Muutama kirjoitus sitten tarkastelin vanhoja lehtiä ja lupasin kirjoittaa aiheesta lisää. En unohtanut, tässä tulee.
Tarkastelen nyt kuvassa näkyvää Suomen Kuvalehden vuosien 1938 ja 39 taitteeseen sijoittuvaa kaksoisnumeroa.
Pysähdyin liikuttuneena artikkeliin 1939 - odotuksen vuosi. Siinä lehden nimimerkki Hoviennustaja päättelee, miten hyvin kaikki menee vuonna 1939.
Tosin on Japanilla ja Venäjällä jälleen ristiriitoja, mutta ne sovitetaan. Saksa toivoo innokkaasti siirtomaita ja näyttää siltä kuin se sellaisia saisikin.
Vuoden 1939 loppupäivinä on maailman yleistilanne tavallista parempi. Mutta taloudellinen tilanne ei ole lohduttava.
Vuotta 1939 voidaan kutsua "odotuksen vuodeksi".
No, me tiedämme, miten kävi. Ennustus ei olisi voinut huonommin mennä. Toinen maailmansota alkoi, ja Suomi joutui siihen mukaan raskain menetyksin.
Yhdessä asiassa Hoviennustaja onnistui melko hyvin. Hän veikkasi, että suomalaiset tiedemiehet saavat menestystä ulkomailla ja Nobel on tulossa. Nobel tuli, mutta ei tiedemiehelle vaan kirjailija Frans Eemil Sillanpäälle.
Sekä WSOY että Otava ovat saaneet lehdestä kokonaisen aukeaman, jolla suosittelevat lahjakirjoja pukin konttiin. Molemmilla on listaukset Koko perheelle, Äidille, Isälle, Isolle siskolle, Isolle veljelle ja Perheen pienimmille, Otavalla lisäksi Tädille ja Sedälle.
Kun tarkastelen näitä listoja, huomaan että scifiä ei ole olemassa ja tietokirjoja on paljon joka ryhmässä. Isolle siskolle suositellaan Alli Wiherheimon Morsiamen kirjaa, Kodin kirjaa ja Syntymäpäiväkirjaa ja Isolle veljelle Erkki Kivijärven tietoteosta Seuraelämän säännöt, Jokamiehen luonnonkirjaa ja voimisteluopasta.
Daphne du Maurierin romaania Rebekka mainostetaan vuoden suurimpana menestysromaanina Englannissa ja Amerikassa. Kirjasta tuli klassikko, jota luetaan tänäkin päivänä. Alfred Hitchcock teki sen pohjalta elokuvan 1940 ja voitti sillä parhaan elokuvan Oscarin.
Lehtien kansissa ei ollut ennen mainoslauseita sisällöstä. Jossain vaiheessa ne tulivat, ja nykyään kansi on joskus niiden peitossa.
Kannen kaunottaren nimeä ei ole mainittu, olisiko Ester Toivonen, mutta kuvaajan nimi näkyy vasemmassa yläkulmassa, Marjatta Weöres.
Lisää tuon ajan lehtien kansia näkyy tässä tilauslipukkeessa, joka oli lehden välissä. Huomatkaa, tilaajan nimi ja osoite riittää. Eihän silloin kaikilla puhelinta ollut.
Mainoksissa on Palmu-saippuaa, Nivea-voidetta, Havin partavaahdoketta, Silon leninkejä, Kestilän turkkeja, Bayerin aspirinia, Sun-Maid-rusinoita ja tupakkaa.
SF-filmillä on lähes koko sivun mainos Toivo Särkän käsikirjoittamasta ja Wilho Ilmarin ohjaamasta elokuvasta Nummisuutarit, ensi-ilta 25.12. Helsingissä, Tampereella, Turussa, Viipurissa, Lahdessa, Kotkassa, Kuopiossa, Porissa ja Lappeenrannassa.
Viipurissa...
Entä artikkelit? Muutaman asiajutun lisäksi lehdessä on useampi novelli, Anni Swanin joulusatu lapsille, kaksi jatkokertomusta, pakinoita, pilakuvia ja pulmatehtäviä.
Huomiotani kiinnittää Maila Talvion juttu Miten kirja syntyy, ja värikkääseen tyyliin kirjoitetut matkakertomukset ulkomailta.
Pyhän maan joulu -nimisessä artikkelissa kuvataan, miten vainotut juutalaiset vyöryvät kristityn mandaattiherran Englannin avustamana maahan, jota arabit ovat hallinneet toista vuosituhatta. Santa Barbaran mustat ruusut ja Kalifornian ruusupappi kertoo liftausreissusta espanjalaista tunnelmaa henkivässä Santa Barbarassa.
Japanilaisesta runoudesta on kolme sivua pitkä kuvallinen artikkeli, jonka on kirjoittanut T. Vilpponen, Japanilainen runo, "älyn hovikumarrus sydämelle".
Hyvin paljon kulttuuria sisältävä siis tämä lehti vuosikymmenten takaa.
Maila Talvio kertoo kirjastaan Itämeren tytär seuraavasti:
Kirjan ilmakehä tahtoo olla kauttaaltaan historiallinen, s.o. syntynyt aikansa tomusta ja asiallisten tietojen pohjalla. Mutta tämä, samoinkuin ihmiskohtalotkin, ovat käyneet mielikuvituksen valohämyn läpi. . . . . . .
Arvatkaas mikä päivä huomenna on? - Maanantai - juu, mutta myös minun blogini kuusivuotispäivä.
Mihin se aika meni? No, lukemiseen, kirjoittamiseen, kuvien tekemiseen, asioista selvän ottamiseen, kuten nyt, kun etsin tietoa ihmisistä noiden tummentamieni nimien takana, toisten blogeissa vierailemisiin ja kommentointiin, oman blogini kommentteihin vastailemisiin. KIITOS teille, jotka olette käyneet lukemassa ja monet jopa kommentoimassa! Olen niin nauttinut keskusteluista kanssanne.
Jokin aika sitten, vuoden alussa, koin blogiaikani ensimmäisen turhautumisen blogin pitämiseen, mutta se meni nopeasti ohi. Aioin silloin hidastaa, mutta kyllästymisen tunteeni tunnustaminen veikin uuteen innostukseen.
On tämä kirjoittelu vaan niin kivaa. Poden parhaillaan lieviä flunssaoireita ja onnittelen itseäni harrastuksesta, jota voi tehdä puolikuntoisenakin. Jos olisin himohiihtäjä, niin olisin ehkä tyytymättömämpi tällä hetkellä, kun ulkona paistaa aurinko ja on mitä upein ulkoilusää.
Antoisaa sunnuntaita kaikille!
Kiintoisa postaus lehdestä, johon olisi kiva tutustua. Vanhat lehdet ovat muutenkin perin kiehtovia.
VastaaPoistaNiin ovat! Eri vuosikymmenten lehdistä pääsee hienosti perille paitsi sen ajan tapahtumista, niin myös ihmisten asenteista ja tyylistä.
PoistaKun tullaan niihin aikoihin, mitkä itseki muistaa, niin saa lisäksi upeita tunnistamisen hetkiä.
Kiitos Marjatta — ölen itse viime päivinä haahuillut vuosissa 1938 & 1939 assyriologien kirjeenvaihtoon pohjautuen, kirjoitan yhtä artikkelia. Kyllä sitä sotaa pelättiin ja Se vaikutti kaikkeen.
VastaaPoistaOnpa kiinnostavaa työtä, Sanna!
PoistaMonilla vanhemmilla ihmisillä on sota-ajan jättämiä pelkoja.
Minusta tuntuu, että tämän Hoviennustajan pakinakin oli vastaus jo ilmassa olevaan pelkoon, vakuuttelua, että mitään pahaa ei tapahdu.
Vanhojen kuvalehtien selailu on mukavaa - ja usein myös silmiä avaavaa! Tuntuu, että ennen aikaan sisältöön todella panostettiin, ja kannet olivat ainakin nykyajan mittapuun mukaan jopa taiteellisia.
VastaaPoistaToivotan blogillesi onnellista kuusivuotissyntymäpäivää! :)
Kansia tekivät usein taiteilijat. Myös kuvitus on tässäkin lehdessä kauttaaltaan tasokasta, kuvittajia ei ole mainittu ja kuvien nimikirjaimet eivät minulle avaudu, joku kuva on varmaan Erkki Tantulta. Valokuvaaja Impi Havas on ottanut hienon lapsikuvan Rouva Kristiinan pakinaan Ihmisen onnellisin aika.
PoistaOlen katsellut näitä kuvia, mutta nyt perehdyin kunnolla teksteihinkin. Niissä on sellainen ero nykyiseen tyyliin, että ironiaa ja sarkasmia ei käytetä missään. Yritin oikein etsiä. Vitsit ovat erilaisia kuin tänä päivänä.
Kiitos Kaisa Reetta! :) Ei näitä vuosia nyt enää huomaa, ensimmäinen vuosi tuntui saavutukselta.
Onnea kuusivuotiaaksi varttuneen blogin pitäjälle! Taas sinulta löytyi hauska ja aivan yllättävä aihevalinta, josta tarjolle oli tuotavissa kiinnostavia makupaloja. Kiitos.
VastaaPoistaKiitos Lissu!
PoistaNäitä lehtiä löytyi kotia järjestäessäni ja alkoi tuntua siltä, että haluan jakaa omaa ihastustani toisille. Olen vasta vanhempana alkanut kiinnostua historiasta ja se kiinnostus onkin aika vahvaa. Nyt tuli sellainen olo, että kiinnostaisi lukea Maila Talviota.
Onnittelut myös minulta kuudesta blogivuodesta. Vanhat lehdet ovat aarreaitta. Pitäisikin etsiä nettidivareista muutamia luettavaksi. Ajatella, yhä julkaistaan viihdelehteä nimeltä Nyyrikki. Tätini tilasi Nyyrikkiä ja Perjantaita ja muistan kuinka äitini piti niitä hömppälehtinä. Muistan myös kuinka alushameet oli pakattu ohueen pahvilaatikkoon ja silkkipaperiin. Valmistikohan niitä Silo? Nyky aikakauslehdet ovat levottomia ulkoasultaan, täynnä mainoksia ja turhaa ripellosta.
VastaaPoistaParantelehan flunssa niin ei tule jälkitauteja. Minä poden nilkkaani, joku venähdys vai lieneekö jo nivelrikkoa. Kipu alkoi, kun hullu tein pakkasten aikaan hyppelyjumppaa. Ei pitäisi enää tässä iässä hyppiä vaan tyytyä rauhalliseen kävelyyn :)
Palautit minulle muistikuvan noista alushameista, kiitos! Kahiseva paperi ja naiselliset alusvaatteeet. Muistan myös ensimmäiset sukkanauhaliivini, vaaleanpunaiset ja pienikukkaiset. Silloin tunsi, että oli siirtynyt pikkutytöstä naiseuden maailmaan.
PoistaJotkut lehdet ovat pitäneet sitkeästi pintansa, mutta kuinkahan käy tulevaisuudessa, kun ruudulta lukeminen valtaa alaa.
Hypyt pois Beate! Minä menin erehdyksessä muutama vuosi sitten kevyeksi mainittuun jumppaan, jossa oli pitkät alkuhyppelyt, katselin pari kertaa ja jäin pois. Pilates on hyvä, koska sen harjoitukset tehdään paikallaan hyppimättä, käydään läpi kaikki lihakset, opitaan vartalon kannattelua ja harjoitellaan tasapainoa.
marjatta
VastaaPoistatulit mieleen toimittaja matti kuuselan kirjoituksesta, jossa sanotaan että "seitsemänkymppistä naista viisaampaa, sielukkaampaa, suvaitsevampaa, hauskempaa, kauniimpaa ja vapaamielisempää olentoa ei maa päällään kanna. tietty kirsi kunnas, 94, ja eeva kilpi, 91, menevät vielä ohitse."
tykkään siitä, ettet aina kerro suoraan sitä, mitä mieltä olet joistakin kirjoista tai asioista. tällainen alleviivaavuuden puute on ihan hillittömän virkistävää. jos blogisti ei kerro, miten pitää ajatella, on pakko yrittää ihan itse.
ps. mukaan valitut omakuvasi ovat ihania.
meri
Voi ei, meri, vai omakuvat!
PoistaKiitos sinulle ja kiitos, että toit tänne Matti Kuuselan ajatuksen!
Kävin lukemassa Kuuselan artikkeleja ja kolumneja. Löysin myös hauskan 60-vuotishaastattelun vuodelta 2016, jossa hän antaa neuvoja nuorelle toimittajalle. Haastateltava on hyvä, mutta niin on haastattelijakin, Annu Laine.
https://www.aamulehti.fi/a/23713146
Minulla oli tässä kirjoituksessani jossain vaiheeessa lause "Ajat olivat silloin niin toiset", se oli tuossa missä katselin millaisia kirjoja suositeltiin. Pyyhin sen pois liian itsestäänselvänä. Minua kiusaa se, että nykyään niin paljon tuomitaan ja varsinkin, kun se tuomitseminen ulotetaan entisiin aikoihin nykyisen maailman kriteereillä. Tämä on syy siihen, että yhä vähemmän itse alleviivaan.
Blogille ja sinulle onnittelut kuudesta vuodesta! Minullakin tulee keväämmällä samat vuodet täyteen.
VastaaPoistaIhana lehtikatsaus ja juttusi, näitä on mukava lukea! Omasta hyllystä löytyy tuo Maila Talvion Itämeren tytär, on kulkeutunut lapsuuden kodin kirjahyllystä. Painos on vuodelta 1945, omistuskirjoituksen mukaan isäni on sen saanut syntymäpäivälahjaksi seuraavana vuonna.
Kiitos Paula, blogi-ikätoverini!
PoistaMinä en muistaakseni ole lukenut Talviolta mitään. Olen saattanut lukea, mutta niitä lapsuuden ja nuoruuden lukemisia ei niin muista, kun kirjailijaan ei tullut kiinnittäneeksi mitään huomiota.
Aikuisena olen katsonut romaanin Pimeänpirtin hävitys pohjalta tehdyn elokuvan Irma Seikkulan vuoksi.
Kannattaa siis jatkaa kirjoittamista - vaivatkin unohtuu! Onnea!
VastaaPoistaKiitos, Kyösti! Vaivojen unohtaminen on vähemmän esiin tuotu hieno sivuvaikutus kirjoittamisessa.
PoistaOnnittelut kuusivuotiaalle blogillesi! Se on jo hieno saavutus, kuusi kokonaista vuotta. Täytyykin varmaan lukea noita sinun vanhempia tekstejäsi, kun aloin itse seurata blogeja vasta samaan aikaan kuin aloitin omani (hmm... 11 kuukautta sitten). Kyllä tämä sinun ajatuksia herättelevä ja aiheita vapaastu käsittelevä blogisi on yksi mielenkiintoisimmista.
VastaaPoistaVuosi 1939 oli ilmeisesti sotaan asti aika kukoistava vuosi. Kesä oli mitä kuumin, ihmiset paistattelivat päivää onnellisina Laatokan rannalla ja levittivät vihdoin roimalla kädellä voita leivälle. Vaan näinhän se menee, että taloudessa nousukauden jälkeen seuraa romahdus. Maailmanpolitiikassa tilanne voi muuttua yhtä äkkiarvaamattomasti.
Ateneumissa, siinä samassa näyttelyssä, jossa molemmat kävimme, oli iso lähes koko seinän kokoinen maalaus, jonka taiteilijaa en noloa kyllä muista. Kaoottisen ja värikkään kuvan keskiössä mies putosi alas syövereihin. Maalaus kuvasi hyvin maailman tilaa. Kylmät väreet menivät pitkin selkäpiitä, kun näin päiväyksen: 1.9.1939. Oliko taiteilija todella ehtinyt tehdä koko valtavan taulun yhdessä päivässä, samana päivänä jolloin Saksa hyökkäsi Puolaan ja toinen maailmansota syttyi? Vai oliko hän valmistellut teosta pitkin vuotta kuin ennakoiden tulevaa?
On todella mielenkiintoista lukea vanhoja lehtiä ja seurata, miten tulevia tapahtumia on osattu odottaa - vai onko niitä osattu edes pelätä.
Kiitos onnitteluista!
PoistaMinulla hyvät kommentoijat inspiroivat paljon, ja joskus uusi aihekin on alkanut itää keskustelujen seurauksena, joko täällä tai muiden blogeissa käytyjen. En aloittaessa tiennyt tästä, en ollut myöskään juuri käynyt lukemassa blogeja ennen kuin itse aloitin eli sama kuin sinulla.
Ai, sinun blogisi on noin nuori! Et ole tarvinnut harjoitteluaikaa ollenkaan, vaan olet lähtenyt heti kuin vanha tekijä liikkeelle tasokkain postauksin.
Viime kesäkin oli kuuma. Koskaan ei tiedä, mitä maailmanpolitiikassa tapahtuu.
Muistan tuon taulun, mutta en tekijää minäkään. Vaikuttava teos.
Onnittelen sinua upeasta blogistasi, joka juuri täytti vuosia.Onnittelut itse blogille myös. Pitkään olen blogissasi vieraillut, useammin saisin tassuni jäljen jättää.
VastaaPoistaNyt luin kaksi kertaa tämän postauksen. Toit esille niin paljon monenlaista kiinnostavaa ja niine hyvineni aioin lähteä eteenpäin, mutta palasin.
Kotiliesi on tullut joskus lapsuuskotiini, ehkei enää jäljellä ole ainuttakaan vanhaa lehteä, mutta joskus käydessäni Taivalkoskella Jalavassa (Suomen vanhin kauppa)luen siellä pirttipöydän ääressä vanhoja lehtiä mm. Kotiliesiä.
Maila Talvioon ja tuotantoonsa tutustumiseni alkoi kiinnostuttuani hänen hartolalaisuudestaan. Itä-Hämeen Museossa on Maila Talvion huonekin, jossa olen usein käynyt.
Sinä olet säästynyt monet vuodet bloginpitäjänä ilman turhautumista. Minulle on sattunut semmoisia mielen päälle jo usein. Vaikka koen, että kirjoittaminen on aivan mahtava harrastus, silti tökkii välillä.
Olen samaa mieltä kanssasi, kun liikunta ei flunssan (kuten sinulla) tai katolta putoamisen(kuten minulla) oikein sovi, niin kirjoittaa ja ajatella voi.
Toivon, että päihität mokoman flunssan.
Kiva kun jätit tassun jäljen, aimarii!
PoistaMinä käyn myös usein sinun blogissasi, mutta jos en keksi mitään erityistä, niin kommentointi jää.
Viimeisimmän postausksesi tarina on minusta nerokas. Täällähän oli kerran Kouvolan dekkaripäivillä kilpailu 100 sanan tarinoista, niitä kutsuttiin raapaleiksi.
Itse asiassa minulla tuli myös kerran aivan alussa blogin kanssa epäröivä olo, mutta se meni ohi ja sitten onkin mennyt samalla vauhdilla tuohon joulun jälkeiseen notkahdukseen, jolloin koin jotain omituista alakuloa ja alemmuudentunnetta.
Flunssa viipyilee vielä minussa. Ajattelin, että en nyt riskeeraa mitään, että selviäisin ilman antibiootteja, niinpä olen ollut täydellisessä hiljaiselossa sohvaantuneena ja ottanut kaikki omahoidolliset keinot käyttöön.
Mutta sinä älä enää putoa! Onneksi ei käynyt pahemmin.