiertämiseksi. Luettaisiin vaikka mielikuvituskirjoista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Miniä opettaa Turussa suomea nuorille maahanmuuttajille, jotka ovat tulleet Suomeen siinä vaiheessa, että eivät enää pääse 1. ja 2. asteen koulutukseen. Odotan kovasti, mitä kaikkea hän kertoo kokemastaan. Työhön kuuluu myös perehdytystä suomalaiseen yhteiskuntaan ja jatkopaikan järjestämistä.
      Voi että, miten tärkeää työtä teette, Rita sekä miniäni!

      Olen nyt ilmoittautunut SPR:n pakolaisapuun. Ilmoittautujia on varmaan jo enemmän kuin on tänne tulijoita. Tiistaina on infotilaisuus. :) Katsotaan, mihin minua voidaan käyttää.

      Niinhän me tehtäisiin! Tänäkin aamuna "luin" päässäni tarinoita lapsuudesta harjoituksena elämäkertakirjoituskurssille, jossa on nyt kokoonnuttu yhden kerran.
      Tulevaisuudessa näillä kursseilla ei ehkä kirjoiteta evakkomatkoista vaan pakomatkasta Syyriasta Suomeen.

      Poista
  2. Kyllä minunkin taivaassa saisi olla sellainen loputtoman pitkä kirjahylly täynnä klassikkoja ja uutuuksia. Loputtoman pitkä sen takia, kun kysymys on kai siinä vaiheessa ikuisuudesta. Mutta mitä ikuisuuden jälkeen on? Ehkä uusia kirjoja. Toivottavasti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ikuisuus tuntuu jotenkin pelottavalta, mutta loputon määrä kirjoja voisi rauhoittaa. ;) Se olisi lukijan taivas.

      Poista
  3. Hmm, korvaan vähän särähti tuo, että kysytään nolottaako julkisella paikalla lukeminen. Eivätkö muka suomalaiset lue esim. bussissa, junissa tai kahviloissa? Toisaalta, nyt kun tätä mietin, niin aika harvoin näen lukevia ihmisiä julkisissa tiloissa (kirjastoja lukunottamatta). Tai sitten se on jotenkin niin itsestäänselvyys, ettei siihen tule enää kiinnitettyä huomiota.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä ajattelin ihan samaa. Nykyään luetaan ehkä jo enemmän kännyköistä ja tableteilta, mutta luetaanko yhtä paljon kuin ennen?
      Ja ajattele - "nolottaako"!
      Itsellä oli juuri eilen tuskaista, kun olin terveydenhoitajalla puoli tuntia etuajassa, kirja, kynä ja paperia mukana, mutta lukulasit unohtuivat kotiin. Siitä hyvä juttu, että tuli jutelluksi kanssaihmisten kanssa.
      Ei tällä 10 minuutin junamatkalla ja 20 minuutin bussimatkalla, mitä minä usein kuljen, Myllykoski-Kouvolan keskusta, kyllä yleensä lue muut kuin minä. Monet viihtyvät hiljaa omissa ajatuksissaan.

      Poista
  4. Täysin lukukyvytön en ole oikeastaan ollut, mutta kun olin vasta sairastunut, oletan sen johtuneen siitä, en yhtäkkiä pystynyt lukemaan juuri lainkaan. Olen ollut huono lukemaan aina, huono mutta tuhottoman sinnikäs. Silloin ei enää riittänyt edes sinni. digitaalista tekstiä pystyin lukemaan, erityisesti lyhyenä viesti tyyppisen tekstinä. Varsinkin, jos pystyin itse määräämään tekstin koon ja kontrastin. Kirjaa meni max viisi sivua päivässä.

    Jossain vaiheessa löysin tosissaan äänikirjat ja innostuin kirjallisuudesta taas tosissaan. Iso asia, mutta ei täysin korvaa lukemista.

    Nyt pystyn lukemaan taas vähän paremmin. Tosin tuntuu, että se on pois muusta jaksamisesta ja voi aiheuttaa päänsärkyä.

    Ei oikeastaan nyt kuulunut aiheeseen jaarittelu minun vaivoistani, mutta voin kertoa teille, että kyllä se on,jos ei ihan helvetti, niin ainakin hyvin kaukana taivaasta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi Serentis, sinullahan tämä onkin todellisuutta. En muistanut sitä, vaikka olen aktiivinen blogisi seuraaja. Jaksat kuitenkin myös kirjoittaa blogia ja käydä keskustelua toisten blogeissa. Et jaksaisi, ellei se olisi sinulle niin tärkeää!

      Hyvä, että löysit äänikirjat.

      Sinniä Sinulle!
      Upea, vanha sana, hienompi kuin tsemppi, mitä monet nykyään hokevat.

      Poista
  5. Minusta olisi kamalaa, jos menisi näkö eikä pystyisi enää lukemaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä se masentaisi. Mutta ihminen on sellainen, että etsii aina uuden tien, joten eiköhän sitten niitä äänikirjoja ja pistekirjoitusta.

      Poista

Matkakirjeitä Espanjan aurinkorannikolta 2: taidetta, fanittamista ja muuta

¡Hola amigos! Tällä kertaa tarinaa positiivisista elämyksistä.  Yksi ihana elämys on meri, joka on ollut niin lämmin, että jopa minä olen ...