torstai 1. lokakuuta 2020

Kahvipäivä ynnä muuta...

 


Tänään on Kansainvälinen kahvipäivä - skool hyvälle kahville!
Eilen oli Kääntäjien päivä, huomenna on Maailman hymypäivä ja sunnuntaina hyvin tärkeä päivä, Korvapuustipäivä. Onhan näitä hassuja teemapäiviä, joskus useampi teema samalle päivälle. Omia suosikkejani ovat Mene pyjamassa töihin päivä ja Satunnaisten kilttien tekojen päivä.
Tämä alkuhöpötys on tässä peitteenä. Poistin sen kirjoitukseni, johon häirikkö oli tarrautunut. Julkaisen sen tässä alla nyt uudelleen kommentteineen, paitsi ne muutama sata spämmiä, jotka siirsin roskiin. En halua antaa periksi tuommoisille kiusaajille.
Toivottavasti Blogger-ohjelma valitsee kirjoitukseni tunnuskuvaksi tämän kahvikuvan eikä kirjankansikuvaa, jos jonkin kuvan valitsee. Eikö ole muuten ihana jäätelö, mansikan, kerman ja valkosuklaan makusinfonia. 



Kai Aareleidin runoteos Lue minua (2018) on hänen itse 
kääntämänsä, monen kielen taitaja ja kääntäjä kun on.
Hän on koonnut runot suomennokseen kahdesta
vironkielisestä teoksestaan, Naised teel ja Vihm ja 
vein.

Nimiruno Lue minua on pitkä kaunis rakkausruno. Siitä
otteita alla.


lue minua
kuin runoa
lue hitaasti
lausu joka ikinen tavu
tunne joka ikinen sana kielelläsi
punnitse jokaisen lauseenjäsenen
merkitystä
ja yritä päästä ytimeen
sinähän haluat

Runon minä pyytää lukemaan itseään paitsi kuin runoa, niin
myös kuin miniatyyriä, kuin novellia, kuin romaania,
kuin eeposta ja kuin haikua, ja lopuksi "kuin
vesileimaa jonka näkee vain valoa vasten". 


lue minua
kuin novellia
ei sekään ole 
kovin paljon pidempi
mutta siinä on kerrostumia
sitä voi riisua kuin
vaatteita
kuumassa huoneessa

ja siinä on hämäriä paikkoja
semisävyä
hiljaisuutta
lue
minua

Toisista ihmisistähän tekee kiinnostavan se, että me emme
tunne heitä ja että he ovat mahdollisimman erilaisia.
Kaikki sellainen painostus, jossa pyritään muokkaamaan
ihmisistä samanlaisia on typerää olkoon kyse aatteista tai
vaatteista.
Kuitenkin kaikkina aikoina tehdään niin, joskus hennommin
joskus väkivaltaisemmin, väittäen, että juuri tämä nyt
käyttöön otettu tapa nähdä ihminen on ainoa oikea,
vaikka juuri edellä olisi oltu tyytyväisiä elämään hyvää
elämää toisenlaisina toisin säännöin.


Miksi joku ihminen houkuttelee 'lukemaan' itseään enemmän
kuin toinen? Sitä kutsutaan ihastumiseksi.
Mikä sen ihastumisen herättää? Miksi olen kiinnostunut
X:stä, mutta en yhtään Y:stä? Ja miksi Y on kiinnostunut
minusta, vaikka minä en hänestä?
Miksi kaikki nyt ovat niin kiinnostuneita Z:sta?


lue minua
kuin romaania
jossa on paljon lyhyitä kappaleita
jossa on ilmaa
sillä jotain voi jättää tarinasta pois
tai muotoilla siitä uusi
erimakuinen
romaani
ja jonkun voi jättää kokonaan
kirjoittamatta
tai kesken

eikä aina ole päästävä loppuun
joskus aika ei vain riitä
ikään kuin et tietäisi
lue minua

Kirjan kansikuvassa on osa Maurice Brazil Prendergastin 
teosta Beach No.3, 1900-luvun alun töitä. 
Ihana jalokivivärinen öljyvärimaalus, joka tuo mieleeni 
Paul Gauguinin Tahitilla maalaamat paratiisityöt.  


9 kommenttia:

  1. Tyylikästä jälkeä! Sama mielleyhtymä: Tahitille vei sisältöön istuva kansi minutkin. Kaunista herkkää ja koskettavaa. Emmehän me enempää keneltäkään voi toivoa ja pyytää kuin: Lue minua...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On onnellista lukea ja olla luettavana.

      Aloin ajatella, että tämä lukeminen voisi kohdistua myös itseen, oman itsensä tutkailu kun on elämänikäinen projekti.

      Runossa on myös lyhyt osa, jossa pyydetään:
      "ja kirjoita minua
      koska oikeastaan
      olen pelkkä otsikko
      ja sekin saattaa
      matkan varrella muuttua
      kirjoita minua"

      Poista
  2. Totta ja mainio oivallus, jonka ääreen pysähdyin:)
    Jännittävää nähdä, mitä tekstiä sateenkaaremme loppupäässä seisookaan...

    VastaaPoista
  3. Pidin kovasti Aareleidin romaanista Korttitalo, ja tuo lainaamasi nimirunokin on niin kaunis ja paljon sanova. Taidanpa lainata koko kirjan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sain juuri ilmoituksen, että Korttitalo on saapunut minulle kirjastoon (viiden muun varauksen kanssa. Kiitos kirjastolaitos ja kirjastojen alueellinen yhteistyö!
      Aareleid on ollut nyt esillä, koska oli Helsinki Litin vieraana. Hän vaikuttaa kiinnostavalta kirjailijalta.

      Poista
  4. marjatta

    tämä hieno kohta kirjoituksessasi pani ajattelemaan: "väittäen, että juuri tämä nyt käyttöön otettu tapa nähdä ihminen on ainoa oikea, vaikka juuri edellä olisi oltu tyytyväisiä elämään hyvää elämää toisenlaisina toisin säännöin."

    välillä tuntuu kuin ihmisen oleminen ja elämä olisi rasittavuuteen saakka trendeihin sidottu asia. yhtenä päivänä on muotia lempeys ja melankolia, sen jälkeen koleerisuus on uusi musta. välillä pitää suuntautua ulos, vaikka haluaisi vain sulautua tapettiin.

    mietin usen sitä, mahdollistaako aivorakenteemme lainkaan pysyvämmän tyytyväisyyden. ainakaan evoluutio ei ole suosinut sitä, että onnekkaan toimenpiteen jälkeen lilluisimme tyytyväisyyden tunteessa loputtomasti.

    meri

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tyytyväisyys näyttää tosiaan olevan aina hyvin lyhytkestoista niin yksilöillä kuin yhteiskunnillakin. Tämä näkyy selvästi silloin kun hyvinvointi on pitkällä kuten nyt Suomessa ja me suupielet alaspäin kulkevat ihmiset pidämme maailman onnellisimmiksi nimeämistämme epäuskottavana tai lähes pilkkana, koska koemme elämämme niin raskaana. Huolekkuus tuntuu vain lisääntyvän hyvissä oloissa, ollaan huolissaan siitä, pysyykö saavutetut edut ja ehtiikö käyttää kaikkea hyvää mitä on tarjolla. Onnekas tila vie myös pois ponnistelun tarpeen, mikä toisi elämään merkityksellisyyttä ja minkä puuttuessa jää aikaa vajota eksistentiaalisiin murheisiin.

      Poista
  5. Oi, pidän tästä suuresti. :)

    VastaaPoista


Katsotaan, löytääkö trolli rakastamansa tekstin täältä toisen tekstin sisältä. Jos niin käy, niin poistan tämän oitis.

On kiva hupsutella noilla teemapäivillä nyt kun jokainen päivä on koronapäivä.
Voi viettää esimerkiksi Röhönaurupäivää tai Omituisten ihmisten päivää mieluummin kuin Käpertymispäivää.
Laitan loppuhuipennukseksi kuvan, jonka mieheni otti itsestään mökillä juoksemassa koronaa karkuun. 



PS Oli vähän vaikeaa leikkaa ja liimaa -systeemillä saada tuo vanhan kirjoitukseni teksti näkymään eri laitteilla. Nyt näkyy, paitsi kuva jää pakosta vähän sivuun. 


6 kommenttia:

  1. Mainio sekä kaunis kirjoitus! Ymmärrän hyvin, miksi trollaajat ovat kiintyneet alkuperäiseen julkaisuusi ja miksi miehesi juoksee koronaa pakoon.
    Eri teemapäiviä ei onneksi tarvitse karkuun juosta, kun voi keksiä vaikka liudan omia. En edes tiennyt, että nyt on kahvipäivä ja kansalaisvaikuttamisen päivä. Ainakin kahvia on juotu tänään jo liikaa ja olen kansalaisvaikuttanut asuinviihtyvyyteen lojumalla sohvalla kotikaavussa!
    Minä liputtaisin Ilahduta asiakaspalvelijaa muulla kuin huonolla vitsillä -päivää sekä Puhu ja pussaa -päivää heti koronakriisin jälkeen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ai myös kansalaisvaikuttamisen. Niin, onhan kaiken lisäksi nämä viralliset ja virallisemmat merkkipäivät, nämä minun päiväni ovat joltain hupilistalta, mutta kyllä niitä myös vietetään. Muistan nähneeni kuvia NewYorkista, miten pukumiehet matkustavat metrossa pikkutakissa, mutta ilman housuja Ei housuja päivänä 1.5.

      Tuohon ehdottamaasi päivään viittavia ovat Pussaa punapäätä -päivä 12.1. (samana päivänä on myös Upeiden villien miesten päivä) ja Suutele sulhasta -päivä, mutta näissä jää moni ilman pussausta. Puhumiseen viittaava on sitten Pälä pälä pälä -päivä 17.4.

      Poista
  2. No hupsista, nyt näkyy kyllä sen verran pelottava kuva postauksesi yhteydessä blogissani lukusilla käyn -osiossa, että veikkaisin trollin ottavan Ritolat:)
    Omalle kohdalle ei onneksi ole tähän asti sattunut kuin muutama vastaava tyrkyttelijä, mutta yksikin on liikaa, sikälis' mukavassa hengessä kun tässä yhteisössä liikumme, joten toivottavasti pääset eroon lopullisesti ilmiöstä!

    Kaunista väriloistoa alkaneeseen lokakuuhusi:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eeei... apua! Blogger on siis siepannut sinun profiilikuvasi minun kirjoitukseni kuvituskuvaksi. Sehän on pikkuruisena tuolla siirtämissäni kommenteissa. Miten se s e n on napannut, kun minulla on alkukuvana espresso ja ruusunnuppujätski? :D
      Toimii kyllä pelotteena, mutta siis...miten on mahdollista!!!

      Lähden nyt kävelylle tuulettamaan päätäni.
      Onko tämä Sinusta edes sopivaa? Jos ei, niin poistan koko jutun.

      Poista
  3. Ei hätiä mitä, ihmeelliset ovat uudistetun alustan tiet:) Minullakin välillä näkyy liittämäni kuva kuten viimeisimmässä, mutta välillä taas ei ja tämä jekutus odottaa vielä ratkaisuaan... Jatkakaamme harjoituksia!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, joskus on kuva, joskus ei, mutta tämänkertainen on kaiken huippu. Blogger on yhtä yllättävä kuin Kinder-muna. Nimeänkin tämän päivän Kahvipäivän lisäksi Blogger yllättää -päiväksi.

      Poista

Kolmanteen ja neljänteen polveen...

Kuvassa vasemmalla maamies isäni, kausipalkollinen Anni, ryhdikäs Mamma ja lempeä Pappa, minä Papan edessä 3-vuotiaana ja viimeisenä oikeall...