Sain syntymäpäivälahjaksi
upean kirjan Anna Kortelainen, Eri kivaa!, jonka alaotsikkona on Onerva
-kaupungin naiset, 1910. Laitan ainoan kielteisen arvioni heti tähän
alkuun: kannessa on liikaa tavaraa. Valokuva on niin upea, että olisin
siirtänyt Eri kivaa!-otsikon alemmas ja muun tekstin sisälehdelle.
Kirjassa tarkastellaan
nuorten naisten elämää Helsingissä 1900-luvun alussa keskiluokkaisen Hilja Onerva Lehtisen eli L. Onervan ja hänen
ystävättäriensä kautta. Naiset liikkuvat
kaupungilla keskenään tai ihailijoiden seurassa. Kaupungissa on paljon
paikkoja, joihin ei pääse ilman miesseuraa.
Onerva on kaunis tyttö ja
tietää sen itsekin hyvin.
Tovereihin oli minulla useinkin omituinen taikavoima.
Väliin kun esim. tunnilla katsoin vierustoveriani, saatoin hänet tärisemään ja
intohimoisella äänellä sanomaan
"minä rakastan sinua" tai elä katso minua noin. - - Toverini
rakastivat, vihasivat, jumaloivat, kadehtivat, ihailivat minua.
Tämä kuvaa siis tyttöjen, ei poikien, suhtautumista Onervaan. Ystävyyssuhteet olivat romanttisia. Ne olivat tärkeitä, ja niistä puhuttiin kielellä, jota nykyään käytetään rakkaussuhteista.
Tämä kuvaa siis tyttöjen, ei poikien, suhtautumista Onervaan. Ystävyyssuhteet olivat romanttisia. Ne olivat tärkeitä, ja niistä puhuttiin kielellä, jota nykyään käytetään rakkaussuhteista.
Mutta Onerva, kun hän
palasi Pariisista, oli kumminkin osakunnan leijonatar, kaunis, elegantti ja
juuri runoilijanmaineensa saavuttanut. Pojat olivat menehtyä, ja me tytötkin
katsoimme häneen häikäistyneinä ja jumaloiden kaukaa.
(Hella Wuolijoki muistelmissaan)
(Hella Wuolijoki muistelmissaan)
Kortelaisen työtä on
helpottanut Onervan säilyttämät lukuisat päiväkirjat, muistikirjat,
lehtileikkeet, postikortit, ohjelmalehtiset, menojen listaukset ja muut. Näistä
avutuu nuoren naisen maailma, joka on sekä samanlainen että huimaavan erilainen
kuin nykynaisen maailma.
Naimattomat naiset kuten
miehetkin asuivat perheissä perheenjäsenen tai alivuokralaisen asemassa,
täysihoidossa perhehotelleissa tai huonetovereina toisen naimattoman kanssa.
Pesulla käytiin yleisissä saunoissa. Naisilta odotettiin siveellisyyttä, mutta
miehet kävivät prostituoitujen luona. Jotkut valistuneet yliopistoneidot eivät
enää halunneet tyytyä tähän, vaan kehittelivät platonisen avioliiton idean:
avioliitto voisi olla toveriliitto, jossa mies ja nainen tekisivät yhdessä
työtä ilman lapsia (jotka pakottaisivat naisen kotiin) ja seksiä (joka tuottaisi
pelkkää murhetta). Tytöt siis halusivat miehen kanssa samanlaista suhdetta kuin
ystävättärien kanssa. Kortelainen toteaa, että nykynormein ajateltuna moni
liitto olikin käytännön sanelemana juuri tällainen "mariage blanc".
Seksiä ei pidetty sopivana raskaus- ja imetysaikana, kondomia käytettiin vain
prostituoitujen kanssa, aviomiehillä oli sukupuolitauteja ja vaimoilla
monenlaisia gynekologisia vaivoja, joihin ei ollut lääkitystä.
Luvussa Kauneus & terveys on mielenkiintoisia muistiinpanoja sairauksista ja niiden hoidosta. "Spanskan tauti" kaataa ihmisiä tukuttain. Espanjankuumehan on ollut yksi lähihistorian pahimpia pandemioita. Nuori Onerva valittaa reumatismia ja hermojaan. Hän ottaa rauhattomuuteen eetteri-valeriana-tippoja, joita saa apteekista ilman lääkäriä. Jos eetterin vapaa saanti kummastuttaa, niin paljon muitakin nykyään huumeina pidettyjä aineita käytettiin.
Minun hammasparkani on
nyt parempi, kun sain apteekista kokainia.(valtioneuvoksen tytär Maija
Danielson tyytyväisenä Onervalle kesäkuuussä 1903)
Tulin sairaaksi enkä
voinut jäädä kirjastoon. Kovat vatsankouristukset vähän väliä toistuvat. Rva
Sjöstedtiltä sain opiumia mukaan. Kaksi kertaa olen ottanut sitä, nyt alkaa
vähän auttaa.
(Onerva 25.7. 1914)
(Onerva 25.7. 1914)
Onerva ei ollut mikään
mariage blanc -kannattaja. Hän ehti olla vuosikymmenen alussa naimaton neito,
naimisissa oleva nainen, karannut rouva ja eronnut nainen. Myöhemmin hän elää
rakkaussuhtessa Eino Leinon kanssa ja menee Leevi Madetojan kanssa naimisiin
elettyään ensin tämän kanssa kielletyssä avoliitossa.
Onerva oli monilahjakas
taiteilija. Hän suunnitteli ryhtymistä näyttelijäksi, mutta päätyi
kirjoittamaan. Häneltä on julkaistu runoja, novelleja ja romaaneja. Hän toimi
myös opettajana, kääntäjänä ja kriitikkona. Hän oli radikaali niin taiteessaan
kuin omassa elämässäänkin.
Ajan kieli tulee kirjassa
herkullisena esiin. Lempi-ystävättären nimi taivutetaan yleissanan tavoin:
"Lemmestä tuli filosofian maisteri".
Kun Onerva lähettää J. H. Erkolle ylioppilaskuvansa tämä vastaa koristeellisella tyylillä.
Kun Onerva lähettää J. H. Erkolle ylioppilaskuvansa tämä vastaa koristeellisella tyylillä.
Kallis Neiti Onerva!
Nyt te olette ylioppilas ja elämänne kevät kukkii runsaita lupauksia. Te ette vaan tiedä, mihin tarttua tai tarttuako niihin kaikkiin. Tarttukaa siihen kukkaan, joka Teidän hengellenne voimallisimmin tuoksuu, kypsyttäkää se hedelmiin ja antaa muiden kehittyä koristeina sen ympärillä. Valitkaa kaiken keskustaksi ylevä ihmisyys niinkuin ne tikapuut jotka taivaaseen ylettyvät ja joita myöten hyvät enkelit ihmisten luo pääsivät. Teillä on suuri varasto fyysillistä voimaa sekä hengistä pääomaa, mutta myöskin rajuja luonnonvoimia, jotka nyt, sitovista luvuista vapautuneina, voivat koskipäinä kuohahdella, ellei Teidän hyvä ja kesyttävä naistahtonne ota kiinteätä emäntävaltaa ja johda näitä koskia elämän kangaspuita, kotinne ja maanne kirjana kankaan helskytteeksi käyttämään.
(J. H. Erkko Punkaharjulta 20.6. 1901)
Nyt te olette ylioppilas ja elämänne kevät kukkii runsaita lupauksia. Te ette vaan tiedä, mihin tarttua tai tarttuako niihin kaikkiin. Tarttukaa siihen kukkaan, joka Teidän hengellenne voimallisimmin tuoksuu, kypsyttäkää se hedelmiin ja antaa muiden kehittyä koristeina sen ympärillä. Valitkaa kaiken keskustaksi ylevä ihmisyys niinkuin ne tikapuut jotka taivaaseen ylettyvät ja joita myöten hyvät enkelit ihmisten luo pääsivät. Teillä on suuri varasto fyysillistä voimaa sekä hengistä pääomaa, mutta myöskin rajuja luonnonvoimia, jotka nyt, sitovista luvuista vapautuneina, voivat koskipäinä kuohahdella, ellei Teidän hyvä ja kesyttävä naistahtonne ota kiinteätä emäntävaltaa ja johda näitä koskia elämän kangaspuita, kotinne ja maanne kirjana kankaan helskytteeksi käyttämään.
(J. H. Erkko Punkaharjulta 20.6. 1901)
Eri kivaa! kuvaa monia
puolia 1900-luvun helsingittären elämässä, ajan aatteita ja vaatteita. Kirjan
nimi tarkoittaa nykysuomella ”tosi hauskaa” . Tytöt käyttivät tätä sanaparia
paitsi toteamuksena myös toivotuksena erotessaan toisistaan.
Päästyäni kirjaa puoleen
väliin, huomasin, miten mainio lahjakirja tämä olisikaan eläkkeelle jäävälle ystävälle ai ylioppilastytölle.
Ryntäsin kirjakauppaan ja sain kuulla, että painos on lopussa. Siis vasta 2010
ilmestynyt teos! No, onneksi nettikirjakaupasta löytyi, kiitos uskollinen
AdLibris! Tilasin pari kappaletta lahjakaappiini.
Toinen lahja, jonka sain
syntymäpäivälahjaksi mieheltäni on otsalamppu. Laitan tähän kuvan meikäläisestä
kokeilemassa sitä.
Enkö olekin ihana
(kulahtanut)! Sain tämän elokuisia mökki-iltoja varten (sänkylukemista varten,
etten häiritse miestä), kun luen varpaat rantavedessä eikä kuutamo ihan riitä
(kun perskules päivälukeminenkaan ei riitä). Laittaisinko tämän uudeksi
profiilikuvakseni?
P.S. Nyt keskityn
muutamaksi päiväksi seurustelemaan lastenlasten kanssa enkä piipahdakaan täällä. Toivon, että
sunnuntai-iltana, kun palailen blogimaailmaan, huomaan saaneeni paljon
kommentteja sekä Onervasta että hienosta lampustani. Kiitos! Ja hei - Eri
kivaa!
Eri kivaa, että luit tämän ja vielä tykästyitkin. Itse kävin aikoinani katsomassa Ateneumissa Kortelaisen kuratoiman näyttelyn, joka käsitteli kirjan kanssa samoja asioita ja ostin samalla reissulla kirjan. Palaan kirjaan aika ajoin vieläkin ja siksi se on helpossa paikassa kirjahyllyn päällä. Tykkään Kortelaisen tyylistä ja tavasta käsitellä ja kuvata historiaa.
VastaaPoistaIlman muuta otsalamppukuva profiilikuvaksi.
MInäkin pidän Kortelaisen tyylistä. Olen kuunnellut häntä joskus Joensuun kirjallisuuspäivillä ja todennut, että hän oli valmistellut luentonsa parhaiten ja teki historiasta hyvin kiinnostavaa.
PoistaMeillä oli viime kesän ajan Kouvolan taidemuseossa hänen kokoamansa näyttely "Lapsen tähden", joka oli myös hyvin tehty. Hienoa, että hän osaa herättää historian eloon.
Kirjan elinkaari on viime vuosina lyhentynyt aivan hurjasti. Tämä johtuu osittain siitä, että kirjan myynti keskittyy sen julkaisuvuoteen, seuraavana vuonna ilmestyvät työntävät vanhat syrjään. Sitten kirjojen varastointi on nykyään niin kallista, että ne ilmestyvät useimmiten alennusmyyntiin nykyään jo alle kahden vuoden julkaistusta. Kustantajat makuloivat osan varastossa seisovista kirjoista jotka alennusmyynnissä eivät mene kaupaksi. Myös sellaiset kustantajat, jotka periaatteessa pitävät vanhojakin kirjoja saatavilla, makuloivat osan ja jättävät varastoon vain sen osan mikä luultavasti menee myöhemmin kaupaksi.
VastaaPoistaTähän on tultu.
Kortelaiselta olen lukenut muita kirjoja, tämä on jostain syystä jäänyt välistä.
Huomasin että Ärrällä myydään jo Tervon Esikoista puolen hintaan!
PoistaOlen jotenkin naiivisti ajatellut, että kirjastoissa kirjat säilyvät ja kun minä haluan lukea joltakin kirjailijalta kaiken, niin siellä ne kirjat vain odottavat minun kiinnostumistani, mutta eihän se niinkään mene. Kirjastoista poistetaan kirjat, joita kukaan ei lainaa.
Muistan lukeneeni ainakin Kortelaisen teokset hysterian kulttuurihistoriasta, naisista ostoskeskuksissa ja taiteen aiheuttamasta hurmiosyndroomasta - kaikki hyvin kiinnostavia. Pitääkin katsoa, mitä muuta häneltä löytyy.
Otsalamppu on oiva, etenkin matkoilla, kun hotellien yölamput sopivat tosi harvoin sänkylukemiseen. Ne on tarkoitettu vain himmeiksi romantiikan valoiksi. Mutta kun Mummi nykyään usein mielellään lukee iltaisin sängyssä....
VastaaPoistaJa Onervaan. Pitääpä tutustua kirjaan. Ihanat vuosisadan alun nuoret pääkaupunkilaisnaiset. Olen alkanut kiinnostua äitini ja isoäitini nuoruudesta. Isoäitini tuli Itä-Suomesta juuri vuosisadan alun Helsinkiin opiskelemaan yliopistoon ja myöhemmin jatkoi ulkomailla. Juuri elämänpiiri, jota Kortelainen kuvaa.
No, tämähän on, Inna, sitten sinulle erittäin kiinnostava kirja!
PoistaMulla on myös otsalamppu mökillä! Se päässä on kyllä tosi 'välkyn' näköinen ja matkalla huussiin pelästyttää pienet ja isommatkin pedot...käytän sitä myös siinä yhteydessä syyspimeinä iltoina.
VastaaPoistaNiin, saattaa olla hyvinkin käyttökelpoinen kapine. Minä en ole yhtään mökki-ihminen. Mökki on meillä aika uusia asia ja mieheni näemmä yrittää tehdä minusta mökki-ihmistä.
PoistaItseironiasi hellyttää!
VastaaPoistaLisää ironiaa ja itsesemmoista - maailmaan! Lamppuineen!
Joo, yleensä sitä ottaa itsensä ihan liian tosikkomaisesti. Yritän ihan tietoisesti leppoistua.
PoistaHei Marjatta! Todellakin "eri kivaa" ainakin tuo Sinun otsalamppusi. Untolla todella miehekäs teko ostaa Sinulle moinen valonlähde. En ole moista käyttänyt saati nähnytkään, mutta odotan innolla kommenttejasi, toimiiko, mikä hyvää, mikä huonoa jne. Mitä sitten tulee tuohon kirjaan Eri kivaa, en ole lukenut ja tuskin siihen nyt rupeankaan. Yöpöytäni on täynnä dekkareita, joita luen nyt ihan urakalla. Syksyn aikan on ilmestynyt mun lempparikirjoittajilta monta dekkaria ja ne on pakko lukea pois alta.
VastaaPoistaHyviä dekkarihetkiä sinulle Riitta!
PoistaMinä luen erittäin harvoin dekkareita. Norjalainen Karin Fossum (Rakas Poona, Harriet Krohnin murha)) ja ruotsalaiskaksikko Roslund - Hellström (Peto, Lokero 21) on tuttuja.
Unohdin vastata kysymykseesi, ehdottomasti profiilikuvaksi, todellinen himolukija päivä-ja yötyössään.
VastaaPoistaNo jaa, mietitään. Toisaalta, olen niin tottunut tuohon vanhaan ...
PoistaTuossa aiemmin kehittelin erään bloggarin (hei oletko kuulolla sannabanana !) kanssa tositv-sarjaa himolukijasta. Tässä olisi kanssa mukava kohtaus "Yötöissä"!
Hei Marjatta, sinulle on hassu haaste blogissani. En tiedä mitä mietit haasteista. Itse tykkään kun joku huomioi, mutta en ole niin innokas vastaamaan. Vastaa jos haluat, en pahastu vaikka jättäisit väliin.
VastaaPoistaKiitos Inna! Vastaan tuohon haasteeseen. Kysymykset ovat ihan hyviä. Ne ovat nyt mietintämyssyssä.
Poista