maanantai 8. joulukuuta 2014

Suomalaisen kirjallisuuden museo Helsinkiin!



 
Ei, EI tällaista!
Kuva: valokuvakirja Beauty in Decay II




Luin muutama päivä sitten HS:n mielipideosastolta kirjoituksen, joka sytytti. 

Miksi meillä ei ole Helsingissä kattavaa suomalaisen kirjallisuuden museota samalla tavalla kuin Ateneum on suomalaisen taiteen museo?

Minua kiinnostaneen jutun kirjoittaja Mervi Tuomikoski on järjestänyt työväenopistossa kirjallisia kiertoajeluja, joihin kuuluu kirjailijoille nimettyjä puistoja ja katuja, patsaita ja muistomerkkejä. Tällaisia ei ole kaupungin järjestämissä kiertoajeluissa matkailijoille.

Helsingissä ei ole yhdenkään kirjailijan kotimuseota. Lähimmät ovat Porvoossa, Nurmijärvellä ja Tuusulassa. 

Kirjailijoiden kotimuseoiden säilyttämisestä käydään kiistaa maakunnissa. Mitähän kuuluu tällä hetkellä Minna Canthin talolle Kanttilalle Kuopiossa? Se on tietääkseni ollut vuosia purku-uhan alla.

Mielipidekirjoituksessa ehdotetaan kirjallisuuden museon paikaksi Lapinlahden sairaalaa, jonka käytöstä päätetään lähiaikoina. Mikä mahtava ehdotus! Tämä monen kirjailijan hoitopaikkana toiminut rakennus on luonnonkauniilla paikalla puiston keskellä ja kuitenkin keskustassa. Sen vieressä on tunnelmallinen Hietaniemen hautausmaa, jossa on useiden kirjailijoiden ja muiden taiteilijoiden haudat.  

Googlesta löytyi Suomalaisen kirjan museo Pukstaavi Sastamalassa. Hyvä Sastamala! Pääkaupunki ottakoon oppia Sastamalan kulttuurikaupungista!

Olen saanut tämän veikeän T-paidan lahjaksi joskus 90-luvulla.
Tallella on!

P.S. Kommenteissa on käyty keskustelua, mitä kaikkea tällainen museo voisi pitää sisällään. Minusta eräs tärkeä tehtävä olisi säilyttää kirjoja. Näyttää, että kirjan ikä on hyvin lyhyt, painokset myydään loppuun pilkkahintaan ja ne, jotka eivät käy kaupaksi hävitetään. Toinen tehtävä olisi kertoa suomalaisen kirjan historia ja kolmas järjestää aktiviteetteja.

23 kommenttia:

  1. Kyllä Marjatta tuollainen museo tulisi saada Helsinkiin, ehdottomasti, kohdeyleisönään sekä suomalaiset että ulkomaalaiset turistit, jotka voisivat tutustua siten myös Suomessa kirjoitettuun kirjallisuuteen. Pukstaavi on ihana paikka, kävimme siellä toissavuonna, ja olen siitä tainnut silloin parikin kertaa postata.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kävin lukemassa toissaheinäkuisen kirjoituksesi. No, kylläpäs tuo Pukstaavi onkin kiinnostava museo. Siitä tulee varmasti minulle kesäretken kohde.
      Hyvä, että nykyään tehdään vuorovaikutteisia museoita, jotka kiinnostavat enemmän myös lapsia ja nuoria.

      Poista
    2. Niin Marjatta, ymmärrä että taidemuseossa ei saa koskea taideteoksiin, mutta Pukstaavissa esim kirjastonhoitajan pöydän tavarat ja tietysti kaikki kirjat, jotka eivät olleet vitriineissä, olivat kosketeltavissa & luettavissa.

      Poista
    3. Tarkoitukseni oli kirjoittaa, että "ymmärrä" ettei taidetta saa hipelöidä :)... Istun bussissa ja räplään tätä pädiäni...

      Poista
    4. Ymmärrän kyllä. Mutta nämähän voisi yhdistää, osa museota perinteisenä ja osassa uutta, myös hipelöitävää.

      Anne Frank -museossa Berliinissä oli esim. näin. Päiväkirjojen sivuja visusti lasin alla, mutta hyllyssä erikielisiä käännöksiä, joita saattoi katsella ja videonurkka, jossa nykyteinien ajatuksia samoista asioista, mitä A F oli pohtinut. Jotain viestejäkin saattoi muistaakseni jättää.

      Kuhmossa tehtiin hienoja elämyksellisiä museoita, esim Talvisotamuseo, jossa äänitehosteita ja Luontokeskus Petola, joka sisältää museoainesta, mutta on paljon, paljon muuta.

      Trendinä näyttäisi olevan nykyään elämys & vuorovaikutteisuus, mutta tottakai myös perinteistä tarvitaan.

      Kirjojen kohdalla olisi hyvä pelastaa vanhoja aarteita ja edes yksi kappale hyvää kirjaa, jonka painos on loppunut ja jota kirjastokaan ei enää halua säilyttää.

      Ai pädiä! Minä se vain istun vakaasti ison pöytäkoneen ääressä. Välillä kirjoitan kyllä jo läppärillä, mutta tablettini, jonka voitin ostoskeskuksen avajaisista vuosi sitten luovutin heti miehelle. Ei näillä sormilla ...

      Poista
  2. Minäkin kannatan museota, tietenkin. ja Lapinlahti olisi sille kaunis ja historiaa henkivä paikka.

    Olen joskus muuten ollut Tuomikosken luentokurssilla, jonka aiheena oli Pietari venäläisessä kirjallisuudessa. Kurssiin kuului myös matka Pietariin kirjailijoiden jalanjäljille Tuomikosken opastamana. Oli todella antoisa matka. Siinä kaupungissa on vaikuttanut niin paljon hienoja kirjailijoita.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuulostaa kiinnostavalta tuo Pietarin matka.
      Tuomikoski ei ollut laittanut kirjoitukseensa mitään titteleitä, mutta näyttää työväenopiston sivujen mukaan olevan kirjallisuuden, teatterin ja äidinkielen johtava opettaja.

      Nyt houkuttaa perehtyä enemmän venäläiseen kirjallisuuteen, kun Venäjä on seuraavien Helsingin kirjamessujen teemamaa.

      Poista
  3. Kannatetaan, täydestä sydämestä!

    Parasta olisi se, että museossa olisi perinteisen museotoiminnan lisäksi myös elävää, ihmisiä lukemaan (ja miksei myös kirjoittamaan) aktivoivaa toimintaa. Uudenlaisia lukupiirejä, sellaisia, jotka voisivat innostaa nuoriakin kirjallisuuden äärelle. Sekoitettaisiin toimintoja ja kulttuurimuotoja rohkeilla, uusilla tavoilla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juuri niin, Kaisa Reetta! Kaikenlaista aktiivista ja vuorovaikutteista toimintaa.
      Ajattele, koululaisvierailuja, kursseja, lukupiirejä... mielenkiintoisia videoita, vanhoja painoksia kirjoista vitriineissä tietenkin... äänityksiä murteista ...

      Poista
  4. Loistoidea! Kirjailijoiden kotimuseot ovat ihania paikkoja, mutta olisi hienoa saada kattava kirjailijamuseo. Voi, siitä tulisi niin kiehtova. Ja siellä voisi olla juuri kaikenlaista toimintaakin, seminaareja, työpajoja, kirjakeskusteluja...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä! Ja mieti, mitä kaikkea taiteiden yönä ... ja kirjamessujen aikaan.
      Loistoristeilijöiltä vietäisiin porukat tutustumaan - ei vain Sibelius-monumentille ja Marimekkoon - vaan myös suomalaiseen kirjallisuuteen.

      Poista
  5. Kun Marjatta kyselet mitä kuuluu Kanttilalle eli Minna Canthin ja perikuntansa joskus kauppaliikkeenä pitämään taloon niin sen suhteen pari asiaa. Aluksi totean etten ole koskaan koko rakennuksessa käynytkään. Vanhojen puutalojen säilyttäminen terveellisessä kunnossa vierailijoille ja paljon talossa oleskeleville on tunnetusti kovin vaikeaa eikä se välttämättä onnistu mittavista taloudellisista panostuksista huolimatta.

    Toiseksi Kuopion korttelimuseossa on oikein hienosti laiteltuna Minna Canthin huone, joka varmaankin sisältää sen mitä Kuopiolla on aiheen osalta annettavaa. Korttelimuseo on mielestäni Kuopion merkittävimpiä nähtävyyksiä.

    Kolmanneksi sitten vielä sekin, että Snellmanin kotitalo Kuopiossa on myös säilytetty museona. Sitä en kehtaa mennä kehumaan. Jokseenkin sen kaiken mitä näistä kahdesta museosta löytyy (huom! kirjailijoitten osalta) ja ehkä vähän enemmänkin, löytää Porvoosta J.L. Runebergin kotimuseosta. Kuopion korttelimuseon ulkotilat ja pihapiirin eri rakennuksissa esitellyt eri aikakausien asunnot ja työpajat kohottavat korttelimuseon arvoa huimasti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ahaa! No, pitääpä poiketa tuolla korttelimuseossa, kun ajelemme joskus Kuopion kautta Kainuuseen lomailemaan.

      En ole muuten minäkään käynyt ikinä Kanttilassa. Lasten kanssa oli aina kiire (mukamas), kun ajoimme Kainuusta Etelä- Suomeen, ja itsekin olen alkanut arvostaa museoita vasta hyvin aikuisella iällä.

      Poista
  6. Hieno idea. Jäin myös miettimään sitä miten sairaaloiden potilaat ja kirjat voitaisiin tuoda yhteen ja voitaisiinko halukkaille potilaille lukea jotain ääneen?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ennen vanhaan sairaaloissa saattoi olla pieni kirjasto ja kirjastonhoitaja kulki osastoilla kirjakärryjen kanssa kuin kahvinmyyjä junassa, mutta sellainen on varmaan jo historiaa.
      Jouduin opiskelijana viettämään kolme viikkoa Meilahdessa pahan keuhkokuumeen vuoksi. Muistan, miten pidin tuosta kirjakärrystä.

      Tämä potilaille lukeminen olisi hyvää vapaaehtoistyötä.

      Poista
  7. Lapinlahti olisi erinomainen paikka, mielettömän upeassa ympäristössä. Olen itse asunut lähistöllä Marian sairaalan takana koko lapsuuteni. Mainitset Hietaniemen hautausmaan, tein kesätyöt sankareilla. Siellä joutui kesätyöntekijänä vastaamaan kysymyksiin. Anteeksi, mistä löydän hänet... Yleissivistys ei ollut pahaksi. Olen aina tuntenut vetoa Lapinlahden sairaalan kasvillisuuteen. Ruoholahden villojen läpikulku oli lapsuudessani ehdottomasti kielletty. Kadehdin Erkamon julkaisua.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ajattele, minäkin olen ollut yhtenä kesänä töissä Hietaniemen hautausmaalla! Ensin pidin ehtolaiskurssin kesäkuussa ja sitten hoidin loppukesän hautoja. Lapinlahteenkin on yhteyksiä. Olin niin vihainen silloin, kun mielenterveyspotilaiden hoitaminen lopetettiin siellä, paikassa joka sopi siihen niin hyvin rauhoittavan ympäristönsä vuoksi.
      Jospa tähän kauniiseen rakennukseen saataisiin jotain sen arvolle sopivaa. Tuomikosken ehdotus on kannatettava!
      Jospa

      Poista
  8. Marjatta, eihän meillä ilman tarkkaa säilyttämistä edes kohta ole kirjoja. Eikä kuuluisuuksien kirjeenvaihtoa, kun kaikki viestintä on nyt sähköpostilla. Kannatan ehdottomasti tuota kirjastosuunnitelmaa!

    Olikos se Lapinlahti, jossa sattuivat samaan aikaan olemaan potilaina Sillanpää ja Waltari. Toinen kysyi toiselta, että 'miksi sinä täällä olet?' Siihen toinen vastasi, että 'siksi koska olen Nobel-kirjailija.' Eli herkkyys ja lahjakkuus taas kerran...

    <3

    VastaaPoista
  9. Leena, tämä on niin totta! En tiedä, säilytetäänkö kirjojen ensipainoksista edes yhtä kappaletta jossakin.
    Jos haluaa vähänkin vanhemman kirjan, sitä joutuu usein metsästämään huutonetistä tms. paikoista.

    Mainio anekdootti! Moni kirjailija on ladannut akkujaan Lapinlahdessa. Heti tulee mieleen siellä hoitoa saaneet Kaarlo Kramsu, Eino Leino, L. Onerva ja Josef Julius Wecksell. Eipä noihin aikoihin edes ollut paljon hoitoa, kunhan pääsi pakoon kuumeisia ajatuksiaan ja päälle käyvää maailmaa rauhalliseen paikkaan ja sai tyyntyä ajan kanssa.

    Nykyään koitetaan potilas saada äkkiä kuntoon Meilahdessa, ei ymmärretä ajan ja ympäristön merkitystä paranemiselle.

    VastaaPoista
  10. Hei,
    Helsingissä on Kansalliskirjasto, jossa säilytetään kaikki suomeksi painettu aineisto. Se on myös yksi C.L. Engelin kauneimpia rakennuksia. Upeat sisätilat, ilmainen sisäänpääsy, kiinnostavia näyttelyjä ja niihin liittyen joskus myös konsertteja. Kirjoja voi lainata, parvilla voi kuljeskella ja tutkia hyllyjä. Lukupaikkoja joista voi ihailla Senaatintorin ympäristöä. Suosittelen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Ville Hassi! No, olenhan minä tuolla opiskelijana käynyt, vaikka pääasiassa käytin sivukirjastoja. Silloin tämän kirjaston nimenä oli Helsingin yliopiston kirjasto. Seuraavalla kulttuuriretkelläni Helsinkiin käyn täällä. Katselin googlen kuvahaun kuvia, ihmeellisen kaunista arkkitehtuuria.

      Helpotuksen huokaus! Kyllä epäilinkin, että tällainen paikka olisi, mutta nyt sain varmuuden. Hyvä tietää, että painettu sana ei katoa!

      Poista
    2. Se on ihmeellinen rauhan tyyssija keskellä kaikkea. Pieni ongelma on juuri nyt - remontti joka kestää vielä reilun vuoden :o( Vasta kun se on ohi pääsee jälleen nuuhkimaan kirjojen tuoksua kattomaalausten alle.

      Poista
    3. Ahaa, hyvä tietää, niin en käy turhaan ovella kolkuttelemassa.

      Poista

Teatteria suomalaisuudesta 1, Pesärikko

Pesärikko, käsiohjelma Olen nähnyt vähällä aikaa kaksi näytelmää, joissa on tarkasteltu suomalaisuutta, Pesärikon Kotkan kaupunginteat...