maanantai 15. heinäkuuta 2013

Sillä tavalla ihminen voi elää




Anteeksi Rakas Blogini ja siellä piipahtelevat  uskolliset! Auringonpalvoja täällä on lukenut paljon rantatuolissa, mutta kirjoittaminen on jäänyt. Coetzeeltä olen lukenut peräti neljä kirjaa, kaikki aivan huippuja! Jokainen on jättänyt pohdintoja ja tullut jopa uniini. 

J. M. Coetzee, The Life and Times of Michael K , 1983 
Michael K:n elämä, 1984

Köyhä, työtön, kapkaupunkilainen mies lähtee viemään vanhaa äitiään kuolemaan maalle, tämän kotikonnuille. Äiti kuolee jo alkumatkasta, mutta Michael jatkaa taivalta taskussaan pussillinen kurpitsansiemeniä.  Michaelin matka on kafkalainen painajainen läpi epäluulojen, vihan ja pelon. Maa, jonka läpi hän taivaltaa on sekasortoisessa tilassa, jossa jokaisen tarkoitusperiä epäillään. Kun Michael kirjan lopussa on taas kerran päässyt vangitsijoiltaan pakoon ja taas kerran palannut äitinsä entiseen kotitaloon, hän huomaa, että siellä on yöpynyt myös joku muu koditon. Hän kuvittelee tämän palaavan ja heidän yhdessä etsiytyvän talon kasvimaalle, jonka hän jo välillä sai kukoistamaan. Loppukohtauksessa näkyy kovia kokeneen Michaelin valtava elinvoima ja optimismi. 

Ja jos ukkeli kapuaisi alas rattailta, verryttelisi jäseniään, katsoisi paikkaa jossa se pumppu oli ollut, se jonka sotilaat olivat räjäyttäneet niin ettei mitään ollut jäänyt jäljelle, ja valittaisi: ”Mistäs vesi otetaan?” niin hän, Michael K, ottaisi taskustaan teelusikan ja pitkän narun. Hän raivaisi rojut kuilunsuulta, hän taivuttaisi teelusikan varren silmukalle ja sitoisi narun siihen, hän laskisi sen alas kuiluun syvälle maan uumeniin,  ja kun hän nostaisi sen ylös, lusikan pesässä olisi vettä, ja sillä tavalla, hän sanoisi, ihminen voi elää. 

Coetzee sai ensimmäisen Booker-palkintonsa tästä kirjasta, neljännestään. Tästä eteenpäin Coetzeen romaanit suomennettiin välittömästi eikä odotettu vuosia kuten ensimmäisten kirjojen  kohdalla.  Booker-palkinnon perusteluissa sanotaan: ”Kirjassa on uskomatonta voimaa. Loistavasti hallittu teos.” Arvostelulautakunnan puheenjohtaja Fay Weldon on jopa  todennut: ”Tämä romaani lähestyy kirjallista täydellisyyttä.”

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Teatteria suomalaisuudesta 1, Pesärikko

Pesärikko, käsiohjelma Olen nähnyt vähällä aikaa kaksi näytelmää, joissa on tarkasteltu suomalaisuutta, Pesärikon Kotkan kaupunginteat...