sunnuntai 29. lokakuuta 2017

Matkakirjeitä Espanjan Aurinkorannikolta 5: Hyvästi kesäaika ja Gracias a la vida



Hyvästi kesäaika, konkreettisesti! Tänään tätä, ja kohta lumessa pohruamista. 

Gracias a la vida (Julio Iglesiasin laulamana), elämälle kiitos siitä, että pääsin tälle matkalle.

Kumpikaan meistä matkalaisista ei ole tällä kertaa kävellyt lasiovia päin tai sairastunut keuhkokuumeeseen. 
Päinvastoin, lämpö tuntuu vieneen pois jäykkyyttä kropasta ja mielestä. Iho on lämmin ja olo voimakas ja hyvä.

Kiitos matkakumppanille, Untolle! Hänkin on viihtynyt rantalomalla näin loppukaudesta, kun ei ole tarvinnut niin paljon suojata ihoaan. Unto kuvaa tässä alla olevassa kuvassa Benalmádenan Paloma-puiston komeita kukkoja. 







Gracias a la vida myös kaikista kulttuurielämyksistä!

Kävimme lopuksi vielä copla-konsertissa Benalmadenan kulttuuritalolla. Copla on melodramaattista flamencon ja meidän tangomme tyyppistä musiikkia. Ymmärsin vain joitain sanoja (muerto, luna, amor, corazon, primavera), mutta tuntui että tajusin silti tarinan. 
Copla-laulajat ovat yleensä pukeutuneita näyttäviin kansallisasuihin, jotkut ovat modernisoineet esityksiään ja ottaneet vapauksia puvun suhteen, mikä monen vartalolle sopiikin paremmin. 
Esiintyjinä oli paljon vanhempia naisia, täydellisiä mutta erottumattomia.
Minä hurmaannuin täysin nuorehkoon down-naiseen nimeltä Isla Olmo. Hän oli täydellisen itsevarma ja upea sekä liikehdinnässään että laulussaan. Hänellä oli pareina komeita nuorukaisia, Edu Diaz, jolla on hieno hidas liikekieli ja muhkea ääni ja toinen joka esiintyi hauskasti nopein liikkein. Hänen nimensä jäi kuulematta. 








Elämälle kiitos siitä, että täälläkin saatoin kirjoitella (epämukavammin kuin kotona, mutta niinhän se on aina matkoilla) ja vaihtaa ajatuksia blogeissa! 
Ja että kotiin on kiva palata. Olen lähes malttamaton näkemään läheisiäni kolmen viikon jälkeen.

Adios Costa del Sol, vuelvo seguramente! 



15 kommenttia:

  1. Tervetuloa tänne mustan pimeään ja sateiseen kaamokseen. Hyvästi kesäaika, jonka minusta pitäisi olla normaaliaika.

    Ihania kukkoja, noita värejä! Tuollainen lemmikkinä valaisisi kivasti tätä pimeää. Mutta sitten ne kiekumiset...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Täällä huomasi ihan selvän muutoksen, aamu valkeni tänä aamuna nopeammin, mutta ilta alkoi myös pimetä ja viiletä aiemmin. Ja täällä loma-alueella kun tärkeitä ravintoloitsijoille ovat juuri pitkät lämpimät illat.
      Suomessa alkaakin tuntua jo iltapäivällä, että on aika mennä maate, kun on pimeää.

      Untolla on hyvä kamera, jolla värit loistavat. Minä olen kuvannut vain kännykällä, koska se on parempi kuin halpiskamerani. Pitänee pyytää joulupukilta uusi vähän parempi kamera.

      Nuo kukot ja kanat kulkevat vapaina siinä puistossa, kuten myös jänikset ja lammessa on paljon erilaisia vesilintuja nokikanoista joutseniin. Kanat ovat hyvin pieniä verrattuna hyötykanoihin.

      Äsh, pitää ryhtyä pakkaamaan. Tavaraa on paljon enempi kuin tullessa.

      Poista
  2. Kyllä teki kutaa sielulle ja sydämelle katsoa tyttöä villinä ja vapaana meren sylissä. Mainiota, että loma alkukankeudesta huolimatta sujui sutjakasti jättäen nipun hauskoja muistoja. Toivottavasti otit valoa mukaan pakaasinnurkkaan; bienvenido!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Otin kyllä! Toivotaan, että se riittää yhdistettynä kaamosvaloihin ja kohta jo jouluvaloihin.
      Kun kone pääsi pumpulipilvien läpi harmaaseen ankeuteen Helsingin ylle, niin minusta tuntui, että nyt sukellettiin paratiisista helvettiin. Kyllä me suomalaiset olemme sisukkaita, kun pärjäämme enimmäkseen järjissämme näin kauheassa ilmastossa.

      Poista
    2. Nyt - seuraavana aamuna siis - pitää jo vähän pakittaa tuota määrittelyäni. Kirpeän kulas ja kirkas aamu, nollakeli nipistelee poskipäitä. On tämä koti-Suomen sääkin ihan ok, kunhan on vuodenaikaan sopiva ilma. Kesä oli jokin välimuoto, alkusyksyä koko suven aika.

      Poista
  3. MM

    no mutta ja mikä ettei Suomessa ja talvessa!
    Teepä perässä:
    http://hikkaj.blogspot.fi/2017/10/1000-km-1000-200-h.html

    Saas nähä miten onnistuu talven matkarahatienuu, viimeksihän hiihdimme Dubrovnikiin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kylläpä sitä ollaan kadehdittavan urheilullisia!
      Minä voisin vaihtaa hiihdon halliuintiin, se muistuttaa, etäisesti kylläkin, biitsielämän ihanuutta.

      Poista
  4. Ihana matka ja matkaohjelma. Lämpö hehkui tänne kuvaruudun toisellekin puolelle.
    Kiitos hauskoista postauksista Marjatta, sis <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nyt kun olen täällä ja katselen noita kuvia, niin tottavie kyllä ne hehkuvatkin Välimeren valoa.
      Kiitos kun tykkäsit, Sis Mai! <3 Nyt pitää kehrätä valoa ja lämpöä sisältäpäin ja löytää hämäräelämän hyvät puolet.

      Poista
  5. Vieläköhän olette siellä vai joko palasitte? Hyvää tekee katsoa kuviasi, ajatella teitä siellä auringossa. Tännekin välittyi paljon valoa, kiitos siitä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eilen illalla palattiin. Aurinko helli ja koko ajaksi löytyi kiinnostavaa katseltavaa ja koettavaa.

      Ainoa mikä huolestutti oli Katalonian tilanne, joka huolestuttaa edelleen.

      Poista
  6. Näytät niin iloiselta ja onnelliselta noissa turkoosin värisissä aalloissa. Onnistuneesta lomasta ei voi muuta kuin iloita. Se antaa viren viereyttä pitkään kotimaan talvikeleissäkin.
    Taisitte palata loskalumeen. On kait alaknut meidän jojokausi. Any way - tervetuloa kotiin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos aimarii!
      Kyllä tämä pimeys painaa. Meillä ei ole lumen häivääkään.
      Jojokausi on hyvin sanottu. Sitä saattaa kestää huhtikuulle, ja sitten alkaa tuleeko kesä -kausi.

      Poista
  7. Marjatta, minulle on jäänyt aurinkopelko! Kaipaan valoa, mutta en aurinkoa. Se on totta, että sesongin ulkopuolella on helpompaa. Käytän nykyään suojakerrointa Total, Poesyn.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Leena, pelkosi on hyvin ymmärrettävää. ♥

      Minäkin matkustin ennen Välimeren maihin juuri kuumimpaan aikaan kesällä, mutta nyt, kun Unton on pitänyt varoa, olemme käyneet vasta syksyllä. Ei kannata järjestää iholleen shokkia, kenenkään.

      Nyt on aivan ihana talvi, ihanampi kuin vuosiin. Aurinkokin on näyttäytynyt ja valo lisääntyy päivä päivältä. Toivon sinulle talvi- ja kevätauringon valoa ja iloa!

      Poista

Joulukalenterikirja lapsille ja aikuisillekin omansa

Niin suloinen kirja, Montako yötä vielä, Prinsessa Pikkiriikki , 24 tarinaa  Hannele Lampela ja kuvitus Ninka Reittu .  Tutustuin Prinsess...