torstai 17. tammikuuta 2019

Kaksi luentoa

Bloggarillanne on meneillään oikea kulttuuriviikko. Joka päivälle on sekä ruumiin että hengen kulttuuria. Jos ei näillä pääse irti joulun jälkeisestä apeudesta, niin ei sitten millään.

Toissapäivä oli esitelmäpäivä. Päivällä kävin kuulemassa YLE:n ulkomaankirjeenvaihtaja Mika Hentusen ajatuksia tämän päivän USA:sta ja illalla tutkija Seppo Aallon kertomaa sisällissodan ajasta.


Mika Hentunen on pitkän linjan ulkomaantoimittaja ja uutisankkuri. Hän on asunut ja työskennellyt Suomen lisäksi Saksassa. Etelä-Koreassa, Ranskassa, Belgiassa ja Yhdysvalloissa. Vuodesta 2009 hän on tehnyt vakinaisena töitä YLE:lle televisioon, radioon ja nettiin. 
Näemme Hentusen usein uutislähetyksissä raportoimassa USA:sta milloin hurrikaanien kynsissä, milloin selostamassa vaaleja. 
Hentunen vieraili paikallisessa Reuna Kustantamo-kirjakaupassa, joka on meidän myllykoskelaisten kulttuuritalo. Meillä on kesällä Reunan järjestämänä kirjamessutkin.

Hentusen luento tai pikemminkin haastattelutilaisuus kiinnosti kuuntelijoita, joita oli tuvan täydeltä. Reunan toimitusjohtaja Tarja Tornaeus haastatteli. Hänen tekniikkansa oli loistavaa, rentoa ja yhtä aikaa sekä jäsennellyn napakkaa että improvisoidun tuntuista. Kuulijat saivat kysellä kesken luennon ja aikaa tuntui olevan.
Paikka on kodikas, vanhaan rautakauppaan remontoitu monitoimitalo. Paikallahan on aina suuri merkitys siinä, millaiseksi tilaisuus tunnelmaltaan muodostuu.



Hentunen asuu Washingtonissa, josta lentää milloin minnekin. Häneltä tulee seuraavaksi juttu San Salvadorista, jossa hän käy katsomassa millaisiin oloihin USA:han pikkupoikana silloisen pakolaisjärjestelmän avulla tuotu nuori, vasta ammattiinsa valmistunut mies palautetaan presidentin määräyksen perusteella.

Presidentti Trumpin määräykset ovat enimmäkseen ympäristön suojeluun ja ihmisoikeuksiin liittyvien päätösten purkamisia. 
Eräs määräys on sellaisen hyvin perinteisen amerikkalaiseen demokratiaan liittyvän säädöksen poistaminen, että poliittista puhetta ja uskontoa ei saa yhdistää. Tämä määräys liittyy suurimman kannattajajoukon, valkoisten kristittyjen uskovaisten tyytyväisenä pitämiseen. Kirkkoja taloudellisesti hyödyttäviä päätöksiä on tehty, ja aborttiasiassa Trump nyökyttelee vanhoillisten suuntaan. Eräs tilaisuuden osallistuja kysyi, miten uskovaiset voivat hyväksyä Trumpin suhtautumisen naisiin ja ilotyttöskandaalit, kun Clinton aikoinaan pistettiin koville yhdestä tapauksesta. Ilmeisesti kirkoilla raha voittaa moraalin.

Presidentti Trump on kahden vuoden aikana antanut yli 70 presidentillistä määräystä, presidentti Obama antoi kahdeksan vuoden aikana 10 määräystä.

Ympäristöministeriö lakkautettiin Trumpin aikana, mikä on aika erikoista nykyisessä maailman tilanteessa, jossa ympäristöasioiden merkitystä pitäisi korostaa. 

Tunnelmista Washingtonissa Hentunen totesi, että ihmiset siellä kokevat elävänsä pitkään jatkuneessa poikkeustilassa, jossa ikään kuin joku outo joukkio on vallannut Valkoisen talon. Tämä on ymmärrettävää, koska washingtonilaisista 98 prosenttia on demokraatteja.
Joku yleisöstä kysyi, millainen Trump on puhujana. Kiihkeä, hyvä puhuja, vaikka puhuukin aina samat vanhat aiheet - talous, muuri, Hillary, Obama. Yleisö on ollut hänen puheensa jälkeen usein aivan kuitti.
Yksi sana, mikä toistuu Trumpin presidenttiydestä puhuttaessa on 'incompetence', epäpätevyys. Hän ei valmistaudu eikä näin ollen  tiedä käsiteltävistä asioista. Eräs ihmisten paljon huokailema lause on:"Voiko mennä enää huonommin kuin Helsingissä?" (Trumpin ja Putinin tapaaminen Helsingissä viime kesänä)

Kriisi rajalla on keksitty juttu. Siellä ei ole mitään kriisiä.

Mikä on hyvää USA:ssa, kysyttiin Hentuselta. Miksi tykkäät olla siellä? Mielipiteen vapaus ei ole sanahelinää, vaan se on tärkein arvo. Ihmisten kanssa on helppo puhua, koska he kertovat aikailematta mielipiteensä. Washington Postin ja New York Timesin toimittajat eivät pelkää yhtään kirjoittaa kriittisesti. Konstailemattomuus, myönteisyys ja avuliaisuus. Hentunen oli ennen vakituista pestiään pitkään freelancerina ja vain USA:ssa freelancereita kohdellaan tasa-arvoisina suurten medioiden tähtitoimittajien kanssa.

Hentunen on käsikirjoittanut radio- ja tv-ohjelmia, suomentanut amerikkalaisen tietokirjan Käärmeet liituraidassa, kirjoittanut kaksi dekkaria ja toimittajan työstä kertovan kirjan Oikeaan paikkaan (2009). Ostin sen.





Päivän toiseen luentoon ajelimme Kuusankoskelle. Siellä Tieto-Finlandian voittanut, eläkkeellä oleva historiantutkija Seppo Aalto luennoi otsikolla Kapina tehtailla.
Kuusankoski-talon iso sali oli täynnä, mikä ei ole ihme, koska käsiteltävänä oli Kymen tehdasyhteisö sisällissodassa.

Tämä luento oli pitkä ja alkoi kyllästyttää, koska se oli niin jäsentelemätön ja rajaamaton. Kontrasti tilaisuuteen, johon päivällä osallistuin oli suuri, toimittaja vastaan tiedemies, toimittajan eduksi.
Isot salit ovat vaativia esiintymispaikkoja. Ihmisiä alkoi lähteä pois jo ennen kuin lopulta olisi ollut mahdollisuus keskusteluun mikrofonia kierrättämällä.

Aalto on asunut tehtaiden kupeessa, mutta koulussa ei puhuttu sisällissodan yhteydessä oman kylän tapahtumista vaan lähinnä Väinö Linnan kirjojen kertomasta torpparien noususta. Näinhän se menee sisällissotien jälkeen yleensäkin, historiaa kirjoitetaan voittajien näkökulmasta.

Aallon mielestä parasta sovinnontekoa on tosiasioiden esille ottaminen, mitä hän kirjassaan tekee.
Minusta myös aika tekee tehtävänsä. Myöhäiset anteeksipyynnöt ovat yleensä vain seremoniaa.

Aalto näkee ajassamme samanlaista kireyttä kuin ennen Suomen sisällissotaa, mutta ei Suomessa vaan Euroopan mittakaavassa.
Tärkeintä rauhantyötä on pitää tilanne rauhallisena ja pitää kiinni niistä puitteista, joita olemme rakentaneet.

Lopuksi Aalto huokaisi, että kunpa hän olisi nuorempi, niin hän tutkisi vuosia 1919 ja 1920, kaikkea sitä, mitä tapahtui sodan jälkeen. Kuusankoskellakin on mielenkiintoisia tapahtumia ja ihmiskohtaloita, joita jonkun pitäisi nyt tutkia.


6 kommenttia:

  1. Ylellä on pitkään ollut Washingtonissa hyviä kirjeenvaihtaja, Mikä Hentunen yksi heistä, Pirkko Pöntinen myös. Helsingin kirjamessuilla ulkomaan kirjeenvaihtajien keskustelu oli yksi kiinnostavimpia. Niin fiksuja, kokeneita, sivistyneitä ja silti koko ajan rentoja ja huumorintajuisia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näin on. Nyt Hentusella on kollegana Paula Vilén, hänkin samaa hyvää tasoa.
      Maailmalla kulkeminen ja monenlaisten ihmisten tapaaminen vahvistaa entisestään noita piirteitä, mitä mainitset. Kielitaidoksi vaaditaan kahden vieraan kielen hallinta, Hentusella on hallussaan englannin lisäksi saksa ja ranska.

      Poista
  2. Hentusta olisi voinut olla mukava olla kuuntelemassa, kirjoitusesi perusteella vaikutti oikein monipuoliselta keskustelulta. Tilalla on tosiaan merkitystä tunnelmaan: tuo kirjakauppa näyttää nimenomaan tuvalta ja kuvista välittyy kodinomainen ja rento tunnelma.

    Kuusankoski-talon sali tuo hieman pönötysmöisen tunnelman. Vaatii esiintyjältä enemmän saada kontaktia yleisöön, kun "rajaus" on siis jyrkkä. Olen varmaan jotenkin yliempaattinen, kun minulle tulee usein paha mieli esiintyjän puolesta, jos esityksen aikana syntyy väkikatoa. Siitäkin huolimatta, että itsekin kokisin esityksen tylsäksi ja tekisi mieli lähteä ennen aikojaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minusta oli todella ikävää ja noloa, kun porukka ei jaksanut odottaa. Iso joukko pomppasi pystyyn luennoijan loppusanojen aikana, ja alkoi vaeltaa ovia kohti. Samaan aikaan lavalta kyseltiin, olisiko yleisöllä kysymyksiä. Jotkut menivät sitten kysymyksineen sinne lavan reunalle.
      Tilaisuus oli kyllä hyvin järjestetty, kaksi viittomakielen tulkkiakin oli paikalla.
      Varmaan asia oli tuttua kirjan lukeneille ja Aalto kävi myös jo kerran aiemmin Kouvolassa sisällissota-aiheisessa paneelitilaisuudessa, jossa oli yhtenä keskustelijana muistaakseni Veripellot-kirjan kirjoittanut Mirja Turunen. Hänkin on käynyt täällä luennoimassa monta kertaa, eli kyllä on vuoden 1918 tapahtumia meidän seudulla käyty läpi perinpohjin.

      Olen niin tyytyväinen, että meidän pikkulähiöön saatiin tämä Reuna ja sen aktiivinen toimitusjohtaja puolisoineen. Reunassa on erityistä sen kodikkuus. Kodikkuuden huippu on punaraitainen kirjakauppakissa, joka kulkee siliteltävänä.

      Hentunen oli aivan huippukiva vierailija. Minä kysyin, mitä usalaiset ajattelevat Melaniasta. Hän on etäinen, ei suosittu kuten Michelle Obama ja Barbara Bush. Hänestä ollaan ymmällään. No, Michelle Obamaa suositumpaa First Ladya saa varmaan odottaa pitkään.

      Poista
  3. Oletkin ollut kuuntelemassa hyviä keskusteluja. Mika Hentusen haastattelun minäkin olisin halunnut kuulla. Reunan Tarja on hyvä haastattelija, olen kuunnellut hänen haastattelujaan Jyväskylän kirjamessuilla. Kiva kuulla, että asut siellä samoilla seuduilla kuin Reuna on. Kuvien perusteella siellä on oikein viihtyisää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Reuna muutti tänne Tuusulasta pari vuotta sitten. Tarja Tornaeus muutti synnyinseudulleen ja toi samalla toivotun piristysruiskeen meidän hiljenevään taajamaamme.
      Myllykoski on entinen tehdaspaikkakunta. Odotamme, että tyhjillään oleviin paperitehtaan rakennuksiin löytyisi uutta käyttöä. Niihin sopisi vaikka jokin oppilaitos kampuksineen.
      Kauneinta Mylsällä on Koivusaaren puistoalue, ja jokirantaa seuraileva tie Kouvolaan on myös kaunis joka säällä.
      Yksi seikka, miksi minusta viluisesta on kiva asua täällä on se, että meillä on usein Suomen lämpimintä.

      Poista

Vain kolme kuvaa - maaliskuu

Bloggari Kristiina K on aloittanut vuoden alussa kuvahaasteen Vain kolme kuvaa . Tehtävänä on julkaista joka kuukausi kolme kuvaa, joiden ai...