lauantai 9. marraskuuta 2013

Mathias Rosenlund, Vaskivuorentie 20 (2013), suomalainen köyhyys

Vaskivuorentie 20 painaa mieltäni. Haluaisin osata kirjoittaa siitä tarpeeksi hyvin.

Nyt kun Pekka Himasen tulevaisuusraportti on julkaistu, Rosenlundin kirja on nostettava sen rinnalle. Himanen sanoo, että tavoiteyhteiskunnassa ihmiset eivät koe häpeää eikä kateutta; arvokkuuden, dignityn, pitää vallita kaikkialla. Hän sanoo myös, että hyvinvointiyhteiskunnan tavoitteena ei saa olla puutteen puute. Pitääkö siis - hokkuspokkus - kokea olonsa arvokkaaksi puutteessa! Rosenlund kertoo, miltä puutteellisuus tuntuu, ja siihen totisesti liittyy paljon häpeää, kateutta ja merkityksettömyyttä. 


Tämä on kertomus elämästä, jonka tuntuvin lähtökohta on perintönä saatu toimintakyvyttömyys ja huono itsetunto. Vanhempieni kanssa olen pohtinut, voiko itselleen luoda uuden elämän, ja olemme itkeneet yhdessä. He sanovat:ainahan me ollaan oltu köyhiä. En minä ole elänyt, sanoo isä, ollut olemassa vain.

 
Rosenlund syntyy Tukholmassa Fittjan siirtolaislähiössä. Vanhemmat tekevät huonosti palkattua työtä ja perhe elää aina puutteessa. Nyt nuorena aikuisena Rosenlund elää hyvin paljon Fittjaa muistuttavassa lähiössä Vantaan Myyrmäessä, osoitteessa Vaskivuorentie 20. Hän hoitaa kahta lastaan ja psyykkisesti sairasta vaimoaan, tekee hanttihommia ja yrittää suorittaa loppuun viivästyneitä kirjallisuuden opintojaan. Perhe elää köyhyyden kierteessä:jos jostain tulee vähän rahaa, niin tuet lähtevät ja niukkuus pysyy samana. 


Vaskivuorentie 20 on elämäkerrallinen teos, tunnustuskirja, ei näitä uusia henkilökohtaisia romaaneja, jotka ovat puoliksi fiktiota. Vaskivuorentie 20 on kokonaan totta. Kirjailija kertoo puutteesta, elämisestä sairaan ihmisen rinnalla, masennuksesta, rakkaudesta lapsiin ja polttavasta halusta kirjoittamiseen.


    Päätän ajatella näin: Olen ihminen joka kirjoittaa. Se riittää. On päiviä, jolloin kirjoittaminen on kaikki. Usein kaikki muu kalpenee. Jumalan lailla lausun sanoja, joista tulee jotakin. Jumalan tavoin totean joidenkin luomusteni onnistuneen kohtalaisesti useimpien ollessa ala-arvoisia.
    Tulin pisteeseen, jossa kaikki sepite paloi poroksi. Elämä änkesi väliin. Fiktion kauhistus.

 
Toivon, että tunnustuskirja tekee tehtävänsä ja Rosenlund pääsee kirjoittamisessaan siitä irti ja eteenpäin kirjoittamaan lisää. Hän kirjoittaa erittäin hyvin. 

Kirjan rakenne ei ole kovin napakka, mutta tässä kirjassa sillä ei ole niin väliä. Nyt mennään sanoma edellä.

Vaskivuorentie 20 on yhteiskunnallinen pamfletti.


    Kerjuu ja köyhyys eivät ole koskaan kadonneet Pohjolasta - luulimmeko niin? Ne on vain systematisoitu ja byrokratisoitu: nyt seistään sosiaalitoimiston jonossa ja leipäjonossa sen sijaan, että istuttaisiin kadunkulmassa pahvimuki ojossa. 


Kylmenee niin nopeasti, eikä kukaan näytä kiinnittävän huomiota hyvinvointiyhteiskuntamme kohtalokkaaseen alasajoon. 


Tulee päivä, jolloin havahdumme yhteisönä tajuamaan, että olemme hankkiutuneet eroon kaikista niistä rakenteista, jotka kerran mahdollistivat paremman ja turvallisemman elämän. 


Päivänä, johon Rosenlund viittaa, on pidetty huolta siitä, että puutetta ei puutu, mutta onko arvokkuutta?

25 kommenttia:

  1. Kiitos tästä! Halusin niin kovasti tilata Rosenlundin kirjan per heti, kun luin hänestä haastattelun, mutta kun katsoin huojuvia lukemattomien kirjojen pinojani, siirsin tämän kiinnostavan kirjan tulevaisuuteen. Ostan sen jossain sopivassa rakosessa ja luen rauhassa. Uskoinkin, että nyt mennään sanoma edellä ja hyvä niin, sillä pitää nähdä eriliaset osattomat, myös suhteellisesti köyhät, joukossamme.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Luepas tämä kirja jossain rakosessa. Minulle tuli ihan hätääntynyt olo, kun kirjoittaja on niin tuskainen. Hän toivoo, että voisi viedä lapset joskus Linnanmäelle, ostaa uudet kengät yms. Jotkut tietämättömät paasaavat, miten sitä eletään leveästi yhteiskunnan tuilla. Tunnen läheisesti perheen, jolle on käynyt näin ja tiedän sen, mitä Rosenlund kuvaa. Jos pitää kieltää omalta lapselta elokuviin meno kaverien kanssa, koska silloin ei ole rahaa huomisen ruokaan, niin väkisinkin elämä muuttuu näköalattomaksi.

      Poista
  2. Hyvinhän Sinä Marjatta kirjasta kirjoitat ja tuo rinnastaminen Himasen "pamflettiin" on osuva. Luen Vaskivuoren tien heti kun käsiini saan.

    Olen päässyt jonkin välimatkan päästä seuraamaan erään perheen elämää, jossa on ollut tusina lasta eivätkä vanhemmat ole olleet töissä. Eläneet yhteiskunnan tuilla ja kädestä suuhun, ilmeisesti. Olen jännittänyt sitä, periytyykö köyhyys & millainen arvomaailma lapsille kehittyy. Pohtinut samalla sitä, miksi toiset sitten kaikesta huolimatta ponnistavat yksinkertaisista oloista ja tekevät luokkaretken.
    Himasen oma isoäiti oli siivooja. Hän itse on kuitenkin tullut jo todella kauas siitä todellisuudesta missä tämän päivän köyhät elävät.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Rosenlundilla oli käännekohta elämässä siinä vaiheessa, kun vaimo sairastui ja he saivat kaksi lasta, vaikka opinnot olivat kesken. Jos vanhemmilta olisi silloin voinut saada taloudellista tukea, hän ei olisi päässyt putoamaan. Periytyvä köyhyys on kauheaa juuri taustatuen puuttumisen vuoksi, nuoret kun eivät aina ole niin järkeviä elämänvalinnoissaan. Harmittaa, että näin yritteliäälle miehelle on käynyt huonosti.

      Poista
    2. Himasen isoäidistä tuli mieleen Sarasvuon yksinhuoltaja-raataja-äiti. Minusta nuo miehet käyttävät taustastaan kertomista hyväkseen korottaakseen itseään. Tosiasiahan on, että suurista ikäluokista hyvin monella on tapahtunut luokkahyppy, minkä mahdollisti valtion takaama opintolaina. Pienviljelijöiden ja työläisten lapset pääsivät yliopistoon ja akateemisiin ammatteihin. Nyt on taas vähän toinen juttu. Monet nuoret tienaavat vähemmän kuin vanhempansa ja joutuvat pätkätöihin siinä missä vanhemmilla oli vakituinen työpesti ja uralla nousu.

      Poista
    3. Olet oikeassa Marjatta -- vaatimatonta taustaa voidaan käyttää juuri tuohon itsensäkorottamiseen.

      Poista
  3. Menee ehkä syrjään aiheesta, mutta minulla tuli heti tekstisi alusta mieleen mosambikilaisen kirjailijan Mia Couton teksti köyhyydestä, jossa hän sanoo, että köyhien ei kuulu hävetä. Köyhyyttä aiheuttavien kuuluu hävetä.

    VastaaPoista
  4. Hatunnosto, että olit poiminut Himasen tuotoksesta uutta. Selasin suomennoksen läpi, ja minusta siinä ei ollut sellaista uutta, mihin voisi tarttua. Enpä muista yhtä hintavaa tutkimusta.
    Minusta köyhyys on lapselle traumaattista, koska nykyaikana kaikki mitataan rahassa tai tavarassa. Vanhempien häpeä syntyy taas siitä, ettei pysty tarjoamaan lapselle mahdollisuuksia ...
    Minusta köyhyys tilastollisesti periytyy. Jos perhe elää tukien varassa, työtulotkaan ei nosta elintasoa...
    Köyhiä ovat myös ne perheet, jotka putoavat tukien ulkopuolella yksi tulonsaaja perheessä, joku pitkäaikaissairaus tai vastaava tilanne esim hometalo, ...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta puhut. Monesti joku ikävä sattuma sysää ihmisen köyhyyteen, josta ei ole helppo pyristellä pois.

      Luin Himasen raporttia netistä sieltä täältä. Minusta se on vähän sellainen "keisarin uudet vaatteet" -juttu; kun tekijöinä on ihmelapsi Himanen ja kuulu sosiologi Castells, niin pitäisi sanoa että ah ja oh, vaikka on oikeasti sitä mieltä, että teksti on naiivia. Jos tämä filosofinen sanailu on ohjenuorana Suomen tulevaisuuden suunnittelussa, niin toivon, että heitetään ne 700 000 euroa rauhassa hukkaan ja kuullaan järkevämpiä ihmisiä.

      Poista
  5. Kuten olen aiemmikin todennut, olet Marjatta oiva kirjoittaja. Saat minutkin joka en ole himolukija enkä aktiivinen kirjablogien seuraaja, aina yhtä innokkaasti lukemaan sinun postauksiasi ja arvioitasi kirjoista. Kiitos siitä! Taas käsittelet tärkeää asiaa kirja-arvion ohessa.

    VastaaPoista
  6. Kiitos, Inna! Minä innostun kirjoista, joissa on asiaa. Tiedän, että kriitikot osaavat kirjoittaa parempia kirja-arvosteluja, joten olen käynyt niissä varovaiseksi ja kirjoitan mieluummin kirjan esiinnostamista asioista.

    Rosenlundin kirjan luettuani rupesin tosissaan miettimään omaakin historiaani, miten monta taitekohtaa on ollut, joissa olisi voinut käydä huonosti. Ihmisen elämä on aika sattumanvaraista. Minä olen juuri niitä, joille sattui valtion takaama opintolaina, mikä avasi yliopistomaailman. Muutoin en olisi päässyt opiskelemaan, en olisi oppinut kieliä enkä olisi todennäköisesti lähtenyt koskaan kotipaikkakuntaa pidemmälle. Jo oppikoulun käymisestä piti taistella, siihen aikaan, niissä oloissa.

    VastaaPoista
  7. Oih, tämä kirja on kiinnostanut minua siitä lähtien, kun siitä ensi kerran kuulin. Kiitos hienosta arviosta. Mahtavaa, että asiasta puhutaan, ja rehellisesti sekä omakohtaisesti vielä. Toivottavasti jossain herätään tuohon tilanteeseen ja saadaan aikaan stoppi kierteelle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos itsellesi, kun kävit lukemassa.

      Kyllä meidän pitää Suomessa pitää tiukasti kiinni hyvinvointivaltiosta. Tiedän,että koululaitos yrittää parhaansa, mutta koulun jälkeen yhä useampi nuori putoaa, jos kotona ei nähdä mahdollisuuksia.

      Rosenlund laittoi itsensä niin täysillä peliin, että toivon, että kirjan hätähuuto otettaisiin tosissaan, niin että hän henkilökohtaisesti saisi apua ja kirjan esiinnostamia epäkohtia pohdittaisiin päättävillä tahoilla.

      Poista
  8. Todella tärkeä aihepiiri tämä. Mutta mitä tulee tuohon Himas-näkökulmaan, tulkinta ontuu. Himanen ei suinkaan tarkoita, että puutetta tulisi sallia, vaan että sen poistamistavoite ei yksistään riitä yhteiskunnan hyvinvoinnin kehittämisessä; kuten sairauksien parantaminenkaan ei ole ainut tavoite, tarvitaan terveydenhoitoa myös.
    Tämä on pikku juttu Marjatan ansiokkaassa tekstissä. Olen vain ikävästi huomannut, että Himanen laitetaan lähes sylkykupiksi ja hänen raporttinsa jää sen tilaustavan ja älyttömän hinnan aiheuttaman kohun jalkoihin.
    Köyhyys ja puute ovat sen luokan ongelmia, että useita tapoja ja näkökulmia kannattaa käyttää niitä vastaan taistellessa. Filosofien lähestymistavat ja suuntaviivat voivat vaikuttaa laveilta ja epämääräisiltä, mutta ei ole ollut luottamista taloustieteisiinkään, vaikka niiden visioissa esitettäisiin tarkkoja numeroita.
    Kaamosterveisin,
    Manu

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, Himanen käyttää hämäriä termejä kuten puutteen puuttuminen. Minusta on arveluttavaa, jos sanotaan, ettei yhteiskunnan tavoitteena tule olla puutteen puute eli siis selkokielellä hyvinvointi. Se juuri minusta on ja pitää olla yhteiskunnan tärkein tavoite.

      Minä en laita Himasta sylkykupiksi enkä ajattele perussuomalaisittain. Kyllä muutkin kuin persut voivat löytää heikkouksia tässä raportissa. Hyllyssäni on Himaselta Hautomo ja HIMeros, joissa on ihan kiinnostavaa ajattelua, mutta tämän haasteen hän olisi voinut ohittaa.

      Minun oli turha ottaa koko Himas-raportti esiin tässä yhteydessä. Rosenlundin kirjahan tässä on tärkein ja täyttä asiaa. Tuntui vain niin groteskilta, että joku pyörittelee hyvinvointitermiä negaation kautta samalla kun toiset seisovat leipäjonoissa!

      Poista
  9. Epäilemättä Rosenlundilla on ollut epäonnea, mikä koitui kohtalokkaaksi, kun ei ollut esim. vanhempia auttamassa.

    Toisaalta Rosenlundin kertomuksessa pistää silmään, että hän ei ole oppinut tekemään valintoja ja asettamaan päämääriään järjestykseen vaan on uskonut, että voi saada samaan aikaan kaiken.

    Esim. Kalle Päätalon olosuhtteet olivat paljon Rosenlundia vaikeammat sekä aineellisesti että henkisesti, mutta hän opiskeli ensin rakennusmestariksi, rakensi sitten talon ja ryhtyi vasta tämän jälkeen kirjoittamaan ja hankki lapset.

    Kyse ei siis ole siitä, ettei köyhä saisi haaveilla, vaan haaveiden toteuttamisen strategiasta.

    On toki todennäköistä, että tässä useimmiten vaikuttaa perhetausta. Eli jos vanhemmat ovat ponnistelleet ja saavuttaneet tavoitteensa, he opettavat saman mallin lapsilleen.

    Jos tällaista mallia ja tukea ei ole kotona, opettajat yms. aikuiset ovat sitä tärkeämpiä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen samaa mieltä. Ja niin on Rosenlundkin; hän tietää tehneensä asiat tyhmästi väärässä järjestyksessä. Mutta miten ihmeessä sen saisi anteeksi ja pääsisi nousemaan.

      Kaikein pahinta on vaimon sairastuminen tilanteessa, jossa molemmat olivat vasta aloittamassa opiskelujaan, ja sehän on huonoa sattumaa.

      R pistää uskonsa siihen, että kirjan julkaisu ja loppututkinnon suorittaminen muuttavan hänen taloudellisen tilanteensa, mutta muuttavatko ne?

      Poista
  10. Hyvin helppoa olla ns jälkiviisas tai arvioida toisen elämää, kuitenkaan yhtään todella tajuamatta millaista se on. Minä luin kirjan, tiedän mistä Rosenlund kirjoittaa. Niukasta lapsuudesta, siitä kun jatkuvasta raadannasta huolimatta palkka ei riitä ja siitä kun terveys menee (sillä erotuksella että itse sain raskaudenaikana aivoverenvuodon, aivohalvauksen ja 25% sokeuden) Jos ennestäänkin on raskasta, koetapa parantaa taloudellista tilannettasi vajavaisella terveydellä ja samalla kuulla terveiltä ja hyvintoimeentulevilta miten sullakin on mahdollisuus vaikka mihin.. Todella SUURI hatunnosto tälle rohkealle miehelle joka ei pelkää joutuvansa ymmärtämättömien kritiikin, arvostelun ja pilkunviilauksen kohteeksi, vaan hän kertoo yhden perheen tarinan julman ja ei-toimimattoman yhteiskunnan rattaissa. Hänellä on herkkyyttä nähdä toisia joilla menee huonommin kuin itsellä. Rosenlund on selvitytyjä!

    VastaaPoista
  11. Erilainen Äiti, kiitos kun ymmärsit. Näin juuri uskon minäkin, Rosenlund selviää! Tuntuu pahalta, kun ihmiset, joita ei ehkä onnettomuus ole koskaan hipaissutkaan, ovat tietävinään paremmin.
    Kävin kommentoimassa jossain keskustelussa, jossa Rosenlundin tupakanpoltto nostettiin esiin suurena tuhlauksena. On ehkä helpompi elää kaikien terveyssääntöjen mukaan, jos on varaa paeta kaamosta etelään ja ostaa kausilippu teatteriin. Köyhällä saattaa olla vain se tupakka.

    VastaaPoista
  12. Tämä kirja pysäytti minut ja jätti ikuisen jäljen minuun.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Samoin minulla! Kävin äsken blogissasi. Oli kirjoittanut niin hienosti!
      Nyt toivomme vain, että Rosenlund saisi Runeberg-palkinnon. Se olisi hänelle paitsi todella tarpeen, niin valtava kannustin kirjoittamiseen.

      Poista
    2. Muistathan Varjo-Runeberg-palkintoäänestyksen... ;)

      http://www.uusimaa.fi/artikkeli/270199-aanesta-varjo-runeberg-voittaja

      Poista
    3. Kiitos, kun kerroit! Kävin juuri äsken äänestämässä.

      Poista

Turku ja Barcelona

Kuljin perjantai-iltana Kouvolan Taiteiden yön tapahtumissa. Olin katsomassa valokuvanäyttelyä ja mietin juuri, joko pitäisi kiirehtiä Kymi ...