torstai 11. tammikuuta 2018

Paha Nuutti pois sen viepi, kohti arkea, vähitellen


Omalta parvekkeelta alkuillasta

Vuoden vaihde on ohi, samoin loppiainen, ja ylihuomenna on Nuutinpäivä, jolloin vasta riisun kuusen ja poistan viimeiset joulunajan koristeet.


Siirtelin uuden vuoden tienoilla tärkeitä tietoja, syntymäpäiviä, teatterivarauksia yms. vanhasta uuteen kalenteriin. Aloitin myös viiden vuoden kalenterin, jossa samalla sivulla on viiden vuoden ajan jokaisesta päivästä sen päivän isoin anti. 
Onpa hauska katsoa vuonna 2022 mitä edellisenä neljänä vuotena on samaisena kalenteripäivänä tapahtunut. Toivottavasti ei mitään maailmankatastrofia ja omalla kohdalla uusia syöpiä. Toivottavasti läheisilläni menee hyvin. 

Vietin syntymäpäiviäni loppiaisena. Vuoden vaihde oikein korostuu, kun oma syntymäpäiväkin on samaan syssyyn. Sain rakkailtani lahjaksi liput samaksi illaksi Tuomari Nurmion konserttiin ja hyvinvointilahjan ihaniin hoitoihin. 
Konsertti oli vanhassa hylätyssä elokuvateatterissa ja koostui blues- ja folklauluista ilman orkesteria, vain mies ja kitaransa. Pidin Dumarin esityksistä valtavasti, eläydyin. Olinkin jo valmiiksi sopivassa mielentilassa, liikuttunut kaikesta juhla-ajan sosiaalisuudesta ja läheisyydestä.

Kirjoja sain tontuilta lahjaksi pari, George Saundersin Booker-palkitun romaanin Lincoln in the Bardo ja John Williamsin kehutun teoksen Stoner, jonka olen lukenut englanninkielisenä, mutta luen mielellään uudelleen suomeksi.  Nämä odottavat lukemistaan. 
Viimeksi olen lukenut Hanna Rytin romaanin Syli ja aloittanut Ilkka Malmbergin tietokirjaa 1917. Niistä saattaa siirtyä jotain tähän blogiini myöhemmin. Sylistä olenkin jo pistellyt muistiin yhtä sun toista. 

Uuden vuoden tienoissa oli tarkoitus kirjoittaa Heli Laaksosen runon synnyttämiä mietteitä. No, otetaas se tänne uudelleen.

Uure vuore ohjei
Ot käpy pois kenkäst, kaar vesi pois saappaast.
Nost ämpär silmiltäs, juo kuppis tyhjäks.
Ol ilone, ol valone, ol pulune.
Älä lait kät sirkkeli, älä purot kirvest kintuil.
Älä unohr kotti avaimi.
Älä karot annetui syrämei. 


Ot käpy pois kenkäst. En pysty pitämään käpyjä kengässä. Tartun aika nopeasti hiertävään tai muutoin vaivaavaan asiaan ja menen kohti. Tämän kohdan ruksaan ok, helppo. 

Nost ämpär silmiltäs, kuluneemmin sanottuna älä kulje lappu silmillä. Sitä ei yleensä huomaa, jos näin on. On hyvä pyrkiä raottelemaan silmälappuja. Toivottavasti joku lähimmäinen raottaa lisää, vaikka riuhtaisee sen lapun tai ämpärin pois, jos en itse hoksaa. Juo kuppis tyhjäks, Laaksosella on hauska kalevalainen toisto. 
Tässä kohtaa tulee mieleeni semmoinen lupaus, että ehdottomasti jatkan blogikirjoittelua omalla kyselevällä ja uteliaalla tyylilläni, vaikka tulisi takkiin. 
En halua enkä osaa muodostaa mielipidettäni kenenkään esiajattelijan perässä enkä sen mukaan, että nyt kuuluu ajatella noin. 
En tiedä, milloin meillä Suomessa olisi viimeksi ollut sellainen ryhmäpaine mielipiteen muodostuksessa kuin tänä päivänä, ehkä 70-luvun taistolaisaikana. Minulle on sanottu, että et sinä noin voi ajatella, jos olet feministi tai et toimia noin, jos olet kiinnostunut luonnon suojelemisesta tai...Vastaus: voinpas!   

Ol ilone, ol valone, ol pulune. Helppo nakki! En ole kestohymyilijä, mutta en näe itseäni myöskään minään mököttäjänä. En ole valittelija. Olen yleensä iloinen optimisti.

Älä lait kät sirkkeli. En, en saata itseäni vaaraan tahallaan ja huimapäisesti, mutta varomisessakin on rajansa. Se, joka ei ryhdy mihinkään on kyllä turvassa omalla sohvalla, mutta ei koe myöskään mitään kivaa. 
Jos otan ohjeen ihan konkreettisesti, niin käsi olisi menossa "sirkkeliin" viikon päästä; uutta peukalo-operaatiota tarjottiin, mutta lykkäsin sitä, koska haluan miettimisaikaa. Viimeksi katkaistiin hermo ja nirhaistiin valtimo auki. Minulle on tullut leikkausväsymys ja pelko, että saattaisin tulla seuraavasta leikkauksesta ilman peukaloa. On tästä pikku peukustani sentään vähän hyötyä tämmöisenäkin, voimattomana. Onneksi ei ole kipuja enää.    

Älä unohr kotti avaimi. En koskaan. Koti on paras paikka maailmassa. Sen tietää siitä, että sinne on hyvä palata.   

Älä karot annetui syrämei. Lupaan olla kadottamatta, jos se on minusta kiinni. Jos taas toinen vetää sydämensä pois, niin minähän tarraan siihen kuin takiainen.

No niin, uudenvuoden lupaukset on nyt julkisesti tehty. 

Lupaan pitää blogia niin kauan kuin huvittaa. Vielä ei ole tehnyt mieli jäädä tauolle. Blogissa ei kyllä pieni taukokaan haittaisi, koska se elää, vaikka minä en siellä kävisikään. Aina joku muu käy blogiani moikkaamassa.
Viime vuonna kirjoitin vähemmän, mutta ehkä paneutuvammin kuin edellisinä vuosina. 
Minua ei ole enää kiinnostanut kirjoittaa niinkään yksittäisistä kirjoista kuin niiden herättämistä ajatuksista. 

Saa nähdä, mitä on kalenterissani viiden vuoden kuluttua. Nyt kirjasin yhteen päivään "blogissa vilkasta keskustelua työttömyydestä". Sinä päivänä ei ollut muuta erityistä.   


Tuomari Nurmio keikalla Kouvolassa 6.1.2018
kuva Ume

Viime vuosi oli kauhea maailmanpolitiikassa. Se jätti ahdistusta ja huolta.
Toivottavasti 2018 on parempi vuosi. 
Tuomari Nurmion kappaleessa Vielä yksi opetus on säkeistö, joka lohduttaa  uuden vuoden alussa:

Vaikka totuus ja valhe vaihtelevat
Vaatteita ilman varoitusta
Pimeinkin yö aavistamattaan
Kuljettaa aamua kainalossaan.

13 kommenttia:

  1. Sitähän sietää miettiä - jos uskaltaa - että miksi juuri nyt, kun ihmisillä Suomen kaltaisissa demokratioissa on teknisesti ja taloudellisesti mahdollisuus sellaiseen riippumattomuuteen ja itsenäisyyteen kuin ei koskaan aikaisemmin, niin miksi juuri nyt uudenlainen puritaanisuus ja sosiaalinen ryhmäpaine yrittää kahlita ajatukset vain ryhmän hyväksymiin ajatuksiin.

    Heikki Aittokoski ihmetteli tänään/eilen blogissaan tätä siltä kannalta että miksi valitus ja tyytymättömyys kasvaa samalla kun maailmassa menee paremmin kuin koskaan.

    Pitäisi varmaankin perustaa yhdistys Groucho Marxin idean mukaan: "Minä en liity yhdistyksiin, jotka hyväksyvät minut jäsenekseen."

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nasevasti muotoiltu teiltä Kyösti ja Groucho!

      Kävin lukemassa Aittokosken kirjoituksia. Olin lukenut paperihesarin Musta Joutsen -jutun, jossa Aittokoski kertoi kirjoittavansa sarjan juttuja tulevaisuuskirjeenvaihtajana, mutta blogi oli minulle uusi. Kiitos vinkistä!

      Poista
  2. MM

    hyvä tuo Helin seurantalistasi - vuoden päästä sitten joudut luokille!

    Voin kuvitella miten mukavan intiimi tunnelma, kun lavalla yksi esiintyjä ja yksi soitin.
    Rohkenisipa joku muukin osaaja moiseen. Ja vielä parempi jos ei säestystä lain: pelkkä esiintyjän ääni.

    Fredi tuossa yhtenä iltana Alfa-kanavalla esitti yhden kappaleen ilman soittokaluja. Hieno esitys! Entä jos voisi istua kuuntelemassa livenä paikan päällä.
    Lauraa haluaisin kuulla sill'tappaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, vuoden päästä joudun tilille. En oikein tunne tuota sanontaa 'joutua luokille', mutta arvelen, että tarkoitit tätä.

      Tuomarin esityksessä hänen puolisonsa Folk-Liisa käväisi myös lavalla yhden biisin verran. He vetivät jonkin herkän laulun duettona, mutta ei siinä kyllä erottunut Liisan ääni ollenkaan. Siksi en häntä edes maininnut.
      Minä kyllä pidän säestyksestä, kun se pysyy säestyksenä eikä kilpaile laulajan äänen kanssa.
      Iltaan oli kerätty sellaisia lauluja, jotka sopivat soolokappaleiksi. Tuomari harmitteli vain sitä, että katsomo oli liian pimeä eikä hän nähnyt meidän ilmeitämme. Aplodeerasimme hurjasti, lopulta seisaallaan ja saimme vielä yhden kappaleen, sen Dumarin. "Aina siin roiskuu kun räppäri rappaa, mut kun Dumari tulee - Dumari tappaa!" Kova meininki!

      Poista
  3. Nurmio on aina vaikuttava esiintyjä ja hyvä sanoittaja myös, runonlaulaja parhaimmillaan. Minä kävin viimeksi kuuntelemassa häntä Kulttuuritalolla joitakin vuosia sitten, mutta eniten olen tykännyt Tavastian keikoista, joissa saa vapaasti heilua mukana.

    Niin totta, mitä sanot tuosta ryhmäpaineesta nykyään. Viimeksi tuli hakematta mieleen taistolaiset tuosta kulttuurinen appropriaatio-keskustelu. Toiset tiesivät niin tarkkaan, mitä aiheesta sai sanoa. Lynkkaustunnelma täyttää keskusteluilmapiirin ja syö hapen. Jotkut nostetaan jalustalle pyhiksi, kuten taistolaiset nostivat duunarit. Ryppyotsaisia muistettiin olla aina.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen kuullut Nurmiota livenä muutama vuosi sitten Joensuun kirjallisuustapahtuman jameissa. Siellä seisoskeltiin, heiluttiin ja laulettiin mukana, mutta pidän kyllä enemmän tällaisesta esityksestä, jossa istutaan kunnon katsomossa ja kuulee laulun sanat hyvin.

      Joo, siinä kulttuurisen omimimisen epäilyssä mennään välillä vainoharhaisiksi. Minulla on tullut viimeksi vaarallinen ryhmäpaine mieleen tästä metoo-jahdista. Olen ollut julkisesti aika hiljaa, mutta kotona olemme naureskelleet, että nykyään ei enää tarvita "elämää ja erotiikkaa".
      Varsinkin köyhien, hyväksikäytettyjen tyttöjen asemaa pitäisi parantaa, mutta kuka muistaa heitä enää, kun näyttävät julkkisnaiset kerääntyvät laatimaan epäiltyjen listojaan.
      Kun tämä touhuilu jatkuu, kaikki miehet ovat löysässä hirressä sukupuolensa vuoksi. Milloin historiassa pelkkä huhu on riittänyt siihen, että joku pannaan pois virastaan? Totalitaarisina aikoina, totalitaarisissa yhteiskunnissa.

      Olen iloinen ranskalaisnaisten väliintulosta.
      Heidän kirjeessään kerrotaan muun vakavan asian ohessa jo tapahtuneista taidepuhdistuksista. Jos alaston nainen sensuroidaan taulusta, niin paljon on ymmärretty väärin. Samoin, jos elokuvia aletaan lajitella hyväksyttyihin ja hylättyihin niiden naiskuvan vuoksi.
      Ranskattaret kutsuvat tätä "puhdistusta" feminismin vallan väärinkäytöksi ja vihaksi miehiä ja seksuaalisuutta kohtaan. He pitävät järjettömuyyden huippuna Ruotsin hallituksen ehdottamaa lakia, jossa määrättäisiin, että pitää olla selkeä suostumus aina ennen seksuaalista kanssakäymistä. Siis rasti tai useampiko (miten ja kuinka pitkään) ja allekirjoitus. Heh heh hee ja hoh hoh hoo... Naurattaisi enemmän, jos asia ei olisi äärimmäisen vakava. Niitä slummien ja kehitysmaiden tyttöjä pitäisi auttaa.
      KUKA tai KETKÄ ovat näiden hullutusten takana?

      Minua alkoi joulun alla naurattaa hurjasti Ärrällä, kun keksin korttitelineessä kortin, jossa punaposkinen pukki pitää suloista tyttölasta sylissään, poski poskea vasten. Kuvittelin kirkasotsaisen ilmiantajasensuroijan paikalle ja piti ihan ostaa tällainen kortti, muistoksi ennen sensuurin iskua.

      Poista
    2. Lisään vielä selvennykseksi (etten tulisi väärinymmärretyksi!) sen, että tässä häirinnän kitkemisessä on oikea asia takana, mutta se vesitetään, kun aletaan oikein kaivaa, eikö siellä nyt joku tapaus olisi itselläkin ja juu, kyllä vaan löytyy, parikymmentä vuotta sitten joku yritti laittaa kättä polvelle. Eikä edes sillä ole väliä, että viattomia joutuu leimatuksi, ne tapaukset ovat oheisvahinkoja (tätä sanaa käytettiin ajankohtaisohjelmassa, vahinkoja kuten siviiliuhrit sodassa), joita tulee kun taistellaan ison asian puolesta.

      Poista
  4. Olen iloinen että kipuja ei enää ole & kaikkea antoisaa ja hyvää alkaneelle vuodellesi Marjatta! Kannatan tuota lupaustasi pitää blogia niin kauan kuin huvittaa. Teen itse samoin, niin paljon tapahtuu koko ajan muuta, että ehdin jotenkin paneutua postauksiin vähemmän. Mutta lopettaminen ei ole ainakaan vielä käynyt mielessä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Sanna! Sinulle myös hyvää alkanutta vuotta!

      Minä luulin jo välillä, että kirjoittaminen jää, kun käsi kipuili. Kortisonipistokset auttoivat, ja aika varmaan myös. Hain potilaskorvausta ja sain sitä ylimääräisistä lääkärikäynneistä ja kalliista turhasta häkkyrästä, peukalotuesta, en pysyvästä vammasta. Se myönnettiin, että hermoa ei olisi pitänyt katkaista, mutta muu meni "sellaista sattuu" -piikkiin, ja niinhän se tietty onkin.
      Toisessa kädessä sama operaatio onnistui täydellisesti, hyvä nipistysote ja liikkuvuus. Tämä jouduttiin avaamaan uudelleen, siinä tehty korjaus sitten ehkä purkautui. Onneksi hermo on rauhoittunut, kasvanut yhteen putken sisällä, ja olen oppinut tulemaan toimeen sillä mitä on. Uusi leikkaus toisi riskin, jota en halua.

      Olen huomannut, ettet ole ehtinyt blogiisi kovin usein. Se säilyy, ja kun/jos on aikaa, niin aina voit jatkaa.
      Olen lukenut useasta blogista samasta tilanteesta. Elämä on runsasta ja blogi on osa rajallista vapaa-aikaa.

      Poista
  5. Paljon onnea syntymäpäivän johdosta. Kivoja lahjoja olet saanut. Varmasti on ollut mukava kokemus tuo Nurmion konsertti. Itsekin menisin sellaiseen mielelläni. - Olen samaa mieltä, Stoner kannattaa lukea myös suomeksi. Minäkin luin sen sekä englanniksi että suomeksi. - Mukavaa tammikuun jatkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Anneli!
      Vietin vielä eilen jälkisynttäreitä ja joulunlopettajaisia naisystävien kanssa. Meillä on Tyttökullat -ryhmä. Tiedätkö sarjan, The Golden Girls? Minä olen se höpsö Rose Nylund St Olafin pikkukaupungista. Varasin epäröimätä tämän herkullisen hahmon.

      Mieheni lukee parhaillaan kiinnostuneena Stoneria. Minulla on valinnan vaikeus. Niin paljon hyvää luettavaa, pitää vain tarttua johonkin.
      Sinä kuvaat blogisi liepeessä hauskasti lukemista retkeilyksi ja toteat, että ilman kirjaa on kurjaa. Olen samaa mieltä!

      Poista
  6. Paha Nuutti vei joulun pois. Eipä silti, aikansa kutakin. Tosin minun pihakuusessa on vielä kynttilät ja palakoon tammikuun, kun ei ole muuta ulkovaloa.
    Ahneesti ja antaumuksella luin mietteitäsi. Mukavaa mietiskelyä Heli Laaksosen runon tiimoilta, sait tehtyä uuden vuoden lupaukset.
    Onnittelut syntypäiväsi johdosta. Hyvä kun saadaan aina vuosi lisää ikäkertymään, muuten olisi asiat ikävämmin. Sain minäkin yhden vuoden vaihteessa, mutta vanhan vuoden puolella. Niin onnekas en ollut, että ihan lahjoja, kuten sinä sait.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joulun alla on epäsuotuisa aika synttärinviettäjälle, kun joululahjat ovat kaikilla mielessä. Minä taas olen usein saanut lahjaksi jotain joulusta ylijäänyttä. Nämä aineettomat lahjat, joita nyt sain, ovat todella mieluisia.

      Onnittelut sinullekin aimarii! Koita pärjätä siellä lumen keskellä ja nauti valon lisääntymisestä.
      Meillekin tuli muuten kaunis, valkea kerros lunta kaunistamaan maisemaa.

      Poista

Ingmar Bergman - Yksi vuosi, yksi elämä

Kävin katsomassa elokuvan Ingmar Bergman - Yksi vuosi, yksi elämä , joka on tuore dokumentti tämän suuren ohjaajan elämästä. Bergman o...