maanantai 23. lokakuuta 2017

Matkakirjeitä Espanjan Aurinkorannikolta 3: YK:n päivän ajatuksia ja luettuja kirjoja


Kyyhkypatsas Mijasin kaupungissa vuoren rinteellä.
"El pueblo de Mijas por la Paz año 1996"

¡Hola amigos! Otra vez.
Huomenna on Kansainvälinen YK:n päivä. Tätä päivää on vietetty vuodesta 1948, YK:n peruskirja oli astunut voimaan kolme vuotta aiemmin, 24.10.1945. Järjestöä pidettiin aikanaan rauhan takeena ja turvana. Nykyään sen merkitys on harmillisen vähäinen. Minusta on kuitenkin hyvä, että on päivä, joka muistuttaa maailmanrauhan tärkeydestä.  

Olemme lähdössä huomenna Granadaan. En tiedä, miten YK:n päivä täällä huomioidaan. Tilanne on kireä maan sisällä. Kataloniassa kytee kapinahenki, ja mellakoita on todennäköisesti tulossa. 
Täällä etelässä näkyy Espanjan lippuja parvekkeilla, mikä on uutta, yleensä Espanjassa ei paljon liputeta. 
Fuengirolassa oli kansallispäivänä 12.10. rauhan ja yhtenäisyyden tapahtuma, jota seurasimme televisiosta. Tilaisuudessa oli puheita, musiikkia ja tanssia. Ihmiset kannattelivat kulkueessa päittensä päällä 50 metriä pitkää maan lippua. Olisimme varmaan menneet paikan päälle, mutta huomasimme tämän vasta, kun avasimme television.

Kerron lyhyestä kohtaamisesta markkinoilla, koska se jäi mieleeni lämpimänä ja ystävällisenä yhteisyyttä korostavana tilanteena. 
Pysähdyin katselemaan kauniita afrikkalaisia puukulhoja, joissa kämmenet muodostavat kupin. Vertaillessani pää kallellaan kulhojen värisävyjä afrikkalaistaustainen myyjä tuli kysymään:"What color you like, Sis?" 
Sis - minä! Ihanaa! Sisar ja veli ovat sanoja, joita mustien yhteisön jäsenet käyttävät toisistaan. Tuli lämmin olo, hyvä mieli. Vastasin, että pidän eniten tummimmasta, johon hän:"Of course, Sis." Tässä se kuppi on, aion laittaa siihen kotona iltasella päivän korut.


Olen lukenut monta kirjaa rannalla ja täällä kämpillä kodikkaasti iltapuhteella, ellemme ole jossain konsertissa tai muualla menossa.
Innostuin kuvaamaan kirjoja ulkona. Alla kuvat ja jokaisesta lukemastani kirjasta jotain. 


Angie Thomasin kirja The Hate U Give kertoo USA:n mustien keskiluokkaisten ihmisten kohtaamasta rakenteellisesta väkivallasta. Ajattelin, että olen kuullut jo liiankin monta tarinaa valkoisen poliisin ampumista mustista teinipojista, mutta tämä kirja osoittaa, että juuri näin ei saisi ajatella. Ei saisi turtua.
Kirjailija on entinen räppäri ja kirja on hänen esikoisensa.  

"That's the hate they are giving us baby, a system designed against us. That's Thug life."  



Merete Mazzarellan kirja Elämän tarkoitus on esseeteos Mazzarellan tyyliin, täynnä hyviä sitaatteja ja pohdiskeluja. Tiivistelmäksi käyköön se, että hyvä elämä on mielekästä elämää ja siihen liittyy olennaisena osana keskustelu.

Kerstin Ekman kirjoittaa 90-luvulla ilmestyneessä romaanissaan Herätä minut eloon:"Mielipiteiden vaihtaminen, keskustelu on ihmiselle syvästi välttämätöntä. Ellet keskustele, voit jäädä oman vakaumuksesi armoille. Ja tiedäkin, ettei oman vakaumuksensa kanssa voi keskustella."

Minua ärsyttää tässä kirjassa takakannen kuva kirjailijasta. Mazzarellan kuva on käsitelty kasvoista täysin sileäksi ja persoonattomaksi. Pikku juttu, mutta tulee jotenkin pettynyt olo.



Heidi Köngäksen romaani Sandra on ensimmäinen kirja, jonka olen lukenut laitteella, tabletilla. 
Enpä ole aikoihin lukenut näin hyvää kirjaa! Veikkaan tätä kirjaa vuoden Finlandia-voittajaksi. 
Tilasin Sandran välittömästi itselleni Adlibriksestä oikeana paperikirjana. Tuli sellainen tunne, että tämän kirjan haluan omakseni. Tässä kirjassa on meidän kaikkien historiaa, Suomen vaikeita vuosia. Minun isoäitini ensimmäinen mies vangittiin punakapinallisena, kuten Sandran mies Janne.  
Suomen sisällissota oli erittäin raaka, miten uskomattoman raaka, sen kertoo tämä kirja. Ja miten lähellä nuo ajat ovat. 

Lopultakin jokainen sota on aina häviö, ihmisyyden häviö. Sodilla on aina pitkät jäljet, jotka eivät lakanneet koskaan silloin kun aseet vaikenivat.


Luigi Pirandellon novellikokoelma Ahdas frakki on nyt luvun päällä. Vaikuttaa tasokkaalta. 


Jos kirjat loppuvat, pitää napata joku toisten turistien tänne jättämistä kirjoista. 
Tässä kasa. Tuo David Nichollsin kirja voisi olla hyvä, laugh-out-loud mainostaa Daily Mail kirjan kannessa. 




Hyvää YK:n päivää kaikille! 

Terveisin kirjeenvaihtajanne Maribel Mentula. ♥



10 kommenttia:

  1. Meillä vietetään YK:n päivää huomenna jo kahdeksatta kertaa tyttären syntymäpäivänä :) Mielenkiintoisia lomakirjoja sinulla ja muutenkin tunnutte viettävän varsinaista la dolce vitaa siellä! Hauska lukea matkaraporttejasi! /Mari

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Synttärionnittelut sinne!

      Loman voi sanoa onnistuneen jo nyt. Ollaan välillä myös osattu vain olla ryntäilemättä turistikohteisiin. Lämpimät illat ja meri ovat parasta.

      Poista
  2. Totta, että rauha on tavoiteltava tila. Jos ajatellaan aikakautta vuodesta 1945, niin on käyty ainakin Korean sota,ilmeisesti lopullista rauhansopimusta ei ole tehty, Vietnamin sota oli hyvin raaka,myös Afganistanissa käytiin ns.Neuvostoliiton aikana, Afrikan itsenäistymisorosessin aikana oli monia levottomuuksia, esim. Angolassa oli hyvin pitkään levotonta. Mitä tulee Espanjaan, Franco oli vallassa 1970-luvulle asti. Itäblogin tarina on oma lukunsa. Kuuban kriisi oli hyvin hankala ja myös Berliinin muurin pystytys. Lisäksi Allenden kukistuminen tai syrjäytys, samoin Argentiinan tilanne 1970-luvulla, Kamputsean kansanmurha, 1980-luvulla oli Iranin ja Irakin sota, eli osoittakoon lista, että on YK:lla ollut haasteensa. Liittovaltioita on hajonnut rauhanomaisesti ja sodan kautta myös Euroopassa muurin kaaduttua. Tästä meinasi unohtua Kyproksen kriisi ja Lähi-idän tilanne, joka ei ole mitenkään selkeä ....

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hurja listaus, Jokke. Miten paljon yksittäisten ihmisten kärsimystä ja luhistuneita elämiä.

      Tällä hetkellä Pohjois-Korean uhka, Trumpin USA, epäonnistuneen Arabikevään jälkeinen kriisi ja isisin julmuuksia meillekin asti pakenevat turvapaikanhakijat jne.
      Ihminen ei vain näytä oppivan.

      Näpyttelen tätä bussissa matkalla Granadaan. Ympärillä kuuluu ainakin viittä eri kieltä (taidamme olla ainoat suomalaiset) ja kaikki ovat ystävällisiä toisilleen.
      Näin se pitäisi olla myös laajemmassa mittakaavassa.
      Huokaus!

      Poista
    2. Tämä on kauheaa, mutta naputtelin eilen listaa tabletilla, joten se ei ole mitenkään kattava. YK:n turvallisuusneuvostossa Kiinaa edusti alkuun Taiwan, ja vuodesta 1971 Kiina on ollut jäsenenä.

      Pohjois-Korean uhka itseänikin askarruttaa, ja kuten kirjoitin tilanne on jännitteinen ollut jo Korean sodasta lähtien.

      Ydinaseiden leviäminen myös huolettaa, ja tilanne kaikilta osin osoittaa, että sitä ongelmaa ei ole pystytty ratkaisemaan, enkä tiedä, miten se voitaisiin estää tai ratkaista.

      Poista
  3. Koko maailmaa käsittävä rauha olisi ihannetilanne, mutta luulenpa että taitaa jäädä haaveeksi. Silti sen eteen kannattaa taistella.
    Iso lukulista sinulla on matkassa, melkeinpa kirja ja päivä.
    Itse odotteleen kunnon lukuhimoa. olin kadottanut kirjastokortinkin ja tänään kävin tilaamassa uuden. Jospa tää tästä.
    Flamencosta minäkin tykkäisin, tuolla aiemmassa postauksessa kerroit siitä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Luen rannalla, ja täällä niitä rantapäiviä on riittänyt koko loman ajaksi.
      Heidi Köngäksen Sandra on varma lukuhimon herättäjä. En laskenut tablettia kädestäni ennen kuin olin päässyt loppuun, kun tiesin että laina-aika loppuu kohta. En tiedä, millaisia oikeat kunnon lukulaitteet ovat, mutta epäilen ettei mikään ruutu näy rannalla kuten kirjan sivu, joten nuo laitteet eivät ole minulle.

      Tänään menemme copla-konserttiin, se on myös hienoa, kohtalokasta, kuten tango. Huomenna olisi kaupunginorkesterin konsertti, ilmainen, katsotaan olemmeko mieluummin täällä röksässämme ehtoopuhdetta viettämässä.
      Hinnathan eivät estä osallistumasta. Copla kulttuuritalolla maksaa 5 euroa, ja ne esitykset flamencoklubilla, joissa olemme käyneet, ovat maksaneet vähän päälle kympin, riippuen ostaako ennakkoon vai samana päivänä.

      Poista
    2. Ei nuo lukemiset kolmelle viikolle ole paljon.

      Istumme odottelemassa coplaillan alkamista. Tämä on joku hyväntekeväisyystilaisuus, näyttää starttaavan hitaasti, Puoli tuntia sitten piti jo alkaa. 😊 Kauhea pulina ympärillä. Me tykkäämme tunkea itsemme paikan elämään. Oltiin menossa elokuvakerhoonkin, mutta esitys oli peruttu.

      Poista
  4. Minulla on Sandra kesken, aluksi nappasi ja sitten ei. Ehkä saan sen sinun innostuksellasi loppuun!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mikähän sinulla sitten pisti vastaan? Minä suorastaan koukutuin. Oli pakko saada tietää, mitä päähenkilöile tapahtui.

      Poista

"Influenceri" muistelee Välimeren valoa

Olen nyt ollut kohta kaksi viikkoa Espanjan loman jälkeen Suomessa. Eilen aurinko näyttäytyi ensimmäisen kerran, valjusti, vähän aikaa. Olin...