sunnuntai 6. marraskuuta 2022

Kirjahaaste lukumieltymyksistä

 



Nappasin Elegian blogista kimaran kysymyksiä, jotka liittyvät omaan lukemiseen. Elegia puolestaan oli löytänyt nämä kysymykset LauraKataroomalta, joka oli inspiroitunut Hesarin artikkelista. 

Mainitsen ensimmäisinä mielessäni esiin pyrkivät kirjat, epämäääräisessä järjestyksessä. Pähkäiltyäni voisin mainita muita, mutta vaisto ratkaiskoon. 
Kuvitan tätä kirjoitustani sinisillä matkakuvilla. 


5 kirjaa, joita rakastan

Hanna Hauru, Viimeinen vuosi (ja kaikki tätä edeltävätkin, Haurun kieli on upeaa)
Aki Ollikainen, Nälkävuosi (ilmaisun kauneus)
Mooses Mentula, Musta timantti (kirjailijan vuoksi, ja koska tämä on hänen esikoisteoksensa, timanttisia novelleja)
Heidi Köngäs, Luvattu (naisen uljaus, se miten oikea valinta vapauttaa ihmisen)
Karin Fossum, Rakas Poona (dekkarin kuvaama rakkaus ja suru, joka tuntuu luissa ja ytimissä) 





4 autobuy kirjaa

Ilmeisesti tarkoitetaan kirjoja, jotka ostaa automaattisesti itselleen ja joita on jo odottanut.
 
Mooses Mentulan kirjat (tottakai, oman pojan kirjat ovat kunniapaikalla)
Tommi Kinnusen kirjat (luotan Kinnusen kerronnan laatuun) 
Heidi Mäkisen kirjat (Heidi on blogikaveri, pidän hänen lämpimästä, älykkäästä ironiastaan)
J.M. Coetzeen kirjat (jos hän vielä kirjoittaa jotain, Coetzee on ollut kauan yksi lempikirjailijoitani)








3 lempigenreä

Romaanit 
Muistelmat (Claes Anderssonin varsinkin)
Sarjakuvaromaanit


2 paikkaa, joissa tykkään lukea

Kotona nojatuolissa (aamuin, päivin, illoin)
Kotona sängyssä (ennen nukahtamista)






1 kirja, jonka lupaan lukea pian

Asko Sahlbergin uusin romaani Marraskuun mies (kirjastolainoistani houkuttelevin)





Sininen alkoi kyllästyttää. Lopetan punaiseen, mikä on mielestäni kukkien kaunein väri ja  muistuttaa samalla siitä, että poikkeus säännöstä, pieni tyylirikko tai yllätys tekee asioista aina kiinnostavia. 



18 kommenttia:

  1. Ihania sinisiä kuvia. Kirjoista ei mikään kolahtanut minulle. mutta jaan paikat, joissa mieluiten luen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Aino! Nuo siniset on jotain elämänlankalajia.
      Hyvä tuoli ja lukuvalo ovat lukijalle tärkeitä. Ja sängyssä sopivan korkuiset tyynyt.

      Poista
  2. Kiva tapa koota itselle erityisiä kirjoja. Kiehtovaa myös se, että perheessäsi on kirjailija. Häneltä sopinee odottaa esikoisteoksen jälkeen seuraavia romaaneja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joskus noissa haasteissa on outoja kysymyksiä, tässä ei. Tämä oli kiva ja nopea tehdä.
      Mooseksella on jo neljäs romaani työn alla. Mainitsin esikoisteoksen, koska ensimmäinen on se tärkein.

      Poista
    2. Pitääkin vilkaista kirjastossa Mooseksen romaaneja. Jos vaikka lukisin jonkin niistä👍

      Poista
  3. Tämä haaste oli kyllä tosi kiva!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kävin kurkkaamassa mitä olit kirjoittanut.
      Lukemispaikat näyttävät olevan yleensä samat - mites sitä nyt muualle menisi lukemaan, kun kotona on se paras tuoli, pöytä ja peti!
      Kirjoja ja lukemista on aina kiva pohdiskella eri kanteilta.

      Poista
  4. Kiva kun nappasit haasteen, toisten vastauksia on mukava lukea! Ja muuten Haurun olisin voinut mainita itsekin, vaan eipä tullut mieleeni. Minulle Haurun teoksista vaikuttavin lienee Tyhjien sielujen saari.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tyhjien sielujen saaressa rujous ja kauneus yhdistyvät vaikuttavalla tavalla. Myös Jääkansi on vaikuttava. Se jätti minulle surullisen olon, mutta hyvällä tavalla, mikä ehkä on yhteistä Haurun romaaneille.

      Poista
    2. Minulle tuli nyt Hauru mieleen, koska olin juuri keskustellut Haurun tyylistä Tahaton lueskelija -blogissa Ketjukolaajan kanssa, joka oli lukenut pienoisromaanin Utopia eli erään kylän tarina. Minullakin on nyt se lainapinossa.

      Poista
  5. MM
    "Mooses Mentulan kirjat (tottakai, oman pojan kirjat ovat kunniapaikalla)"
    Oho! Täysin uusi tieto minulle = täytyypä panna korvan taakse kynän viereen.
    Hyvä, Sinä minkä oot tehny :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, itse asiassa pojan kirjailijuus oli toinen niistä tekijöistä, jotka sysäsivät minut kirjoittamaan blogia. Silloin oli bloggareilla ryhmä, joka arvosteli esikoiskirjoja ja hänen saamansa hyvät arvostelut saivat minut ajattelemaan, että haluaisin itsekin osallistua tällä tavalla kirjakeskusteluihin. Toinen kimmoke oli se, että olin kirjoittanut naistenlehti Iirikseen lyhyitä kirja-arvosteluja ja se lehti lakkasi ilmestymästä.
      Mooseksella on mennyt hyvin, pari romaania käännetty saksaksikin, mutta olen jäävi kirjoittamaan hänen kirjoistaan. Tämä on poikkeus, koska en voinut ohittaa häntä noissa parissa kohdassa.

      Poista
    2. Eipä ole paljastunut läheisyyteenne minullekaan, vaikka sukunimi ei ihan tavallisimpia olekaan. Olen ennen blogiaikaani lukenut poikasi yhden kirjan ja kirjoittanut Twitteriin: "Mooses Mentula, Isän kanssa kahden. Isät ja pojat ja äidit. Pieni poropoika joutuu aikuisten kolmiodraaman todistajaksi."
      Pari viikkoa sitten ostin Toiset meistä -romaanin, koska takakansiteksti oli vastustamattoman houkutteleva.

      Poista
    3. Poropoika joutuu tosiaan ratkomaan ikäänsä isompia ongelmia.

      Poista
  6. Tiedätkö, että minulle tulivat kyyneleet silmiin tuosta kohdasta neljä. Minullekin tämä blogiystävyys merkitsee paljon ja arvostan blogiasi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ja minä puolestaan liikutun nyt vahvasti siitä, että sinä liikutuit. Tunnehyöky on hieno asia, tosi ja tahdosta riippumaton.
      Joo, kyllä odotan lastenkirjaasi, joka varmaan on aika lailla erilainen kuin romaanisi.

      Poista
  7. Rakastaminen on niin vahva sana etten osaa sitä kirjoista käyttää. Mutta nojatuolissa minäkin luen. Luen mieluiten novelleja. Ja toisinaan runoja. Romaanien kanssa on aika nahkeeta. Mitään pitempiä en yritäkään. Näytelmät on tosi kivoja! Ehkä ne onkin minun suosikkeja.
    Selontekoni Mustasta timantista näkyy olevan toiseksi luetuin teksti blogini tilastojen perusteella. Mary Renaultin romaania on muka klikattu enemmän. Taisi joskus olla auringonnousun suunnasta sellaista kilkatusta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ohho, kiva! Minun luetuin tekstini on Tuntemattomasta sotilaasta kirjoittamani Suomi 100 -juhlavuoden juttu.
      Sinä olet ainoa tuntemani ihminen, joka lukee näytelmiä. Olet myös kirjoittanut monista näytelmistä hyvin kiinnostavasti.
      Novellit on kuin pieniä romaaneja, ja lyhyellä muodolla on omat taitajansa. Itsekin pidän novelleista paljon.

      Poista

Joulukalenterikirja lapsille ja aikuisillekin omansa

Niin suloinen kirja, Montako yötä vielä, Prinsessa Pikkiriikki , 24 tarinaa  Hannele Lampela ja kuvitus Ninka Reittu .  Tutustuin Prinsess...