torstai 22. kesäkuuta 2023

Joutsenia ja Suomen kesää

 



Olen toista viikkoa seurannut sydän syrjällään joutsenperheen elämää ja jännittänyt poikasten puolesta. 

Kävelin eräänä iltana ajatuksissani läheisen maauimalan reunaa, kun huomasin toisella puolen lammessa noin viiden metrin päässä joutsenen ison kasan päällä... ooh sehän on pesä ja hautominen kyseessä. Ympärillä oli paljon ääntä. Poikaporukka kaasutti mönkijöitään täysillä uimalan hiekalla ja yläpuolella pelattiin frisbeegolfia. Joutsen vain hautoi tehtäväänsä keskittyneenä. Minua alkoi huolestuttaa. Aina silloin tällöin kiekkoja tippuu juuri tähän lampeen kaislojen sekaan ja pikkupojat kahlaavat etsimään niitä. Voi miksi ne rakensivat pesänsä näin ruuhkaiselle paikalle, lampeen joka on aivan maauimalan kupeessa, yläpuolella kävelytie, frisbeegolfrata ja taloja. 

Kun seuraavan kerran kävelin tuttua reittiäni, huomasin että hautovan joutsenen takaa ilmestyy kolme pientä palleroa. Molemmat joutsenvanhemmat olivat paikalla, toinen vielä hautomassa, eli ilmeisesti lisääkin poikasia tulossa.
Maauimala oli täynnä iloista porukkaa, ihmisiä uimassa ja piknikillä. 
Mutta miksi pesän ympärys oli niin sotkuinen? Siellä oli tölkkejä ja muovipulloja sekä pesän edessä että takana. Ei kai kukaan nyt ole niin pöljä ja niin julma, että heittelee joutsenia kaljatölkeillä. 
Huolestumiseni lisääntyi. Pitääkö minun jäädä tänne vahtiin?
Tapasin muitakin, jotka olivat seuranneet joutsenperheen elämää. Kauhistelimme yhdessä ihmisten käyttäytymistä eläimiä kohtaan. 




Seuraavana päivänä riensin tarkastamaan tilanteen. Pesässä oli kaksi munaa eikä joutsenia missään. Onko niille tehty pahaa?  Toivottavasti ne ovat vain kaislikon suojassa.
Menin illalla uudelleen, Ah, toinen joutsenvanhemmista hautomassa ja toinen pitämässä uimaharjoitusta poikasille.


Seuraavan kerran lenkkeillessäni huomasin, että munat olivat vaihtaneet paikkaa, ne olivat aivan pesän sivussa. Hylättyinäkö? Ja missä perhe?

Tämän aamun tilanne oli se, että poikaset olivat vähentyneet yhdellä ja munista oli vain kuoria jäljellä. Nelihenkinen perhe uiskenteli kaikessa rauhassa ja poikaset olivat jo isoja ja vahvoja.
Kohta ne jaksavat kipittää tien yli Kymijokeen rauhaisempiin maisemiin.






Lähden huomenna pariksi päiväksi mökille. Koittakaa pysyä turvassa joutsenperhe!

Kunpa minulla olisi ollut parempi kamera. Ensimmäinen kuva on mieheni ottama, mutta minun tekemäni. Hän on poistanut omasta kuvastaan roskat, siksi en käyttänyt sitä. Haluan näyttää katkeran totuuden.


Hyvää Juhannusta!



14 kommenttia:

  1. Hyvää Juhannusta!

    Semmoisia me imehiset ollaan, purkitetaan joutsenenpesäkin. "Luonto on vielä meidän", sanottiin ennen. Nykyään luontokin pitää saada purkitetuksi. Kai se sitten vasta on meidän.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuli mieleen, että kärsimättömät somevaikuttajat ovat halunneet pulloja heittelemällä saada joutsenet liikkeelle pesästään, niin saisivat niistä idyllisen kuvan vedessä. Toinen ja ehkä todennäköisempi vaihtoehto on tietynikäiset pojat laumassa toimimassa, jolloin tyhmyys tiivistyy. Mietin, missä novellissa oli tämä tilanne, vai oliko jonkun kirjailijan muistelmissa tilanne, jossa pojat kiusasivat linnun hengiltä ja se oli herkälle kirjoittajalle lapsuuden loppu. Jään sitä miettimään.
      "Luonto on vielä meidän" - meillä kävi vieras Englannista ja hän oli ihmeissään Suomen metsistä,joissa kasvaa eri-ikäisiä ja erikokoisia puita, heillä kun metsät ovat pikemminkin hoidettuja puistoja. Ihminen tykkää sekä roskata että putsata paikkoja mieleisekseen. Toiset roskaa ja toiset siistii.

      Poista
  2. Suloiset kuvat joutsenperheestä, joutsen on uljas lintu!
    Mikä ihme meitä ihmisiä oikein vaivaa, kun kaikki kaunis pitäisi hävittää ja tuhota?? Kertooko se jotain surullista ja pelottavaa omasta pahoinvoinnista vai/ja yhteiskunnan/maailman tilasta ?

    Mukavaa mökkireissua ja nauttikaa rauhasta luonnon helmassa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Takkutukka! Saamme kavereiksemme nuorimman pojan porukan ja kaikki mökkijutut tehdään, saunotaan, uidaan ja grillaillaan. Minäkin opin juuri muutama päivä sitten saunomaan mökillä pakon edessä. Olin luvannut brittivieraalle tutustuttaa hänet suomalsieen saunakulttuuriin, ja niin tein. Saunottiin sekä mökillä että kerrostalosaunassa.

      Joutsen on todella ylväs ilmestys. Seisoin pikkulaiturilla (tuon lammen reunoilla lisäksi yli 30 kalastuslaituria) hipihiljaa monena päivänä ja katselin sitä kaunista lipumista ja asentoja jotka toivat mieleen baletin. Sitten soitin kotiin ja kerroin miehelleni, että jos nyt tulet tasokkaan kameran kanssa tänne, niin saat elämäsi kuvan. No, tietenkin joutsenet olivat hänen sinne päästyään kaislikon suojassa. Poikaset olivat myös useimmiten vanhempiensa kainalossa suojassa.

      Poista
  3. Joutsen tekee pesäänsä joskus turhan lähelle ihmisiä, lieneekö pesäpaikoista sitten pulaa. On näitä häiriköitä jotka kajoavat joka kohtaan. Tiedä sitten miksi näin tekevät.
    Pihatontillamme pesii rastaita, kirjosieppoja, mukavia hetkiä olemme viettäneet niiden pesintätouhuja seuratessa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, ennen joutsenen näkeminen oli harvinaista. Nyt näitä on paljon meilläkin lähivesissä.
      Meillä on myös mökillä kolmessa pöntössä asukkaita ja kerrostalomme pihassa kirjosieppoja. Seuraamme niiden touhuja parvekkeelta. Toisella puolen pihassa on ilmeisesti jäänyt pönttö siivoamatta, koska joku lintu on tehnyt pesänsä sen katolle.
      Kyyhkyjä on myös enemmän kuin ennen. Yhdistän sen äänen Välimeren lomiin, ja joskus herätessä kestää vähän aikaa tajuta, että ollaan kotona.

      Poista
  4. Voi joutsenpariskunta, ettekö löytäneet rauhallisempaa pesäpaikkaa? Ehkä olivat niin kaupungistuneita.
    Ihminen on tyhmä eläin, sen huomaa niin monesta seikasta.

    Kaikesta huolimatta, leppoisaa juhannusta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kymijoella näkee paljon joutsenia, mutta ikinä ne eivät ole tulleet tähän Koivusaaren virkistysalueen pikku prutakkoon pesimään, vahingossa valittu paikka.
      Kuvassa ei näy, miten paljon niitä tölkkejä ja pulloja siinä pesän edessä on. Mieheni rajasi kuvatessaan ne tarkoituksella pois ja poisti kuvankäsittelyllä nämäkin mitä minun kuvassani näkyy, koska tarvitsi kauniin kuvan omiin tarkoituksiinsa.
      Sitä vielä mietin, mitä sille yhdelle pikkuiselle on tapahtunut ja kuka on särkenyt munat! 😟

      Poista
  5. Joutsenten seuraaminen kuuluu minulla nykyään erityisesti kevääseen mutta myös kesään. Upeita lintuja! Mutta kyllä toivoisi meiltä ihmisiltä enemmän luonnon kunnioittamista.
    Hyvää juhannusta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, ja sama toivotus sinulle.
      Nykyään yhä enemmän joutsenia talvehtiikin Suomessa. Siinä tulee taas huolestunut olo, kun näkee niitä viimassa jäällä. Tekee mieli huutaa, mene hyvä lintu sulapaikkaan, älä jäädy siihen, mutta ehkä niillä on paremmat vaistot kuin minulla toppavaatteissani.

      Poista
  6. Hyvää juhannusta!
    Ikävä kyllä meilläkin päin on ainakin tikkoja kiusattu. Joensuun puskaradiossa joku kyseli siihen tilanteeseen neuvoja ja syyllisiksi osoittautuneet penskat saatiin tunnistettua vanhempineen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä, että syylliset löytyivät.

      Täällä mökillä on kuunneltu ihastuneena mustarastaan konserttia pihan männyssä.
      Leppoisa olo keskeytyi, kun tuli vilkaistuksi uutisia. Huh, mitä siellä Venäjällä oikein tapahtuu?
      No, nyt alkaa erityislähetys... 😳

      Poista
  7. Hienot kuvat. ♥ Joutsenet ovat uskomattoman kauniita uljaita lintuja. Kun vaan ihmiset kunnioittaisivat luontoa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Rita! Hyvällä kameralla pitkine putkineen pääsisi lähelle kohdetta, mutta kyllä se uljaus näistäkin kuvistani välittyy.

      Kävin taas katsomassa, mitä joutsenille kuuluu. Toinen vanhemmista oli korkealla kiven päällä ja tarkkaili valppaana ympäristöä. Siellä takana kaislikossa toiset söivät ahnaasti vesikasveja. Poikaset kasvavat aivan silmissä. Taas suretti se, että joutsenten ympärille oli heitelty lisää pulloja, tölkkejä ja keppejä. Kuka sydämetön...ketkä... epäihmiset?

      Poista

Joulukalenterikirja lapsille ja aikuisillekin omansa

Niin suloinen kirja, Montako yötä vielä, Prinsessa Pikkiriikki , 24 tarinaa  Hannele Lampela ja kuvitus Ninka Reittu .  Tutustuin Prinsess...