torstai 23. tammikuuta 2014

On kai kirjalla merkitys, ajatuksia sivistyksestä


Onneksi on olemassa kirjoja. Ne unohtuvat hyllylle tai kirstuun, jäävät pölyn ja täiden armoille, ne hylätään kellarin pimeyteen, saattaa olla, ettei katseemme osu niihin emmekä kosketa niitä vuosikausiin, mutta se ei niitä haittaa. Sulkeutuneina itseensä, jottei mitään niiden sisällöstä häviäisi, ne odottavat kaikessa rauhassa hetkeä, joka aina saapuu, päivää, jolloin kysytään, missä se kirja on.
 
Tämä on lainaus jostakin Jose Saramagon romaanista, en tiedä, mistä, koska kopioin tämän Sisko Istanmäen romaanista Yöntähti (2008) ja hän ei maininnut kirjaa, vain kirjailijan. Istanmäki kertoo yhdessä asuvista vanhuksista. Yksi heistä on kirjoittamista harrastava Kielo, joka suree sitä, että luovuus on tyrehtynyt eikä hän enää pysty toteuttamaan suurta haavettaan kirjan julkaisemisesta. Pettyneenä hän epäilee olevansa liian vanha ja väsynyt ja kysyy, mitä merkitystäkään sillä kirjalla olisi. Siihen hänen ystävänsä, kannustava, herttainen kuvataiteilija Helmi sanoo hienon totuuden. 


- On kai kirjalla merkitys. Joka ainoalla kirjalla


Istanmäki on syntynyt 1927. Hän oli siis kahdeksankymppinen näitä miettiessään.

Viime aikoina on pohdittu paljon lukemisen vähenemistä. On todettu, että ihmisten ihanteet eivät ole enää sivistyksessä vaan materiassa ja että älyllinen laiskuus ottaa vallan sivistyksen syrjäytyessä. Jos näin on, niin mitä asialle voisi tehdä? Ei ainakaan kannattaisi vähentää lukioista yleissivistäviä aineita. Terveystietoa vai filosofiaa? Minä sanoisin, että ilman muuta filosofiaa. Tietotekniikkaa vai historiaa? Tietenkin historiaa!


Lainaan osia Saska Saarikosken kolumnista Kaikki mielipiteet eivät ole yhtä arvokkaita ( HS, 9. tammikuuta, A 5).


Älytön populisti ei perehdy asioihin eikä seiso sanojensa takana, sillä hänen puheensa ovat aina pelkkiä provoja, läppiä tai mediapläjäyksiä.


Vaikka kaikki ihmiset ovat yhtä arvokkaita, kaikki mielipiteet eivät ole yhtä arvokkaita.


Perusteelliseen tiedonhankintaan ja eri näkökantojen puntarointiin perustuva mielipide on arvokkaampi kuin lonkalta heitetty läppä, aivan kuten hyvin rakennettu talo on parempi kuin kehnosti pystytetty.
Sen sanominen ei ole elitismiä vaan tervettä järkeä.


Saarikoski osuu oikeaan. Samoin Saramago: tulee päivä, jolloin kysytään, missä se kirja on.

8 kommenttia:

  1. Hienoa pohdintaa, Marjatta! Aika moni ajattelee asian toisin, sivistystä ei arvosteta. Humanistin sydäntä riipii tietotekniikan palvominen, jossa sisältö unohdetaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkään en ymmärrä, miksi sitä välinettä ja tiedonhankinnan tekniikkaa niin paljon korostetaan. Tekniikka todennäköisesti yksinkertaistuu ajan mittaan. Jos ei ole tietoa, niin ei synny kiinnostusta etsiä mitään hienonkaan tekniikan avulla.

      Poista
  2. Näinhän se on, kulttuuriimme kuuluu kirjat ja kirjallisuus, sekä niistä ammennettu tieto/hyöty että myös esteettinen nautinto/huvi. Tänään on haasteellista saada nuori tarttumaan kirjaan, mutta lukevalla nuorella on ainakin toistaiseksi kilpailuetu kouluissa -- niinkauan kun opettajat arvostavat lukemista :).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta, kouluissa arvostetaan lukemista. Muualla ei niin paljon. Ennen ostettiin koteihin tietokirjasarjoja, nykyään tietokonepelejä. Aikuiset kävivät iltaisin opistojen henkisissä harrastuksissa, kun nykyään mennään kuntoklubeille. Tämä on tietenkin yleistys, mutta mielestäni tällainen linja on nähtävissä.

      Poista
  3. Oi voi, minua ahdistaakin ajatus lapsistamme, jotka eivät löydä kirjojen lumoa. Se on täysin yksi syy miksi kirjoitan lastenkirjablogia, jos yksikin perhe löytää kirjojen lukemisen ilon höperehtämiseni kautta, tavoite saavutettu.
    Olkaamme aikuiset mallina. Kirjojen luku ei ole ollenkaan old school vaan varmasti rikkaus, jota tulevaisuudessakin tarvitaan, kun koko ajan vaaditaan enemmän ja enemmän idearikkautta ja - mielikuvitusta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta puhut bleue. Suomessa on onneksi vahva lastenkirjaperinne. Näkisin, että television ja videoiden vauhdikkaat ohjelmat ovat hieman sille uhkana.
      Sinun "höperehtimisesi" on tarpeen, jatka sitä!

      Poista
  4. Tietotekniikkaa vai historiaa? Hmm.. näin it-alalla työskentelevänä sanoisin, että ei siinä tietotekniikassakaan mitään vikaa ole. :) Ja tietotekniikallakin on oma historiansa. Lukiohan on yleissivistävä koulu ja tietokoneisiin liittyvät jutut ovat minusta sitä uutta yleissivistystä, jota jokaisen olisi syytä hallita siinä missä historiaa, filosofiaa. Kehitys menee eteenpäin. Vaikka lukemista diggailenkin syvästi ja ikuisesti, olen vilpittömästi sitä mieltä, että maamme koulujärjestelmän pitäisi opettaa lapsille perustaidot käyttää Windowsia, Macia ja Linuxia. Ei se mitään ydinfysiikkaa ole, mutta eipä olisi peukalo keskellä kämmentä kun tulee joku erilainen käyttis vastaan. Surullisinta on, jos ja kun pitää tehdä se valinta - historiaa vai tietotekniikkaa, filosofiaa vai jotain muuta? Monipuolisuutta pitäisi olla tarjolla. Katsella sekä tulevaisuuteen että kurkistella menneisyyteen, jotta voisi kenties viisastua tulevaisuutta varten. Lopuksi totean vain, että 'onneksi on kirjoja' - taas ajatuksia herättävä postaus sinulta, Marjatta. :)

    VastaaPoista
  5. Kiitos MarikaOksa! Hyvä, että toit vastustavaakin, tai korjaavaa, mielipidettä esiin. Oliskohan sellainen mahdollista, että opettaisi tietotekniikan perusteet, enemmän kuin nykyään, jo peruskoulussa, jolloin lukiossa niitä vain käytettäisiin eikä tarvitsisi opetella enää? Minä olen kyllä nyt heikoilla tämän aiheen kanssa. Perheeseen hankittiin tietokoneet ensimmäisten joukossa joskus muinoin, 80-luvulla, ja muut perheenjäsenet opettelivat innolla heti kaiken tiedon, mitä silloin oli saatavilla. Minä poloinen (loinen) vain haukottelin ja jättäydyin sen varaan, että he päivittävät tietojaan ja minä saan apua heiltä aina, kun tarvitsen. Olen vain huomannut, että lapset ovat hyvin nuoresta, alle kouluikäisinä, kiinnostuneita tietotekniikasta, älypuhelimista yms. ja heille voisi ehkä opettaa paljon enemmän jo varhemmin.

    Tuo toinen mainitsemani aine, terveystieto, ainakin saisi jäädä paljon vähemmälle. Se lanseerattiin nopeasti ja masiivisesti silloin, kun opetusministerinä oli terveydenhoitaja, ja sitä on niin paljon, ettei siihen ole kunnon sisältöjä. Olen katsellut yläluokkien oppikirjoja ja opettanutkin sijaisena muutaman tunnin. Kahdeksannen luokan oppisisältö on yhtä seksuaalisuutta, jonka jatkuvassa jauhamisessa saattaa jopa romantiikka kärsiä. Oppilaat, joita opetin, olivat nimenneet aineen kasilla "terskaksi". Tietenkin hyvistä elintavoista on tarpeen keskustella, mutta tunti viikossa koko yläasteen ajan on liikaa. Eräällä sijaistunnillani minun piti kirjoituttaa oppilailla kalvolta vihkoon vauvan päänmittoja eri kuukausina ym. nippelitietoa, joka ei millään tavalla koskettanut heidän elämäänsä. Ilmeisesti oli sitten aiheet loppuneet. Tästä olisi voinut kätevästi siirtää tunteja muuhun.

    Toinen asia on sitten se, että oppisisällöt kasvavat koko ajan. tulee lisää historiaa ja kuten sanoit myös tietotekniikan historiaa - sitä en ollut ajtellutkaan. Opetusssuunnitelmien laatijoilla ei ole ollenkaan helppoa. Lisääminen olisi mukavaa, karsiminen ei.

    VastaaPoista

Teatteria suomalaisuudesta 1, Pesärikko

Pesärikko, käsiohjelma Olen nähnyt vähällä aikaa kaksi näytelmää, joissa on tarkasteltu suomalaisuutta, Pesärikon Kotkan kaupunginteat...