tiistai 27. syyskuuta 2016

Tiivis tilannekatsaus lukemisiin, kirjoittamisiin, elokuviin ja Eläköön essee -haasteeseen



  
Lilliputti? Voisi olla. Mutta ei, meidän talossa on sellaisia puutarhureita, että he saavat kukat kasvamaan. Minähän olen lähes 170-senttinen, vähän olen vajonnut kuudenkympin jälkeen. 

Nyt on käynyt niin, että kymmenkunta kirjaa odottaa, että sanoisin niistä jotain ja minä vaan kirjoitan elämäkerrallista tarinaa kirjoituskurssille.
Näistä haluaisin kirjoittaa, ja vielä joistain tottavie kirjoitankin:
Toni Morrison, Tar Baby ( Oi, kirjan Jadinehan on kuin Luoja lasta auttakoon -romaanin Bride!)
Tuomas Juntunen, Näkymätön lapsi (omaelämäkerrallinen surukirja, vaikuttava)
Petri Vartiainen, Miehen ryhti (romaani kouluelämästä, hyviä pohdintoja)
Patti Smith, M Train (muistelmakirja, jossa kahvi on tärkeässä asemassa)
David Williams, Gangsterimummi (lastenkirja, jonka käänteet jäivät kummastuttamaan)
Riitta Jalonen, Kirkkaus (kirkas romaani uusiseelantilaisesta kirjailijasta Janet Framesta, joka vältti juuri ja juuri lobotomian)
Juha Saari, Täydellisyyden mittakaavoja (mietityttävää lyhytproosaa, Juhalla on myös kiinnostava filosofiablogi)
Ilpo Kontula, Provinssikirurgi (kouvolalaisen kirurgin ja vaikuttajan veijarityylinen muistelmateos)

Olen taas lähdössä tapaamaan kullanmuruja muutamaksi päiväksi. Matkalukemiseksi pääsee Kyösti Salovaaran nettikirja  2112, Antiutopia   paperinivaskaksi tulostamanani (226 sivua). Kirjoittaja on määritellyt teoksensa häijyn kriittiseksi tieteisromaaniksi, joka on paitsi hävyttömän pohdiskeleva myös vetävän leppoisa.



Blogikaverien kirjat ovat kiinnostavia. Kun katselee vähän sivupalkkeja ja lukee bloggaajien henkilötietoja, niin saattaa löytyä muutakin kirjoitettua kuin blogikirjoitukset. Kyöstin kirjoitukset blogissa Deadline torstaina ovat hienoja esseitä.

Tästä pääsenkin Eläköön essee! -haasteeseen, jonka laitoin taannoin liikkeelle. Jee, sehän elää edelleen!
Ihan ilman haastettakin monessa blogissa kirjoitetaan esseekirjoista tai Kyöstin tapaan esseitä. 
Hikatusta-blogissa on mainiota essehdintää, usein huumorilla höystettynä. 

Viime aikoina näkemistäni elokuvista kiitoksen ansaitsevat Florence, jossa korostuu itsetunnon merkitys, Tyttö nimeltä Varpu lämpöisyytensä vuoksi ja eilen televisiosta katsomani ruotsalainen Kim Novak ei uinut Genesaretin järvessä, joka sai pohtimaan moraalia. 

Tänään olin taas kirjoituspiirissä. Kirjoitan kovaonnisesta lapsuudenperheestäni, jossa kahden kuolemantapaukseen jälkeen masennus vaanii mustana möykkynä useamman perheenjäsenen yläpuolella valmiina tiivistymään uhrinsa ympärille.  
   


Lopuksi lainaus Riitta Jalosen kirjasta. Tässä Janet pohtii kirjoittamisen merkitystä itselleen. 

   Kun kävelen kohti kotia, askeleeni on kevyt ja ajatukset järjestyksessä. Iloitsen, että pöydällä odottaa kasa liuskoja, jotka ovat täyttyneet sanoista. Sanoilla on kyky toimittaa kahta asiaa samanaikaisesti: pelkällä läsnäolollaan ne hoitavat mutta ne myös poimivat tuskan esille elettäväksi uudelleen. Uusintakierroksella, sanojen suojassa, on mahdollisuus pitää oma elämä turvassa, ilman että kuoleman käsi pääsee koskettamaan sitä.
   Minä hymyilen. On kevät, melkein kesä. On voimaa. 

Nyt on syksy. Syksyssäkin on voimaa. Nauttikaamme väriloistosta! 

---------------------------------------

Sunnuntaina 2.10. 
Hyönteisdokumentti-blogin pitäjä hdcanis on koonnut laajan ja ansiokkaan kirjoituksen, esseen, bloggaamisesta. Tässä linkki postaukseen, josta pääsee edelleen lukemaan esseen. Uskon tämän kirjoituksen herättävän kiinnostavaa keskustelua. 

21 kommenttia:

  1. Minusta filmissä Kim Novak ei uinut Gennesaretin järvessä on toisenlainen loppu osin kuin kirjassa tai minusta tuntuu ainakin. Kirja oli ensimmäinen romaani jonka luin ruotsiksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En ole lukenut kirjaa. Elokuvan lopussa tarkka katsoja pystyi päättelemään, kumpi - Erik vai Edmund - enpä sano enempää, etten paljasta liikaa. Hyvä kuitenkin, ettei tullut liian selväksi.

      En ole pitkään aikaan lukenut mitään ruotsiksi.
      Jag skäms. :)

      Poista
  2. MM

    'essehdintä'

    - mikä mainio sana ja määritelmä!

    'hapuiluna' olen niitä tähän asti pitänyt ja nimitellyt. ;)


    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hikkaj, olen ominut sanan 'essehdintä' Pirkko Saisiolta ja ymmärtänyt sen tarkoittavan joustavaa, vapaasti soljuvaa, pakotonta esseetekstiä. :)

      Poista
  3. Yleensä en ole ollut niin ihastunut suomalaisiin elokuviin, mutta Varpun haluan ehdottomasti nähdä... Mukavia syyspäiviä sinulle, Marjatta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kannattaa mennä katsomaan. Varpu on vakavasta aiheestaan huolimatta niin hellä ja elämänmyönteinen. Sekä lapsinäyttelijä Linnea Skog että Paula Vesala ovat tosi hyviä ja sopivat hyvin äidiksi ja tyttäreksi. Lauri Maijalan suoritus jäi voimakkaana mieleen.

      Kauniita syyspäiviä myös sinulle Inna!

      Poista
  4. En ole unohtanut essee-haastetta, en ole vain ehtinyt vielä vastaamaan. Mutta tulossa on!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hienoa! Luulin jo, että tämä on hiipunut, mutta sitten huomaan ilokseni aina jonkin uuden kirjoituksen.

      Poista
  5. Olen nähnyt myös Florencen ja katsoin tuon Kim Novak etc. Oikein hyvä mielestäni sekin, hieno ajankuva, hyvät näyttelijät, ohjaus ja kuvaus ja niin virkistävää katsoa välillä ruotsalaista elokuvaa. Katsoin sen vielä oikeankielisessä ympäristössä, Iniössä jossa käytiin laittamassa mökki talviteloille. - Yksi syksyn iloista on elokuvat. Kesällähän ei oikein viitsi mennä minnekään sisälle istumaan, mutta nyt pimenevinä iltoina se on taas luvallista ja ihanaa..:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Samat ajatukset täällä. Pimenevät illat ja elokuvat sopivat yhteen. Ruotsalaisia elokuvia näkee liian harvoin. Hauska, kun niissä huomaa samoja luottonäyttelijöitä. Tässä leffassa se poikia kuulustelut poliisi on ollut mmonissa elokuvissa ja monenlaisissa rooleissa.

      Poista
    2. Unohtui: sievä kuva sinusta kukkien keskellä!

      Poista
  6. Postaukseesi liittymätön kommentti: Noniin, Anja Snellmannin Antautuminen on nyt luettu. En varmana kirjoita siitä mitään blogiini. On helpotus, että voi itse valita, mistä kirjoittaa ja mistä ei kirjoita.

    Mielestäni on ongelmallista väittää, että Antautuminen kertoisi pelkästään erityisherkkyydestä, aivan kuin ihmisellä ei olisi mitään muuta kuin yksi ainoa luonteenpiirre tai temperamentin ominaisuus. Ihminenhän on aina monimutkainen kokonaisuus.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ajattelen juuri samoin Tuija. Tausta ja elämänkokemukset esim. vaikuttavat paljon ihmiseen. Tämän ihmesyndrooman alle on kerätty kaikki mahdollinen, jopa päinvastaisia luonteenpiirteitä ja käyttäytymistapoja. Siksipä niin moni onkin tajunnut olevansa erityisherkkä - demokraattinen miksikä- tätä-nyt-saa-sanoa 'ominaisuus'.

      Poista
    2. Puhummeko taaskaan samasta aiheesta? Jotenkin tuntuu, että ei. Ainakin viime kerralla kävi niin, että sinä puhuit/viittasit naistenlehtiin, kun taas minä yritin puhua neurofysiologiasta (josta en tiedä mitään). Ei ihme, ettei tullut mistään mitään. Jos huomaa, ettei enää tiedä, mistä aiheesta puhutaan, kannattaa varmaan lopettaa keskustelu ennen kuin se on edes kunnolla alkanut. Ettei tilanteet rupea taas kärjistymään...

      Poista
    3. Kai me molemmat ollaan samaa mieltä siitä että herkkyydet on vakava asia. Minusta niitä ei tässä uudehkossa termissä erityisherkkyys oteta vakavasti. Näen sen muotijuttuna. Herkkyyksiä sen sijaan on aina ollut ja tulee olemaan.

      Poista
    4. Jos tämä nyt selventää mitään, olen siis yrittänyt puhua herkkyyden/sensitiivisyyden yhteydessä seuraavista aiheista:
      aistiherkkyys
      tunneherkkyys
      reaktioherkkyys
      sosiaalinen herkkyys
      yliherkkä autonominen hermosto
      psykofyysinen herkkyys
      aivojen neurofysiologia
      neurofysiologinen herkkyys

      En todellakaan tiedä, mistä sinä olet puhunut. En edes ymmärrä, mistä ihmeen luonteenpiirteistä olet puhunut. Tämän asian olet mielestäni käsittänyt väärin. Jos pidät naistenlehtiä "tietolähteinäsi", eipä ihme jos väärinkäsitykset kasaantuvat. Anne Kukkohovin haastettelu jossain lehdessä ei ole mikään neurofysiologinen tietolähde. En ymmärrä, miten olemme voineet kuvitella puhuvamme samasta aiheesta vaikka emme ilmeisesti ole missään vaiheessa puhuneet. Siksi on ainoa järkevä ratkaisu on lopettaa aiheen vatvominen. Olet varmasti samaa mieltä.

      Poista
    5. Tuija, en ole lääkäri, kuten tiedät.

      Erityisherkkyys on amerikkalaisen Aronin KEHITTÄMÄ ja lanseeraama termi, jonka hän määrittelee kevyenpuoleisesti ja aika epämääräisesti hermostolliseksi ominaisuudeksi. Olen lukenut Aronin kirjat ja seurannut termin ympärillä käytyä keskustelua mediassa ja blogeissa, en muuta. Ei minua edes kiinnosta tämä, joten antaa tosiaan olla.
      Ehkä joku on hylännyt Aronin, HSP:n äidin, ja kehittänyt ominaisuus-termiä siitä alkuperäisestä jonnekin muualle, koska sinä puhut vähän eri asiasta kuin muut tästä keskustelleet.
      En osaa sanoa muuta. Ehkä sinun kannattaa keskustella jonkun asiasta enemmän kiinnostuneen kanssa.

      Terveisiä Turun kirjamessuilta! Piipahdin tänään avajaisissa ja parilla ständillä. Ihan kiinnostavia ajatuksia. Nyt pojanpoikien kanssa leikkikentälle.

      Mukavaa viikonloppua!

      Poista
  7. Rautalangasta väännettynä:

    lääketieteellisesti erityisherkkyys = YLIHERKKÄ AUTONOMINEN HERMOSTO

    Kuinka vaikeaa näin yksinkertaisen asian käsittäminen voi olla? Välimme menevät varmasti poikki tämän jälkeen. Ihan sama.

    VastaaPoista
  8. Koska asia on niin, ettet ole pystynyt käsittämään, mistä herkkyydessä/sensitiivisyydessä on kyse, se tarkoittaa sitä että todennäköisesti olet itse ei-sensitiivinen ja ei-herkkä. Et pysty käsittämään herkkyyttä/sensitiivisyytta teoreettisesti etkä intuitiivisesti. Tämä ei voi tarkoittaa mitään kuin että sinulta puuttuu herkkyydestä/sensitiivisyydestä omakohtainen kokemus.

    Olet esittänyt herkkyydestä/sensitiivisyydestä toinen toistaan kummallisimpia käsityksiä, joissa ovat ilmeisesti sekoittuneet lukemasi kirjat ja naistenlehdet, ennakkoluulosi, yleiset stereotypiat, virhepäätelmäsi ja jopa toiveajattelusi siitä, minkälaisia herkkien ihmisten pitäisi olla, jotta heistä olisi sinulle eniten hyötyä tai vähiten haittaa.

    Etkö voisi myöntää itsellesi ja muille, että olet mitä todennäköisemmin ei-herkkä ja ei-sensitiivinen (kuten 60 prosenttia väestöstä on). Kuten tiedät, ei-sensitiivisyys on sinänsä neutraali ominainen ja vain yksi ominaisuus muiden ominaisuuksien joukossa.

    Ei-herkkyydestäsi ja ei-sensitiivisyydestäsi huolimatta olet fiksu ja viisas, vaikka herkkyyttä/sensitiivisyyttä et tule koskaan lopullisesti ymmärtämään yksinkertaisesti siitä syystä, että se ei ole hermostosi rakenteessa.

    Vastaavalla tavalla minä en tule koskaan ymmärtämään, miltä ei-sensitivisyys tuntuu, koska minulla ei ole siitä omakohtaista kokemusta. Ei ole koskaan ollut, ei ole nyt eikä tule koskaan olemaan.

    Eli sinulla ja minulla ei ole mitään yhteistä tässä herkkyys/sensitiivisyysasiassa. Näin se vain on. Jossain muussa asiassa meillä saattaa olla jotain yhteistä mutta ei tässä asiassa. Koskaan. Piste.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuija, mitä sinä sitten tulet yhä uudelleen tänne jankkaamaan ja välillä jopa raivoamaan?

      Meillä kaikilla on huolemme (minullakin, usko pois) ja me - ihmiset yleensä - tiedämme vähän toisistamme. Kuitenkin kaikissa meissä on jotain kaikista meistä.

      Minusta kannattaa olla sovussa ja opetella keskustelemaan mielipiteistä loukkaantumatta ja loukkaamatta.

      Istun junassa. Junaemäntä kuulutti juuri, että tänään on kansallinen kahvinjuonnin päivä.
      Tänään on myös vanhimman säilyneen suomalaisen asiakirjan 700-vuotispäivä. Se on latinankielinen suojelukirje Karjalan naisille, päivätty 1.lokakuuta 1316. Huikeaa! Kirje on nähtävillä Turun kirjamessuilla. Minulta jäi näkemättä, mutta koin muuta kiinnostavaa.

      Tuija, maailmassa on niin paljon kiinnostavaa. Erilaisia asioita.

      Tule vain kommentoimaan, jos edelleen haluat sanoa viimeisen sanan - vaikka tämä onkin minun blogini. :)

      Poista

Toinen tuntematon

Toinen tuntematon (2017) syntyi, kun viestintätoimisto Ellun Kanat Kirsi Pihan johdolla ja  WSOY ryhtyivät yhteistyöhön tavoitt...