sunnuntai 15. tammikuuta 2017

Kuva puhuu



Kuva on Helsingin Sanomien ulkomaan sivuilta. Se on keskiviikolta 11.1. Belgradista hylätyissä lämmittämättömissä asunnoissa asuvien turvapaikanhakijoiden ruokajonosta. Pakkasta 20 astetta.



Haluaisin kirjoittaa tähän vielä jotain, mutta olen jotenkin jähmettynyt yhteen ainoaan kysymykseen: miten tämä voi tapahtua meidän silmiemme edessä, meidän EU:ssamme?                      

15 kommenttia:

  1. Olen katsellut kauhuissani näitä pakolaisleirikuvia ja uutispätkiä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei niitä voi olla näkemättä, ja tietysti pitääkin nähdä.
      Luulen, että pystyttäisiin paljon parempaan. Nyt ihmisiä sysätään takaisin vaarallisiin oloihin omaan maahan tyhjän päälle tai rajoille, joissa on pahimmillaan telttamajoitus pakkasella.
      Ei luulisi olevan vaikeaa viedä tilapäismajoja, kontteja ym, sinne leirille, niin ettei ihmisten tarvitse jäätyä kuoliaaksi. Jos yhteistyö toimisi EU:n sisällä, niin näinhän tehtäisiin.
      Politikointi näyttää olevan tärkeämpää kuin ihmisten hätä, jos nuo ei auta ei mekään ja voi voi kun me ollaan varmaan autettu nyt liikaa.

      Poista
  2. Marjatta, oli sitten kysymys näistä tai siitä mitä syyrialaisille lapsille on tapahtunut Aleppossa ja muualla niin olen useammassa kohdassa todennut ja kirjoittanut: kun lapsenlapsemme kysyvät myöhemmin näistä, emme voi sanoa ettemme tienneet niinkuin vanhempamme ja isovanhempamme kertovat esim. holokaustista. Me tiedämme ja tämä kaikki tapahtuu silmiemme alla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juuri näin. Tätä minäkin olen toistannut ja saanut milloin minkäkinlaista vastausta.
      Nyt näkyyy, miten ohutta on sivistyksemme ja miten olematonta empatiamme. Maissa,joissa korostetaan kristinuskon arvoja, ei noudateta edes sitä tärkeintä, hädässä olevan lähimmäisen pyyteetöntä auttamista.

      Olin tänä aamuna terveyskekuksessa labrassa. Siinä odotellessa juteltiin säästä ja siitä, miten on outoja talvia, kun välillä Suomessa on leutoa ja Etelä-Euroopassa pakkasia. Otin puheeksi, että hypotermiavaarassa olevat pakolaiset pitäisi hakea viivyttelemättä turvaan. Nainen, jonka kanssa juttelin toisti sen saman iänikuisen:"Pitäis auttaa omaan maahan." Entä jos omaa maa on myllerryksessä ja sieltä on pakko lähteä? Silloinko pitää kuolla? Sanoin vain:"Mutta entä nyt, kun he ovat poissa sieltä eikä sitä maata voida vähään aikaan auttaa?" Keskustelukumppani napitti suunsa kiinni, ja minä syvennyin kirjan.

      Poista
  3. marjatta

    juuri kuuntelin radiosta kun vantaalainen yksinhuoltajaäiti purki kiukkuaan maahanmuuttajien hyysäämisestä. hän itse joutuu valitsemaan ostaako lapsille jogurttia vai itselleen verenpainelääkkeitä. se on minusta hirveän oikeutettu ja ymmärrettävä tunnereaktio, mutta poliitikkojen ja muittenkin yhteiskuntavaikuttajien olisi huolehdittava, ettei apua tarvitsevia asetettaisi vastakkain. ja jos kerran kirkollakin on se vuosisatainen periaate on, että turvaa, ruokaa ja yösija pitäisi löytyä, jos joku koputtaa ovelle, niin miksei sitten kansakunnallakin voisi se ohjenuora olla...

    meri

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä! Näin se juuri on.

      Jo ennen kuin tätä isoa määrää turvapaikanhakijoita tulikaan, ihmisille oli joiltain tahoilta tarjottu kovasti ajatusta, että kaikki mikä menee pakolaisten auttamiseen, on suoraan heidän hyvinvoinnistaan pois. Meillä lähes naapurissa oli ja on pieni kongolaisyhteisö; siitä, mitä he saavat yhteiskunnalta levitettiin hurjia juoruja, joissa ei ollut totuutta nimeksikään. Käytetyt huonekalut eivät muka kelvanneet, ne haettiin pois, ja pihaan ajoi huonekalukaupan auto ja sisään kannettiin uusia hienoja mööpeleitä, hienompia mitä kenelläkään muulla siinä talossa. Tällaista ja paljon muuta.

      Huono juttu, että lama ja pakolaiset sattuivat yhtä aikaa.

      Nyt tuntuu, että ruohonjuuritasolla on rauhallista. Vihaamaan valmiit ovat huomanneet, että tulijat ovat samanlaisia ihmisiä kuin he, on syntynyt ystävyysssuhteitakin. Nuo palautuspäätökset ovat julmia. Meillä on ollut Kouvolan Sanomissa paljon yleisönosastokirjoituksia, joissa tutuksi tulleiden ihmisten palautuspäätöksiä kyseenalaistetaan ja kauhistellaan.

      Siitäkö EU-maat nyt kilpailevat, kuka palauttaa eniten! Onko kiintiöiden täyttäminen tärekämpää kuin akuutissa hädässä auttaminen?

      Onhan meillä köyhämme, mutta meillä on sentään lämpimät asunnot ja saunat, joissa lämmitellä. Ajattelin tätä uimahallin saunassa tänään. Liikutuin, kun kuulin sinne astuessa vanhan löylyhuoneesta poistuvan naisen sanovan lähtiessään:".... ne poikaparathan kuolee pakkaseen. On meitäkii autettu, on saatu sodan aikana apuu Ameriikasta ja Ruottista." Siellä oli ollut keskustelua. Tämä kontrastina aamulla kuulemalleni "pitää auttaa omaan maahan" tuntui hienolta ja vei vähän pois mielipahaani.

      Poista
  4. On kyllä järkyttävää ajatella, miten nuo ihmiset selviävät pakkasessa, lämmittämättömissä taloissa (ja taloissa jotka pysyvät kylminä vaikka vähän jotain poltettavaakin olisi).

    Niin, Eurooppa on samaan aikaan ahne ja turvallisuushakuinen. Jos edes murto-osa rahoista, jotka valuvat veronkierrossa ohi ja rahat jotka kiertävät korruptiossa Itä-Euroopassa saataisiin ohjattua näiden hätääkärsivien ihmisten auttamiseen, niin paljon olisi autettu.

    Ihminen turtuu, varsinkin kun nämä uutiskuvat tulevat osana muuta kuvavirtaa... Jotenkin virtuaalista, uudet kuvat peittävät vanhat, se mitä ei itse tunne unohtuu hetkessä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ja vielä sekin kaikki raha, joka on mennyt pakenevilta salakuljettajille, joillain kaikki omaisuutensa. Jos olisi organisoitu turvallisia kuljetuksia, niin turvapaikanhakijoilla olisi paremmin rahaa, millä aloittaa elämänsä pakolaisena.

      Ahneus ja turvallisuus harvoin toteutuvat yhdessä Ahne joutuu monessa maassa hakemaan turvallisuutta asein, jolloin ollaan siinä tilanteessa, että kenelläkään ei ole hyvä olla.

      Juuri kun pääsin edellisessä kommentissa sanomaan, että meillä Kouvolassa ollaan hyväntahtoisia, niin varhain aamulla on ammuttu pakolaiskeskuksen porraskäytävään. Ovatko jotkut riehaantuneet siitä, että Tynkkynen ja jotkut aiemmin ovat saaneet pieniä tuomioita vihakirjoituksistaan?

      On myös pakko turtua. Kun tulee jokin uusi kauhea kuva, niin silloin herää hetkeksi ja ajattelee, miten tämän kanssa voi elää, kuten minä näitä kuvia katsoessa.

      Poista
  5. Salakuljetus, joka on iso varjo ja ongelma, on tietenkin oma lukunsa vielä. Se on oikeastaan ihmiskauppaa, joka syntyy asianosaisiksi tulevien / joutuvien kyvyttömyydestä / haluttomuudesta / vaikeudesta ottaa tilanne haltuun. Ajattelen myös, että nämä nykykriisit ja -sodat ovat hahmottumattomuudessaan ja epämääräisyydessään astetta vaikeampia hallita ja määritellä kuin sodat aiemmin (totaalisota valtioiden ja liittoutumien välillä), mutta nyt pitäisi harjoitella, sillä tällaiset kriisit tulevat lisääntymään niin poliittisista kuin ekologisista syistä. Sitä kyllä ihmettelen hiukan, miksi rikkaat muslimivaltiot eivät auta aktiivisemmin - tällaisen kuvan olen saanut. No, Turkki tosin on mukana kriisinhallinnassa. Mutta olen samaa mieltä siitä, että on kornia kauhistella nykytodellisuudessa natsien pahuutta ja sitä, kuinka ihmiset eivät puuttuneet asiaan. Tilanne on nyt toinen, mutta ihmisluonto oikeastaan hyvin samanlainen. Oma etu turvataan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Rikkaat öljyvaltiot eivät todellakaan ota kai yhtään pakolaista. Minäkin ihmettelen. Nepotismi vallitsee ja töitä teetetään vierastyöläisillä, jotka saavat epäinhimillisen pientä palkkaa. Vallassa olevat ja paljon omistavat varmaan pelkäävät, että tulee sellaisia jotka ryhtyvät kumoamaan diktatuuria ja ajamaan maahan demokratiaa. Saa nähdä, tapahtuuko näissä maissa muutosta, vai voivatko ne jatkaa tällä tyylillä.
      Sen sijaan pienistä valtioista on paettu naapureihin, esim. Syyriasta Irakiin ja päinvastoin silloin kun naapurimaassa on ollut rauhallista. Turkin lisäksi tietääkseni myös Libanon, Egypti ja Jordania ovat ottaneet paljon pakolaisia. Ne ovatkin arvoiltaan eurooppalaisempia kuin Arabiemiraatit ja muut ökyvaltiot.

      Pitäisi luoda sellaisia malleja, ettei kenenkään tarvitse pudota paperittoman epäihmisen asemaan.

      Natsiaikaan on pitkään suhtauduttu tietyllä muuttumattomalla tavalla, ulkoistaen. Nykytilanne, viha ja välipitämättömyys suhtautumisessa pakolaisiin on jo antanut uuden näkökulman ja paljastanut kauhistuttaavn totuuden: se voi tapahtua uudelleen, ja sitä on tapahtumassa.

      Poista
    2. Marjatta, olen samaa mieltä. Natsiaika ei ole ohi - kaikki tapahtuu historiassa yhä uudelleen, ehkä hajautetummin, kätketymmin, hybridimäisesti, mutta kun sitten uhreja joskus summataan, huomataan, että niitä on niin että kaikki voidaan rinnastaa hirmutekoihin. Ja kaikki tapahtui silmiemme alla ja kysytään: miten olisimme voineet puuttua ja mihin? ja sanotaan: Asia oli niin monimutkainen.

      Poista
    3. Ja kun joskus on pitempiä aikoja, jopa lähes koko yhden ihmisen elinikä, jolloin paha ei ole niin pahana näyttäytynyt lähellä, niin on helppo uskoa, että se on nyt voitettu.
      Pitempiaikainen hyvinvointi näyttää ainakin poistavan yhteisöllisyyttä ja tekevän ihmisistä kylmiä toisiaan kohtaan. Ei osata eläytyä ja kieltäydytään näkemästä kärsiviä. Ei auteta ketään, koska "emmehän me voi kaikkia maailman ihmisiä auttaa".
      Vesa, on kauheaa lukea paikkakunnan lehdestä vastaanottokeskuksen asiakkaiden alakuloisia ajatuksia sen jälkeen kun ovi särettiin jo toisen kerran, ensin kivillä ja nyt ampumalla. Samat ihmiset kokivat jo hätäkeskusksessa polttopulloiskun, ja vuosi sitten heitettiin ilotulitteita lapsiperheen asuntoon. "Tällaiset iskut muistuttavat siitä, että olemme ulkopuolisia. Ainakin tuntuu siltä kuin olisi kotona Irakissa."
      Kokisivatko he näin kauheaa kohtelua, jos meillä olisi oma sota lähempänä? Annettiinhan nälkävuosinakin kulkijoille leipäkannikka, jos ei muuta ollut.

      Poista
  6. Kuvat järkyttävät ja tekevät sanattomiksi. Nämä ihmiset tarvitsevat apua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voimattomuus tuntuu pahalta. Kuten Vesa ylempänä kommentissaan toteaa, kysytään, miten voisi puuttua ja vastataan, että asia on liian monimutkainen.
      Miten minusta tuntuu, että kaikki byrokratia, mihin esim. EU on sortunut on tällä hetkellä se kaikkein suurin este.

      Poista

Joulukalenterikirja lapsille ja aikuisillekin omansa

Niin suloinen kirja, Montako yötä vielä, Prinsessa Pikkiriikki , 24 tarinaa  Hannele Lampela ja kuvitus Ninka Reittu .  Tutustuin Prinsess...