Olen joskus jostakin poiminut kivat otsikot, joiden kautta voi tarkastella omaa kirjahyllyä ja miettiä lukemistaan. Pyydän anteeksi, etten pysty mainitsemaan tämän haasteen, tai miksi näitä nykyään kutsutaankaan, alullepanijaa.
Jos kiinnostut, niin tee sinäkin tämä!
1. Kirja, jonka sait lahjaksi:
Xiaolu Guo, A concise Chinese-English Dictionary For Lovers
- Lahja perheen nuorimmalta pariskunnalta, olikohan jouluna 2007. Ihana rakkaustarina tarkoituksella huonolla englannilla, koska kertoja on Lontooseen opiskelemaan lähetetty kiinalaistyttö, joka oppii, miten erilaista kieli ja kulttuuri voikaan olla ja miten vaikeaa rakkaus.
2. Klassikko, josta tykkäsit:
Orvokki Autio, Pesärikko
- Tämän kolmesta romaanista koostuvan sarjan olen monesti ajatellut lukea uudelleen. Olen nähnyt useampia Pesärikon pohjalta käsikirjoitettuja näytelmiä. Kirjat kertovat eteläpohjalaisesta yhteisöelämästä, joka on yleistä muuallakin. Sen ydinajatuksia ovat "Hillitte ittes" ja "Mitä ihmisekki sanoo".
3. Kirja, jonka lukeminen on takkuillut:
George Eliot, Middlemarch
- Opiskeluajan kurssikirjoja, yli 900 sivua pienellä präntillä, tylsä, mutta minäpä tietenkin luin kaiken tarkkaan alleviivaillen ja merkintöjä sivun laitaan rustaten. Kurssikirjana meni, vaikka takkuilikin, aivan liian yksityiskohtainen.
4. Kirja, jota olet lukenut eniten:
Camilla Mickwitzin Emilia- ja Jason-kirjat, joita olen lukenut sekä omille lapsille että lapsenlapsille. Lapset pitävät selkeistä kuvista ja tarinoiden hyvistä arvoista, kuten välittäminen.
5. Kirja, joka on laina (mainitsen muutamia kirjastolainojani):
Emma Donoghue, Astray
- Kiinnostavia novelleja eksyksiin ja syrjään joutuneista ihmisistä, loppusanoissa hieno kuvaus siitä, miten kirjoittaminen ja lukeminen päästävät hetkeksi irti oman minän kahleista.
Terhi Kunnas, Rakkaani ei tuota puhetta
- Luen sairaskertomuksia suurella jännityksellä, intensiteetillä ja myötätunnolla. Niin tätäkin. Keksin, että nämä kirjat vetävät minua niin paljon puoleensa, koska yritän yhä ymmärtää äitini äkkikuolemaa. Sitäpaitsi, sairastumisia ja kuolemia tapahtuu koko ajan ympärillä, se on elämisen tragedia. Ehkä toisten kokemukset auttavat kohtaamaan mitä tuleman pitää.
Aino Kallas, Reigin pappi
- Luin tämän juuri eilen junassa loppuun, kun kävimme Helsingissä näyttelyreissulla. Mikä hurja kolmiodraama!
6. Kirja, jonka näkeminen hyllyssäsi tuo sinulle erityistä iloa:
Madonna, The English Roses
- Suloinen lastenkirja, jonka aiheena on syrjimättömyys ja ystävyys.
(Kyllä julkkiskin voi kirjoittaa hyvän kirjan, vaikka meillä nyt on näitä... noo, vähemmän onnistuneita, joiden sijoittaminen kirjallisuuden genreihin on vaikeaa. Huonon kirjan lukeminen on myös aina vaikeaa, joten...)
Madonnan kirjan on kuvittanut Jeffrey Fulrimari. Pidän hänen yksityiskohtia sisältävistä piirroksistaan, nuo ryöppyävät ruusut, huoneiden sisustus ja nuo tytöt!
7. Kirja, joka käsittelee kiehtovaa aihetta:
Mordecai Richler, The Street
- Tämän kirjan kiehtova aihe on kanadalaisjuutalainen lapsuus. Olen ostanut kirjan opiskeluaikana. Muistan puoleensavetävän huumorin.
8. Kirja, joka on kuvitettu:
Kaisa Viitanen ja Katja Tähjä, Paperittomat
- Laaja ja kattava kahden toimittajan laatima teos Euroopan paperittomista.
Peter Brown ja Steven Gaines, The Love You Make, An Insider's Story of The Beatles
- Liverpoolilaisbändin tarina, jossa The Fabulous Four -tyyppien elämä, sekä julkinen että yksityinen tarkasteltuna kiinnostavalla tavalla.
9. Kirja, jonka kansi puhuttelee sinua:
Kaisa Viitanen ja Katja Tähjä, Paperittomat
- Kannessa on puoliksi rikki repäisty, puolinainen elämä, jollainen jokaisella pakolaisella on ja varsinkin heillä, jotka ovat tippuneet yhteiskunnan ulkopuolelle, paperittomiksi.
10. Kirja, jonka hahmolla on kiinnostava kehityskaari:
Aino Kallas, Reigin pappi
- Paavali Anteronpoika Lempelius elikkä Lempelensis eli nuoruuttaan kiivauden synnissä ja tyyntyi ja lempeytyi vanhemmiten, mutta toivoin häneltä kyllä muutakin, jotain pappeutensa ja oman aikansa, 1600-luvun, ymmärryksen ylittävää.
Reigin pappi oli minulle jopa suurempi lukuelämys kuin Sudenmorsian. Taidan lukea vielä sen kolmannen kehutun kirjan Barbara von Tisenhusen. Tämä aatelisnainen mainittiin myös Reigin papissa. Liekö hänenkin suuri syntinsä rakastuminen?
11. Kirjailija, jonka kirjoja sinulla on useampi:
Toni Morrison ja J.M. Coetzee
- Näitä kirjoja voi lukea milloin vain uudelleen, eivätkä ne tyhjene sillä. Minulla on molemmilta kirjoja sekä suomeksi että englanniksi. Alkukielisissä kirjoissa on upeaa englantia.
12. Kirja, joka on kaukana mukavuusalueeltasi:
- Minulla ei ole sellaista. Jos olisi, niin antaisin jollekin kenelle se sopii.
13. Kirja, jonka olit jo unohtanut omistavasi:
Näitä on vaikka kuinka paljon. Kävelin pitkin hyllyjen reunoja ja nostin esiin kirjoja, joiden olemassaolosta en tiennyt.
Outi Nyytäjä, Menestys ja moraali
- Tämä jää nyt työtasolleni luettavaksi, näyttää sisältävän neljä pitkää esseetä. Pidän Nyytäjän journalismista.
14. Kirja, jonka nimestä tykkäät paljon:
Kirsti Mäkinen, Lollot ja kollot: suomalaista naapurihuumoria
- Miksi naapurille nauretaan? Kiinnostavaa kulttuurihistoriaa Suomesta ja eri puolilta Eurooppaa. Jos tarvitset mehukkaita haukkumasanoja, niin täältä löytyy.
Ritva Siikala, Rauhoitu nyt vihdoinkin
- Hauska useamman sukupolven elämästä kertova muistelmateos monipuoliselta teatterintekijältä ja monikulttuurisen taidetyön uranuurtajalta.
Loppulause: "Enää ei kesä ole ääretön."
15. Kirja, jonka haluat nostaa esiin muuten vain:
Sauli Niinistö, Hiljaisten historia
- Presidenttimme novellikirja vuodelta 2007 ennen kuin hänestä tuli presidentti ja meni naimisiin Jenni Haukion kanssa. Niinistö on hyvä kirjoittaja. Minua ärsyttää, kun jotkut tutut sanovat ilman parempaa tietoa, että kyllä Saulin kelpaa, kun Jenni tekee hänen puheensa.
Uzodinma Iweala, Beasts of No Nation
- Lapsisotilaan tarina kerrottuna lapsen tasolta lapsen ymmärryksen kautta. Kirja on myös suomennettu ja sen nimi on omituisen laimea Ei kenenkään lapset.
- Ensi kerran vuonna 1937 Wienissä julkaistu rakkaustarina, jonka tekijä on pitkään ollut ratkaisematon. Tapahtumapaikkana on Bakun kaupunki Kaspianmeren rannalla. Itä ja länsi kohtaavat, tapahtuu myllerryksiä, jotka jakavat ihmisiä ja muuttavat maailman valtasuhteita. Itse asiassa tässä on juuri nyt paljon sellaista, mikä sopii taustaksi, kun pohditaan meidän epävakaata aikaamme.
Vien tämän kirjan yöpöydälleni. Haluan lukea sen uudelleen vuosien jälkeen.
Noita muita alan pujotella vähitellen takaisin paikoilleen.
En malttanut pitäytyä yhdessä kirjassa monessakaan kohdassa. Kirjojen maailma on niin ihanan runsas. Hyviä lukuhetkiä ja pääsiäisen jatkoa!
 |
| Kuva:Ume |
Sehän selvisi!
Haasteen, tagin suunnittelija on Kirjojen pyörteissä-blogin Jenny (klik).
Mitä ihmettä, Sauli Niinistökö novellisti?? Miten tästä ei ole puhuttu, Haukiotahan tuskin mainitaan ilman runoilija-epiteettiä. Hauska uutinen 😀
VastaaPoistaPesärikko on todella hieno teos! Minullakin oli se hyllyssäni, mutta menin tyhmyyksissäni viemään sen kirpparille kun muutin tänne Tukholmaan. Kaikki kirjat eivät mahtuneet muuttokuormaan ja juuri Pesärikkoa olen harmitellut monet kerrat jälkeenpäin, olisin mielelläni lukenut sen uudelleen.
Katselin läpi ja luin uudelleen muutaman kirjoituksen Niinistön Hiljaisten historiasta. Muutama on selvä novelli, joukossa on kirjoituksia jotka lähtevät omasta elämästä, mutta niissäkin pääpaino on jossain yleisemmässä asiassa. Päähenkilöinä on mm Pelastusarmeijan sotilas ja Kiinan kansantasavallan keskuspankkiiri. Kirja ei siis ole mikään vaaleja varten koottu puheluettelo tms vaan oikea kaunokirjallinen teos, joka korostaa elämän hetkellisyyttä. Lopussa on 50-sivuinen pitkä omaan elämään perustuva kirjoitus Surun siluetit, joka kertoo tsunamista ja siitä selviytyneistä. Tämän kirjoituksen vuoksi kirja on varmaan luokiteltu elämäkertoihin, vaikka sitä se ei ole.
PoistaPesärikko on niin hyvä, niin ehjä kokonaisuus ja aikansa yhteiskuntaa ja sen muutosta taitavasti kuvaava teos.
Esipuheessa Niinistö sanoo:"Kirjoittamani tarinat ovat osin todellisia ja osin täysi fiktiivisiä."
PoistaSilti Wikipediassa se mainitaan muistelmateoksena.
Ahaa, se selittää asian! Muistan kuulleeni tuosta kirjasta, mutta olen ajatellut sen olevan juuri muistelmat. Nyt alkoikin kiinnostaa tämä Niinistön kirja!
PoistaPian Niinistöllä on enemmän aikaa. Jospa hän tavanomaisten poliittiisten muistelmien sijaan kirjoittaisikin jotain kaunokirjallista elämisen havainnointia, kuten tässä Hiljaisten historiassa.
PoistaEsipuheessa on linjaus:
"Valtaosa ihmisistä ei ole näkyviä menestyjiä; useimmat tapahtumat ovat tavallista arkipäivää.
Mutta jokaisen ihmisen takana on tarina, jokaisella tapahtumalla jokin merkitys, ainakin jollekin."
"Pienistä historioista vasta koostuu suuri historia."
Hienosti sanottu, olen vasta vanhemmalla iällä ymmärtänyt tuon pienten historioiden merkityksen. Koulussahan painotetaan sitä suurta historiaa, joka ainakin minulle oli lapsena vaikea hahmottaa. Nyt tykkään lukea historiallisia elämäkertoja ja ylipäänsä elämäkertoja, koska ne saavat palaset loksahtelemaan paikoilleen.
PoistaOlipa todella yllättävää kuulla, että Niinistö on kirjoittanut novellikirjan. Sitten ihastuin tuohon Lollot ja kollot teokseen. Hyvä nimi naapurihuumorille. Mickwitzin lastenkirjat ovat symppiksiä ja ihanasti kuvitettuja.
VastaaPoistaTämä haaste on Kirjojen pyörteissä Jennyn tekemä 💛
PoistaNiinpä onkin. Sitä kyllä muistelin, että sinun kauttasi innostuin tästä, ja sinähän olit maininnut Jennyn. Kiitos! Laitan linkin Jennylle tuonne kirjoitukseni loppuun.
PoistaAloin googlailla, mitä Niinistön kirjasta on kirjoitettu ja haa - löysin oman kirjoitukseni blogielämäni alkuajoilta: https://marjatankirjat.blogspot.com/2014/01/sauli-niinisto-hiljaisten-historia-2007.html
Lollot ja kollot on hauska tietokirja. Siinä on esseekirjoitusten lisäksi lueteltu paikkakunnittain haukkumanimiä ja mistä ne ovat saaneet alkunsa.
Tämä sai minut pohtimaan erilaisia ihmisille annettuja harmittomia sekä ilkeitä lisänimiä, jotka ovat usein hyvin kuvaavia. Tekisi mieli laittaa tähän esimerkkejä omasta yhteisöstä, mutta pidättäydyn.
Kun muutimme tähän asuntoon 18 vuotta sitten, ei naapureiden nimet vielä olleet tiedossa. Seinänaapurista tuli sitten Hymyhuuli (päinvastainen tyyppi) ja hallituksen puh.johtajasta Mörökölli. Muistelen, että opettajille annettiin herkästi lempinimiä. Itse taisin olla Majava ;)
PoistaJotkut opettajat ovat saaneet oppilailta aivan kauheita nimiä, joista ei pääse eroon millään. Samoin oppilaat toisiltaan. Ne ovat usein nokkelasti keksittyjä. Kunpa se luovuus toteutuisi muussakin!
PoistaEliton Daniel Derondan olen lukenut ja sekin oli melkoinen tiilikivi. Middlemarch voisi olla kiinnostava teos, Aino Kallaksen Reigin pappi löytyy minun hyllystäni. Vaikuttava teos. Omiin viiteentoista kirjaani tosin valikoitui ihan muunlaisia teoksia.
VastaaPoistaSe juuri onkin kiinnostavaa, miten erilaisia kirjoja luemme ja niitä riittää monenlaiseen lukumakuun. Kirjojen maailma on ehtymätön. Toivottavasti säilyykin sellaisena, monipuolisena ja tasokkaana.
PoistaEn ole lukenut George Eliotilta muuta kuin Middlemarchin. Ehkä se nyt luettuna tuntuisikin helpommalta kuin parikymppisenä.
Eniten kiinnosti ja ihastutti tuo Rauhoitu nyt vihdoinkin, ja lausahdus "Enää ei kesä ole ääretön". Olen omalta kohdaltani iloinen että työni keveni tänä kevätkautena 🙂 mutta että sitä vielä on.
VastaaPoistaSe on todella hauska nimi.
PoistaLoppuluku on otsikoitu "Kevät". Kirjailija toteaa, että hänen on vaikeaa hyväksyä kehonsa rappeutumista ja sitä, miten vuodenaikojen vaihtuminen ja aika ylipäänsä kiihtyy iän mukana. Loppulause on hienosti ihan oma kappaleensa.
On todella hyvä, jos voi keventää töitään ennen kesälomaa: Keväällä on niin paljon muutakin tekemistä ja pitkä talvi vie aina voimia.