lauantai 9. kesäkuuta 2018

Sauli Niinistön virallisesta muotokuvasta - eeei...




No, nyt se on nähty. 

Kerroin aiemmin (täällä), että sain julkistamistilaisuuden lehtikuvista ja jutusta sellaisen epämiellyttävän ensivaikutelman, että tämä teos ei ole kuva presidentti Sauli Niinistöstä vaan sadan tekijän kuva itsestään. Niinistö näyttää jäävän tuonne tilkkutäkin alle, ja mistä ihmeestä nuo kuvat kertovat. 

Kävin eilen Ateneumissa katsomassa taulua. Se on todellisuudessa pahempi kuin kuvissa.

Kun ajatellaaan, että tehdään muotokuva henkilöstä, niin minusta ensimmäinen ja tärkein, itsestäänselvä vaatimus kuvalle on, että se kertoo kohteestaan. Nykyään on niin paljon  valokuvia, että muotokuvan tai patsaan ei todellakaan tarvitse olla valokuvamainen toteutus henkilöstä, mutta sen pitää kertoa hänestä. Mielestäni. 



Mitä nämä kangastilkut, puunpalat, tekstiilipinnat, kivet, pikkutytöt, söpöt bambit, ledvalo, folionpalan näköinen klöntti ohimolla ja toinen oksennuksen näköinen olkapäällä kertovat? 
Liittyvätkö nämä jotakin kautta Niinistön elämään, uraan, persoonaan  tai harrastuksiin? Epäilen, että ei. 
Kuvan alla pöydällä oli numeroitu kartta, jossa sata nelikulmiota ja lista niiden tekijöistä. Saisi olla myös tekijöiden selitys omasta palastaan.  







Osa neliöistä työntyy ulos teoksesta, kuten esim. tuo vuohen näköinen eläin presidentin korvan kohdalla, sen yllä olevat kivet ja folion näköinen materiaali, samoin valkoinen möykky. 
Kuva on paljon räikeämpi kuin minun puhelimella ottamissani kuvissa. Nenäpala esimerkiksi on voimakkaan viininpunainen. 
Pahoittelen kuvieni tasoa. Menkää katsomaan!

Seinällä on teksti, jossa kerrotaan, että tämän yhteistaideteoksen taiteilijat ovat nuoremman sukupolven kuvanveistäjiä, graafikkoja, kuva-, valokuva-, video- ja performanssitaiteilijoita ja että jokainen on saanut vapaat kädet oman osuutensa työstämiseen.   
"Muotokuva heijastaa nykytaiteen monimuotoisuutta, samalla kun teoksen mosaiikkimainen rakenne vie ajatukset digitaaliseen pikselitekniikkaan". 
Jaahas, viekö? 

Seurasin toisia kuvaa katsomaan tulleita. Huomasin hämmästeleviä ilmeitä ja keskustelua poskipalasta, joka on toisen henkilön valokuvasta. 
Itse en kyllä haluaisi omaan muotokuvaani toisen poskea, varsinkaan, jos kävisi ilmi, että sen palan tarkoitus on moittia minua. Tekijähän kertoi isosti Helsingin Sanomien haastattelussa haluavansa tällä turvapaikanhakijan posken osalla (punertava pala) näpäyttää presidenttiä siitä, ettei tämä ole tuominnut tarpeeksi rasismia. Tämä on niin tätä aikaa, huokaus. Olisinko joskus elänyt samankaltaisen vaiheen...Mistä ihmeestä tämä ulkomailla asuva taiteilija Päivi Koskinen tietää meidän presidenttimme kannanotot! Ja mistä tällainen röyhkeys. Hesarin haastattelussa hän toteaa: "Sadiq Bahroozin tarina on vähintään yhtä kiinnostava kuin presidentin oma tarina." Niin varmaan onkin, mutta tämä teos on presidentti Sauli Niinistön muotokuva, ei Bahroozin. 
Eikö muotokuvan tarkoitus ole kunnioittaa kohdettaan?

Kävin välillä katsomassa upeaa italialaisen taiteen näyttelyä Fantastico! ja palasin sitten vielä takaisin Sauli Niinistön ns. muotokuvan äärelle. 
Nyt olin jo saanut rohkeutta kysellä toisilta mielipiteitä. 
- Klovnimainen.
- Sitä sun tätä, pelleilyä.
- Tämä ei ole presidentin muotokuva.
- Vähintään tekijöiden oman hännän nostoa, mutta jopa pilkkaava.
- Ei sovi viralliseksi muotokuvaksi.
- Kokoaja ei ole ollut tehtävänsä tasalla. 
- Aikansa kuva, ei presidentin.
- Hassu. 

Toivoin, että joku olisi kehunut kuvaa ja olisin kuullut perusteluja. 
Mieheni nauroi taka-alalla, kun minä leikin toimittajaa. Sanoi, että oli niin kova pulina, että vartija kävi jo tarkistamassa, mistä on kyse. 
Ihastelin italialaisista töistä mm. alla olevaa  muotokuvaa.  


Ubaldo Oppi, Pojan kasvot, 1928

Tässä on poika ja hänen maisemansa. Jos mosaiikkia halutaan, niin tuolla taustassa voisi olla paloja pojan elämästä. Olen nähnyt näin toteutetun perhekuvan, maalauksen perheestä ja heidän elämästään Se oli kiinnostava ja kertova. 

Makuasioita...

27 kommenttia:

  1. MM

    - Riettaallista, sanois vanha kansa. Ja olis oikeassa. Vaan vanhemmalta kansaltapa moni sanomisasia on kielletty, tai jos ei kielletty niin ainakin jyrkästi tuomittu.

    Ks. esim. Rydmanin Karin turhautumista:
    http://karirydman.blogspot.com/2018/06/synkka-yksinpuhelu.html

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Luin Rydmanin synkän yksinpuhelun. Siitä jäi mieleeni soimaan lause 'Tämä nykyinen yhteiskunta ei ole terve'. Nopeat nettiteilaamiset "väärien" mielipiteiden vuoksi ja varsinkin kulttuurisen omimisen poliisien häärääminen ovat tosiaan niin sairasta, ettei sanotuksi saa. Että Rydmankaan ei olisi saanut sovittaa negrospirituaaleja ja juutalaislauluja! Huoh! Eikö mikään esimerkki saa näitä tuomitsijoita oivaltamaan, miten väärin he tekevät nimeämällä kulttuurisen vaihdon uudestaan joksikin vältettäväksi ja halveksittavaksi asiaksi? Olisi hyvä kysyä, mikä köyhdyttää ja mikä rikastuttaa.

      Sen sijaan olen sitä mieltä, että Pori Jazzin toiminnanjohtajan erottaminen on vähän eri juttu. Siellä oli jo artistit alkaneet perua tuloaan. Myönteisen suhtautumisen sukupuolivähemmistöihin pitäisi olla jo niin itsestäänselvä asia, että siinä ei voi näkyvällä paikalla oleva tuoda esiin toisenlaista ajattelua. Miten hänen kanssaan voisi asioida se, joka ei sovi hänen hyväksyntänsä piiriin? Festarijärjestäjillä oli siis tässä ihan festarin onnistuminen vaarassa, siksikään he eivät voineet tässä asemassa olevalta henkilöltä suvaita tätä suvaitsemattomuutta, vaikka joltain festarivieraalta voi.

      Joo, on paljon sellaista, mitä ei saa sanoa. Ettei vaan loukkaa ammattiloukkaantujia. Viimeksi pohdin tätä, kun kirjoitin hassusta kesäpukeutumisesta kun helle äkkiä tuli ja hullaannutti ihmisiä. Sitten myöhemmin näin lakkiaisiin ajaessa vielä miehen, joka polki pyörää lyhyissä raitaisissa alushousuissa. Se oli hauskan näköistä. Heti tuli mieleen, ettei tähänkään saisi kiinnittää huomiota eikä varsinkaan kirjoittaa näkemästään. Hys hys. Jos minä kirjoittaisin, että olipas paljastava asu ja muistatteko kun naiset ennen saattoivat olla kesällä rintaliivisillään, niin heti toisten puolesta mielensäpahoittaja rientäisi hyssyttelemään, ettei saa puhua kenenkään vaatteista.
      En kyllä taivu tällaiseen!

      Hassua, että silloin nuorena koki joskus vanhempansa ahdasmielisinä, ja nyt usein nuorempansa.

      Poista
  2. Kävin myös katsomassa Fantastico-näyttelyn. Taisivat olla jonkinnäköinen vastalause impressionismille ja varsinkin ekspressionismille; kaikki häilyvä valo ja tunteiden myrsky oli pudotettu pois, sijalla tyyni rauha - jota muuten ei italialaisuuteen ensimmäiseksi yhdistä:)

    Niinistön kuva näyttää just siltä kuin analysoit, en käynyt katsomassa, kun aika loppui kesken muutenkin. Älytön idea kuitenkin tämmöinen irrallisten tarinoiden tilkkutäkki toisen naamataulussa. Olisi voitu laittaa erillisinä maalauksina esille ja kysyä, mitä näette jos nämä yhdistetään... Tuskin Niinistöä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä, rauhallisuus on tunnusomaista näille italialaistöille.
      Minulla taas niiden katsominen jäi aivan liian vähälle kun tuijotin tätä mosaiikkia eri suunnilta ja koitin miettiä työn tarkoitusta. Jotkut ilmeikkäät muotokuvat, varsinkin omakuvat, jäivät sieltä Fantasticosta mieleeni. Omakuva onnistuu usein, koska kohde on tuttu. Ennen taiteilija tutustui myös muotokuvattavaansa kunnolla, niin että työhön saatiin hänen persoonaansa. Tässä on mielestäni onnistuttu hyvin Mauno Koiviston kuvassa.

      Jos tämän yhteisteoksen tarkoitus oli kuvata satavuotiasta Suomea (väärä tarkoitus sekin), niin en löytänyt siitä sitäkään. Luin jostain, että joku kohopintaiseksi kudottu kangaspala kuvaisi "nykyistä kahtiajakoa" (kyllästyttää niin tämäkin hoku), mutta miten sellainen on pääteltävissä tekstiilin pinnasta ja mitä tekemistä sillä on Sauli Niinistön kanssa?

      Katsotaan tuleeko vielä joskus selityksiä muiltakin tekijöiltä kuin Koskiselta. En jaksanut tutkia, mikä pala on esimerkiksi performansssitaiteilijan.

      Poista
  3. Kyllä tästä tilkkutäkki nimenomaan tulee mieleen, mosaiikki tehdään huomattavasti pienemmistä paloista ja lopputulos on tyylikäs. Tämä on kaukana siitä (ottamatta sen kummemmin kantaa istuvaan presidenttiin tai hänen muotokuvaansa).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olet oikeassa. Mosaiikkitaiteessa lisäksi palat ovat kokonaisuuden osia, kuten ristipistotöissä eikä irrallisia ja tyyliltään erilaisia.
      Jotkut vanhat kirkkomosaiikit ovat upeita.

      Tästä on käytetty nimitystä mosaiikkimainen yhteistyö, mutta onko se edes yhteistyötä, jos osissa ei ole mitään yhteistä teemaa?

      Poista
  4. Tarjan muotokuvasta ei saanut mitään selvää ja Saulin kuvasta sentään saa selvää ja kaikki näkee, siinä on Sauli. Näen tässä kuvassa tämän ajan ja samalla näen presidentin luonteen kuvauksen. Hän kunnioittaa yhteisöllisyyttä ja yhteen hiileen puhaltamista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä siinä on nähtävissä.

      Muistaakseni jotkut taideopiskelijat tekivät vaalikampanjan aikana sekä Niinistöstä että Haavistosta tämäntyyppiset taulut ja lahjoittivat ne heille muistuttaen samalla taidealan ahdingosta. Niinistö ihastui silloin juuri töiden yhteisöllisyyteen. Hän on myös vaatimaton oman persoonansa esille tuomisessa. Silti olisin toivonut toisenlaista lopputulosta.
      Yksi niistä harvoista taiteilijoista joita tunnistan on Katja Tukiainen, jonka pikkutyttötöistä olen pitänyt kovasti (toisen kuvani pinkki teos), mutta miksi hän niitä tähän teki. Miksei hän vaihtanut tyttöjen tilalle Saulia pienenä kiharapäänä?

      Haluaisin kovasti tietää, kerrotaanko yhdessäkään palassa Niinistöstä.

      Poista
  5. Kävin katsomassa taulun. Siitä ei oikein voi sanoa muuta kuin että se on todella erikoinen ja kuvaa tämän ajan tyyliä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin on, erikoinen ja hämmentävä.
      Onko ajan tyyli sillisalaatti? On se varmaan monissa kirjoissakin, kuten Miki Liukkosen ympyräkirjassa.

      Mitä sinä Katriina ajattelit niistä kankaanpaloista, joista osa tuli ulos pinnasta? Minä katsoin, että onko ne hakeneet miniteoksiinsa presidenttimme taskuliinoja ja solmioita. :)

      Poista
    2. En oikeastaan ajatellut muuta kuin että taulua ei jaksa kauan katsella...

      Poista
  6. Pitäisi kirjoittaa taiteellisen hyväksikäytön filosofiaa, mutta ei jaksa. - Koen että tämä on jonkinlainen psykoottinen kuva Niinistöstä. - Minulle tämä ei ole näköinen kuva kohteesta. Se on vieras väännelmä. - Jos taiteilijan tehtäväksi asetetaan näkeminen niin tässä ei ole nähty vaan tukittu. Lukittu ja heitetty avaimet roskiin.

    Tuosta irvimuotokuvasta pitäisi tehdä rikosilmoitus, koska koen siinä kunnianloukkausta mutta jos kohde ei koe niin minkäpä teet.


    Saan jo mieleeni ajatelman miten Aki Kaurismäki käyttää muotokuvaa lavasteena jossain tulevassa elokuvassaan... - Ehkä se sijaitsee tulitikkutehtaan tytön kodin seinällä...


    Jari Ranta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Siinä on voinut käydä niin, että kokoajat ovat opastaneet jokaista taiteilijaa vain näyttämään palassaan omintaan (ne on 7,5 cm kertaa 10 cm, eli ei siihen paljon mahdu) ja siksi työstä puuttuu yhteinen sävel. Näin toteutettuna se on taiteen katselmus tai mainos ja presidenttiä on tosiaan silloin käytetty siinä hyväksi, kun olisi pitänyt olla toisinpäin, taiteen olisi pitänyt nostaa hänet esiin.

      Nykyään mainoksen ja taiteen rajat häilyvät, olen nähnyt sitä muuallakin taidenäyttelyissä enkä pidä siitä.

      Eräs ihminen blogikeskustelun ulkopuolelta sanoi minulle, että hän pitää tästä taulusta kovasti ja että on kiva, kun jokainen saa kuvitella siihen mitä haluaa.
      Kyllä, kyllä, ja niinhän se taiteessa yleensäkin on. Pysähdymme teoksen ääreen ja muodostamme siitä kukin oman kuvamme.

      Jari, tuli mieleeni brittipääminiteri Winston Churchill eräässä The Crown -sarjan kohtauksessa. Hän istui mallina ja odotti malttamattomana muotokuvaansa ja kun näki sen, niin raivostui ja poltti kuvan. Se ei ollut hänestä tarpeeksi valtiomiesmäinen. Tämä on siis totta, näin on tapahtunut. Nykyään tällainen on harvinaista.

      Poista
  7. marjatta

    muistan tuon the crown -kohtauksen, jossa modernisti-sutherlandille annettiin tehtäväksi maalata konservatiivi-churchillin muotokuva. päsmärinä tunnettu churchill-parka ei siis itse päässyt valitsemaan kuvansa toteuttajaa.

    kuvahan sittemmin tuhottiin, mikä on iso sääli. muotokuvien maailmassa olisi minusta hyvin tilaa näille sutherlandeille, jotka eivät välttämättä sopeudu näkemystensä yksilöllisyydessä ns. pönötysvirtauksiin.

    sitä kuusta kuuleminen, jonka juurella muotokuva. muotokuviin kohdistuu erityinen paine ja odotus. suurin on tietysti se, että onhan se varmasti näköinen. siksi mm. halosen ja niinistön muotokuvat ovat olleet monille pettymyksiä.

    en saa otetta niinistön kuvaan ainakaan vielä, mutta wardin keltaisena hehkuvasta haloskuvasta pidän tavattomasti. tuon lajin muotokuvat kai ovat enemmän yksittäisiä teoksia kuin varsinaisia muotokuvia.

    meri

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Churchill-parka oli ilmeisesti eniten pettynyt siitä. että muotokuva näytti hänen vanhuutensa ja haurautensa, hän olisi mielellään nähnyt sen valehtelevan ja näyttävän hänet mahtipontisena ja vahvana.
      Ne vanhat pönötysmuotokuvat ovatkin olleet usein hieman "fiktiivisiä", paranneltuja kuten julkkinaisten kansikuvat naistenlehtien kansissa nykyään.

      Minusta Wardi sai Halosen kuvaan paljon tälle ominaista aurinkoisuutta ja leikkisyyttä. Olisin toivonut kasvonpiirteitä enemmän esiin ja pöydällä seisovan taiteilijan termarin tilalla voisi istuskella Halosen kissa.

      Minä haluaisin, että jonnekin pystytettäisiin sellainen patsas Koivistolle, että siinä olisivat vain hänen kätensä, joista eräs toimittaja sanoi, että Manu laski kuvassa lapionsa hellästi Tellervon olalle.

      Minusta Jari kuvaa hyvin Niinistön tilkkutäkkimuotokuvaa, kun hän sanoo sitä skitsofreeniseksi.
      Niinistö on rauhallinen ja harkitseva, tämä kuva taas on levoton.

      Poista
  8. Niinpä, ainahan sukupolvet ovat kiistassa keskenään, hyvänlaaatuisessa dialogissa noin ylisummaan.

    Mutta se on väärä oletus, että nuoriso olisi aina vapaamielisempää ja radikaalimpaa kuin vanhempi väki. Kapina jatkuu, etumerkit vaihtuvat. Ajat vaihtuvat kuin kengät.

    Nyt eletään uudenlaisen puritaanisuuden aikaa. Ehdottomuutta lisää some, jonka pihauksia kaikkien on kuuleminen.

    Saattoihan se Porin mies olla väärässä, mutta mitä hänen mielipiteillään on tekemistä homman hoitamisen kanssa? Ei mitään, mutta kun muutama kiihkoilija herättää somen, niin sitten on piru merrassa eikä kukaan enää voi suhtautua asiaan asiallisesti.

    Oleellista ei siis ollut, mitä Pori Jazzin päättäjät joutuivat tekemään vaan se että miksi joutuivat. Joutuivat kun some heräsi, antoi ilmi onnettoman tunarin.

    Samalla tavalla, somen ilmiantojen ahdistamana, Stokka kielsi Tiernapojat ja Yle jonkin inskujutun.

    Kun puhutaan noitavainoista, oleellista on muistaa, että niissä pahinta (ja yhteistä moraalia rapauttavaa) oli ilmiantamisen kulttuuri. Kun esim. Yhdysvalloissa vainottiin 1950-luvulla vasemmistolaisia elokuvantekijöitä ja kulttuuriporukkaa, tärkeää ei ollut heidän "väärien mielipiteiden" paljastaminen sellaisenaan, vaan se että saatiin kommunistien ystävät ilmiantamaan toverinsa. Ilmiantamisen kulttuurisessa kukaan ei voi elää rauhallisesti, ilman pelkoa siitä että ajattelee "väärin". Ja jos ajattelee väärin, joutuu häpeäpaaluun ja menettää työpaikkansa.

    Nyt somessa tämä ilmiantamisen kulttuuri herää eloon pahimmalla mahdollisella tavalla. On jopa hienoa kun kerrot julkisuuteen että naapurisi syö " punaista lihaa" ja käyttää "muovikasseja" ja poltaa salaa "tupakkia" parvekkeella ja tuijottaa kadulla naisten "tissejä" ja kuuntelee kotona "neekerijazzia", jne. Afroamerikkalaista saa toki kuunnella.

    Sanomattakin on selvää ellei sitten epä, että totalitaarinen komento saa kansalta (ja ainakin Kallion ja Punavuoren urbaanilta väeltä) huippupisteitä. Suomalainen menee sinne missä toinen suomalainen menee suomalaisen luokse, nyyh!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, kyllä, totta. Jahtaamisen ja ilmiantamisen ei pitäisi kuulua minkäänmuotoisena sivistyneeseen yhteiskuntaan eikä sitä pitäisi hyväksyä kehenkään kohdistuvana. Ei itsensä kanssa samanmielisiin eikä erimielisiin.

      Ketään ei myöskään pitäisi joutua panemaan viralta jonkin yli-innokkaan facebook-ryhmän tai yksittäisen twiittaajan lausumien ja niitä seuranneenn kohkauksen vuoksi, vaan ainoastaan virallisten oikeudenkäyntien kautta.

      Somejuonittelijat listaavat ihmisiä huvikseen kuin koulukiusaajat, ja hups ei mitään väliä vaikka joukossa olisi joku erehdys eli oheisvahinko.

      Pori Jazzin tapaus oli nopeatempoisuudessaan äärimmäinen esimerkki ilmiantotouhun vaarallisuudesta. Jotkut käyvät myös pitkään virassa olevien johtajien elämää läpi suurennuslasilla. Jostain löytyy aina irrallinen lause, jota voi käyttää "tutkittavaa" vastaan. Koko ajan odottaa kuka on seuraava.

      Tämä turvapaikanhakijan poskenpalalla Niinistöä opettava henkilökin oli löytänyt Daily Mail -lehdestä jonkun lauseen, jossa presidentti sanoo, että moni maahanmuuttaja etsii parempaa elämää, kaikki eivät pakene vaaraa, ja otti tämän presidentin virallisena kannanottona pakolaispolitiikkaan. Minusta tässäkään lauseessa ei ole mitään väärää ja onhan Niinistöllä paljon pakolaisia koskevia empaattisia lausuntoja. Poski olisi voinut olla myös kiitos niistä!
      Pitäisikö Niinistön järjestää Kekkosen tapaan lastenkutsuja, joilla tyynnyttelee nuorta älymystöä.

      Some on nostanut räkyttämisen ja kantelemisen erinomaiseen asemaan. Miten me pääsemme siitä? Vielä vähän aikaa sitten puhuttiin, että voihan tuon ohittaa, että se on samaa kuin juoruporukka torin kahvipöydässä. Oliskin!

      Poista
  9. En ole nähnyt muotokuvaa kuin valokuvissa, mutta minusta idea on raikas (ilmeisesti ei kuitenkaan ihan tuore).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Idea on kyllä minustakin hyvä.

      Tässä linkki niihin 48 palan palapeleihin, jotka Niinistöstä ja Haavistosta tehtiin preidentinvaalikilpailijoina vuonna 2012:
      https://www.mtv.fi/viihde/muut/artikkeli/presidentti-niinistosta-julkaistiin-erikoinen-muotokuva/2985974#gs.H=_R_S8

      Nämä ovat minusta kivampia kuin tämä viralliseksi muotokuvaksi tehty.

      Poista
  10. Eka mielikuvani (taulua livenä näkemättä siis): idea hyvä, toteutus paska. Kyllä tosiaan muotokuvan soisi kertovan kohteestaan. Miten yksisarviset ja bling bling liittyvät Niinistöön? Vaikea kuvitella mitään älyllistä symboliikkaa. Ehkä on tosiaan unohtunut, että kyseessä on henkilön X muotokuva eikä oman persoonan ja taiteellisen tyylin esittely. Olisi tosiaan jännä katsella näitä "palasia" ja lukea taiteilijoiden omat perustelut siitä, mitä haluavat kohteesta kertoa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, ja minun valokuvani ei edes kerro totuutta taulun räikeydestä. Piti ottaa kuva nopeasti, kun oli pieni tauko, ettei siinä edessä ollut ketään. Googlen kuvahaulla löytyy parempia.

      Minua kiusaa eniten ruma valkoinen möykky, näen sen nyt pulunkakkana, ja tuo ponitaulu kehyksineen, johon katse kiinnittyy heti. Se ei olekaan vuohi, vaan My Little Pony. Nämä kohdat ovat myös hyvin kolmiulotteisia.

      Onhan tämä hauska. On hauska ajatella, minkä elämyksen muutamat nimeltä mainitsemattomat pönötystyyliset valtioiden päämiehet tätä teosta katsoessaan saavat.
      Eivät ainakaan pidä Suomen presidenttiä tiukkapipona.

      Poista
  11. Hei Marjatta! En olekaan pitkään aikaan käynyt blogissasi. Ja taas on tiukkaa keskustelua menossa. Olin Helsingin-reissullani minäkin Ateneumissa ja totta kai katselin pitkään Niinistön kuvaa. Kyllä se on kuva ajasta kuten keskusteluketjussa on tullut esille. Eräällä taiteilijatutullani on mielestäni hyvä kriteeri onnistuneelle teokselle: Jos se näyttää kodin seinällä hyvältä vielä vuoden kuluttua, se on jo hyvä. Niinistön kuvaa kestäisin ehkä viikon. Mutta ymmärrän kyllä teoksen tekotavan idean. Se ei vaan kolahda. En tosin ole mitenkään innostunut kenenkään presidentin virallisesta muotokuvasta. Ehkä Mauno Koiviston rehellisen oloinen kuva miellyttää eniten.
    Hyvää kesää, Marjatta!
    t. manu

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Manu, tuttavasi kriteeri on tosi onnistunut. Hyvä teos kiinnostaa ja kestää katsoa vaikka koko elämän ajan.
      Nuo vanhat italialaiset maalaukset olivat minusta sellaisia.

      Hei, meillä on sama suosikki presidenttien virallisten muotokuvien joukossa.

      Minä kävin vielä Ateneumin jälkeen Hietaniemen hautausmaalla katselemassa taiteilijoiden hautakiviä ja siinä vieressä Lapinlahden entisessä sairaalassa, jossa on nyt monenlaista toimintaa. Oli antoisa Helsinki-päivä.

      Hyvää kesää myös sinulle!

      Poista
  12. Mielenkiintoinen keskustelunavaus, Marjatta!

    Itse en ole Niinistön kuvaa livenä nähnyt, toivon pääseväni Ateneumiin lähiaikoina...

    Hyvän, puhuttelevan taiteen yksi tunnusmerkki taitaa olla se, että se herättää keskustelua, joskus kiivastakin debattia. Jotenkin minä ymmärrän ko. teoksen tekijöitä: he haluavat rikkoa taiteen konventioita, tuoda muotokuvaan jotakin täysin uutta ja ennen näkemätöntä, tuoda esiin asioita, joita ei tällaisten teosten yhteydessä olla totuttu kohtaamaan.

    Pidän teosta ainakin tässä vaiheessa 'perinteistä pönötyskuvaa' kiinnostavampana. Saattaa tietenkin olla, että mielipide muuttuu kun näen työn Ateneumissa, mutta nyt näin...

    Ihanaa kesää sinulle, taiteen ja kirjallisuuden parissa! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä pitäisin tästä taulusta ehkä enemmän, jos se ei olisi niin räikeä ja jos siinä ei olisi noita ulostyöntyviä osia.

      Ihanaa kesää myös sinulle Kaisa Reetta!

      Terveiset Sodankylän elokuvajuhlilta! Ensimmäistä kertaa täällä. Hyvä festaritunnelma.

      Poista
  13. Saulin kuvakin on ajankuva :) Siinä mielessä teos on varmasti onnistunut, että se herättää keskustelua. Monelle taiteilijalle tämä on onnistumisen merkki. Kuitenkin (saatan olla aivan väärässä) minusta tuntuu, että yleisön inhokit ovat aina niitä keskustelun herättäjiä, eivät yleisön rakastamat taideteokset.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta!
      Nyt kun aikaa on vähän kulunut ja katson tuota kuvaa, niin ei se enää niin pahalta vaikuta. Silmä tottuu.

      Poista

Myyttinen mummo

Mitä teille tulee mieleen sanasta mummo? Osuin taas yhteen monista lehtien mielipidekirjoituksista, joissa neuvotaan irtautumaan jou...